Välillä täytyy tehdä uhkarohkeita asioita, miettimättä niitä etukäteen sen enempää. Se ei ole oikein minun tyylistäni, mutta tulipa tuokin kokeiltua, enkä kyllä valita. Jo varmaan puoli vuotta sitten Sara houkutteli minua Milan kanssa osallistumaan 23.7 järjestettäviin rallytokon tuplakisoihin. Silloin sanoin, että ei me nyt voida tulla, kun ei olla pätkän vertaa treenattu, mitä nyt yksissä mölleissä käyty. Jotenkin asia jäi vain hautumaan takaraivoon. En missään vaiheessa ollut sanonut sen enempää itselleni kuin muillekkaan, että osallistumme. Yhtenä yönä olin päivittelemässä sähköpostia ja odottamassa, milloin seuraava päivä vaihtuisi, jotta voisin tiedustella sitä, sattuisiko kisoissa olemaan vapaita paikkoja. Jännäsin pitkään ja lopulta suurleirin aikaan sain viestin, että olimme kahdeksas varasijalla. Toisaalta olin kovin helpottunut, mutta toisaalta myös hieman pettynyt. Tuli sellainen olo, että ehkä ihan hyvä näin, ettemme pääsisikään, kun me ei kuitenkaan olla treenattu käytännössä yhtään.
Paria viikkoa ennen kisoja sain toisen viestin, jossa kerrottiin, että toisella radalla olisi vielä paikka meille tarjolla peruutuksien jälkeen. Mietin, ehkä sekunninmurtososan: Kyllä, otan paikan vastaan!
Koitti lauantaiaamu, itse olin stressaillut päivää etkäteen, mutta ihmettelen kuitenkin kuinka vähällä stressillä itse kisapäivänä selvisin. Saavuimme paikalle hyvissä ajoin, suuntasin ilmoittautumaan, täytin kisakirjan ja pian meidät huudettiin tuomarin mitattavaksi. ALO-rata oli jaettu kahteen ryhmään, joista me kuuluimme toiseen. Pian Sara saapui Elmon kanssa meitä tsemppaamaan ja sain vielä kysyä viimehetken vinkit. Kello alkoi näyttää jo 12.45 ja meidän oli aika mennä tutustumaan rataan. Tuomarimme Taru Leskinen oli todella mukavanoloinen. Hän käski pitää hauskaa ja nauttia radasta. Kävimme ensin hänen kanssaan radan läpi ja sitten saimme kuljeskella yksinämme. Meidän ongelmakohdat radalla olivat ehdottomasti liikkeestä maahanmeno ja pujottelu edestakaisin juosten. Kappas vaan, kun en ollut treenaillut Milan kanssa noita vauhdin muutoksia ollenkaan:'D Muuten rata oli ihan simppeli. Pian oli meidän vuoro suunnata radalle ja videomateriaali kertookin enemmän. Se jotenkin tuntui siinä tilanteessa paljon pahemmalta, mitä loppujen lopuksi videolta näyttikään.
Tuo kymppikyltin kymppi oli täysin oma mokani. Olen opettanut Milan aina istumaan perusasentoon, kun vauhti pysähtyy. Jos sitä ei olisi tullut, oltaisiin saatu kahta pistettä vaille täydet! 88/100 on kuitenkin todella hyvä suoritus ja kun vielä ottaa huomioon meidän (liian) vähäisen rallytokotaustan, ei oikein paremmin enää olisikaan voinut mennä. Tulospapereita jakaessa tuomari vielä erikseen kommentoi Milan olevan aivan mahtava persoona - semmoinen se kyllä tosiaan onkin, minun rakas partanaama <3
Suuren suuret pahoitteluni pitkästä postausvälistä. Nettiyhteyden kanssa on ollut viime aikoina ongelmia ja samalla koko perheen kaikki koneetkin päättivät hajota, mikä enemmän tai vähemmän. Viimein pääsen tänne koneen ääreen kirjoittelemaan meidän viime aikojen tapahtumista. Kirjoitan vähän aiheittain ja koetankin nyt tässä muutaman päivän sisällä kertoilla meidän kuulumiset.
