maanantai 19. heinäkuuta 2021

Mila 22.05.2010-29.06.2021💔

 Koska vain yksi voi olla ensimmäinen...💗

Päivä, jota pelkäsin kaikkein eniten koitti juhannuksen jälkeen aivan yllättäen.

Julkaisin tämän tekstin Milan kuoleman jälkeen facebookissa ja instagramissa. Nyt ei ole voimia kirjoittaa enempää.

Ekat päivät ilman Milaa takana. Oon nukkunut näitten päivien ajan vaan muutaman tunnin yhteensä, itkenyt silmät päästäni niin turvoksiin ettei ne enää aukea kunnolla, on ollut ihan karmea olo😣😭💔

Kaikki tapahtui niin yllättäen, ettei mun mieli oo vielä edes päässyt mukana siihen, ettei mikään enää koskaan tuo Milaa takaisin. Aattelen vaan, että se on jossain hoidossa ja tulee kohta kotiin tai että kohta herään vaan tästä kamalasta painajaisesta. Epäusko.

Ei vielä pitänyt olla Milan aika lähteä. Mulla oli vielä niin paljon suunnitelmia sen varalle, yhteisiä seikkailuja piti olla vielä paljon jäljellä💔

Mila kävi reilu viikko sitten hammaskiven poistossa ja siltä poistettiin kolme etuhammasta sekä samalla huomattiin, että yksi poskihammas oli lohjennut, mut sillä asemalla ei ollut mahdollisuutta tehdä poistoa. Operaation jälkeen Mila söi huonosti. Aattelin sen johtuvan vaan kipeästä suusta. Välillä saatiin jotain alas, muutaman kerran Mila oksensi, mutta tavaraa pysyi alhaallakin. Kävi se vielä loppuviikosta kerjäämässä keittiöstä kurkkuakin, kun kuuli oman kutsuhuutonsa eli veitsellä kurkun leikkaamisäänen🥺 Kurkku oli Milan herkkua❤️

Viikonloppuna olo meni muutenkin vetämättömäksi, tuntui että koira olis vaan makoillut mielummin ja sen jalat ei oikein kantaneet. Se kuitenkin kannustuksesta kävi pihalla pissalla ja söi muussattua nakkia kädestä. Se teki mielellään vielä jotain pikkutemppuja ja samalla sain huijattua sen vähän syömäänkin. Pelattiin Milan lempparipeliä eli ammuttiin herkkuja sormella maata myöten ja se sai napata ne vauhdista kiinni, häntä heilui vimmatusti niinkuin aina ennenkin❤️

Soitin heti maanantaina lääkärille saisiko pika-ajan hampaan poistoon, tulehtunut hammashan se vain oli. Aika olis mennyt niin pitkälle, joten halusin tarkistaa tilanteen, enhän mä voinut kuukautta koiraa kipeänä kotona pitää. 

Maanantaina iltalenkillä Mila tahtoi vielä pissan jälkeen jatkaa matkaa ja jäädä vielä haistelemaan heiniä. Tiistai-aamuna ennen lääkäriä se ei halunnut nakkia, mutta sain menemään alas vähän märkäruokaa. Sitä ei saanut vaan liikaa antaa, kun Milan massu heitti aina liian isosta määrästä ihan sekaisin.

Lääkärin tutkiessa Mila hieman yllättäen reagoi voimakkasti vatsan alueelta. Ikenet hieman vaalenneet. Muuten kaikki oli normaalia. Milalta otettiin verikokeet ja lääkäri puhui, että katsotaan ne ensin yhdessä ja tuloksista riippuen otetaan sitten vatsan ultra/rtg. Minä odotin aulassa verikokeitten ajan ja sit pääsin Milan kanssa odottamaan huoneeseen niiden tuloksia. Mila vielä heilutti iloisesti häntää, kun huomasi, et oma ihminen ei jättänytkään sitä ihan yksin ja seisoa töpötti terhakasti. 

