Jyväskylä KV

Eilen koitti kauan odotettu päivä, sillä suuntana oli Jyväskylän näyttely. En ole kyseisessä paikassa koskaan ennen ollut, mutta voin kyllä sanoa että se oli hieman pettymys. Halli oli todella ahdas; molempina päivinä arvosteltiin kaikki roturyhmät ja kaikki kehien laidat olivat täyttyneet häkeistä ja trimmipöydistä, joten kovin lähelle kehiä ei päässyt seuraamaan.

Jo näyttelypaikalla minusta tuntui, että olisi pitänyt jättää kokonaan lähtemättä. Oli kamalaa sähläystä etsiä oikeaa hallia ja välillä käydä katsomassa mikä tilanne on kehissä. Mila ei siis lähtenyt mukaan, vaan sain selvitä koko päivän yksin. Esitin rotukehässä suursnautseri "Kukun", jonka esitin myös toukokuussa Varkaudessa. Junior handlerissa minun oli tarkoitus kisata kääpiösnautserilla. Aikataulujen tullessa stressasin, että kehät taitavat mennä päälleikkäin. Kaikki kuitenkin sanoivat, että jos vain siirtyisin junior handlerissa viimeisten joukkoon, ei olisi mitään hätää.

Aamusta minulla oli hyvin aikaa, sillä autokyyti saapui perille yhdeksän aikaan ja kehäni alkoivat puoliltapäivin. Kävin viemässä tavarat junnukehän laidalle, huikkaamassa kehikselle että siirrymme viimeiseksi arvostelussa, moikkaamassa junnukoiraa ja vähän jopa ehdin katsella kehiä.
Kukun saavuttua paikalle treenailin sen kanssa vähän ja aloimme valmistautua kehään. Välillä kävin junnukehällä katsomassa, missä vaiheessa se oli menossa. Jossain niihin aikoihin sain junnukoiran omistajalta viestin, että he joutuvatkin lähtemään. Siinä vähän paniikissa etsimään minulle toista koiraa, mikäli jh-kehään ehtisin ollenkaan. Kyselin kavereilta ja ihanan nopeasti minulle löytyikin englanninsetteri.

Takaisin kohti riisenikehää, jota oltiin juuri aloittelemassa. Kuku oli narttujen avoimessa, joten oli vielä jonkin verran aikaa. Kehä oli TODELLA pieni. Siinä ei ollenkaan saanut juoksutettua koiraa, kun nurkka tuli heti vastaan. Lopputuloksena erittäin hyvä ja avoimen luokan kolmas.
Sitten olikin kova kiire junnukehälle. He olivat juuri saaneet kaikki arvosteltua, mutta meidät onneksi vielä otettiin mukaan. En ollut ehtinyt ollenkaan treenata setterin kanssa ja ennestään kokemusta rodusta on vain yhden kokeilun verran. Koira oli hyvin kokenut, mutta osasi halutessaan ryhtyä oikein hankalaksi. Kamalasti minulla ei ole kommentoitavaa suorituksesta. En vain ollut ollenkaan tyytyväinen siihen. Ehkä pitäisi olla, sillä en tosiaan ollut ehtinyt ollenkaan treenata koiran kanssa.

Kaikki kutsuttiin takaisin kehään ja tuomari otti jatkoon handlereita. Meitä ei odotetustikaan otettu jatkoon. Arvostelussa oli kuitenkin kaikki muut erinomaista paitsi seisottaminen erittäin hyvä.
Aika pian kehän jälkeen minulla lähti bussi kohti Kuopiota. Paljon jäi opittavaa ensi kerraksi, mutta onneksi kaiken sen jälkeen selvisin kuitenkin hengissä kotiin.
Parin viikon päästä suuntana olisi messari! Toivottavasti siellä jäisi aikaa myös ottaa hieman rennommin.
Kuvia minulla ei valitettavasti ole ollenkaan, yksin kun olin liikenteessä eikä kukaan tainnut räpsiä niitä junnukehältä.

Mätsäreissä ja rallytokoilemassa

Eilen kävimme Milan kanssa mätsäreissä ja rallytoko-mölleissä Musti&Mirri areenalla.
Junior handlerissa kisasin uudella tuttavuudella, komondorilla. Junnuja oli yhteensä kahdeksan ja me olimme viimeisenä. Ensin menimme juoksujärjestykseen, ja juoksimme kehässä ympäri. Tuomarin mukaan: "väsytetään koirat". No mitäs, jos koirilla on vielä muita kehiä edessä ja heti ensimmäisenä juoksutetaan väsyksiin? Koko kehä oli muutenkin aika sirkusta. Ympyrän juoksentelun jälkeen juoksutimme kaikki vielä koiria edestakaisin yhtä aikaa. Ei ole kyllä tällaistakaan tullut nähtyä aiemmin, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Kaikki juoksivat aivan eri tahtiin ja mietin jo, että mitenköhän tuomari siinä pystyi vertailemaan liikkeitä.
Sitten siirryimme yksilöarvosteluun. Alkuun tuli seisottaa koira ja tuomari kävi katsomassa hampaat, sitten juoksimme ympäri ja vielä edestakaisin, seisotus ja jonon perälle. Kun kaikki olivat käyneet yksilöt, tuomari vaihdatti koirat. Minä sain vaihdossa ihanan sekarotuisen, jonka olen saanut joskus toisessakin mätsärissä vaihtokoiraksi. Vaihtokoiran kanssa juoksimme muutaman kierroksen ympäri ja seisotimme. Sitten omat koirat takaisin ja juoksimme vielä ympäri ja lennosta tuomari tuli jakamaan sijoja. Meidät käteltiin neljänneksi. Valitettavasti junnukehästä minulla ei ole yhtään kuvia.