Olemme käyneet parin viime viikon sisällä kolmissa mätsäreissä. Ensimmäiset olivat Varkaudessa 13.7, jonne suuntasimme mökiltä käsin. Mätsäripaikka oli tosi nätti, aivan järven rannalla ja vaikka loppuillasta sadepilvet hieman pelottelivatkin, saatiin kehät vedettyä läpi kastumatta. Ilmoittauduin junnuihin ja pieniin aikuisiin. Junnukehä olisi voinut mennä paremminkin ja vaihtokoira oli kovasti omistajansa perään, joten minulla meni lähes koko aika siihen, että koetin saada siihen jonkilaista kontaktia. Meidät käteltiin tässä toisiksi.
Pienet aikuiset alkoivat piakkoin, me pääsimme kehään viimeisten joukossa. Parinamme oli tanskalaisruotsalainen pihakoira. Mila sai kehuja karkeasta turkistaan ja rauhallisuudestaan. Saimme sinisen nauhan. Sinisten kehässä menimme juoksujärjestykseen ja me olimme ekoja. Muutaman rinkulan jälkeen tuomari alkoi pudottelemaan koirakoita pois ja pian me olimme neljän parhaan joukossa. Sitten hän alkoi sijoittaa voittajasta eteenpäin ja meidät käteltiin neljänsiksi. Vielä erikseen tuomari mainitsi, että Mila kyllä esiintyi näistä ehdottomasti parhaiten. Se toki lämmitti mieltä.
JH2, SIN4
20.7 oli toiset mätsärit Kuopiossa, nämä olivat ulkomuototuomareiden mätsärit. Paljon oli jo porukkaa kertynyt paikalle, kun me sinne saavuimme. Kävin ilmoittautumassa ja leiriydyimme kehän reunalle. Junnut alkoivat lapsi&koiran jälkeen ja meitä olikin ilmoittautunut ihan mukavasti. Nurmipohja ei vain jotenkin ole Milalle se parhain vaihtoehto. Minusta tuntuu, että se toimii paremmin hiekalla. Neljän kärjessä me kuitenkin roikuttiin ja lopulta tuomari pitkän ja vaikean pohdinnan jälkeen ojensi minulle kolmannen ruusukkeen.
Pienet aikuiset käynnistyivät kohtapuoliin viereisessä kehässä. Tällä kertaa meidän parina oli pitkäkarvainen mäyräkoira. Parikehästä saimme punaisen nauhan, mutta suurensuuressa punaisten kehässä emme enää sijoittuneet.
JH3, PUN-
Seuraavana päivänä oli K9 Centerin mätsärin vuoro ja samalla oli myös kauan odotettu junior handler cupin viimeinen osakilpailu. Jo aikatauluja katsoessani (mätsärin aikataulu oli porrastettu) ajattelin, että voi mennä meidän kehät kyllä aika lähekkäin. Ilmoitin kuitenkin meidät molempiin luokkiin; sekä junnuihin että pieniin aikuisiin. Tälläkin kertaa junnuja oli varmaan lähemmäs viisitoista ja kaikki kutsuttiin yhtä aikaa kehään. Siellä saimme seisotella koiria todella kauan. Lopulta Miltsun kanssa oltiin kahden parhaan joukossa ja viimeisen ympyrän jälkeen meidät käteltiin voittajiksi! Koko cupissa olimme toisia. Kolmesta osakilpailusta pääsimme osallistumaan kahteen, ja molemmat niistä voitimme Miltsun kanssa. On se huikea partaeläin! <3
Olin käynyt ilmoittamassa pienten aikuisten kehikselle, että saattaisimme myöhästyä kehästä päällekkäisyyden takia, mutta onneksi emme olleet ainoita. Meitä oli odoteltu ja kehä oli seisonut vähän aikaa ja heti junnujen jälkeen juoksimme toiseen kehään. Meillä oli parina cokkeri ja karkeakarvainen kääpiömäyräkoira. Miltsu jaksoi pitkästä ja raskaasta junnukehästä huolimatta vielä keskittyä tosi hyvin ja saimme tästä kolmikosta toisen punaisista nauhoista. Punaisten kehässä jälleen viiden parhaan joukossa ja lopulta olimme kolmansia.
