Messari 2016

Ihan uskomattoman mahtava messariviikonloppu hurahti ohi jo reilu viikko viikko sitten. Viikonloppua oli odotettu sekä innolla että kauhulla, sillä silloin kisaisin viimeisen junnukisani ikinä.
Matka kohti Helsinkiä starttasi varttia vaille kaksi perjantai-lauantai välisenä yönä. Yöunet jäivät siis kovin lyhyeksi, kun lähes kaikki pakkausoperaatiotkin olin jättänyt siihen perjantai-iltaan. Milloinkohan sitä oppisi hoitamaan asiat ajoissa?
Herätyskello pirahti vartin yli kaksitoista ja tunnin päästä täytyikin olla valmiina ulkovaatteet päällä odottamasssa bussia ABC:n pihassa. Olin bongannut yhteiskuljetuksen messariin netistä, tähän sisältyi hotelli ja kuljetukset näyttelypaikalle ja takaisin hotellille, vieläpä ihan mukavan halpaan hintaan. Olin myös jo pidemmän aikaa halunnut kokea näyttelyviikonlopun näin, joten mikäpä ettei.

Menomatkalla meillä oli yksi pysähdys, jossa oli aikaa pissittää koira ja käydä halutessaan haukkaamassa jotain suuhunsa. Messukeskuksella olimme vähän ennen kahdeksaa. Siellä majoituimme junnukehälle ja minä kävin vaihtamassa näyttelyvaatteet päälle. Sitten odottelimme kehällä junnujen alkua. Junnut oli jaettu suuren osallistujamäärän takia pienempiin ryhmiin ja minun ryhmäni alkoi vasta kahdeltatoista. Tässä oli siis vielä hyvin aikaa kierrellä näyttelyalueella.

Kun meidän ryhmä pääsi alkamaan, kokoonnuimme kaikki kehään ja tuomari katsoi ryhmästä yleissilmäyksen. Yksilöarvosteluun pääsimme ryhmän loppupäästä. Siitä onkin pätkiä tuossa messari my weekend-videossa. Pöydällä tuomari kysyi koiran ikää ja pyysi näyttämään hampaat. Sitten alas, edestakaisin, kolmio ja seisotus. Yksilöarvosteluun olin ihan suhteellisen tyytyväinen. Viimesen kisan tavoitteena oli välttää tyhmiä virheitä ja nauttia kehäilystä, ja siinä omasta mielestäni onnistuimmekin hyvin.

Kun koko ryhmä oli käynyt yksilöarvostelussa, kokoonnuimme kaikki kehään, josta tuomari valitsi jatkoon päässeet. Me emme niiden joukkoon enää kuuluneet. Arvostelussa oli ruksittu täyteen erinomaista. Tuomarin kommentit oli kirjoitettu ruotsiksi, joten niiden selvittämisessä oli omat ongelmansa. Siinä mainittiin ainakin siististä asustani, Milan iloisesta hännänheilutuksesta ja hienosta yhteistyötästä.

Junnujen jälkeen oli vähän aikaa vielä kuvailla koiria ja katsella kehiä. Äkkiseltään minut repäistiin vielä siperian husky-kasvattajaan isoon kehään. Sinne sain käteeni kauniin haastavan uroksen. Läpijuoksu olisi voinut mennä paremminkin. Takahuoneessa koira oli ihan nätisti, mutta alkoi huutaa heti, kun menimme jonomuodostelmassa isoon kehään:D Sen jälkeen bussi lähti kohti Töölöä ja hotelli Scandic Parkkia. Aloin olla jo ihan poikki pitkästä päivästä, mutta päätimme käydä vielä Tintin ja koirien kanssa lenkillä. Sen jälkeen hotellin täydelliset valkoiset lakanat kutsuivat.

Sunnuntaina kello pirahti aivan liian aikaisin, olisi vain tehnyt mieli jäädä nukkumaan. Aamupalan ja valmistautumisen jälkeen bussi lähti kohti messaria. Sunnuntaina minun oli alunperin tarkoitus pitää päivä, jolloin ei olisi mitään esitettävää ja saisin nauttia vain messarifiiliksestä. En kuitenkaan voinut kieltäytyä, kun pienimünsterinseisoja, jonka esitin myös Jyväskylässä, tarvitsi esittäjää. Meidän suoritus meni ihan tosi kivasti, voi että kun nautinkin kehäilystä tämän koiran kanssa! Valioluokasta tupsahti erinomainen, samalla luokkavoitto ja paras narttu-kehässä jäimme viimeiseksi, eli viidensiksi.

Kehän jälkeen oli vähän kiertelyaikaa, jonka jälkeen alkoi junior handlerin SM-finaali, jota tietysti oli pakko päästä katsomaan ja kannustamaan. Hienon finaalin jälkeen kävimme räpsimässä vielä muutamat kuvat. Kuuden jälkeen pääsimme lähtemään kohti kotia. Kotona olimme perillä yhden jälkeen. Raskaan, mutta samalla aivan mahtavan viikonlopun jälkeen oli ihana päästä nukkumaan.

Koko reissusta selvisimme ilman sen suurempia vastoinkäymisiä. Ei voi kyllä kuin vain kehua tuota karvaista matkakaveria, niin kiltisti se oli koko ajan. Milan ensimmäinen kerta hotellissa sujui ilman ongelmia ja sekin oli illalla jo sen verran sippi, ettei jaksanut välittää käytäviltä kuuluneista äänistä. Näyttelypaikalla tyyppi hengaili kuin vanha konkari ja koko pitkä bussimatkakin sujui nätisti nukkuen. Helsingin liikennekkään ei tuntunut pientä partaeläintä yhtään jännittävän, niin reippaasti se tipsutteli häntä pystyssä koko ajan. On se vaan mahtavaa, kun on noin helppo matkakaveri!

Mila, Noppa, Waka, Detta, Nemo ja Huima