Yllytyshullut onnistumassa

Milan kanssa ei oltu harrasteltu aksaa reiluun vuoteen ja itsenäisiäkin treenikertoja oli kertynyt pyöreä nolla. Jollain ihmeen tavalla Sara sai mut kuitenkin houkuteltua kisaamaan Jyväskylään viime kuun lopulla. Samalla viikolla kävimme hallilla muistelemassa kepit ja kontaktit. Nautseri oli saanut vauhdissa pari isompaa vaihdetta ja aksa oli ihan mahdottoman kivaa!
Innoissamme, mutta kuitenkin erittäin nöyrinä lähdimme lauantai-aamuna ajelemaan kohti Jyväskylää. Milan ilmosin kahdelle aksaradalle, jotka olivat molemmat ihan aamusta. Radat vaikutti meille oikein sopivilta: suoraan juoksua eikä kamalasti ansaesteitä.

Ekalta radalta selvittiin virheittä vieläpä alle ihanneajan! LUVA siis taskussa, aika huisia. Koira kulki ihan hyvin, ei semmoista kyytiä kuin treeneissä, mutta hienosti joka tapauksessa. Radalla olimme ainoita, jotka saivat tuloksen.

Toiselle radalle mennessä olin itsekkin jotenkin paljon vapautuneempi, luotin enempi koiraan eikä mulla ollut enää paineita suorituksen kanssa. Tämä näkyi myös Milasta ja se myös kulki kovempaa! Milalla yleensä eka rata on paras, joten oli aika huippua kerrankin nähdä, että onnistumisia voi tapahtua myös seuraavilla radoilla.

Tältäkin radalta selvittiin ilman virheitä, joka tarkoitti vikaa nollaa ja oikeutta vaihtaa luokkaa seuraaviin kisoihin!! Kakkosluokka täältä tullaan♥️ Samalla tuli saavutettua aksatavoitteet tämän koiran kanssa, mutta eiköhän me silti vaan vielä kisata myöhemminkin. Ainoa nolla tehtiin tälläkin radalla.

Milan kanssa tää luokkanousu tuntuu ihan uskomattomalta. Niin paljon sen kanssa ollaan taisteltu, tuskailtu vauhdin kanssa, harkittu monesti täytyykö meidän vaihtaa lajia... Tauko näytti tuoneen tulosta ja kaikista parasta oli nähdä, että kisatilanteessakin pystyttiin onnistumaan♥️ Ennen kisoja laitoin tavoitteeksemme, että olen tyytyväinen, jos Mila kulkee. Se oli minulle aivan sama olisiko se ottanut keppivirheitä, pujahtanut väärän pään putkeen tai jotain muuta. Nyt se kulki ja vieläpä teki aivan just niin kuin ohjasin! Maailman paras Mila.

Lähiryhmiksessä

Pitäis oppia, että postausten kerryttäminen ei ainakaan helpota tätä urakkaa. Niimpä nyt itseäni niskasta kiinni ja koitetaan päivittää blogikin ajantasalle, varautukaa siis monenlaiseen tarinaan lähipäivinä!

Heinäkuun alussa (6.7) pyörähdimme tyttöjen kanssa Tuusniemellä ryhmänäyttelyssä. Edellisenä viikonloppuna kävimme Kavan kanssa muistuttelemassa kehäkäytöstä (ja tärkeimpänä treenaamassa väistämättömyyttä tuomarin kopeloidessa). Penska kävikin nappaamassa sieltä palkinnot ollen isojen aikuisten PUN2.

Tuusniemellä molempien kehät menivät juuri päällekkäin, mutta onneksi saatiin Sara avuksi♥️ Ausseja oli näyttelyssä 7 ja nuorten luokan nartuissa oli toinen puoli vuotta Kavaa vanhempi narttu. Kava sai ERIn, voitti luokkansa ja molemmat saivat SA't. Jännättiin vielä avoluokan narttu ja lopulta paras narttu-kehässä oli vain kaksi koiraa ja järjestys oli sama: Kava voitti! Roppi-kehässä vastassa oli vetsku-uros ja minun pikku sinttiäinen oli ROP!!

"18 months old. Medium sized. Very feminine. Balanced. Propotioned enough. Very good neck and topline. Correct side movement. Could be more self confident." ERI1, SA, PN1, SERT, ROP
- George Schogol, Georgia

Samaan aikaan, kun minä oli kehässä Kavan kanssa, pyöräytti Sara Milan kehässä. Tarkalla ruotsalaistuomarilla se sai erinomaisen ja oli samalla myös ROP-veteraani. Ja ekaa kertaa hammastodistuksesta oli muuten hyötyä, onneksi se tuli aikoinaan hommattua.

"Kraftfull äldre dam. Utmärkt huvud och uttryck. God ??. Kraftfull bröstpanti. Utmärkta vinklar. För äldrern utkärkta rörelser. Utmärkt svans." ERI1, ROP-vet

- Kurt Nilsson, Ruotsi

Rotukehät olivat heti aamusta, mutta päätettiin kuitenkin jäädä vielä ryhmiin, kun kerta molemmat sinne pääsivät. Käytiin väliajalla hakemassa kaupasta ruokaa ja napsittiin vähän kuvia. Ryhmässä ei menestystä tullut, hienoa esiintymistä molemmat siellä osoittivat. Saralle valtavat kiitokset mukaan lähtemisestä, esittämisavusta, kuvista, seurasta jajaja...♥️