Vuoden alussa Kava juhli 4-vuotissynttäreitään. Hirmuisen nopeasti aika vaan menee, uskomatonta. Maailman parhain ja höpsöin paimenkoira. Olisi kaikki vaan niin paljon tylsempää ja elämä köyhempää ilman tätä pikkumustuaista.
Rally-treenit jatkuivat voittaja-mestari-ryhmässä. Ollaan päästy siis ahkerasti treenaamaan ylempien luokkien kylttejä. Kavan kanssa on vähän ongelmaa ollut ääntelyn kanssa radalla. Kouluttajalle tästä treeneissä avauduin ja lähdimme etsimään yhdessä syytä ääntelyyn. Ääntely ei kaikkien mielestä vielä tässä vaiheessa olisi varmasti monenkaan mielestä ongelma, mutta selvitellään asiaa ennen kun mulla on koko radan piippaava paimenpommi treenikaverina😅 Teknisesti hirmuisen taitava rally-koira Kava on ja kisat hirveästi houkuttelisivat, mutta en ole vielä ihan varma onko tämä hetki kuitenkaan ihan oikea voittajan starttaukseen...
Tokoon en ottanut ollenkaan ryhmäpaikkaa kevätkaudelle pitkän pohdinnan jälkeen. Omaa tokomotivaatiota on syönyt, ettei päästy viime vuonna siihen kehitykseen mitä olisin halunnut. Ajattelin, että tällainen pieni tauko ja uuden perspektiivin hakeminen voisi tehdä ihan hyvää. Treenaillaan kotona itse ja keskitytään kevät täysillä rally-tokoon.
Muuten arki on pitkälti sujunut jäällä ahkerasti lenkkeillessä ja projektikoirille hierontoja tehdessä. Kava on ollut kovin onnessaan ja meiltä päin lähtee niin hyvin jäitä vähän joka suuntaan. Syksyllä oli niin paljon kaikkia sirpalehommia, että nyt oon alkuvuoden kirinyt ahkerasti hierontoja. 100 tuntia pitäisi koiria hieroa heinäkuuhun mennessä ja vielä vähän matkaa siihen olisi. Onneksi motivaatio on kuitenkin huipussaan ja ihana käydä viikonloppuisin hakemassa aina vähän uusia ideoita ja oppia koulusta. Nyt viikonloppunakin meillä oli todella mielenkiintoinen kouluviikonloppu, kun eläinlääkäri oli kertomassa koirien ortopediasta, kasvuhäiriöistä, luksaatioista ja selkävaivoista ja kivusta.