Mila oli nesteytyksessä ja sai kipulääkkeen ja sit odoteltiin yhdessä tuloksia. Kohta hoitaja tuli hakemaan Milan ultraan. Siitä alkoi pitkät minuutit. Ensimmäisen kerran mieleen tuli, että mikähän nyt, kun meidän piti katsoa ne tulokset ensin yhdessä ennen ultraa. Olin kuitenkin edelleen ollut siinä uskossa, että tulehtunut hammas on vaan ajanut koiran tähän kuntoon. Kohta sain Milan ultrasta ja mulle sanottiin, että lääkäri tulee kohta kertomaan tulokset. 

Lääkäri tuli ja tulokset oli musertavat. Maksa käytännössä täysin syöpäkudoksen peittämä ja mahdollisesti kudosta oli pernassakin. Maksa-arvot heitti, Milalla selvä anemia ja vatsaontelosta lääkäri oli ottanut näytteen ja siellä oli puhdasta verta. Eli todennäköisesti joko maksa tai perna oli nyt tihuttamassa sinne😭😭💔 

Kotiin Mila ei enää lähtisi. Pyysin, voisiko sille antaa vielä vahvan kipulääkkeen ja pahoinvointilääkkeen, saisin hyvästellä Milan rauhassa ja saataisiin vielä mökiltä porukka kotiin saattelemaan maailman parhain tyttö viimeiselle matkalle❤️ Silittelin Milaa ja kiitin sitä kaikesta. Niistä kaikista seikkailuista yhdessä, siitä että se on ollut maailman paras koira, täydellinen ensimmäinen koira, siitä että se on ollut just tuollainen. Pyysin anteeksi, jos se on kärsinyt, mut mä en ollut huomannut mitään. Olisko mun pitänyt huomata? Mila ei näyttänyt kipuaan. Mutta sitä on aivan varmasti sattunut...

Se olis tahtonut vielä pompata pystyyn, kun nousin hakemaan nenäliinaa, jalat vaan ei enää oikein kantaneet. Se olis ollut valmis lähtemään kotiin. Mut enää sen ei tarvinnut. Enää sen ei tarvinnut nousta. 

Klo 16.20 Mila nukahti rauhallisesti vastaanottohuoneen lattialle. Valtava ikävä jäi ja sydämeen pienten tassunjälkien valtava aukko🐾❤️

Tiedän, että ainoa asia, mikä menettämisen tuskaan auttaa on aika. Onneksi muistot pysyy, vaikka vielä Milan muistelu sattuu aivan tosi paljon. Eikä sitä välttämättä edes tarvitse miettiä, niin silti aivan yllättäen saattaa vaan pillahtaa itkuun.

Oon kuitenkin vaan niin iloinen Kavasta. Olisin aivan pulassa ilman sitä. Se on pakottanut pitämään arjen rutiineista kiinni. Kun olis vaan tehnyt mieli jäädä sänkyyn makaamaan, se on pakottanut lähtemään ulos. Sillä on myös aina ihan omat jutut, että väkisinkin vaikka kuinka paha olo on, sen tempaukset hymyilyttää. Se ei ole samanlainen lohduttaja kuin Mila oli, se haluaa aina piristyttää ja saada hyvälle tuulelle. Kai se elämä jatkuu, vaikka se ei nyt siltä todellakaan tunnu. Nyt rutistan Kavaa kovasti, ikinä kun ei aamulla voi tietää, et tää voikin olla se viimeinen päivä yhdessä❤️