Tiistaina auto täyttyi huimaa vauhtia innokkaista ja jännittyneistä tytöistä, iloisista koirista ja liian suuresta tavaramäärästä. Auton nokka suuntasi kohti Korpilahden Surkeenjärveä ja Kennelliiton Suurleiriä. Ehkä koko kesän odotetuin viikko koitti. Ea ja Mimmi sekä Sara ja Elmo hyppäsivät kyytiin. Leiripaikalle saavuimme kahdentoista jälkeen ja ilmoittautumisen jälkeen pääsimme siirtymään kohti majoituspaikkaa. Me majoituimme kolmen hengen huoneessa Jaakonmökeissä, joista oli melko pitkä matka päätalolle, joten päivän kuntoilu oli taattu. Ohjukset olivat jo meitä vastassa ja raahauduimme tavaroiden kanssa yläkertaan. Miltei suoraan pääsimme nauttimaan lounaasta, jonka jälkeen käytiin läpi yhdessä leirin säännöt. Sitten tutustuimme yhdessä soluryhmässä toisiimme. Päivällisen jälkeen ohjukset esittelivät meille lajeja, joita pääsimme treenailemaan leirillä. Koirien kanssa meillä ei ollut tiistaina mitään ohjelmaa, vaan ne pääsivät rauhassa tottumaan uuteen paikkaan. Kävimme hakemassa Pedigrilliltä koirille iltasapuskat ja iltaohjelman ja iltapalan jälkeen pääsimme valmistautumaan unille. Taisihan se nukahtaminen vähän venähtää, mutta ei meidän kikatus kuulemma alakertaan häiritsevästi kuulunut:'D
Keskiviikko alkoi puoli yhdeksältä aamujumpalla. Tämän jälkeen suuntasimme aamupalalle, annoimme koirille sapuskat ja sitten lähdimme koirankierrokselle. Kymmenen aikoihin meillä alkoivat ensimmäiset koulutukset. Me aloitimme rallytokolla, jossa teimme lyhyttä radanpätkää ja harjoittelimme maahan menoa ja sivulle tuloa. Sitten siirryimme tokoon, jossa harjoiteltiin kapulanpitoa ja perusasentoa. Mila otti ehkä ensimmäistä kertaa kapulan omaehtoisesti suuhun, vau! Perusasento tuli tavalliseen tapaan varsin innokkaasti, mutta edelleenkin välillä se jää joskus liian eteen, joten tarkka täytyy olla palkkauksessa.
Kuva: Sanni Väyrynen
Viimeisenä meillä oli PK, jossa teimme hakua pellolla sekä esineruutua. Haku meni meiltä ihan hyvin, mutta tuttuun tapaan Mila ei oikein innostunut leikkimään julkisilla paikoilla vierailla leluilla. Piilottelin nameja lelun sisään niin silloin se vähän alkoi repimään, mutta vieläkin sitä oma-aloitteisuutta kaipailisin lisää. Lounaan jälkeen meillä oli luento aiheena koiran leikittäminen. Siinä kävimme läpi erilaisten palkkausvaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia. Sitten oli päivän loput koulutukset, jotka meillä jatkuivat agilityllä. Meidät jaettiin tason mukaan kahteen ryhmään ja meidän ryhmässä harjoiteltiin valssia. Liina vähän häiritsi touhua, kun koko leirin aikana koiria ei saanut pitää irti, joten jouduimme aksaamaankin liina perässä. Viimeisenä lajina meillä oli junior handler. Siinä harjoittelimme seisomista ja edestakaisinliikettä. Hienosti neitokainen jaksoi vielä keskittyä ja häntä heilui.
