keskiviikko 27. huhtikuuta 2022

Kuninkuusluokka kutsuu

Osallistuimme Kavan kanssa rallyn tuplakisoihin Koiramekassa. Edellisviikolle oli sattunut sopivasti kisanomainen treeni samassa paikassa ja tottakai hyödynnettiin tilaisuus ja käytiin treenaamassa kisatilannetta. Kava on tosi häiriöherkkä ja pitkään mietin, uskallanko ilmoittaa sitä ollenkaan Koiramekan kisoihin. Halli on iso, häiriöitä on paljon, koiria ja ihmisiä kulkee edestakaisin ovesta, joka näkyy kentälle... Syteen tai saveen, kisat kotikaupungissa, täällä päin hieman harvemmin nähdyt tuomarit ja sopiva vapaa viikonloppu, joten plussat alkoi painaa vaakakupissa miinuksia enemmän.

Palataksemme vielä niihin kisanomaisiin treeneihin. Kava teki odotellessa töitä tosi kivasti ja luottavaisin mielin mentiin radalle. Aitojen sisäpuolella Kava meni kuitenkin jotenkin ihan omiin tiloihin, sitä sai kannatella koko radan mukana ja meno tuntui kaikkea muuta kuin sulavalta. Välillä saatiin muutama parempi pätkä ja etukäteen jännittämäni kyltit sujuivat ilman virheitä. Palkkailin Kavaa aika paljon, tällaisia aidosti kisanomaisia treenejä on liian harvoin, joten yllätettiin pikkupaimen muutamilla välipalkoilla.

Odotukseni kisaviikonloppuun ei olleet tämän kenraalin jälkeen kovin korkealla, mutta kiitin itseäni siitä, että nyt halli oli "koeajettu" ja toivoin että itse tosikoitos sujuisi vähän paremmin. Pisteitä meille kuitenkin tuli hyväksyttävän suorituksen verran näissäkin mölleissä.

Kisapäivä koitti ja aamu alkoi rauhallisesti pitkällä aamulenkillä. Kotisohvalle sain päivän radat ja vielä ennen lähtöä ehdittiin katsoa päivän kiemurat. Kisapaikalla Kava oli kuumakalle, se oli vähän ylivireinen ja fiiliksellä "siellä, täällä, tuolla - yhtä aikaa". Yleensä Kavan kanssa viimeinen mielentila näkyy vahvasti myös radalla ja parhaani mukaan yritin treenailla viimeisenä oikeita asioita, että saataisiin koira edes kuuntelemaan kisakentällä. 

Radalla oli meille kivoja kylttejä, mutta kylttijärjestys ja useammassa kohtaa ollut häiriöhyppy teki omat haasteensa erityisesti itselleni ohjauksessa. Aitojen sisäpuolella Kava oli kuin eri koira. Teki aivan törkeän hienosti ja se oli ehkä parasta koskaan tekemäämme kisarallya. Itse otin useamman ohjaajavirheen ajamalla aivan kiinni kyltteihin, osittain varmistellekseni Kavan hallintaa ja osaksi varmaan meni vaan vahinkojen piikkiin. Uusittiin yksi kyltti, kun Kava teki ekstaistumisen, muuta ihmeellisyyttä ei radalle sitten mahtunutkaan. Hyppäsin kattoon, kun pisteet ilmestyi puhelimennäytölle: 92/100! Lopullisissa tuloksissa päästiin myös palkinoille, kun sijoituttiin toisiksi.


Toiselle radalle suunnattiin ilman paineita. Vaikka toivoin toki tältäkin radalta hyväksyttyä rataa, oli jo yksi näin loistava suoritus näissä vaikeissa olosuhteissa enemmän kun ikinä olisin voinut toivoakkaan. Tämä ratapohja oli meille helpompi, mutta ympäristö oli taas huomattavasti vaikeampi, kun kisakenttä oli käytävän vieressä, josta käveltiin halliin ja hallista ulos. Kava ei ollut kentälle tullessa kuulolla ollenkaan. Se vilkuili kaiken mahdollisen ja mahdottoman, josta voisi ottaa häiriötä. Tällä kertaa kuitenkin otin oman ajan. Nollasin tilanteen, otin Kavan takaisin hallintaan ja lupasin itselleni, että nyt ei todellakaan lähdetä tekemään mitään ennen kun koira on hallinnassa.

