tiistai 30. elokuuta 2016

Ristiina RN

Reilu kaksi viikkoa sitten käväisimme Ristiinan ryhmänäyttelyssä. Käppänät arvosteli Harto Stockmari, josta olin kuullut hyvinkin vaihtelevaa palautetta. Päätin kuitenkin ilmoittaa sinne Milan. Kun junnut sattuivat olemaan myös samassa näyttelyssä, saimme "kaksi kärpästä samalla iskulla".
Jo kauan olin tuskaillut Milan turkin kanssa. Minulla on ollut siinä nyt rullaus menossa, jota olenkin saanut kesällä hyvin tehtyä, mutta silti turkki näytti erityisesti kyljistä liian pitkältä. Karva ei sitten millään ollut tarpeeksi kypsä nyppimiseen. Näyttelytrimmissä Milalta vedettiin melkein kaikki alas, joten vähän pelotti, tuleeko noottia liian lyhyestä turkista.
Musta-hopeita käppänöitä oli viisi ja meitä oli avoimissa nartuissa kaksi koiraa. Monet koirat oli kätelty hoolla pihalle, joten vähän pelotti. Mila meni ihan kivasti ja sininen lappu nousi - siis erittäin hyvä. Toinen avo-narttu sai hoon, joten tämä tarkoitti sitä, että voitimme luokan.


"Oikea sukupuolileima ja mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Hyvä purenta, kaula ja etuosa. Tilava runko. Vähän pitkä lanne-osa. Vähän matala hännänkiinnitys (siis anteeksi mitä:'D). Oikein kulmautunut taka-osa. Köyristää vähän lanne-osaa. Pehmeä parta ja jalkakarvat. Liikkuu hyvin sivulta." EH, AVK1

Junnut olivat varmaan puoli tuntia myöhässä. Nuorempien aikana harjailin vielä Milan kuntoon ja pian me pääsimmekin kehän puolelle. En muuten muistakkaan, milloin viimeksi meidän suoritus olisi mennyt niin huonosti. Mila ei ottanut minuun oikein minkäänlaista kontaktia, kun Sara oli syöttänyt sitä ennen kehää. Kehässä se vain etsiskeli Saraa. Ei se ole koskaan tehnyt noin! Olenhan minä aina tiennyt koirani olevan ahne, mutta ei sen ihan näin pitkälle pitäisi mennä. Jatkossa siis, ei namitusta ennen kehiä. Kehästä poistuimme sinisen ruusukkeen kanssa ja siitäpä sitten pitsan jälkeen kohti mökkimaisemia.

EH, AVK1, JH2

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Meidän kesä kuvin - Kännykän tyhjennys

Kännykkään on tullut räpsittyä kuvia kesän aikana paljon ja tässä kokosin niitä vähän yhteen. Mukavasti tässä ilta vierähtikin fiilistellessä, mitä me tosiaan kesän aikana ehdimmekään tehdä. Kävimme monissa mätsäreissä ja muutamissa näyttelyissä, tutustuimme rallytokoon, kävimme aksaamassa, treffailimme kavereita, vietimme leirielämää, juoksimme ympäri Kuopiota Pokemonien perässä, mökkeilimme ja ihan vain olimme ja nautimme kauniista säästä. Valitettavasti kuvia ehtinyt yhtään muokkaamaan, joten jälki on kyllä sen näköistä. Blogger heitti kuvat aivan eri kokoisiksi, mutta koittakaa kestää.

Reenailua ja posetuksia
Yökyläilyä ja kamujen treffailua, tassujen kastelua ja pentulovetusta
Leirielämää ja sinne valmistautumista
Harrastusrintamalla
Ponnaripää ja häkkieläin
Näyttelytrimmin jälkeen, BIS-kehän odottelua ja kauniita päiviä
Pokejahteja ja bussimatkoja

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Sawo Show 2016

Viime viikon torstai-iltana kävimme pystyttämässä näyttelyalueelle teltan ja se pääsi myös ensi kertaa testiin.
Perjantaina pääsin esittämään yhden koiran valkoisissa käppänöissä, mutta tuomaria ei tainnut oikein yksikään valkoinen miellyttää. Siitä juoksujalkaa junnukehälle, jossa olivat vielä nuoremmat menossa. Kisasin junnuissa aivan ihanalla kääpiöpinserillä, jolla minun oli tarkoitus kisata myös Kajaanissa, mutta kyytiongelmat koituivat esteeksi. Suoritus meni mielestäni ihan hyvin. Arvostelussa kaikki kohdat olivat raksittu erinomaiseen ja kommenttina "Lupaava pari." Jatkoon me emme kuitenkaan tällä kertaa ylletty. Loppupäivä kului shoppaillessa ja syödessä. Ryhmäkehien jälkeen lähdimme kotiin ja illalla siistin vielä Milaa seuraavaa päivää varten.




