perjantai 31. joulukuuta 2021

Vuosi 2021 tiivistettynä ja tavoitteet vuodelle 2022

Kulunut vuosi on ollut todella raskas. Vaikka vuoteen mahtui myös niitä ilonpilkahduksia ja onnistumisia, jäi päällimmäisenä tästä vuodesta mieleen menetys, suru ja epäonni. 

Kulunut vuosi on opettanut nauttimaan hetkestä. Ihan niistä arjen pienistä. Aamulenkeistä auringon noustessa, rapsutteluhetkistä, viikkotreeneistä - olivatpa ne kuinka onnistuneita tai epäonnistuneita tahansa. Kuinka koskaan ei edellisenä päivänä voi tietää, mitä seuraava päivä tuokaan tullessaan. Tässä vuodessa on pitänyt usein heittää jo kauan toivotut suunnitelmat vessanpöntöstä sekunnissa alas. Miettiä kaikki uudestaan alusta asti. Mukautua. Pelata korteilla, jotka silloin kädessä on ollut.

Tammikuu ja uusi vuosi aloitettiin mökillä poissa pahimmasta raketinräiskeestä. Kava juhli 3-vuotissynttäreitään, kokeilimme ensimmäistä kertaa potkurointia, joka oli Kavasta huisinkivaa. Joulutauolta palasimme treenien pariin: Mila rally-tokossa ja Kava tokossa. Kava kärsi valeraskaudesta, joka laittoi treenit vähän sekaisin hormonihöyryistä johtuen.

Helmikuussa Kava nappasi jostain itselleen nenäpunkin ja heti hormonitreenien jälkeen jäätiinkin sitten nenäpunkkikaranteeniin. Mila oli oireeton, mutta sekin jäi treeneistä pois. Onneksi lääkkeet helpotti nopeasti.

Maaliskuussa päästiin nenäpunkkikaranteenista normielämän pariin. Treffattiin kavereita, lenkkeiltiin paljon jäällä. Kavan palkinnot edellivuoden menestyksestä tuli: vuoden näyttelykoira ja rallytokotulokas 2.

Huhtikuussa kävimme Kavan silmätarkissa. Terveet silmät ja edelliskerralla löytyneet PPM-rihmatkin olivat surkastuneet pois. Kava aloitti myös juoksunsa etuajassa ja näinollen kävimme sen kanssa astutusreissulla etelässä. Valitettavasti reissu ei tuonut toivottua tulosta, vaikkakin onneksi se ei onnistunut. Tämä tosin ilmeni vasta myöhemmin. Kavan treenikausi alkoi siis kovin katkonaisesti.

Toukokuussa Mila juhli 11-vuotissynttäreitään rally-tokokisoissa Jyväskylässä. Voittajaluokasta saatiin viimeiset tulokset ja koulari RTK3. Toiselta radalta tuomaripalkinto ja toiselta 2.sija. Palkintoja ja tuloksia parempaa oli ehdottomasti fiilis kisoissa, Mila oli ihan loistava, oltiin Tiimi ja jäi ehdottoman hyvä maku meidän suorituksista. 

Kesäkuu. Alkoi kivasti. Päättyi niin kauheasti kuin joku vaan voi päättyä. Vuoden ensimmäinen ja ainoa match show. Tytöt nappasi palkinnot kotiin, molemmat PUN3. Kavan kanssa kävimme Jyväskylässä rally-tokokisoissa, jossa tehtiin hieno sadan pisteen rata ja ensimmäinen koularimitali RTK1. Kavan kanssa käytiin australianpaimenkoirien paimennuspäivässä Mäntyharjulla. Vuoden ainoa paimennuspäivä, mutta sitäkin mahtavampi. Olisipa vaan enemmän aikaa panostaa tähänkin lajiin.
Mila kävi lääkärissä hammaskiven poistossa ja samalla reissulla huomattiin myös lohjennut takahammas. Sitä ei silloin pystytty poistamaan, ajattelin sen vaivaavan ja viikon päästä löysimme itsemme toisesta eläinlääkäristä. Lääkärin sanat olivat musertavat "syöpä maksassa ja pernassa. Anemia. Otettiin näyte vatsaontelosta, jossa oli puhdasta verta." Mitään vaihtoehtoja ei ollut, vaan Mila jäi sille tielle. Elämäni raskain päivä. Päivä, jota olin aina pelännyt, mutta jonka en kuitenkaan uskonut tulevan vielä silloin.

Heinäkuu oli henkisesti todella raskas. Sain Milan tuhkat eikä itkusta meinannut tulla loppua. Vaikka minulla ei olisi ollut minkäänlaista mielenkiintoa lähteä näyttelyreissulle, onneksi lähdettiin silti. Teki niin hyvää päästä vähän elämästä kiinni ja hetkeksi edes yrittää nollata päätä. Oulun näyttelyssä käytiin käräyttämässä itsemme auringossa Kavan kanssa. Lauantaina paras narttu, ensimmäinen CACIB ja lopulta ROP. Sunnuntaina paras narttu 2 ja vara-NORD-sert. Loppukuusta tehtiin päiväreissu Konneveden kansallispuistoon. 