”𝐾𝑢𝑛 𝑠𝑢𝑟𝑢 𝑗𝑎 𝑘𝑎𝑖𝑝𝑎𝑢𝑠 𝑜𝑛 𝑙𝑖𝑖𝑎𝑛 𝑠𝑢𝑢𝑟𝑖
𝑗𝑎 𝑡𝑢𝑛𝑛𝑒𝑡 𝑘𝑦𝑦𝑛𝑒𝑙𝑡𝑒𝑛 𝑣𝑖𝑒𝑟𝑖𝑣𝑎̈𝑛 𝑝𝑜𝑠𝑘𝑒𝑙𝑙𝑒𝑠𝑖,
𝑚𝑢𝑖𝑠𝑡𝑒𝑙𝑒 𝑠𝑖𝑙𝑙𝑜𝑖𝑛 𝑚𝑖𝑛𝑢𝑎 𝑗𝑎 𝑛𝑖𝑖𝑡𝑎̈ ℎ𝑒𝑡𝑘𝑖𝑎̈, 𝑗𝑜𝑡𝑘𝑎 𝑚𝑒𝑖𝑙𝑙𝑎̈ 𝑜𝑙𝑖.
𝑁𝑒 ℎ𝑒𝑡𝑘𝑒𝑡 𝑚𝑒𝑖𝑙𝑙𝑎̈ 𝑜𝑛 𝑣𝑖𝑒𝑙𝑎̈𝑘𝑖𝑛, 𝑠𝑖𝑙𝑙𝑎̈ 𝑚𝑢𝑖𝑠𝑡𝑜𝑡 𝑒𝑖𝑣𝑎̈𝑡 𝑘𝑎𝑡𝑜𝑎,
𝑚𝑖𝑛𝑎̈ 𝑜𝑙𝑖𝑛 𝑘𝑎𝑛𝑠𝑠𝑎𝑠𝑖 𝑠𝑖𝑙𝑙𝑜𝑖𝑛 𝑗𝑎 𝑛𝑖𝑖𝑛 𝑜𝑙𝑒𝑛 𝑛𝑦𝑡𝑘𝑖𝑛, 𝑠𝑖𝑙𝑙𝑎̈ 𝑚𝑖𝑛𝑎̈ 𝑒𝑛 𝑘𝑎𝑡𝑜𝑎.
𝐽𝑎̈𝑡𝑖𝑛ℎ𝑎̈𝑛 𝑡𝑎𝑠𝑠𝑢𝑛𝑗𝑎̈𝑙𝑘𝑒𝑛𝑖 𝑠𝑦𝑑𝑎̈𝑚𝑒𝑒𝑠𝑖.”❤️🐾

Kultatyttö Mila. Ikinä en unohda.

lauantai 26. kesäkuuta 2021

Kesäkuun menot ja meiningit

Käytiin palauttelemassa mieliin kehäkäytöstä mätsärissä. Molemmat tytöt oli nähneet näyttelyhihnan edellisen kerran viime syksynä, joten kuumasta päivästä huolimatta virtaa ja intoa riitti. Mila sai vetskuissa punaisen, sai kehuja ikäisekseen hyvästä kunnosta ja sijoittui lopulta punaisten kehässä kolmanneksi. Kava sai myös aikuisissa punaisen ja oli isossa ja pitkään kestäneessä punaisten kehässä kolmas. Tuomari sanoi söpöksi nätiksi tytöksi, eikä ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään, joka kysyi onko tämä nyt se miniaussie😆

Katselin Kavalle rally-kisoja Virkusta tavoitteena saada vielä sille kesän aikaan RTK1. Ulkokisat on vielä toistaiseksi ainakin poissuljettu vaihtoehto, niissä on meille vielä liikaa häiriöitä ja Kava toimii muutenkin mielestäni hallissa paremmin. Kesäaikaan ulkokisat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus, joten heti huomatessani hallikisat Jyväskylässä laitoinkin tiedustelua paikasta. Paikka saatiin ja hurautimme päiväreissun Jyväskylään. Jyväskylän keikoista onkin alkanut kevään aikana tulla varsinainen perinne. Tuntuu, että vähintään parin-kolmen viikon välein oonkin siellä nyt kevään ajan rampannut😄

