Lauantaina suuntana oli Kajaanin näyttely. Kaikki mahdolliset valmistelut olivat tapahtuneet jo edellisenä iltana, sillä herätys oli viiden aikoihin. Halusin nimittäin katsomaan yhdeksältä käpsykehää. Milan kanssa kisasimme (vain) junnuissa, mutta jännittämistä oli silti kyllä aivan tarpeeksi.
Kajaanissa oli selvästi paljon enemmän lunta kuin täällä, sinne oli tehty jo hiihtoladutkin. Pari vuotta sitten olimme katsomassa somoja näyttelyitä, joten paikka oli jo tuttu. Mila ei ollut vain käynyt siellä ennen. Kylmä halli ja maapohja ja ulkona reilu 15 astetta pakkasta, ei ollut paras yhdistelmä.
Majoituimme junnukehän viereen ja lähdimme sitten katselemaan käppänöitä.
Junnut olivat hieman myöhässä niin kuin arvelinkin. Viimein tuli meidän vuoro mennä kehään.
Kaikki menimme ensin numerojärjestykseen seisottamaan koiria, tuomari tekin muutamia muistiinpanoja samalla kun kierteli ja katsoi. Meidän ohi hän käveli aika nopeasti ohi, vilkaisi vain.
Sitten meidät jaettiin kahteen ryhmään, me kuuluimme siihen toiseen. Menimme odottamaan, että toiset olivat tehneet yksilöt. Odotimme aika kauan, Milakin alkoi vähän tylsistymään. Viimein kuitenkin koitti meidän vuoro. Yksilöarvostelussa olin siellä viimeisten joukossa.
Menin asettamaan Milan pöydälle, sitten tuomari kysyi Milan iän ja kuinka kääpiösnautserin turkki laitetaan näyttelykuntoon? Vastasin, että se nypitään pari kertaa vuodessa ja aina ennen näyttelyä tehdään siistimisiä. Sitten edestakaisin, ympäri ja seisotus. Ja voi mun pientä rakasta, juoksutin sitä eikä se hypähtänyt yhtään, ei kertaakaan<3 Ja vapaassa seisonnassa häntä heilui puolelta toiselle, vaikka ne tassut vähän harottikin. Ei se mun mielestä ole niin vakavaa (vapaasti esitettynä), jos oikea takajalka pitäisi olla kolme senttiä sinne tai tänne. Mila oli varmaan parempi kuin koskaan, mun ihana muru<3 Sitten vielä jonon päähän ja seuraavan vuoro.
Pian kaikki kutsuttiin kehään ja tuomari alkoi poimia jatkoon handlereita. Olin kulmassa ja ajattelin, että en kyllä varmaankaan tajua, jos tuomari osottaa minut jatkoon. Niinhän se sitten kävikin, että luulin vieressä olleen päässeen jatkoon, vaikka todellisuudessa se olimmekin me.
10 parhaan joukkoon ja kolmas kisa;) Jo tässä vaiheessa olin todella tyytyväinen. Me kymmenen menimme vielä muutaman kerran kehän ympäri, jonka jälkeen tuomari tiputti seuraavat neljä pois.
Me olimme edelleen jatkossa, kuuden parhaan joukkoon, jes!
Tuomari loi meihin ja erääseen toiseen toistuvasti katseen, josta jo tiesin, että joko me tai he tippuvat.
Kuinkas sitten kävikään, mehän sitä viimeisenä lähdettiin ilman palkintoja. Ensin olin hieman pettynyt, juuri melkein, kuinka pienestä se jäikään kiinni? Vähän aikaa mietittyä tajusin kuitenkin, että taakse oli jäänyt paljon todella taitavia handlereita eikä "häviäminen" tuntunutkaan enää niin pahalta. Sitten seuraavaa kisaa miettimään, täydellisesti olen kyllä jo koukussa;)
Liikket ryhmässä: erinomainen
Yksittäisliikket: erinomainen
Seisottaminen: erinomainen
Hampaiden/purennan näyttäminen: erinomainen
Yhteistyö koiran kanssa: erinomainen
Rodun tuntemus: erinomainen
Yleisvaikutelma: erinomainen
Tuomarin kommentit: Hieno kontakti koiraan. Bravo!
 |
| JH- (6.) |
