lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuosi 2016 tiivistettynä ja tavoitteet vuodelle 2017

Jälleen kerran on se aika vuodesta, kun on aika tehdä koostetta kuluneesta vuodesta ja suunnata ajatukset kohti tulevaa vuotta 2017. Kuluva vuosi on sisältänyt paljon unohtumattomia muistoja, olemme tehneet paljon töitä ja ne työt ovat tuottaneet tulosta.
Uudenvuodenvaihde vietetään lähes jo perinteeksi muodostuneella tavalla vaatehuoneessa Milan kanssa. Radio pasuaa tuossa vieressä, vielä tähän aikaan Mila vaikuttaa kovin rauhalliselta, vaikka raketin räiskeet kuuluvat kyllä tännekkin.


Tammikuu oli blogin puolella kovin hiljainen. Vuoden näyttelyt alkoivat Kajaanissa, kuun puolivälissä. Kaikkien erinäisten kommellusten jälkeen aloitin viimeisen junnuvuoteni kisaten Milalla. Menestystä ei tullut, mutta muuten reissu oli mahtava, vaikka vielä edellisenä iltana olisi tehnyt koirakriisin takia jättää koko matka välistä.
Joulutauon jälkeen pääsimme myös jatkamaan agilityä kuun alussa.



Helmikuun aikana pääsimme pyörähtämään kolmissa eri mätsäreissä. Tuloksin JH1, huonolla suorituksella JH4, SIN4 sekä JH1 ja PUN"5". Mila pääsi ensi kertaa kehäilemään myös lapsi&koira-kehässä Saran pikkusiskon kanssa, jossa tämä pari oli hienosti toisia.
Agilityssä saimme muutamat oikein onnistuneet treenit ja korkkasimme myös kisauran virallisissa kisoissa. Pienen jännityksen ja monen mittausyrityksen jälkeen pikkusnautseri mitattiin miniksi. Itse rata sujui niin kuin ensimmäisten kisojen rata voi sujua; jännityksen seurauksena saimme kymmenen virhepistettä ja reilu 17 sekuntia yliaikaa.
Helmikuussa tein Milalle myös oman Instagram-tilin, johon alkoikin suhteellinen usein tulla tarinoita meidän kuulumisista, kun en niitä kiireiltäni tänne blogiin asti ehtinyt rustailla.


Maaliskuu kului pitkiä lenkkejä tehden, Mila pääsi juoksentelemaan jäällä useaan otteeseen. Itse kävin yksissä mätsäreissä junnuhandlerissa vieraalla koiralla. Sen kanssa oli tarkoitus treenailla ennen Jyväskylän pentunäyttelyä. Junnuista poistuimme sinisen ruusukkeen kanssa, eli suuresta osallistujamäärästä sijoituimme toisiksi. Esitin samalla myös muissa kehissä pari koiraa ilman sen kummempaa menestystä.
Mila kävi hakemassa eläinlääkärillä piikin niskaan ja lääkäritäti totesi sen terveeksi tytöksi. Jyväskylän pentunäyttelyssä kisasin junnuissa cockerspanielilla tuloksin JH4.
Pääsiäisenä varasimme kaveriporukalla hallin näyttelytreenejä varten. Aika hujahti sen verran nopeasti, että päätimme käydä toisena päivänä vielä yhteislenkillä Saran, Ean ja Tintin kanssa. Oli ihan huisin hauskaa, mikä on kyllä tällä porukalla taattua.



