Viimeisiä hetkiä, kun enää viitsin nämä kuvat julkaista. Täällä on saatu nauttia jo ensilumesta, joka kuitenkin toi mukanaan vesisateen ja se vähäinenkin lumi on jo tipotiessään. Syyslomalta on palattu takaisin koulun penkille ja aloitettu jo seuraavan loman odotus. Järkytyksekseni olen myös saanut todeta, itse lukion penkillä istumista jo puolet takana.
Mila on päässyt nauttimaan pitkistä lenkeistä ja näin kylmempien ilmojen tultua siitä on löytynyt kamalan paljon energiaa pölistellä lenkkipoluilla. Treenatessakin partanaamasta on löytynyt aivan uusia puolia ja sen kiinnostus tekemiseen on erityisesti tokoilun osalta ollut aivan huipussaan. Seuraamista olemme lähteneet kokoamaan aivan alusta asti uudelleen kuntoon. Siinä oli niin paljon kontaktinpuutetta ja vääriä asentoja, että ajattelin olevan helpompi aloittaa kokonaan alusta. Vieläkin kontaktissa on hiomista, mutta aivan erityisen iloinen olen siitä, ettei meidän seuruu enää aukea! Ajattelin, että voisin ehkä tehdä meidän tokotreenauksesta jonkinlaisen oman postauksen, kun tuntuu, että siitä on tällä hetkellä niin paljon kerrottavaa. Agilityssä Mila on saanut selvästi enemmän vauhtia välipalkkauksilla. Niitä vielä jatkamme ahkerasti, että saisimme lopullisesti ne totaalijumikituksetkeskelläkenttää-pois.
Minä sain viimein kauan toivomani Lightroomin ihan iki-omaksi, kun kokeiluversio päättyi. Vielä on ohjelman käyttö kovin hakusessa, mutta koittakaa kestää, ehkä minä vielä opin. Varmasti myös kameran käytössä aktivoidun ohjelman myötä ja ehkä ne kuvat päätyisivät julkaisuunkin edes suhteellisen oikeaan aikaan.
P.S.
Muistakaas, että on vielä maanantai-iltaan saakka aikaa heitellä meille kysymyspostaukseen kysymyksiä joko Instagramissa tai täällä blogin puolella.