Hallintaan otto auttoi ja pian päästiin starttaamaan. Kava oli tälläkin radalla hieno, selvästi sen kanssa sai olla tarkempi kuin edellisellä radalla ja käskyttää ennen kuin se kerkeäisi itse keksiä mitään muuta. Tälläkin radalla uusin yhden kyltin, puolenvaihdon takaa. Nyt jälkeenpäin kun videolta katsoo niin ei kyllä todellakaan olisi kannattanut sitä uusia. Minusta tuntui, että pysähdyin siinä, mutta ainakaan videolta katsottaessa sitä ei niin huomaa. Vaistomaisesti huikkasin vain "uusin". No laitetaan vaikka jännityksen piikkiin. Tällä radalla tuli vähän enemmän kontrollivirheitä, vähemmän ohjaajavirheitä. Lopussa jäljellä oli kuitenkin vielä 93/100 pistettä ja näillä pisteillä oltiin lopulta tiukassa kisassa kolmansia. Aika mieletön Kava! 

Seuraavan kerran kutsuu sitten mestariluokka, kun nyt napattiin samalla RTK3 voittajaluokasta. Samalla myös tämän vuoden rallytokotavoitteet tuli saavutettua, mutta koska vuosi on vasta näin alussa niin pakkohan se mestariluokkakin on käydä tänä vuonna vielä korkkaamassa. Kaikki kuitenkin on tämän lisäksi vain plussaa ja nyt treenataan huolella erilaisia kylttiyhdistelmiä ja uusia kylttejä


Muuten kuukausi meni pitkälti hierontoja tehden, näyttötenttiin opiskellen ja ehdittiin me Hannan ja Duurin kanssa käydä heittämässä kiva kimppalenkkikin. Meillä oli viikonloppuna hierojakoulussa näyttö, joka osaltani meni kirkkaasti läpi. Nyt onkin enää kokeista vain loppukoe jäljellä ja sitten valmistuminen kolkutteleekin jo, aika jännää!