Huhtikuussa järkkäilimme edellä mainitulla porukalla junior handler-treenit, joihin saimme myös ex-junnun ohjaamaan. Tämä keräsi suuren suosion, mutta valitettavasti emme saaneet aikaiseksi järjestää treenejä enää myöhemmin uudelleen. Tarkoitus olisi kyllä taas ensi vuoden puolella pyöräyttää ne uudelleen käyntiin.
Huhtikuun, tai uskaltaisin ehkä jopa sanoa koko vuoden, kohokohta oli kuun lopussa ollut Polvijärven ryhmänäyttely. Se oli päivä, joka ei koskaan tule unohtumaan ja se saa vielä edelleenkin kylmät väreet aikaiseksi. Tarkoitus oli lähteä vain pitkän kehätauon jälkeen käymään Mattilan kehässä, jonne olin jo pitkään halunnut Milan viedä. Neiti päätti yllättää totaalisesti: sai erinomaisen, SA:n, voitti avoimenluokan ja paras narttu kehässä sijoittui toiseksi, saaden ensimmäisen sertinsä! Muistan ikuisesti sen fiiliksen kehän jälkeen, kun meinasin purskahtaa totaalisesti itkuun ja kädet täristen aloin heti raportoimaan tutuille tuloksia kehästä. Esitin myös aivan ihanan mustan käppänän ropiksi ja pääsin pyörähtämään sen kanssa myös ryhmäkehässä.
Kuun lopussa Mila pääsi myös käymään hierojalla, sieltä ei löytynyt pahempia jumeja, vähän kireyttä vain.



Toukokuun vaihteessa oli suunnitelmissa junareissu Tampereelle kera koirakamujen ja viikonlopun viettäminen Tampereen kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Mila pääsi ensi kertaa matkustamaan junassa ja reissu sujui ilman sen suurempia haavereita. Junnuissa kisasin molempina päivinä ja kumpanakin päivänä poistuimme kehästä vain kokemusta rikkaampana. Oli kuitenkin ihan huippu reissu, josta erityiskiitokset menee matkaseurallemme sekä kummitädilleni, joka suostui majoittamaan meidät viikonlopun ajaksi.
Agilityn saralla pääsimme treenaamaan pariksi kuukaudeksi kisaavien ryhmään. Radat vaikeutuivat heti niistä ykkös-kakkosluokan radoista sinne kolmosluokan ratoihin. Näinä parina kuukautena koin erityisesti itse kehittyneeni ohjaajana huomattavasti.
Itse ehdin pyörähtää päiväseltään Joensuun näyttelyissä esittäen kolme koiraa rotukehässä.
Milan synttäriviikonloppuna osallistuimme myös oman seuran aksakisoihin. Sieltä napsahti pari nollaa yli ihanneajan sekä yksi hylly. Synttäreiden kunniaksi käväsimme myös mätsäreissä saaden sinisen nauhan ja sinisten kehässä sijoittuen neljänsiksi.




Kesäkuussa pääsimme käväisemään heti kuun alkuun kolmissa mätsäreissä tuloksin JH1, PUN1, BIS4 ja toisen kerran vähintäänkin erikoisenlaisesta junnukehästä JH"6", kolmas mätsäri päättyi samoihin tuloksiin kuin ensimmäinenkin: JH1, PUN1 ja BIS4. Käväisimme myös Saran luona katsomassa pientä Huima-villakoiravauvaa ja pentukuume pompahti taas aivan kattoon.
Minä pääsin kokemaan jotain uutta, kun pääsin tuomaroimaan mätsäriin. Se oli oikein mielenkiintoinen kokemus ja oli kiva päästä näkemään mätsäri vähän erilaisin silmin.
Meidän agility jäi kesätauolle oikein onnistuneiden treenien jälkeen.
Mila ehti juuri sopivasti lopetella juoksunsa Suurleiriin mennessä, joka alkoi kesäkuun lopulla.