Tuomarina oli Fiia-Maria Kivioja ja alokasluokka starttasi viimeisenä. Vaikka Kavalle alo-luokka on aika simppeli ja se kyllä osaa kaikki liikkeet, minusta tuntui, että rata sisälsi silti ne kaikki inhokkikyltit ja vaikeimmat kyltit sille. Jännitin kovasti, kuinka se toimii täysin vieraassa hallissa ja uudessa ympäristössä kisatilanteessa. Onneksi halliin pääsi kuitenkin rauhallisessa tilassa lämppäämään koiran, ettei ihan suoraan tarvinnut vain radalle sännätä. Kava toimi loistavasti, se teki hommia kivasti ja rally-tokoon se on kehittänyt itselleen kivan rauhallisemman vireen. Tehtävät eteni kyltti kyltiltä. Liikkeestä maahanmenossa mietin, menikö se maahan istumisen kautta, mutta koska en ollut aivan täysin varma en lopulta uusinut tehtävää. Sitten jännättiin tuloksia.

Suuni loksahti auki, kun lopulta pisteitä kirjattiin täyssatanen! Minun pikku-Kakkiainen, vautsivau se oli taitava💗 Sijoitusta saimme jännittää palkintojen jakoon asti, kun lopulta 100 pisteen ratoja tuli peräti neljä kappaletta. Kava oli kuitenkin toiseksi nopein häviten voittajalle vain parilla sekunnilla. Kava oli kuitenkin varsin tyytyväinen tästä sijoituksesta ja sitä paitsi se sai paljon mieleisemmän pallopalkinnon kuin voittaja😂 Seuraavissa kisoissa starttaamme siis avoimessa luokassa. Avoimeen luokkaan on kuitenkin vielä vähän töitä ennen kun kisoihin seuraavan kerran mennään. Ilman hihnaa pitää vielä treenata, hyppy täytyy saada suoritettua ilman kierrosten nousemista ja erilaisia houkutuksia täytyy vahvistaa. Kisoihin ei ole kuitenkaan kiire ja tän vuoden rally-tavoitteet onkin nyt sitten molempien koirien kanssa suoritettu. Tosin en varmaan tyydy tähän, onhan tässä vielä vuotta pitkälti jäljellä!

Meidän rally-tokoryhmät järjestivät kisanomaiset ratatreenit ja koska saatiin ilmainen osallistuminen, päätin käydä huvikseen testaamassa, mitä Milan mestariluokan tehtäville kuuluu. Tiesin, ettei se todellakaan ole vielä valmis mestariluokkaan, mutta ei meillä ollut mitään menetettävää ja samalla nähtäisiin ehkä jotain, mitä ottaa seuraavaksi treenin alle. Olosuhteisiin ja meidän tasoon nähden Mila oli loistava. Pisteitä ei paljoa kertynyt. Suurimman osan vein kuitenkin minä itse, kun annoin niin paljon apuja koiralle epävarmoissa liikkeissä. 

Kavan kanssa käytiin australianpaimenkoirien paimennuskoulutuksessa Mäntyharjulla. Oli hauska päästä pitkästä aikaa paimentamaan. Tavoitteena oli vahvistella Kavan itseluottamista lampaiden kanssa ja saada sitä vähän itsenäisemmäksi ja vähentää minulta tuen hakemista. Päivä aloitettiin jo heti aamuseitsemältä, että ehdittäisiin tehdä pari paimennuskierrosta ennen todella tukalan kuumaa päivää. Päivään sisältyi kolme kierrosta lampailla erilaisissa aitauksissa. Kavalle kouluttaja oli valinnut hiekkakentän, pyöröaitauksen ja nurminiityn. Paimennuksen lisäksi pääsimme kuulemaan vielä teoriaa paimennuksesta. 

Oli tosi mielenkiintoista päästä näkemään monenlaisia paimentavia ausseita aina pentutreeneistä sinne 3lk kisaavien treeneihin ja oppia myös muiden tekemisestä. Paimennus on kyllä hurjan mielenkiintoinen laji. Harmittaa, että resurssit ei tällä hetkellä oikein riitä tekemään sitä aktiivisemmin eikä nämä pari kertaa kesässä paimennukset kamalasti kehitä tekemistä. Jospa vielä joskus päästäisiin paimentelemaan ahkerammin ja löytyisi vaikka muutama oma lammas omasta takaa! 