keskiviikko 30. maaliskuuta 2022

Maaliskuun metkut

Kavan kanssa pyörähdettiin päiväreissu Joensuussa rally-tokokisoissa. En pitänyt meitä vielä valmiina voittajaluokan korkkaukseen. Mutta kevään viikonloppuja katsellessa totesin, että niin monet lähikisat menee osaltani Tampereella, joten jos halusi startata suunnitelmien mukaan keväällä, se oli pakko tehdä nyt. Tuomari Taru Leskinen oli suunnitellut meille melko haastavan radan. Koiran tuli selvästi olla kuulolla lähdöstä asti, pitkälti selvittiin tutulla ja turvallisella vasemman puolen seuraamisella ja pyöritystä käännöstehtävissä oli luvassa.
Kava oli lämppäalueella hieman kuumakalle, mutta vieras halli ei taaskaantuottanut sille mitään ongelmia. Halli oli myös mukavan rauhallinen ja oli kivasti tilaa tällaisen vähän reaktiivisemmankin koiran kanssa. Lähtöalueelle siirryttäessä Kava oli vähän poissaoleva ja kuin liukasta saippuaa, jota sai vähän tasapainotella koko ajan ettei se lähtisi vallan käsistä. Tältä tuntui minusta enempi vähempi myös radalla.
Lähtö-kyltti oli loistava. Kavan kanssa ollaan tehty töitä, että se ei liiemmälti välittäisi tuomarin lähtöluvasta. -1 piste lähti haistelusta kahdeksikossa. Kympin moka oli pyllyn käyminen maassa kyltillä 7, en itse nähnyt varmaksi osuiko pylly maahan ja siinä hetken mietin, kannattaisiko uusia, mutta päätin jättää uusimatta. Hyppy oli Kavaksi hyvä, ei lähtenyt siinä liikaa kiilaamaan. Veikkaisin kuitenkin, että hypyllä oli osuutta asiaan, miksi seuraava kyltti meni pipariksi. Sieltä myös -10p ja -1p kyltin haistelusta. Vielä yksi 1 pisteen menetys kyltiltä 14, kun Kavan seisominen jäi vähän turhan eteen, josta johtuen maahanmeno meni vinoksi. 
Ääntä oli meidän treeneihin verrattuna nyt vähän normalia enemmän, kuuluipa siellä haukahduskin. Osittain uskon tämän johtuvan siitä, että Kavan kanssa ei olla vielä kamalasti tehty tällaisia pitkiä ja vaikeita ratoja ilman palkkaa. Kisarutiineita ja treeniä vaan, niin eiköhän ne pari puuttuvaa tulostakin vielä saada kasaan tänä vuonna!
Lopputuloksissa siis 77 pistettä, mikä riitti ensimmäiseen hyväksyttyyn tulokseen voittajasta. Palkinnoille ei päästy, sen verran hienoja ratoja kilpakumppanit tekivät vaikka kyllä myös usea ei tulokseen oikeuttavakin suoritus nähtiin.
Kava kävi rokotuksilla ja samalla yleistutkimuksessa. Voi kuinka iloinen uutinen oli, kun sydämestä eläinlääkäri ei vieläkään auskultaatiossa kuulunut sivuääntä vaan sydän pompotti tasaisesti ja normaalisti💓 Toivotaan, että näin mennään jatkossakin eikä lääkäriä tarvitsisi sydämen osalta vaivata kuin vasta sitten kontrollissa 1,5 vuoden päästä.
Upeista lenkkipäivistä ollaan otettu kaikki ilo irti ja käytiin Kavan kanssa ensimmäistä kertaa testailemssa hiihtoa vetovermeissä. Kava rakastaa vetopuuhia, juoksulenkit sen kanssa kesällä on parasta ja potkurijutut talvella. Tänä talvena ei tosi n ehditty potkuroimaan kuin vain kerran. Suksien kanssa se ei ole ollut aiemmin vetovarusteissa, mutta ei näyttänyt uusi "kulkupeli" aiheuttavan Kavassa mitään ihmetystä. Vauhdista ei ollut puutetta ja ehdottomasti otetaan hiihtohommat ensi talvena vähän aiemmin ohjelmaan.
Hallilla käytiin ahkerasti treenailemassa ja treenit sujuivat Kavan osilta hiljaisissa merkeissä, hyvä näin. Ohjatuissa viikkotreeneissä keskityimme lähinnä ratatreeniin ja yksittäisiin mestariluokan kyltteihin, omatoimitreenit oli varattu tekniikkatreeniin. Meidän ohjatut vaihtuivat myös omatoimiryhmäksi nyt loppukevääksi, mutta onneksi meidän ryhmä on niin kiva, että yksin ei tarvitse ratkaista jos jokin ongelma eteen tulee.

Maaliskuu oli oikea vuosikokouskuukausi. Meidän seuran kokouksessa Kava palkittiin toistamiseen vuoden parhaana näyttelykoirana. Hallitushommista tulee kuluva kausi täyttymään, kun samaisessa kokouksessa minutkin valittiin mukaan hallitukseen. Lajinkin osalta hommat jatkuu ja rally-tokon viestintävastaavana jatkan tälläkin kaudella.

maanantai 28. helmikuuta 2022

Helmikuu

Helmikuussa ollaan nautittu ihanista ja aurinkoisista päivistä. Parasta on, kun huomaa päivän vähän pidentyvän ja pääsee valoisan aikaan lenkille. Lunta saatiin tänne varsin reilusti, Kava on ollut siitä vain onnellinen. Selvästi huomaa, että se on talvipentu. Mökillä ollessa on ollut innokas lumitöidentekokaveri.

Helmikuulle otin halliavaimen omatoimitreenejä varten pitkästä aikaa. Hallilla tulikin käytyä aika lailla kerta viikkoon viikkotreenien lisäksi. Ohjatuissa treeneissä jatkoimme ääntelyyn puuttumista ja treeneissä palkkailin Kavaa paljon. Päästiin tutustumaan mestariluokan kylttehin ja ollaan saatu hyvälle mallille peruutusta ja merkkiä. Kava on oppinut tosi nopeasti ja se yhdistelee asioita mielettömän nopeasti eikä tarvitse kovin montaa toistoa uusiinkaan tehtäviin. 