Kuva: Sanni Väyrynen


Heinäkuun toinen päivä lähdimme ajelemaan haikein mielin Korpilahdelta kohti koti-Kuopiota auto täynnä väsyneitä, mutta niin kovin onnellisia tyttöjä ja koiria. Kennelliiton Suurleiri saatiin päätökseen. Viiteen päivään kuului paljon naurua, hyviä muistoja, uusia vinkkejä ja treenimotivaatiota sekä monia uusia ystäviä.
Kuun aikana ehdimme pyörähtää mätsäreissä neljään otteeseen tuloksin JH2 & SIN4, JH3 & PUN, JH1 & PUN3 sekä JH1 & SIN-.
Rohkaistuimme myös patistelun jälkeen tekemään jotain uhkarohkeaa ja starttasimme rally toko-uramme kisoissa Kuopiossa. Ihan vain parin hassun treenin jälkeen saimme hyväksytyn radan pistein 88 ja se kymppikin oli ihan oma mokani.
Heinäkuu oli myöskin agilityn saralla varsin mielenkiintoinen. Varkauden kisoista nappasimme ensimmäisen LUVAn, toiselta radalta tuli ihan kiitettävästi yliaikaa ja kymmenen virhepistettä.




Elokuu alkoi kolmipäiväisellä Sawo Showlla, jossa osallistuin joka päivä junior handleriin. Perjantaina kisasin aivan ihanalla kääpiöpinserillä kera oikein kivan arvostelun, mutta sen enempää menestystä ei tullut. Lauantaina oli vuorossa piirimestaruus Milan kanssa, jossa sijoituimme neljänsiksi. Normikisan kisasin enkkusprinkulla, sieltä ei sijoitusta tullut. Sunnuntaina pääsin kisaamaan kääpiösnautserilla ja SM-osakilpailussa sijoituimme oikein kivalla suorituksella viidensiksi. Lauantaina Mila pääsi myös Ean pikkusiskon kanssa kisaamaan lapsi&koira-kisassa ja kyllä minulla meinasi siinä itkukin tirahtaa, kun näin tämän parin menoa. Hienosti he sijoittuivat toisiksi.
Seuraavana viikonloppuna käväisimme Ristiinan ryhmiksessä nappaamassa Milalle EH'n voittaen luokkansa ja kisasimme junnuissa sijoittuen toisiksi.
Kävimme myös Milan kanssa mätsäreissä hakien punaisen nauhan ja Ean pikkusiskon kanssa partaeläin kisasi myös lapsi&koira-kisassa.
Kuun lopussa starttasimme myös oman seuran aksakisoissa pari starttia, joissa saimme molemmilla kerroilla nähdä hidasta snautseria. Nollat tuli molemmilta radoilta, mutta reippaasti yli ihanneajan.




Syyskuussa alkoivat taas säännölliset aksatreenit, jotka pääsimme aloittamaan uudessa hallissa. Mila pääsi käyttämään lahjakorttinsa eläinlääkäriasemalle, jossa se todettiin terveeksi, mutta huomattiin valeraskaus. Käväisimme myös Siilinjärvellä mätsärissä voittaen junnut ja punaisten kehästä tipuimme juuri ennen sijoja.




Lokakuussa treffailimme paljon kavereita, kun ehdimme käväistä kaveriporukalla aksaamassa ja lenkillä. Treenailimme suurella motivaatiolla ja Milallakin tuntui löytyvän jo aivan erilainen vaihde tekemiseen.




Marraskuussa pääsimme oman hallin avajaismätsäriin kehästä poistuimme tuloksin JH2 ja PUN4.
Ehdimme pyörähtää myös Jyväskylän näyttelyssä, jossa kisasin molempina päivinä junnuissa Milan kanssa. Saimme kumpanakin päivänä oikein kivat arvostelut ja sunnuntaina pääsimme vielä kovatasoisessa osakilpailussa kymmenen parhaan joukkoon. Lauantaina esitin myös rotukehässä yhden koiran ropiksi ja pyörähdimme vielä ryhmäkehässä.