Meidän vuoroamme pienissä aikuisissa saimme odottaa vielä tovin, sillä olimme vasta numerolla 30. Yhteensä pieniä taisi olla 36. Parina meillä oli mäyräkoira. Mila seisoi varsin kivasti ja liikkui kivalla vauhdilla. Tuomarilta tuli kehuja sen hyvästä asenteesta. Saimme punaisen nauhan.







Nauhakehässä kehä täyttyi toinen toistaan hienommista koirista, paikalle oli tosiaan saapunut monta todella kaunista ja hyvin esiintyvää koiraa. Liikuimme kahdessa osassa, isommat ja pienemmät. Me kuuluimme pienempiin.
Sitten tuomari alkoi ottaa jatkoon koiria. Hän vilkuili toistuvasti meitä ja lopulta pääsimme neljän parhaan joukkoon. Siellä vielä juoksimme ympräri ja lopulta meitä oli enää kaksi parasta jäljellä. Lopulta tuomari tuli kättelemään meidät toisiksi.



Kehien jälkeen jäimme vielä pariksi tunniksi hallille odottelemaan rally toko-möllejen alkamista. Joskus myöhään illalla sain päähän piston, että voisin ilmoittaa Milan rallymölleihin. Emme olleet harjoitelleet kuin kerran radan pätkää Saran opastuksella, muuten kotona vain yksittäisiä kylttejä. Tiesin, että hihna tulisi tuottamaan ongelmia, koska olen lähes aina seuruuttanut Milaa irti.
Onneksi Sara ja Iiris antoivat paljon hyviä vinkkejä.
Odotteluaikana treenailimme koirien kanssa näyttelyjuttuja. Pääasiassa Mila sai levätä häkissään, kun minä kuvailin ja kokeilin muita koiria.

bostoninterrieri Zumba

tiibetinspanieli Nooa

mopsi Doris



Vähän ennen viittä paikalle alkoi kasaantua osallistujia. ALO-radalle lähdimme yhdeksänsinä, yhteensä radalla taisi olla 11 osallistujaa. Rataan tutustumisaikaa oli vartti, jonka alussa kiersimme radan ensin tuomarin opastuksella ja sitten itseksemme.
Viimein mekin pääsimme starttaamaan. Kävelin lähtöön ja siitä se kamaluus alkoi. Mila oli kovin yhteistyöhaluton, mikä ei todellakaan ole sen tapaista. Se oli yht'äkkiä unohtanut suurinpiirtein kaikki liikkeet.
Lopulta oli tulosten vuoro. _Meidät_ kuulutettiin voittajaksi taputusten saattelemana! Näytin varmasti kovin hölmistyneeltä, sillä en millään olisi voinut uskoa, että me voitimme. Palkinnoksi saimme heijastimen, kakkapussitelineen yms pientä roinaa. Lopuksi saimme käydä vielä valitsemassa Hurtan valjaat tai pannan. Mila omisti jo kyseiset valjaat ja pannoista ei löytynyt kokoja, joten lahjoitin tämän Saralle. Olkoon se kiitoksena parhaasta rally-opetuksesta ja rohkaisusta radalle!
Ajattelin ensin jättää videon julkaisematta, mutta ehkei kaikissa videoissa tarvitsekkaan aina mennä putkeen. Säästyn siis myös ratapiirroksen piirtämiseltä.

Ennen rataa tiesin, että maahan meno tulee olemaan vino. Täytyy alkaa kiinnittämään siihen enemmän huomiota. Kolmoskyltillä Mila laittoi jostain syystä jarrut aivan täysin ja muutenkin alkurata meni todella huonosti. Talutinvirheitä tuli, myöskin niitä ennustelin etukäteen. Perusasento, kyltillä 11 oli kyllä ihmeen huono. Yleensä Mila tulee aina siihen niin innolla.
Kuitenkin tyytyväinenkin saa olla. En kertaakaan joutunut palkkaamaan Milaa radalla. Spiraali meni omaan makuuni varsin kivasti, eikä siinä pujottelussakaan mitään ihmeempiä ollut. Paljon on vielä treenattavaa, täytyy harjoitella erilaisia radanpätkiä ja myös itse omaa ohjaamista. Nuo ohjaajavirheet olivat aivat näysin turhia ja niistä täytyy päästä pois, ettei pisteet ainakaan niiden takia lähde.

PUN2 myös junnukehän palkinnot kuvassa. Rallyradalla 1 sija