Kava aloitteli juoksut ja se on ollut vähän omissa höyryissään. Katsotaan olisiko nämä nyt olleet viimeiset juoksut ja sitten kohtu lähtee veks. Kavalla juoksut ja valeraskaudet menee niin omissa maailmoissaan ja sen nykyinen 5kk juoksuväli on mun makuun vähän turhan lyhyt kun iskee vielä valeraskausoireet väliin. Niin paljon helpompaa kun ei tarvitse jännittää kohtutulehduksia, suunnitella harrastus- ja kisaohjelmia ja tuskailla arjessa juoksujen takia, kun niitä pentuja ei nyt Kavan PDAn takia ole ikinä tulossa.


maanantai 31. tammikuuta 2022

Vuoden starttaus

Vuoden alussa Kava juhli 4-vuotissynttäreitään. Hirmuisen nopeasti aika vaan menee, uskomatonta. Maailman parhain ja höpsöin paimenkoira. Olisi kaikki vaan niin paljon tylsempää ja elämä köyhempää ilman tätä pikkumustuaista.

Rally-treenit jatkuivat voittaja-mestari-ryhmässä. Ollaan päästy siis ahkerasti treenaamaan ylempien luokkien kylttejä. Kavan kanssa on vähän ongelmaa ollut ääntelyn kanssa radalla. Kouluttajalle tästä treeneissä avauduin ja lähdimme etsimään yhdessä syytä ääntelyyn. Ääntely ei kaikkien mielestä vielä tässä vaiheessa olisi varmasti monenkaan mielestä ongelma, mutta selvitellään asiaa ennen kun mulla on koko radan piippaava paimenpommi treenikaverina😅 Teknisesti hirmuisen taitava rally-koira Kava on ja kisat hirveästi houkuttelisivat, mutta en ole vielä ihan varma onko tämä hetki kuitenkaan ihan oikea voittajan starttaukseen...

Tokoon en ottanut ollenkaan ryhmäpaikkaa kevätkaudelle pitkän pohdinnan jälkeen. Omaa tokomotivaatiota on syönyt, ettei päästy viime vuonna siihen kehitykseen mitä olisin halunnut. Ajattelin, että tällainen pieni tauko ja uuden perspektiivin hakeminen voisi tehdä ihan hyvää. Treenaillaan kotona itse ja keskitytään kevät täysillä rally-tokoon.

Muuten arki on pitkälti sujunut jäällä ahkerasti lenkkeillessä ja projektikoirille hierontoja tehdessä. Kava on ollut kovin onnessaan ja meiltä päin lähtee niin hyvin jäitä vähän joka suuntaan. Syksyllä oli niin paljon kaikkia sirpalehommia, että nyt oon alkuvuoden kirinyt ahkerasti hierontoja. 100 tuntia pitäisi koiria hieroa heinäkuuhun mennessä ja vielä vähän matkaa siihen olisi. Onneksi motivaatio on kuitenkin huipussaan ja ihana käydä viikonloppuisin hakemassa aina vähän uusia ideoita ja oppia koulusta. Nyt viikonloppunakin meillä oli todella mielenkiintoinen kouluviikonloppu, kun eläinlääkäri oli kertomassa koirien ortopediasta, kasvuhäiriöistä, luksaatioista ja selkävaivoista ja kivusta.

perjantai 31. joulukuuta 2021

Vuosi 2021 tiivistettynä ja tavoitteet vuodelle 2022

Kulunut vuosi on ollut todella raskas. Vaikka vuoteen mahtui myös niitä ilonpilkahduksia ja onnistumisia, jäi päällimmäisenä tästä vuodesta mieleen menetys, suru ja epäonni. 

Kulunut vuosi on opettanut nauttimaan hetkestä. Ihan niistä arjen pienistä. Aamulenkeistä auringon noustessa, rapsutteluhetkistä, viikkotreeneistä - olivatpa ne kuinka onnistuneita tai epäonnistuneita tahansa. Kuinka koskaan ei edellisenä päivänä voi tietää, mitä seuraava päivä tuokaan tullessaan. Tässä vuodessa on pitänyt usein heittää jo kauan toivotut suunnitelmat vessanpöntöstä sekunnissa alas. Miettiä kaikki uudestaan alusta asti. Mukautua. Pelata korteilla, jotka silloin kädessä on ollut.

Tammikuu ja uusi vuosi aloitettiin mökillä poissa pahimmasta raketinräiskeestä. Kava juhli 3-vuotissynttäreitään, kokeilimme ensimmäistä kertaa potkurointia, joka oli Kavasta huisinkivaa. Joulutauolta palasimme treenien pariin: Mila rally-tokossa ja Kava tokossa. Kava kärsi valeraskaudesta, joka laittoi treenit vähän sekaisin hormonihöyryistä johtuen.

