Lapsikoiran talvi-iloa

Messari 2018

Perjantaina 14.12 lähdimme aamujunalla kohti Helsinkiä. Tavaraa oli taas kertynyt järkyttävästi, mutta onneksi Sara tuli samalla junalla, joten käsipareja oli enemmän. Helsingissä olimme ennen yhtä ja lähdimme Emmiä vastaan Kamppiin. Siellä törmäsimme muutamiin muihinkin kavereihin ja ostimme vähän ruokaa. Sitten menimme hotellille, laitoin koirat kehävalmiiksi ja illalla kävimme kaveriporukalla syömässä ravintolassa. Oli huippu ilta, ihanaa oli nähdä pitkästä aikaa kaikkia ja istahtaa kerrankin kunnolla alas syömään. Nukkumaanmeno hieman venähti, sillä juttua riitti pitkälle yöhön.

Lauantaina olimme hyvissä ajoin messukeskuksella. Kavan kehä oli kymmenen maissa ja Milan vähän ennen yhtä. Kehät olivat mukavan lähekkäin ja aikataulut olivat muutenkin mukavan rennot. Aussiet tuomaroi Elina Haapaniemi. Kavalla oli "hieman" virtaa, tuomarin tullessa tutkimaan hän totesikin, että tämä taitaa olla vilkas neiti😂 Keskeneräisyys ja turkittomuus rokotti ja Kava sai arvosanaksi hyvän.

"11 kk vanha tricolour. Kevyessä turkissa esitetty vilkas juniori. Rungoltaan vielä kevyt. Hyvä tyyppi ja mittasuhteet, mutta saa vahvistua kauttaaltaan. Pää on pieni ja kevytpiirteinen. Voimakkaat takakulmaukset. Liikkuu takaa hyvin, vielä epävakaasti edestä" H
- Elina Haapaniemi

Kavan kehän jälkeen menin katsomaan käppänöitä ja ehdinkin katsoa niitä jonkin aikaa, ennen kuin Milaa sai alkaa valmistella kehään. Käppänät tuomaroi kasvattajatuomari Birgit Bischoff Saksasta. Jännitin tuomiota etukäteen kovin, Mila ei ole kuitenkaan ihan tyypillisin käppänä. Veteraaniluokassa oli kolme narttua. Heti kun nostin Milan pöydälle ja tuomari tuli katsomaan sitä hän sanoi "oh, she is very nice!", hän kehui myös Milan turkkia ja kysyi vielä olenko itse ylläpitänyt karvaa. Kyllähän se aina ihan mahtavalta tuntuu kun kokenut rodunharrastaja kehuu turkkia, johon on itse nähnyt tosi paljon vaivaa. Myöskin hampaista tuli kehuja (mitä etukäteen kovin jännitin, sillä Mila tiputti hampaansa klik). Mila sai erinomaisen ja oli luokkakakkonen. Propsit kyllä tälle tuomarille, ehdottomasti päästävä myös tulevienkin koirien kanssa hänen kehäänsä!

"Very open and agile female. Clear eyes. Great overall constitution. Almost square build. Excellent harsh coat in body. Correct tailset and tail. Nice chest. Great cooperation between the dog and the handler" ERI, VEK2 

- Birgit Bischoff 

Milan kehän jälkeen kävin moikkailemassa tuttuja ja otimme vielä vähän kuvia. Ryhmien jälkeen me lähdimme takaisin hotellille, Sokos hotel Presidenttiin. Illalla Mimosa tuli vielä käymään meidän hotellilla ja tilasimme pitsat.

(C) Emma Kaltto

Sunnuntaina aamupalan jälkeen luovutimme avaimet ja raahauduimme kaikkien tavaroiden kanssa jälleen messuhalliin. Koirien kehät näyttivät menevän kovin päällekkäin. Ja tietysti kehät olivat ihan eri päässä hallia. Onneksi Janette lupautui esittämään Milan, mikäli en itse sitä ehtisi viemään.
Kavalla oli jälleen kerran virtaa ja aikataulut näyttivät lopulta sen verran tiukoilta, että sovimme Janeten vievän Milan. Sunnuntaina molemmilla koirilla oli kasvattajatuomarit: ausseilla Kurt Summer ja käppänöillä Mervi Raisaari. Ausseissa oli huimat 11 junnunarttua, Kava yllätti ja sai erinomaisen ja oli vieläpä todella kovatasoisessa kilpailuluokassa neljäs! Huippu parannus edellispäiväiseen.

(C) Sara Lehtelä

"Kaunis, kuitenkin hauras/herkkä. Sopiva pää kokonaisuuteen. Hieman suuret korvat. Rintakehän tulee kehittyä, mutta muutoin erinomainen kokonaisuus. Erittäin hyvät liikkeet. Narttu tarvitsee lisää massaa." (alkuperäinen arvostelu saksaksi, käännetty näyttelyn käännöspalvelussa) ERI, JUK4
- Kurt Summer, Itävalta

Mila oli sillä välin käynyt kehässä ja tuomari ei ollut tuntunut tykkäävän siitä yhtään. Miismiis oli saanut erittäin hyvän ja ollut luokassaan neljäs.