Kuva: Sofia Kovalainen



Joulukuussa kävimme kahteen otteeseen vielä tekemässä kenraaliesiintymisen messariin mätsäreiden merkeissä. Molemmilla kerroilla voitimme junnut ja toisella kerralla pienissä aikuisissa PUN1 & BIS3 ja toisella kerralla SIN3.
Joulukuussa koitti myös yksi kohokohdista, jota oli odotettu niin innolla kuin kauhullakin: messari. Viimeinen junnukisani ikinä. Sain päättää sen Milalla, omalla rakkaallani, joka oli ainoa oikea valinta lopettaa junnukehät. Teimme kokonaisuudessaan ehyen suorituksen, vaikka jatkopaikkaa ei meille osoitettukaan. Ehdin myös pyörähtää isossa kehässä kasvattajaluokassa sekä esitin yhden koiran rotukehässä.
Kuun lopussa käväisimme vielä Milan kanssa Ean luona yötä ja Saran, Huiman, Ean ja Riemun kanssa ehdimme käydä tokoilemassakin ja suunnittelimme samalla tapahtumia ensi vuodelle.


KIITOS! Kiitos kaikki, jotka olivat osallisena meidän aivan uskomattoman hienossa vuodessa 2016. Tehdään yhdessä ensi vuodesta vähintään yhtä mahtava, ehkä jopa vielä parempi.


Tavoitteet vuodelta 2016:
- Agilityssä kisavalmiiksi, mahdollisesti jo alkuvuodesta virallisten kisojen korkkaus
Onnistui! Kävimme muutamissa kisoissa ja ehdimme saada yhden LUVAnkin.

- Rallytokossa olisi huippua päästä kokeilemaan myös kisoissa
En uskonnut että tämä tulisi toteutumaan, mutta uskokaa tai älkää, se toteutui. Käväisimme yksissä kisoissa ja sieltä saimme hyväksytyn suorituksen.

- Nautin viimeisestä junior handler-vuodestani. Paljon kisoja niin Milan kanssa kuin myös vierailla koirilla.
Aina olisin tietysti halunnut kisata enemmän, mutta kokonaisuudessaan olin kyllä tyytyväinen. Nautin jokaisesta kisastani.

- Kehittymistä Milan turkin hoidossa ja siistimisessä. Rullauksen opetteleminen
Onnistui! Kiitos meidän maailman parhaan trimmaajan! Tällä hetkellä rullailu menossa ja se saa ainakin toistaiseksi jatkua.

- Mätsäreitä Milan kanssa
Onnistui. Vuoden aikana kävimme 18 mätsärissä.

- Yksi rotukehä Milan kanssa.
Itse asiassa kävimme kehässä kahteenkin kertaan. Toisella kerralla saimme sertin ja toisella eh:n.

- Lonkka- ja kyynärkuvat. Sterilointi(?)
Ei toteutunut tälläkään kertaa.


Tavoitteet vuodelle 2017:

Agilityssa kakkosiin nousu

Rallytokossa alokasluokan läpi rämpiminen

Tokossa möllitason koiraksi, seuraaminen kuntoon. Joku tokokurssi?

Näyttelyissä hyvien tuomarien sattuessa valioksi. Viron reissu?

Paljon mätsäreitä

Mila junnuihin vieraan kanssa

Sterilisointi, josko vihdoin. Samalla lonkka-kyynär- ja mahdollisesti selkäkuvaus

Uusia temppuja ja vanhojen vahvistelua

Jossain välissä kunnon patikointiretki Milan ja kavereiden kanssa vähän kauemmas

Suurleiri

Paljon ikimuistoisia kokemuksia, uusia koira- ja ihmiskavereita ja vietä enemmän aikaa vanhojen kanssa

