Maaliskuussa Kava kävi hierojalla. Veikkailin sen olevan hieman jumissa talven jäljiltä. Luuloni osoittautuivat aivan oikeaksi, kannattava reissu siis. Kava vastasi hierontaan onneksi hyvin ja se saatiin hyvin aukeamaan. Tämän kuun alkuun varasin molemmille koirille uudet hieronta-ajat.
Mila kävi maaliskuun puolivälissä eläinlääkärissä. Sillä on jo jonkin aikaa ollut takapuolessa luomi, joka nyt viime aikoina on omaan silmääni näyttänyt kasvavan ja oon sitä alkanut ahdistelemaan, joten oman mielenrauhan vuoksi käytiin näyttämässä sitä asiantuntijalla.
Mila on myös alkanut nuolemaan etutassujaan. Välillä se ontuu muutaman askeleen, mutta sitten kävelee pitkiäkin aikoja täysin puhtaasti. Esikysymysten jälkeen eläinlääkäri suositteli lämpökuvausta. Se on sen verran uusi juttu vielä, että saatiin toimi vähän kuin harjoituskoirana. Ensin ajattelin, että se voi olla vähän turha juttu, mutta meillä ei ollut kiire minnekkään mietin, että tutkitaan nyt vaan. Odoteltiin huoneessa enkä saanut hetkeen koskea Milaan, ettei minun lämpöni vaikuta kuvaustulokseen. Kohta päästiin kuvauspuuhiin ja kuvia räpsittiin joka puolelta. Jo siinä vaiheessa lääkäri näki, että todennäköisesti oikeassa käpälässä on jotain häikkää.
Kun kuvat oli kuvailtu tutkailtiin Mila muuten. Lääkäri katsoi tassut käsin, siellä ei näkynyt mitään normaalista poikkeavaa. Pinnat oli siistit ja myös kynnet näyttivät normaaleilta. Muutenkin yleisvointi oli hyvä, vielä tuli kysymyksiä mitä ollaan oikein tehty, kun Milalla oli niin mahtavat lihakset. Tässä vaiheessa lääkäri tutki myös luomen, kaikeksi onneksi se ei ollut mitenkään normaalista poikkeava ja jos se ei vaan ala erittää mitään tai muuta väriä, saadaan antaa sen olla rauhassa. Anaalit olivat sen verran täysiä, että ne tyhjenneltiin samalla.
Lopuksi katsottiin yhdessä lämpökuvauksen kuvia koneelta. Oli tosi mielenkiintoista päästä näkemään niitä ihan itsekkin. Oikeassa etusessa oli tosiaan vähän jotain häikkää, se oli kuvissa hieman kylmempi kuin vasen. Mila ei siis varaa painoa oikeaan etuseen aivan niin paljon kuin voisi, mikä näkyi siinä, että vasemmalla lavalla oli käytössä painoa normaalia enemmän ja siksi myös oikea reisi hehkui punaista. Mahdollisuus oli revähdykseen, saatiin tulehduskipulääkekuuri ja viikon liikuntarajoitus.
Nyt jalka ei ole ollut paljoakaan parempi. Silloin tällöin voin vieläkin löytää Milan nuolemasta tassuaan tai joskus tiukoissa käännöksissä se saattaa ontua muutaman askeleen. Seuraavaksi varmaan joudutaan varaamaan uusi aika. Toivotaan, ettei sieltä löydy murtumia tai muuta pahempaa. Itse olen vähän miettinyt jonkinlaista rikkoa jaloissa, kun kuitenkin ikää Milalla alkaa olla jo kohta 10 vuotta, olisi varmaan jo jonkinsortin ihme jos nivelet eivät olisi alkaneet jostain kulumaan.
Muuten elämämme on pyörinyt pitkälti koronarajoutusten ympärillä. Kaikki kevään ja kesän suunnitelmat on mennyt uusiksi: ei ole kisoja, ei näyttelyitä eikä edes treenejä. Ollaan käytännössä asuttu mökillä, täällä ei tarvitse olla kontaktissa kehenkään ja koirien kanssa on paljon helpompaa, kun ne voi vaan päästää ovesta ulos juoksemaan. Toivottavasti tämä tilanne saataisiin nyt vain äkkiä kuriin, kamala kuume jo kisareissuille!