Helmikuussa Kava nappasi jostain itselleen nenäpunkin ja heti hormonitreenien jälkeen jäätiinkin sitten nenäpunkkikaranteeniin. Mila oli oireeton, mutta sekin jäi treeneistä pois. Onneksi lääkkeet helpotti nopeasti.

Maaliskuussa päästiin nenäpunkkikaranteenista normielämän pariin. Treffattiin kavereita, lenkkeiltiin paljon jäällä. Kavan palkinnot edellivuoden menestyksestä tuli: vuoden näyttelykoira ja rallytokotulokas 2.

Huhtikuussa kävimme Kavan silmätarkissa. Terveet silmät ja edelliskerralla löytyneet PPM-rihmatkin olivat surkastuneet pois. Kava aloitti myös juoksunsa etuajassa ja näinollen kävimme sen kanssa astutusreissulla etelässä. Valitettavasti reissu ei tuonut toivottua tulosta, vaikkakin onneksi se ei onnistunut. Tämä tosin ilmeni vasta myöhemmin. Kavan treenikausi alkoi siis kovin katkonaisesti.

Toukokuussa Mila juhli 11-vuotissynttäreitään rally-tokokisoissa Jyväskylässä. Voittajaluokasta saatiin viimeiset tulokset ja koulari RTK3. Toiselta radalta tuomaripalkinto ja toiselta 2.sija. Palkintoja ja tuloksia parempaa oli ehdottomasti fiilis kisoissa, Mila oli ihan loistava, oltiin Tiimi ja jäi ehdottoman hyvä maku meidän suorituksista. 

Kesäkuu. Alkoi kivasti. Päättyi niin kauheasti kuin joku vaan voi päättyä. Vuoden ensimmäinen ja ainoa match show. Tytöt nappasi palkinnot kotiin, molemmat PUN3. Kavan kanssa kävimme Jyväskylässä rally-tokokisoissa, jossa tehtiin hieno sadan pisteen rata ja ensimmäinen koularimitali RTK1. Kavan kanssa käytiin australianpaimenkoirien paimennuspäivässä Mäntyharjulla. Vuoden ainoa paimennuspäivä, mutta sitäkin mahtavampi. Olisipa vaan enemmän aikaa panostaa tähänkin lajiin.
Mila kävi lääkärissä hammaskiven poistossa ja samalla reissulla huomattiin myös lohjennut takahammas. Sitä ei silloin pystytty poistamaan, ajattelin sen vaivaavan ja viikon päästä löysimme itsemme toisesta eläinlääkäristä. Lääkärin sanat olivat musertavat "syöpä maksassa ja pernassa. Anemia. Otettiin näyte vatsaontelosta, jossa oli puhdasta verta." Mitään vaihtoehtoja ei ollut, vaan Mila jäi sille tielle. Elämäni raskain päivä. Päivä, jota olin aina pelännyt, mutta jonka en kuitenkaan uskonut tulevan vielä silloin.

Heinäkuu oli henkisesti todella raskas. Sain Milan tuhkat eikä itkusta meinannut tulla loppua. Vaikka minulla ei olisi ollut minkäänlaista mielenkiintoa lähteä näyttelyreissulle, onneksi lähdettiin silti. Teki niin hyvää päästä vähän elämästä kiinni ja hetkeksi edes yrittää nollata päätä. Oulun näyttelyssä käytiin käräyttämässä itsemme auringossa Kavan kanssa. Lauantaina paras narttu, ensimmäinen CACIB ja lopulta ROP. Sunnuntaina paras narttu 2 ja vara-NORD-sert. Loppukuusta tehtiin päiväreissu Konneveden kansallispuistoon. 

Elokuun alussa astuivat voimaan uudet valiosäännöt ja Kavan Suomen muotovalioarvo saatiin vahvistettua. Iisalmen näyttelyssä kastuttiin ja Kava oli ROP ja sai CACIBin. Kava oli lainassa myös junior handler-kehässä ja parivaljakko oli päivän paras ja lunasti paikan SM-finaaliin. Tokon viikkoryhmät jatkuivat kesätauon jälkeen. Kavan kanssa alettiin keskittyä avoimen luokan liikkeisiin ja samalla treenailtiin oikeaa virettä. Käytiin myös tokomölleissä, ykköstulos sieltä olisi tullut vaikka itse suoritukseen en järin tyytyväinen ollutkaan.