Kava jaksoi päivän hyvin, vähän toki kuumuus haittasi tekemistä itse kullakin. Viimeisessä pätkässä se alkoi selvästi tekemään jo pidempää pätkää kyselemättä minulta koko ajan apuja, joten eiköhän me saatu edes hitusen varmuutta lisättyä tekemiseen päivän aikana, ainakin uusia ajatuksia saatiin päivän aikana rutkasti.

perjantai 28. toukokuuta 2021

Koronatauolta kisaamaan

Kava lopetteli katkonaisen tokokautensa jääden ohjatuista kesätauolle. Sen kanssa keskityttiin kevät pitkälti häiriöihin ja yritettiin lisätä häiriönsietoa. Hienosti pikkutyttö onkin kehittynyt ja itsehillintä on lisääntynyt aivan silmissä. Oon huomannut Kavassa myös paljon muutoksia arjessa, joiden uskon olevan ihan tän kaiken luopumistreenin ansiota. Se luopuu helpommin häiriöistä lenkillä ja on muutenkin jotenkin enemmän kuulolla. 

Nautimme myös ensimmäisistä hellepäivistä ja Kava kävi korkkaamassa uimakauden. Kovin innoissaan se oli kun pääsi vihdoin veteen pärskimään ja viime kesänä esiin kaivettu vesipeto oli taas vauhdissa.

Mila sai kaikkein parhaimman synttärilahjan ikinä, kun se pääsi synttäripäivän kunniaksi rallytokokisoihin. Kisat piti olla oman seuran kisat, mutta viime metreillä ne jouduttiin perumaan. Onneksi saimme viime hetkillä paikan Jyväskylästä tuplakisoista. 

Ekalla radalla tuomarina oli Minna Hillebrand. Ratapiirros vaikutti meille sopivalta ja hypin jo riemusta, kun radalla ei ollut ollenkaan peruutusta. Voittaja-luokassa oli vain kuusi koirakkoa, me startattiin toisina.

Treenailimme pihalla, Mila ei olis halunnut millään istua märälle maalle ja sen kanssa oli viime viikot vahvisteltu paljon peruutusta niin se nyt sitä alkoi tarjota jokaiseen väliin. Kovin suuret odotukset eivät siis radalle mennessä olleet. 

Radalla Mila oli huipusti kuulolla. Teki hommia kivan innokkaasti ja sopivassa vireessä. Aavistuksen sillä meinasi loppu radalla kierrokset lähteä nousuun, mutta ennen kuin tuomari tämän huomasi olinkin saanut tilanteen jo hallintaan. Ja Milan kohdalla olen kyllä vain pelkästään iloinen siitä, että sillä saakin vähän kierrokset nousta.  Vireen kanssa sen elämän aikana ollaan tapeltu paljon niin kiva vaan, että ollaan löydetty sille mieleinen juttu.

Uusin kyltin 8, puolenvaihto jalkojen välistä (Mila jäi jotain siihen pyörimään) ja 11 molemmat täyskäännös oikeaan (Mila kääntyi väärään suuntaan). Muuten radalle mahtui kolme -10 pistettä, ainakin ylimääräinen istuminen, jota en kylläkään itse nähnyt ja jotain mokia mitä en enää uusimisten käyttämisen jälkeen voinut korjata. Pisteitä jäi kuitenkin jäljelle vielä 73, joka tarkoitti hyväksyttyä tulosta. Saatiin tältä radalta myös tuomaripalkinto, super Miismiis💗 Kaikki kisatavoitteet oli nyt siis näiden kisojen osalta saavutettu, joten seuraavalle Taru Leskisen radalle suunnattiin ilman paineita. 

