2020 oli kaikenkaikkiaan erittäin erikoinen vuosi. Enpä vuosi sitten tavoitteita kasaillessani olisi uskonut, että kaikki voi mennä näin paljon metsään ja nyt vuoden päästä tilanne olisi vieläkin kummallinen. Monet suunnitellut kisat ja näyttelyt peruttiin, tavalliset treenitkin olivat tauolla, kun hallit olivat kiinni.
Tämä vuosi on opettanut arvostamaan ihan eri tavalla tavallisia asioita. Kuinka kiitollinen olenkaan ihan niistä tavallisista viikkotreeneistä tai lenkeistä kavereiden kanssa? Vaikka tämä vuosi olikin varsin eriskummallinen, niissä muutamissa kisoissa ollaan saatu silti ihan kivoja tuloksia aikaan.
T a m m i k u u starttasi Kavan synttäreillä. Pikkukoirasta tuli muka virallisesti aikuinen, kun tuli 2 vuotta mittariin. Milan rallytokotreenit ja Kavan tokotreenit jatkuivat. Kävimme mätsärissä, jossa molemmat tytöt sijoittuivat ja Mila oli lainassa junior handlerissakin. Teimme myös päiväreissun Kajaani KV-seen, Kavalle ERI2, Mila oli lainassa junnuissa. Kajaaniviikonloppua seuraavana viikonloppuna pyörähdimme Kavan kanssa Lahdessa näyttelyissä, sieltä sileä ERI.
H e l m i k u u s s a mökkeiltiin. Kävimme parissa mätsärissä, molemmista jotain kotiintuomisia. Treeneissä saimme onnistumisia ja lenkkeilimme paljon jäällä.
M a a l i s k u u s s a Kava kävi avaamassa hierojalla pahimmat juminsa. Milalle olin varannut lääkäriajan ontumisen ja tassujen nuolemisen takia. Se lämpökuvattiin ja otettiin röntgenkuvat varpaista. Lämpökuvassa näkyi jotain oikeassa etusessa, mutta lääkäri ei oikein osannut sanoa mitä se voisi olla ja suositteli fyssaria. Maaliskuussa alkoi koronarajoitukset näkyä täälläkin päin: kisat peruttiin ja hallit olivat kiinni. Asuttiin koko maaliskuu oikeastaan mökillä.
H u h t i k u u starttasi muutolla toiseen osoitteeseen. Halusin poissulkea jumit hierojalla ennnen Milan viemistä fysioterapiaan. Jumissahan se olikin ja Kava käsiteltiin myös. Huhtikuussa saapui kauan toivottua postia, kun laatikkoon kolahti kirje FCI:ltä: ikioma kennelnimi! Starttasimme ulkotreenikauden hallien pysyessä yhä edelleen kiinni.
T o u k o k u u s s a jatkettiin Milan ontumisen syyn selvittämistä fyssarilla. Sieltä ongelman syyksi selvisi löysä etuosa ja yliliikkuvat nivelet. Viimeinen pisara tähän tilanteeseen uskottiin olevan edellisen talven liukkaus ja Milan liukastuminen lenkillä. Saimme suosituksen lopettaa agility kokonaan, vältellä kaikenlaista hyppimistä ja tiukkoja kiertoliikkeitä sekä jumppailuohjeet. Kipulääkettä määrättiin annettavaksi tarvittaessa. Onneksi se on saanut pysyä pitkälti kaapissa. Kavan kanssa heitettiin päiväreissu Jyväskylään silmätarkkiin. Terveet silmät noin muuten, ainoastaan molemmista silmistä löytyi PPM-rihmoja (PPM:iris-iris), mutta tämä ei onneksi tule vaikuttamaan elämään millään tavalla. Toukokuussa hallit availivat taas oviaan vähitellen.
K e s ä k u u aloitettiin uintipuuhilla, Kavasta kuoriutui varsinainen vesipeto. Kävimme mätsäreissä, Kava BIS2. Mätsärin jälkeen lähdettiin Saran, Mimosan ja koiralauman kanssa viettämään juhannusta meidän mökille. Yksi vuoden kohokohdista ehdottomasti. Oli kiva päästä kaveriporukalla pitkästä aikaa jonnekkin!