Kävimme Kavan kanssa sydänkuuntelussa (auskultaatio). Terve sydän, ei sivuääniä. Olin varannut sille myös sydänultran muutaman viikon päähän ja en uskaltanut huokaista helpotuksesta vielä tämän ensimmäisen tutkimuksen jälkeen. Ultrapäivä koitti ja lääkäri ei taaskaan kuullut mitään ylimääräistä auskultaatiossa. Ultralaitteen huristessa löytyi odottamaton löydös: PDA. Kavan oireilemattomuuden, sydämen kuormittumattomuuden vuoksi selvittiin toistaiseksi ainakin ilman lääkkeitä. Jalostuskäytölle vedettiin kuitenkin ruksi yli. Koiraa seurataan ja toivotaan, että sydän selviäisi mahdollisimman pitkään kuormittumattomana. 

Pään nollausta tällaisten uutisten jälkeen tarvittiin taas, vaikka motivaatiota ei taaskaan enää ollut. Hannan ja Duurin kanssa lähdettiin vajaaksi viikoksi pohjoiseen. Käytiin Riisitunturilla, vietettiin telttayö Luoston kansallispuistossa ja kierrettiin Pieni Karhunkierros.

Syyskuussa jatkui viikkoryhmät rally-tokossa. Otin meille Kavan kanssa ryhmäpaikan vaikka aiemmin oltiinkin treenattu vain Milan kanssa. Kisakärpänen puraisi ja kun kotipaikkakunnalla järjestettiin aussieiden rally-tokon rotumestaruudet, pakkohan minun oli koira sinne ilmoittaa. Kava korkkasi avoimen luokan tyylikkäästi pistein 97 ja 95. Samalla se voitti avoimen luokan rotumestaruuden. 
Kävimme päivävaelluksen Tiilikan kansallispuistossa nauttimassa lumoavan upeasta ruskasäästä. Kava toimi myös oivana marja-apulaisena metsässä ja veteli itsekkin marjat suoraan parhaista pusikoista. Syyskuussa alkoi myös koirahierojaopinnot Tampereella.

Lokakuussa kisailtiin rally-tokossa taas, kun luvassa oli piirinmestaruusjoukkuekisa Varkaudessa. Päästiin mukaan meidän seuran joukkueeseen. Todella tiukassa kisassa oltiin lopulta hopealla. Kava teki 98 pisteen radan ja hopeinen koularimitali ja avoimen luokan toinen sija. 
Marraskuussa kävimme viikonloppunäyttelyreissun Viron maalla. Reissu oli kaikinpuolin loistava, toisaalta mitä muuta olisi voinut tässä seurassa odottaakkaan. Kava oli molempina päivinä paras narttu, VSP ja sai CACIB'it. Lauantaina siitä leivottiin siis myös Viron muotovalio.
Joulukuussa oli Koiramessut. Rakkautta tuomareilta Kava ei erityisemmin saanut, ERI ja EH. Kiva retki silti oli ja vuoden tauon jälkeen tuntui että vuoden katkonaisesta näyttelyvuodesta huolimatta saatiin päätettyä näyttelykausi niin kuin se kuuluukin: messariin.

T a v o i t t e e t   v u o d e l l e   2 0 2 1 

 - vaellusreissu. 
Useampi reissu tuli heitettyä. Vaellusreissu Lappiin syksyllä, päiväreissut Konneveden kansallispuistoon ja Tiilikkaan.

 - erilaisia häiriötreenejä vain mielikuvitus on rajana! 
Tokossa tehtiin paljon häiriötreeniä. Mielikuvitusta toki olisi voinut enemmänkin käyttää, mutta kenttä oli usein kuorrutettuna erilaisilla leluilla ja ihmishäiriöillä. Kehitystä on tapahtunut häiriönsiedossa ja se on näkynyt myös arjessa. Häiriöt ovat vaan Kavan heikkous ja niissä hommaa riittää varmasti niin kauan kun henki pihisee.