Blogissa aktivoituminen, koeta yrittää tehdä edes yksi postaus viikossa

Opettele käyttämään kameraa paremmin

torstai 29. joulukuuta 2016

Kamujen kanssa tokoilemassa




Eilen suunnistimme Milan kanssa melko lyhyellä varoitusajalla Ean luokse yöksi. Meidän oli jo kauan pitänyt Saran kanssa suunnitella ensi vuoden näyttelykalenteria ja loman aikana käydä tokoilemassa, joten tässä oli oikein hyvä sauma toteuttaa molemmat.
Ilta kului nopeasti ja pian huomasimmekin, että ehkä vihdoin olisi aika alkaa nukkua, kun aloimme haukotella vuorotellen.
Aamulla olimme kaikki kovin väsyneitä, emmekä millään olisi jaksaneet nousta. Koirat olivat innokkaita ja tulivat nuolemaan meidät hereille. Aamupäivästä kävimme koirien kanssa reippaalla lenkillä ja hauvelit pääsivät jäälle juoksentelemaan irti.








Lenkin jälkeen saimme aika kiiren vilkkaa kasata kimpsut ja kampsut ja menimme odottelemaan bussia pysäkille. Keskustassa vaihdoimme bussia ja sieltä matkustimme Musti&Mirri-areenalle tokoilemaan omatoimisesti.
Milan kanssa teimme vähän seuruuta, kapulanpitoa, merkin kiertoa ja estehyppyä, sekä paikkamakuun. Rankkaan viikonloppuun nähden se jaksoikin tehdä ihan hyvin. Kaipaamme kuitenkin vielä paljon treeniä halliolosuhteissa. Ei siis auta kuin varailla hallia jatkossakin.
Tosi iso kiitos Ealle majoituksesta ja molemmille tytöille seurasta! Oli taas ihan huippua nähdä, tahtoo jatkossa tällaisia lisää;)







lauantai 24. joulukuuta 2016

Riemukasta Joulua!


Kuusen alla on kummaa puhinaa,
karvaisen kuonon jouluista tuhinaa,
heilahtaa kuusen katveessa tassu,
kurahtaa vihreän varjossa massu,
joulukoira on asialla
oksien peitossa kuusen alla.