Lauantaina oli luvassa piirimestaruuskilpailu ja normikisa. Piirimestaruuden halusin kisata Milalla, olihan tämä viimeinen mahdollisuuteni osallistua siihen. Ryhdikkäästi Milpero seisoikin ja oli vaan niin ihanaa päästä taas kehään sen kanssa. Pääsimme ensin kahdeksan parhaan joukkoon ja ryhmäliikkeiden jälkeen porukka kutistui vielä viiteen. Meidät  käteltiin hyvänä, napakkana ja näyttävänä parina neljänneksi.




Sitten lähdin etsiskelemään normikisan kisakaveriani, englanninspringerspanielia. Se olikin helpommin sanottu kuin tehty, ja sain jälleen kerran huomata huonot suunnistustaitoni. Onneksi koira lopulta löytyi ja pienen treenailun jälkeen lähdimme kohti junnukehää. Yksilöarvostelu olisi voinut mennä paremminkin.  Nuori koira alkoi jo pitkän ja kuuman päivän jälkeen väsymään, eikä oikein olisi enää jaksanut keskittyä. Oikeutetusti meitä ei enää suuresta joukosta jatkoon otettu.

(C) Johanna Tolonen
Mila kävi tällä välin pyörähtämässä Ean pikkusiskon kanssa lapsi&koira-kehässä. Osallistujia oli varmaan parisenkymmentä ja nämä olivat hienosti kolmansia! Miltsu jaksoi hienosti ja erityisen tyytyväinen olen siihen, että vihdoin näyttää, että se lapsikammo on selätetty. Mila menee innoissaan nykyään moikkaamaan kaikkia!

Milaisa huippuhandlerin käsissä


Sunnuntaina oli edessä viimeinen päivä Sawo showta ja junior handlerin SM-osakilpailu. Tällä kertaa kisailin aivan ihastuttavalla musta-hopealla kääpiösnautserilla. Meidät jaettiin kahteen ryhmään, josta me kuuluimme siihen toiseen. Toisessa ryhmässä pääsimme alkupäästä kehään, jossa tuomari pyysi ensin näyttämään hampaat ja sitten kolmion, jonka jälkeen seisottamaan pöydän eteen tuomarin sanellessa arvostelua. Kun kaikki olivat menneet, kokoonnuimme kaikki yhdessä kehään ja tuomari alkoi kierrellä meitä edestakaisin. Sieltä hän valikoi viisi jatkoon, ja me olimme yksi niistä! Seisotimme koiria ja tämä kohta on aivan sumua päässäni. Tuomari aloitti sijoittamisen ja meidät käteltiin viidensiksi. En vaan jotenkin osannut yhtään odottaa sijoitusta kovatasoisessa osakilpailussa. Arvostelussa kaikki olivat erinomaista ja kommenttina "Kaunis kontakti. Molemmat näyttävät kauniilta ja iloisilta. Ihana katsoa."



keskiviikko 10. elokuuta 2016

Menneet tapahtumat #3 - Agilitykisat

Lauantaiksi 30.7 olin ilmoittanut meidät Varkauteen agilitykisoihin. Illalla olivat ykkösten radat, joissa siis oli hyppyrata ja normirata. Minien radalle oli ilmoittautunut vain viisi koirakkoa, joista kaksi oli poissa.
Meidän säännöllinen aksailu on ollut kesällä tauolla, joten halusin käydä vielä kisaviikolla varmistamassa kepit kuntoon. Varasimme torstaiksi hallin ja Mila teki ihan tosi kivasti, joten hyvillä mielin saimme suunnata kisoihin.
Kisapaikalla ilmoittautumisen jälkeen Milan kanssa lämppälenkille, josta pääsimme tutustumaan rataan. Se oli varsin mukavan oloinen, Mujusen tyylinen rata. Sai juosta, eikä tarvinnut kikkailla sen ihmeempiä. Starttasimme toisina ja niinhän siinä kävi, että nollarata tuli. Ja vielä alle ihanneajan! Tämä siis tarkoitti sitä, että saimme meidän ensimmäisen LUVAn. Hitaanpuoleinen tämä rata oli, mutta Mila teki tarkkaa työtä.
Kohtapuoliin pääsimme valmistautumaan toiseen rataan, joka sisälsi kaikki kontaktit. Alkuhyppyjen jälkeen tultiin keinulle ja Mila ilmeisesti luuli sitä puomiksi, tuli kovalla ryminällä ja lopulta säikähti kun keinu pamahti alas. Vähän se siitä hämmentyi, mutta sain kuitenkin takaisin hallintaan ja päästiin suorittamaan rata loppuun. Muutaman harhailun seurauksena meille tuli ihan kiitettävästi yliaikaa, mutta onneksi Milalle ei jäänyt kontaktikammoja, kun loput se suoritti ihan nätisti. Jatkossa meidän täytyy kuitenkin vielä kontakteja varmistella, etenkin sitä keinua. Hyppyradalla tulimme toisiksi ja normiradan voitimme, kun teimme siinä ainoan hyväksytyn suorituksen.