(C) Emma Kaltto

"8,5 vuotias narttu, jolla voisi olla paremmat rungon mittasuhteet. Vahva kallo, voimakkaat poskiluut. Kuono-osa pitäisi olla vahvempi. Tilava rintakehä, joka lyhyt. Hyvä häntä ja kiinnitys. Takaliike jää lyhyeksi. Sivuliikkeessä leveät etuliikkeet." EH, VEK4

- Mervi Raisaari

(C) Emma Kaltto

Päivä jatkui shoppailulla ja junnuhandlerin SM-finaalia katsomalla. Ehdimme vielä katsoa muutaman ryhmän ja sitten aloinkin pakkailemaan kamoja ja raahautumaan kohti Pasilan asemaa. Janette lähti meidän matkaan vielä asemalle ja siellä tiemme erkanivat sitten eri suuntiin. Kiitos Saralle ja Emmille parhaasta hotelliseurasta!

(näyttelyarvostelut lisätty 2.1.2019)

Viime aikojen tapahtumia

Meidän toissa viikko oli varsin ohjelmantäyteinen. Luvassa oli Milan näyttelytrimmiä, treenejä niin näyttelyiden, tokon kuin rally tokonkin parissa sekä parit mätsärit.
Itsenäisyyspäivämätsäreissä oli hurjasti koiria. Mila sai punaisen nauhan, mutta ihan ei sijoituksille yltänyt. Kavan kanssa saimme odotella vielä useamman tunnin, ennen kehään pääsyä. Kavakin sai punaisen nauhan ja oli lopulta kolmestakymmenestäviidestä pennusta toisiksi paras! Hieno kakara❤️

Sunnuntaina (9.12) kävimme toisissa mätsäreissä. Mila esiintyi aivan huikeasti kuin mikäkin maailman omistaja. Se oli lopulta kolmanneksi paras veteraani. Heti vetskujen jälkeen Mila kisasi vielä junior handlerissa Saran kanssa ja he voittivat. Isojen pentujen kehä oli kyllä suoranaista sirkusta. Melkein kaikille annettiin mitä ihmeellisempiä neuvoja esittämiseen. Kava, joka jo muutenkin on alkanut väistää tuomaria, väisti kyllä vielä entistä enemmän, kun tuomari tuli niin uhkaavana sitä kopeloimaan... Väistämisestä näytettiin rokottavan aika rajulla kädellä monen kohdalla. Kava sai sinisen, sijoittui kuitenkin sinisten kehässä neljänneksi. Huippu esiintymistä joka tapauksessa! Vielä varmuutta se kaipaa kopeloimiseen, mutta kyllä sitäkin karttuu kunhan se vaan saa ikää lisää ja paljon kokemuksia.

10 kk kuva on näköjään epähuomiossa jäänyt julkaisematta tänne

Nyt ikää on se 11 kuukautta, kohtahan me päästään juhlimaan jo ekoja synttäreitä!

Viime viikon tiistaina Milalla oli hieroja. Arvelinkin sen olevan melkoisen jumissa, sillä Kavan kanssa riehuessa meno näyttää välillä kovin rajulta. Pidempien lenkkien jälkeen Mila on ollut myös vähän jäykkä. Olin aivan oikeasssa. Niskasta löytyi vähän kireyttä, etuosa oli juntturassa, selässä oli vähän jumia ja taka-osa oli myös jumissa. Onneksi kaikki saatiin kuitenkin hyvin availtua ja Mila käyttäytyi tapansa mukaan oikein hienosti. Koira kuitenkin tuntui hierojan mukaan hyvin lämmitellyltä ja jäähdytetyltä eikä sillä ollut mitenkään erityisesti vasen puoli enemmän jumissa kuin oikea, mitä voisi rallytoko-koiralta olettaa. Jospa seuraavaa hierontaa ei tarvitsisi näin kauaa odotella!