torstai 22. joulukuuta 2016

Messari 2016

Ihan uskomattoman mahtava messariviikonloppu hurahti ohi jo reilu viikko viikko sitten. Viikonloppua oli odotettu sekä innolla että kauhulla, sillä silloin kisaisin viimeisen junnukisani ikinä.
Matka kohti Helsinkiä starttasi varttia vaille kaksi perjantai-lauantai välisenä yönä. Yöunet jäivät siis kovin lyhyeksi, kun lähes kaikki pakkausoperaatiotkin olin jättänyt siihen perjantai-iltaan. Milloinkohan sitä oppisi hoitamaan asiat ajoissa?
Herätyskello pirahti vartin yli kaksitoista ja tunnin päästä täytyikin olla valmiina ulkovaatteet päällä odottamasssa bussia ABC:n pihassa. Olin bongannut yhteiskuljetuksen messariin netistä, tähän sisältyi hotelli ja kuljetukset näyttelypaikalle ja takaisin hotellille, vieläpä ihan mukavan halpaan hintaan. Olin myös jo pidemmän aikaa halunnut kokea näyttelyviikonlopun näin, joten mikäpä ettei.
Menomatkalla meillä oli yksi pysähdys, jossa oli aikaa pissittää koira ja käydä halutessaan haukkaamassa jotain suuhunsa. Messukeskuksella olimme vähän ennen kahdeksaa. Siellä majoituimme junnukehälle ja minä kävin vaihtamassa näyttelyvaatteet päälle. Sitten odottelimme kehällä junnujen alkua. Junnut oli jaettu suuren osallistujamäärän takia pienempiin ryhmiin ja minun ryhmäni alkoi vasta kahdeltatoista. Tässä oli siis vielä hyvin aikaa kierrellä näyttelyalueella.
Kun meidän ryhmä pääsi alkamaan, kokoonnuimme kaikki kehään ja tuomari katsoi ryhmästä yleissilmäyksen. Yksilöarvosteluun pääsimme ryhmän loppupäästä. Siitä onkin pätkiä tuossa messari my weekend-videossa. Pöydällä tuomari kysyi koiran ikää ja pyysi näyttämään hampaat. Sitten alas, edestakaisin, kolmio ja seisotus. Yksilöarvosteluun olin ihan suhteellisen tyytyväinen. Viimesen kisan tavoitteena oli välttää tyhmiä virheitä ja nauttia kehäilystä, ja siinä omasta mielestäni onnistuimmekin hyvin.
Kun koko ryhmä oli käynyt yksilöarvostelussa, kokoonnuimme kaikki kehään, josta tuomari valitsi jatkoon päässeet. Me emme niiden joukkoon enää kuuluneet. Arvostelussa oli ruksittu täyteen erinomaista. Tuomarin kommentit oli kirjoitettu ruotsiksi, joten niiden selvittämisessä oli omat ongelmansa. Siinä mainittiin ainakin siististä asustani, Milan iloisesta hännänheilutuksesta ja hienosta yhteistyötästä.
Junnujen jälkeen oli vähän aikaa vielä kuvailla koiria ja katsella kehiä. Äkkiseltään minut repäistiin vielä siperian husky-kasvattajaan isoon kehään. Sinne sain käteeni kauniin haastavan uroksen. Läpijuoksu olisi voinut mennä paremminkin. Takahuoneessa koira oli ihan nätisti, mutta alkoi huutaa heti, kun menimme jonomuodostelmassa isoon kehään:D Sen jälkeen bussi lähti kohti Töölöä ja hotelli Scandic Parkkia. Aloin olla jo ihan poikki pitkästä päivästä, mutta päätimme käydä vielä Tintin ja koirien kanssa lenkillä. Sen jälkeen hotellin täydelliset valkoiset lakanat kutsuivat.
Sunnuntaina kello pirahti aivan liian aikaisin, olisi vain tehnyt mieli jäädä nukkumaan. Aamupalan ja valmistautumisen jälkeen bussi lähti kohti messaria. Sunnuntaina minun oli alunperin tarkoitus pitää päivä, jolloin ei olisi mitään esitettävää ja saisin nauttia vain messarifiiliksestä. En kuitenkaan voinut kieltäytyä, kun pienimünsterinseisoja, jonka esitin myös Jyväskylässä, tarvitsi esittäjää. Meidän suoritus meni ihan tosi kivasti, voi että kun nautinkin kehäilystä tämän koiran kanssa! Valioluokasta tupsahti erinomainen, samalla luokkavoitto ja paras narttu-kehässä jäimme viimeiseksi, eli viidensiksi.
Kehän jälkeen oli vähän kiertelyaikaa, jonka jälkeen alkoi junior handlerin SM-finaali, jota tietysti oli pakko päästä katsomaan ja kannustamaan. Hienon finaalin jälkeen kävimme räpsimässä vielä muutamat kuvat. Kuuden jälkeen pääsimme lähtemään kohti kotia. Kotona olimme perillä yhden jälkeen. Raskaan, mutta samalla aivan mahtavan viikonlopun jälkeen oli ihana päästä nukkumaan.

Koko reissusta selvisimme ilman sen suurempia vastoinkäymisiä. Ei voi kyllä kuin vain kehua tuota karvaista matkakaveria, niin kiltisti se oli koko ajan. Milan ensimmäinen kerta hotellissa sujui ilman ongelmia ja sekin oli illalla jo sen verran sippi, ettei jaksanut välittää käytäviltä kuuluneista äänistä. Näyttelypaikalla tyyppi hengaili kuin vanha konkari ja koko pitkä bussimatkakin sujui nätisti nukkuen. Helsingin liikennekkään ei tuntunut pientä partaeläintä yhtään jännittävän, niin reippaasti se tipsutteli häntä pystyssä koko ajan. On se vaan mahtavaa, kun on noin helppo matkakaveri!
Mila, Noppa, Waka, Detta, Nemo ja Huima