Koulutusten jälkeen vuorossa oli ohjuspiilo, jossa piti etsiä soluryhmittäin ohjuksia leirialueelta piiloutuneena. Meidän tuli liikkua ryhmittäin ja jokaisen tuli pidellä kiinni narusta. Aina, kun löysimme ohjaajan, saimme häneltä pistelapun ja eniten pisteitä kerännyt joukkue voitti. Illalla saimme Minna Hillebrandin kertomaan meille rallytokosta. Todella mukavasti hän kertoi ensin perusjuttuja lajista ja leiriläiset saivat esittää kysymyksiä. Sitten saimme käydä hakemassa omat koirat ja treenailla paria rataa. Mila meni tosi kivasti ja odottelen jo enemmän kuin innoissani meidän ekoja rallykisoja! Iltaohjelman ja iltatoimien jälkeen rojahdimme sänkyyn.
Kuva: Minnamaria Jämsä
Torstaina aamujumpan ja aamupalan jälkeen alkoivat koulutukset. Meidän ryhmä suuntasi ensimmäisenä peekooseen. Siellä teimme jälkeä ja jatkoimme esineruudun parissa.
Sen jälkeen suuntasimme rallytokoilemaan, teimme radanpätkää. Tokossa harjoittelimme paikkamakuuta ja meillä oli tokoklinikka. Saimme pyytää vinkkejä haluamassamme asiassa. Minä pyysin apuja seuraamisessa, ongelmana on edistäminen tai lahnailu päivästä riippuen. Sain tosi hyviä vinkkejä, joita aion kyllä jatkossa käyttää. Agilityssä teimme takaakiertoja lyhyellä radanpätkällä. Toisella kerralla meni paremmin, mutta valitettavasti sitä en videolle saanut.
Kuva: Sanni Väyrynen
Kuva: Sanni Väyrynen
Koulutusten jälkeen suuntasimme täyttämään massua ja ruokailun jälkeen paikallinen kanakoiraharrastaja tuli luennoimaan ja esittelemään saksanseisojansa kanssa metsästystä. Hän kertoi todella mielenkiintoisesti omista kokemuksistaan ja kaiken huipensi vielä, kun saimme nähdä koiran työssä hakemassa lintuja pellolta. Näytöksen jälkeen jatkoimme hieman samoilla linjoilla, kun Metsähallituksen Eräkummit tulivat kertomaan toiminnastaan. Tästä mulla meni hieman asioita ohi ja oli jo muutenkin niin märkä ja nälkäinen olo, että olis vaan tehnyt mieli käpertyä lämpimän peiton alle. Onneksi pian taas ruokapöytä kutsui ja sen jälkeen kävimme hakemassa huoneista koirat ja valmistauduimme vikaan koulutukseen, joka meidän ryhmällä oli jh. Vettä tuli kuin aisaa, mutta kaikesta huolimatta mun partanaama siitä vähät välitti (ihme kyllä). Harjoittelimme purennan näyttöä ja kolmiota. Koulutuksen jälkeen meillä olisi ollut yhteislenkki ohjusten kanssa, mutta olimme jo niin väsyneitä ja vettä tuli sen verran rankasti, että jätimme sen välistä. Sen sijaan käväisimme tekemässä narulelut koirille. Tuttuun tapaan samat iltapuuhat ja unille.
Kuva: Sanni Väyrynen
Perjantaina jumppailun, oman ja koiran mahan täyttämisen, sekä koirankiekan jälkeen meille tultiin esittelemään palveluskoiralajeja. Luento-osuuden jälkeen jokainen sai käydä hakemassa omat koirat ja pääsimme kokeilemaan hakua ja jälkeä kahdessa eri pisteessä. Ekassa pisteessä yksi ohjuksista meni piiloon ja koiran kanssa lähdimme häntä sitten etsimään. Mila sai kouluttajalta kehuja innosta ja älykkyydestä. Ottihan se jopa muutaman kerran jälkeä maasta ja löysikin leikkimökin taakse piiloutuneen ohjaajan nopeasti. Toisella pisteellä toinen ohjaajista meni piiloon metsään ja Miltsu pääsi pian etsimään hänetkin. Hienosti sieltäkin löytyi ihminen ja pian partaeläin pääsi häkkiin hetkeksi lepäilemään. Sinä aikana me lounastimme ja valmistauduimme seuraavaan ohjelmanumeroon, kovasti odotettuun leirimätsäriin!