Tiistai-iltana huomasin myös, että Milalta oli lähtenyt hammas edestä. Juuri sopivasti näin ennen messaria vieläpä! Luultavasti se oli irronnut koirien leikkiessä vetoleikkejä. Pientä järkytystähän siinä heti pukkasi, mitä meidän kehäilystä nyt tulisikaan. Onneksi Mila sentään oli jo veteraani eikä tuomareita yleensä niitten hampaat niin kiinnosta. Joka tapauksessa hammas täytyi käydä lääkärille näyttämässä, ettei mitään palasia suuhun ollut jäänyt. Sain ajan jo torstaille. Röntgenkuvaa ei vain silloin pystynyt ottamaan, sillä koira olisi täytynyt rauhoittaa ja rauhoitusaineista olisi tullut taas doping-ajat, emmekä kehään olisi päässeet. Aikaa saimme siirrettyä maanantaille ja eilen Mila kävikin lääkärin vastaanotolla.
Viimeiseen asti se laittoi kaikki voimansa rauhoitusainetta vastaan. Tuhahteli vielä huoneen ulkopuolelta kuuluville äänille ja vaikka takapää alkoikin jo pettää, se käveli silti. Sitten minun täytyi jo käskeä Mila maahan, ettei se vaan satuttaisi itseään kaatumalla maahan. Muutaman tunnin päästä minua tuli vastaan mahdottoman touhukas snautseri, joka oli heti juoksemassa joka suuntaan. Kovin hämmentynyt Mila oli tilanteesta, raukka oli varmaan kovin ihmeissään paikasta, missä se oli herännyt. Lähdimme kotiin peittojen alle lepäämään.

Messaripostausta tulossa seuraavaksi!

Riikka Pulliaisen tokokoulutusta ja omatoimista aksailua

Sunnuntaina kävimme Mikkelissä Riikka Pulliaisen tokokoulutuksessa. Molemmat koirat olivat mulla mukana, mutta vain Milan kanssa osallistuin koulutukseen. Kava oli harjoittelemassa hiljaa olemista, sille tuntuu olevan välillä vähän haastavaa odottaa hiljaa, jos muut koirat treenaavat hallissa jotain vauhdikkaampaa. Päivän aikana me treenailimme seuraamista ja kaukoja sekä lopussa teimme kokeenomaisen alokasluokan paikkiksen. Jokaiselle omaa treeniaikaa oli runsaasti ja siinä sai keskittyä omiin ongelmakohtiin. Uudenlaisia vinkkejä saatiin erityisesti seuraamiseen, nyt täytyy vaan päästä jatkamaan treenejä kotonakin.

Pilke, Telma, Huima, Mila & Kava

Aksailu pääsi jatkumaan, kun sain vihoviimein hommattua pitkästä aikaa avaimen halliin. Eräänä perjantai päivänä kävimme koirien kanssa siellä treenailemassa. Tarkoitus oli tehdä aksaa ja tokoa, mutta viiden kuukauden agilitytauon jälkeen emme ehtineet tokoilla ollenkaan, kun kaikki olimme niin fiiliksissä aksailusta. Milan kanssa teimme radanpätkää ja nautseri oli sitä mieltä, että tällaisen pitkän tauon aikana on ihan oikeutettua unohtaa, että viimeinenkin keppiväli on pujoteltava:-D Kava taasen pääsi juoksemaan putkia. Se alkoi hakemaan niitä jo ihan todella hyvin eikä ottanut edes häiriötä minusta, vaikka juoksin vieressä. Loppuviikosta varailin hallia taas, silloin jatketaan siitä mihin jäätiin ja jospa ehdittään tokoilemaankin.

Turinaa taas

Milan kanssa starttailtiin tosiaan rallytoko-treenit meidän seurassa, joista jo aiemmin vihjailinkin. Snakutseri on ollut hurjan pätevä ja ollut aina mahdottomalla innolla mukana touhuilussa. Jospa saataisiin pakka kasaan ja ensi vuonna päästäis korkkaamaan avoin luokka.

Kavan kanssa tokossa ollaan päästy tekemään pohjia vähän jokaiseen liikkeeseen. Ollaan opeteltu suuntakäskyjä, tehty merkin kiertoa, noudon alkeita, kaukokäskyjä, paikallaolo harjoituksia... Perusasento alkaa olla jo aika hyvin hallinnassa, seuruussa se lähtee helposti poikittaa ja tällä hetkellä harjoitellaan takapään käyttöä ja toivotaan, että se auttaisi ongelmaan. 

Arkielämässä Kavan kanssa ollaan viime aikoina jouduttu keskustelemaan, kuinka hihnassa kävellään vetämättä. Siinä työ on vähitellen alkanut tuottaa tulosta, mutta vieläkin on pitkä matka kohti täydellisen rauhallista ja tempoilematonta lenkkiä. Muutamien koirien päälle tulevien irtokoira-episodien jälkeen, Kavasta on tullut ohituksissa epävarma. Parempi puuttua asiaan hyvissä ajoin ennen kuin tilanne eskaloituu pahemmaksi. Eilen ja tänään ollaan saatu muutama oikein hyvä ohitus! Uhmaikä sillä puskee päälle ja kovasti täytyy välillä aina kokeilla rajojaan. Täytyy vain itse pysyä lujana, että samat säännöt pätee kuin aina ennenkin. Muutenpa meidän elämään ei mitään ihmeellistä kuulu, ollaan nautittu kauniista syyspäivistä ja pitkistä metsälenkeistä.

9 kuukautta