H e i n ä k u u s s a kävimme taasen mätsäreissä. Kava pääsi leikkimään junnukoiraa ja tytöt voittivat hirveän määrän palkintoja. Heinäkuussa lenkkeiltiin ja treenailtiin kavereiden kanssa.
E l o k u u s s a pääsimme pitkästä aikaa näyttelyyn seitsemän kuukauden tauon jälkeen! Suuntana Espoo ja australianpaimenkoirien erikoisnäyttely. Kava-kakkiainenhan repäisi oikein kunnolla ja 183 ilmoitetun koiran joukosta oli paras narttu 3 ja sai viimeisen SERTin! Erkkarin jälkeen tutustuimme vielä Nuuksion kansallispuistoon. Kiva reissu kaikinpuolin. Kiersimme mätsäreissä enempi vähempi menestyen. Kesätauon jälkeen jatkoimme ohjattuja treenejä. Kavan kanssa kävimme Kajaanissa ryhmänäyttelyssä, jossa se oli ROP. Elokuussa nautimme kauniista kesäpäivistä seikkaillen lähiympäristön metsissä. Kava kävi ensimmäisen kerran paimentamassa ja siitä kuoriutui varsin lupaava paimenkoiran alku.
S y y s k u u s s a pääsimme taas kehiin ja täytyihän sitä ottaa vielä kaikesta ilo irti, ennen kuin näyttelyt peruttaisiin taas. Tuhlasimme syyskuusta kolme viikonloppua näyttelyiden merkeissä. Joensuu RN (Mila ROP-vet ja Kava ERI2), Jyväskylä RN (Mila ROP-vet ja Kava PN3) sekä Tuusniemi RN (Mila ROP-vet, PN3 ja Kava PN3). Kavan kanssa jatkettiin paimennuspuuhia ja lisäksi pääsimme paimennustaipumuskokeeseen ja hyväksytty tulos tuli sieltä.
L o k a k u u oli monipuolinen kuukausi. Kävimme rallytokomölleissä, jossa Kava sai täydet 100 pojoa ja Mila voittajaluokasta 90p. Olin sanut Kavalle paikan MH-luonnekuvaukseen ja sen jälkeen lähdimme Saran ja koirien kanssa huristelemaan lomaviikoksi Rovaniemelle Tintin luokse. Rovaniemellä tuli nähtyä joulupukin paja, tutustuttua Ounasvaaran lenkkimaastoihin, käytyä paimentamassa sekä ajeltua vielä päivävaellukselle Ukko-Luostolle. Rolloviikon jälkeen oli rallytokokisaviikonlopun vuoro ja Kava korkkasi virallisen kisauransa loistavasti. Siitä tuli uusi alokasluokan seuranmestari sekä australianpaimenkoirien rotumestari (99p ja 97p). Seuraavana päivänä Mila kävi korkkaamassa voittajaluokan napaten myös yhden erittäin hienon hyväksytyn tuloksen (93p). Lokakuu päätettiin vielä tokokokeella Kavan kanssa, jossa tulos jäi vain kahta pistettä vajaaksi ykköstuloksesta erinäisten sattumusten seurauksena.
M a r r a s k u u s s a harmittelimme lisääntyneitä koronarajoituksia, toivoimme taas normaalia elämää. Kavan juoksut, joten Mila pääsi tuuraamaan sitä tokotreeneissä.
J o u l u k u u s s a Kava kävi hierojalla. Oli aiheellinen käynti, mutta onneksi vastasi hierontaan hyvin ja jumit saatiin auki. Edelliskerrasta Kava oli kasvattanut myös lihaksia. Lenkkeilimme kavereiden kanssa ja treenit jäivät joulutauolle oikein kivojen onnistuneiden harkkojen jälkeen.
V i i m e v u o d e n t a v o i t t e e t v u o d e l l e 2 0 2 0