Tämä rata päästiin aloittamaan aikataulua huomattavasti myöhässä. Rata oli meille selvästi vaikeampi kuin ensimmäinen. Mila starttasi tämän radan ensimmäisenä, en kyllä ikinä kadehti tätä starttipaikkaa😁

Tällä radalla en uusinut mitään. Jännäsin peruutusta, se on meille vielä niin kovin epävarma. Ehkä 1/10 kerrasta Mila tekee sen täydellisesti, lopuilla se lähtee kääntymään aina liikaa ulospäin. Tällä kertaa oli kuitenkin Milan vuoro onnistua. Itse olin vain kovin hämilläni näinkin suorasta liikkeestä, niin en ollut vielä tulospaperia hakiessakaan täysin varma, olinko lopulta itse peruuttanut kolme vai sittenkin vain kaksi askelta. Lopulta selvisi onneksi, että ihan oikein minä olin omat askeleet laskenut. Olisihan se voinut vähän ketuttaa, että itse olisikin sitten lopulta sössinyt sen epävarman liikkeen väärällä määrällä askelia.

Mila kulki kuin unelma. Muuten olin täysin keskittynyt itse rataan, mutta viimeisellä suoralla, kun olimme tekemässä pujottelua tajusin, että tästähän tulee hyväksytty rata, nautin vaan aivan täysin. Tehtiin rata niin yhdessä koirakkona. Arvostelulappuun oli laitettu pari -1p, yksi epätarkasti suoritettu liike ja yksi vino sekä yksi täysin oma kymppi liian lyhyestä askeleesta. Tämä tarkoitti siis 88 pisteen rataa ja toista sijaa!

Palkintojen jaossa meille annettiin myös kultainen mitali, RTK3! Viimeinen hyväksytty tulos voittajaluokasta, joten seuraavissa kisoissa kisaillaankin sitten korkeimmassa mestariluokassa! Ihan hyvin 11-v synttärisankarilta. Palkinnoksi Miisu sai aivan valtavasti rapsutuksia ja syödä taskut tyhjäksi kanapaloja.

Nyt treenaillaan kesä ja syksy ahkerasti mestariluokan kylttejä ja tarkkaa suorittamista ja toivotaan, että päästäisi vielä loppu vuodesta korkkaamaan sekin luokka. Hiljaa hyvä tulee ja mikään kiire ei kuitenkaan ole, jos näyttää, että mestari ei ole vielä loppu vuodestakaan valmis niin jätetään se sitten myöhemmäksi. Joka tapauksessa tämän vuoden Milan rally-tokotavoitteet laitettiin lopulta pakettiin nyt vain yhden ainoan päivän aikana.

torstai 29. huhtikuuta 2021

Tapahtumatäyteinen huhtikuu

Me ollaan treenailtu ahkerasti. Mila on päässyt tuuraamaan Kavaa muutaman kerran tokotreeneissä ja Kavakin on päässyt tekemään rataa Milan rallytreeneissä.
Milan ilmoitin toukokuun lopulle rallykisoihin. Toivotaan, että koronarajoitteet sallivat kokeen pitämisen ja päästäisi pitkästä aikaa katsomaan mitä me oikein osataan. Ulkokisoissa Mila ei ole parhaimmillaan, mutta kerran oman seuran kisat on ja alkaa olla jo vieroitusoireita pitkästä kisatauosta, niin pakkohan se oli ilmoittaa.

Kavan kanssa käytiin hakemassa terveet paperit silmätarkastuksesta. Vuosi sitten löytyneet PPM-rihmat olivat surkastuneet silmistä, joten senkin puolesta saatiin lappuun raksi "terve"-kohtaan. Hirmu reipas tyttö se oli lääkärissä. Lääkäritäti sai paljon pusuja.

Kavan treenikausi jatkui kovin katkonaisena. Se päätti laittaa omistajan suunnitelmat kokonaan uusiksi aloittamalla juoksut etuajassa. Suunnitelmat uusiksi sen takia, että olin suunnitellut Kavalle pentuja vihoviimein näistä juoksuista edelliskerran mennessä pieleen valitettavista meistä riippumattomista syistä. Kavan juoksuväli on aiemmin ollut ennustettavissa lähes päivän tarkkuudella, joten se varmasti nyt huomasi, että olin suunnittelemassa jotain ja päätti laittaa lusikkansa soppaan. Maanantai-aamuna käytiin nappaamassa proget ja jo tunnin sisällä sain niistä tuloksen, arvot olivat nousseet yllättävän nopeasti, joten iltapäivällä saikin laittaa jo laukut kasaan ja seuraavana aamuna auringon noustessa lähdimme ajelemaan kohti etelää. 

