Starttasimme Kavan kanssa hiihtokauden, se sai tällä kertaa tosin juosta vain vapaana vierellä ilman vetovyötä. Tämä talven ehdoton kohokohta Kavan kanssa on ollut myös potkuriretket. Se rakastaa vetämistä ja vauhtia, joten se on ollut ihan elementissään vetäessä potkuria. Kickspark olis kova juttu, eiköhän sellainenkin joku vuosi vielä tästä talosta löydy.
Kava alkoi yhtenä yönä röhistä. Seuraavalle päivälle tilanne ei helpottanut. Ajattelin ensin, että se on vetänyt jotain väärään kurkkuun. Seurailtiin. Koira oli normaali, mutta sai muutamia lyhyitä köhinäkohtauksia. Peruin varmuuden vuoksi treenit, sillä kun tilanne ei ollut muuttunut, aloin jo epäillä vahvasti kennelyskää tai nenäpunkkia. Ei olis kiva tartuttaa hallilla muita.
Mila meni heti ensimmäisten köhinöiden jälkeen porukoille hoitoon. Toivoin, että mikäli tässä olisi kennelyskästä kyse, se ei olisi vielä ehtinyt saada tartuntaa. Kavan kanssa laitoimme lenkit minimiin, se sai vajaan viikon verran vain lepäillä. Köhiminen vähän rauhoittui, kunnes torstaina aamulla se sai taas tirskutuskohtauksen ja ajattelin, että parempi käydä näyttäytymässä eläinlääkärissä.
Sain ajan seuraavalle päivälle ja aika nopeasti lääkäri osasikin epäillä nenäpunkkia. Mahdollisuus olisi alkavaan kennelyskäänkin, mutta koska Kava reagoi kuitenkin niin paljon nenällään, nenäpunkki olisi todennäköisempi. Saimme kolmen viikon loishäätökuurin molemmille koirille ja Milakin tuli takaisin kotiin. Nyt sitten ollaan poissa hallilta ja vältellään muutenkin koirakontakteja. Harmittaa tosi paljon, mutta pakkohan se on vain tyytyä tähän tilanteeseen.
Lääkkeen aloittamisen jälkeen pärskiminen on vähentynyt selvästi ja nyt useaan päivään sitä ei ole ollut ollenkaan. Mila ei ole pärskinyt missään vaiheessa, mutta oireettomasti se voi silti toki nenäpunkkia kantaa. Onneksi on enää yhdet lääkkeet syömättä ja sitten päästään taas normielämän pariin.