Kuva: Sanni Väyrynen
Kaikki koirat olivat tällä kertaa samassa kehässä. Menimme kehään pareittain numerojärjestyksessä, jotka oli arvottu ilmoittautumisen yhteydessä. Me olimme numerolla 15 eli kovin kauaa ei tarvinnut odotella. Koko kehä on videoituna leirikoostevideossa, joka löytyy postauksen lopusta. Kehässä toinen sai valkoisen ja toinen keltaisen nauhan, emme tienneet varmaksi kumpi nauhuista oli parempi. Me saimme keltaisen. Kun kaikki koirakot olivat käyneet kehässä, menimme ensin kaikki keltaisen nauhan saaneet kehään. Ahdasta oli, kun noin kolmekymmentä koiraa oli kasautunut tiiviisti kehän ympärille. Meidän edessä oleva koira ei pysynyt millään paikoillaan, joten sain olla todella tyytyväinen, ettei Mila välittänyt siitä yhtään, vaikka edessä oleva oli melkein koko ajan sen kuonossa kiinni. Liikuimme pienemmissä ryhmissä ympäri ja saimme seisotella koiria kauan, jonka jälkeen tuomari sijoitti koirat. Me emme tällä kertaa yltäneet sijoituksille asti.
Kuva: Sanni Väyrynen
Kuva: Sanni Väyrynen
Mätsärin jälkeen ohjelmassa oli vapaa-aikaa ja päivällinen. Sitten leiritaiturikilpailu, joka oli sovellettu Koirataituri-kisasta. Meillä oli seitsemän pistettä, jossa kiersimme soluryhmän kanssa. Tämä oli yksilökilpailu ja jokaisesta pisteestä jaettiin pisteet, eniten pisteitä keränneet palkittiin. Oli tötsän kiertoa, rallytokon houkutusta, tietokilpailu, agilityä, esineruutua, temppuilua ja rallytokoa. Tötsän kierron piti olla meidän pravuuri, mutta Miltsu vähät välitti siitä. Agilityn ongelma oli taas se liina perässä ja esineruudussa Miltsu ei saanut yhtään lelua tuotua ulkopuolella, kun kaikenlaiset hajut veivät voiton. Houkutuksen herkkupussista se ei kiinnostunut laisinkaan, vaan tapitti nätisti vierellä koko matkan! Illalla meille tarjoiltiin iltapalaksi grillimakkaraa ja lettuja ja samalla saimme nauttia leirin viimeisestä iltaohjelmasta. Sitten valmistauduimme unille, ja kyllä muuten nukuttikin sikeästi!
Kuva: Sofia Kovalainen
Kuva: Sofia Kovalainen
Lauantaina jokainen heräsi enemmän tai vähemmän haikeissa fiiliksissä. Viimeinen leiriaamu koitti. Jumppailun ja pedigrillin jälkeen suuntasimme tuttuun tapaan koirankierrokselle, joka oli tällä kertaa täynnä vaikeita kysymyksiä. Loppushowssa jaettiin palkinnot ja me saimme jaetun ykkössijan aamun koirankierrokselta pistein 6/10! Lounaan jälkeen kävimme ottamasssa vielä vikat kuvat ja siivoilimme kämpän. Sitten matka alkoi kohti koti Kuopiota väsyneinä, haikein mielin, mutta kuitenkin kovin onnellisena aivan mahtavasta viikosta! Haluan vielä antaa erityiskiitokset meidän omille mahtaville ohjuksille, sekä tietysti huonekavereille Saralle ja Ealle ja kaikille muillekkin kenen kanssa hengailtiin! Oli aivan huippu viikko, toivottavasti nähdään taas ensi vuonna! (Tämänhän piti olla mun vika Kennelliiton leiri, mutta yllätyksekseni kuulinkin, että jos ei vielä leirin aikana ole täyttänyt 18, pääsee vielä osallistumaan.)