Toivoin kirjoittavani tätä postausta iloisissa tunnelmissa. Olisi mahdollisuus, että olisi Kavalla olisi saatu kasvamaan masuasukkeja. Kaikki ei kuitenkaan sujunut toiveiden mukaan... Surulliseksihan se vetää, kun on jo tässä vaiheessa nähnyt paljon vaivaa, luonut haluamattaankin odotuksia ja tehnyt suunnitelmia kaiken varalle. Tämä pentuprosessi on kyllä jo tähän mennessä opettanut sen, että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma ja kaikki suunnitelmat voi pyyhkiytyä silmänräpäyksessä kokonaan pois.

Hyvistä yrityksistä huolimatta astutus ei lopulta onnistunut, vaikka Kava hienosti päästikin uroksen selkäänsä ja uroksella oli kova yritys päällä. Harmittaahan se, miettii mitä olisi pitänyt tehdä toisin vai olisiko mitään ylipäätään edes voinut? Taas tuli jälleen märkä pyyhe päin kasvoja. Täytyy vain muistaa, että tälläkin oli joku tarkoitus, että tällä kertaa ei tärpännyt ja yhtä kokemusta rikkaampia ollaan. Huonoa tuuria on Kavan pentusuunnitelmissa kyllä riittänyt. Toivon todella, että onni olisi vielä myötä tulevaisuudessa. Pentusuunnitelmat siirtyvät siis tuonnemmas eikä kesällä päästä palluttelemaan pieniä paimenkoiria. Koitetaan keksiä muuta tekemistä, nautitaan kesäpäivistä, uidaan paljon ja pidetään sormet ristissä, että korona vähän helpottaisi ja edes jotkut tapahtumat mahdollistuisivat.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Maaliskuu

Kuun alussa päästiin nenäpunkkikaranteenista normielämän pariin. Erityisesti treeneissä nähtiinkin erittäin iloisia koiria pitkän tauon jälkeen. Kavalla mopo meinasi lähteä ihan totaalisesti lapasesta, mutta jospa sekin tässä ehtisi rauhoittua ennen kuin jäädään taas uudelle tauolle juoksujen takia. Huoh, sillä on ollut kyllä erittäin katkonainen treenikausi tänä vuonna. Ensin oli valeraskaus ja se oli aivan hormoonihöyryissä, sitten nenäpunkki ja jos kohta sitten juoksutkin... Milalle sentään tulossa kivat viikot, kun se pääsee tuuraamaan treeneihin😀
Kava päätti vaihtaa bikinilookkiin, joten kodin pitämiseksi mahdollisimman karvattomana, se tienasi itselleen oikein tehopesun ja föönin ja samalla sanoimme heipat hienolle talviturkille. Tasa-arvon vuoksi päätin siistiä Milankin vaikka edellisestä kerrasta ei kauhean kauaa ollutkaan ja napattiin mummokoirasta pitkästä aikaa myös posekuvat.
Käytiin Tintin ja koirien kanssa yhtenä ihanana aurinkoisena päivänä jäällä heittämässä mukava parin tunnin lenkki. Koirilla oli kivaa ja voisiko ollakkaan mitään ihanampaa kuin se, että jäällä pääsee kävelemään just siihen suuntaan ja niin pitkälle kuin vain jaksaa. Muutenkin ollaan kyllä hyödynnetty jäällä lenkkeilyä ahkerasti lähes päivittäin.
Kava palkittiin KPSH:n vuosikokouksessa vuoden näyttelykoirana ja vuoden rally-tokotulokaskisassa se sai lisäksi hopeaa.