 - terveenä pysyminen ✓ / 
Onnettomuuksilta vältyttiin. Alkuvuodesta Kava kehitti itselleen nenäpunkkitartunnan ja lääkkeillä ja karanteenilla oli molemmat koirat. Milan syöpädiagnoosi. Kavan sydänsairauslöydös. Koronalta sentään vältyttiin.

 - treenejä kaveriporukalla 
Todella huonossa jamassa. Taisi mennä koko vuosi niin, ettei kertaakaan käyty omatoimisissa kimppatreeneissä.

M i l a
- RTK3, mestariluokan kyltit hyvälle mallille ✓ / 
RTK3 saatiin toukokuussa tuplakisoista. Mestaria alettiin varovaisesti kesällä treenaamaan ja kävimme kesällä myös kisanomaisissa treeneissä katsomassa, miltä mestariluokan kyltit tuntuu. Vaan eipä ikinä ehditty rally-tokon kuninkuusluokkaa starttaamaan kisoissa...

 - Maailman tilanteesta riippuen vetskutitteli näyttelyistä 
Ei keretty...

K a v a
 - RTK1, avoimen luokan korkkaus 
Enemmän kuin tavoitteissa oli! En olisi uskonut, että avoimen korkkaamisen lisäksi oltais saatu sieltä vielä koularikin. Mieltä lämmittää erityisesti pisteet, mitä Kava on kisoissa saanut.

 - Tokokisat 
Ei. Olin syksylle parit kokeet kaavaillut ja tiedustelinkin paikkaa yksistä kokeista, vaan ne olivat menneet jo täyteen seuralaisista. Yhdet möllit sentään käytiin.

- Paikkis nyt lopullisesti kuntoon, paikkistreeniä monien eri koirien kanssa 
Valitettavasti ei. Tää oli tavoite, jonka perään olisin ehdottomasti halunnut check-merkin. Erilaisia koiria ollaan saatu viereen. Välillä näytti jo lupaavalta, mutta viimeisten treenien jälkeen näyttää taas siltä, että ollaan palattu melkein siihen mistä vuosi sitten lähdettiin.

- Maailman tilanteesta riippuen joku ulkomaan näyttelyreissu 
Virossa käytiin marraskuussa. Kava nappasi molempina päivinä CACIBit ja valioitui Viron muotovalioksi. 

- 😉 
Pentujutut. Ei. Lopullinen tuomio tuli, kun Kavalta löytyi PDA enkä uskaltanut näin ollen käyttää sitä ollenkaan jalostukseen.

M i n ä
- Ikuisuustavoite: kehittyminen koirankouluttamisessa  
Vuoden aikana oon oppinut paremmin Kavan käyttöohjeita. Oon tajunnut paremmin, kuinka sen kanssa toimia sille vaikeissa tilanteissa ja ollaan oltu Tiimi. 

- säännölliset juoksulenkit Kavan kanssa, (pyöräily?) 
Kesä meni miten meni. Kevään aikana käytiin juoksemassa, mutta kesällä juoksulenkit jäi. Kesä oli kyllä niin kuumakin ja työaikatauluni oli sellaiset, että vuorokauden viileimpään aikaan en ollut kotona. Pyöräily vaikutti vähän liian extreme-kokeilulta vielä. 

T a v o i t t e e t   v u o d e l l e   2 0 2 2

- RTK3, mestariluokan korkkaus ja mahdollisesti koulari kuninkuusluokastakin
- Tokoa fiiliksen mukaan. Oon itse ottanut lajista viime aikoina niin paljon paineita ja nyt tuntuu, että pitäisi vähän rauhoittua
- telttavaellusreissu, uusia kansallispuistoja
- terveenä pysyminen
- viimeinen CACIB, joku ulkomaanreissu
- Ikuisuustavoite: kehittyminen koirankoulutuksessa
- valmistuminen koirahierojaksi
- nautitaan arjenhetkistä, ei turhaa painetta suorittamisesta
 

Vauhdilla kohti Uutta Vuotta! Toivotaan siitä parempaa, vähemmän epäonnea, enemmän terveyttä, uusia kokemuksia ja ihania hetkiä💗

Kulunut vuosi ei ollut meidän vuosi. En olisi selvinnyt siitä ilman ystäviä, kiitos te kaikki ihanat, jotka olette olleet mukana meidän vuodessa!