Elokuun alussa astuivat voimaan uudet valiosäännöt ja Kavan Suomen muotovalioarvo saatiin vahvistettua. Iisalmen näyttelyssä kastuttiin ja Kava oli ROP ja sai CACIBin. Kava oli lainassa myös junior handler-kehässä ja parivaljakko oli päivän paras ja lunasti paikan SM-finaaliin. Tokon viikkoryhmät jatkuivat kesätauon jälkeen. Kavan kanssa alettiin keskittyä avoimen luokan liikkeisiin ja samalla treenailtiin oikeaa virettä. Käytiin myös tokomölleissä, ykköstulos sieltä olisi tullut vaikka itse suoritukseen en järin tyytyväinen ollutkaan.

Kävimme Kavan kanssa sydänkuuntelussa (auskultaatio). Terve sydän, ei sivuääniä. Olin varannut sille myös sydänultran muutaman viikon päähän ja en uskaltanut huokaista helpotuksesta vielä tämän ensimmäisen tutkimuksen jälkeen. Ultrapäivä koitti ja lääkäri ei taaskaan kuullut mitään ylimääräistä auskultaatiossa. Ultralaitteen huristessa löytyi odottamaton löydös: PDA. Kavan oireilemattomuuden, sydämen kuormittumattomuuden vuoksi selvittiin toistaiseksi ainakin ilman lääkkeitä. Jalostuskäytölle vedettiin kuitenkin ruksi yli. Koiraa seurataan ja toivotaan, että sydän selviäisi mahdollisimman pitkään kuormittumattomana. 

Pään nollausta tällaisten uutisten jälkeen tarvittiin taas, vaikka motivaatiota ei taaskaan enää ollut. Hannan ja Duurin kanssa lähdettiin vajaaksi viikoksi pohjoiseen. Käytiin Riisitunturilla, vietettiin telttayö Luoston kansallispuistossa ja kierrettiin Pieni Karhunkierros.

Syyskuussa jatkui viikkoryhmät rally-tokossa. Otin meille Kavan kanssa ryhmäpaikan vaikka aiemmin oltiinkin treenattu vain Milan kanssa. Kisakärpänen puraisi ja kun kotipaikkakunnalla järjestettiin aussieiden rally-tokon rotumestaruudet, pakkohan minun oli koira sinne ilmoittaa. Kava korkkasi avoimen luokan tyylikkäästi pistein 97 ja 95. Samalla se voitti avoimen luokan rotumestaruuden. 
Kävimme päivävaelluksen Tiilikan kansallispuistossa nauttimassa lumoavan upeasta ruskasäästä. Kava toimi myös oivana marja-apulaisena metsässä ja veteli itsekkin marjat suoraan parhaista pusikoista. Syyskuussa alkoi myös koirahierojaopinnot Tampereella.

Lokakuussa kisailtiin rally-tokossa taas, kun luvassa oli piirinmestaruusjoukkuekisa Varkaudessa. Päästiin mukaan meidän seuran joukkueeseen. Todella tiukassa kisassa oltiin lopulta hopealla. Kava teki 98 pisteen radan ja hopeinen koularimitali ja avoimen luokan toinen sija. 
Marraskuussa kävimme viikonloppunäyttelyreissun Viron maalla. Reissu oli kaikinpuolin loistava, toisaalta mitä muuta olisi voinut tässä seurassa odottaakkaan. Kava oli molempina päivinä paras narttu, VSP ja sai CACIB'it. Lauantaina siitä leivottiin siis myös Viron muotovalio.
Joulukuussa oli Koiramessut. Rakkautta tuomareilta Kava ei erityisemmin saanut, ERI ja EH. Kiva retki silti oli ja vuoden tauon jälkeen tuntui että vuoden katkonaisesta näyttelyvuodesta huolimatta saatiin päätettyä näyttelykausi niin kuin se kuuluukin: messariin.

T a v o i t t e e t   v u o d e l l e   2 0 2 1 

 - vaellusreissu. 
Useampi reissu tuli heitettyä. Vaellusreissu Lappiin syksyllä, päiväreissut Konneveden kansallispuistoon ja Tiilikkaan.

 - erilaisia häiriötreenejä vain mielikuvitus on rajana! 
Tokossa tehtiin paljon häiriötreeniä. Mielikuvitusta toki olisi voinut enemmänkin käyttää, mutta kenttä oli usein kuorrutettuna erilaisilla leluilla ja ihmishäiriöillä. Kehitystä on tapahtunut häiriönsiedossa ja se on näkynyt myös arjessa. Häiriöt ovat vaan Kavan heikkous ja niissä hommaa riittää varmasti niin kauan kun henki pihisee.

 - terveenä pysyminen ✓ / 
Onnettomuuksilta vältyttiin. Alkuvuodesta Kava kehitti itselleen nenäpunkkitartunnan ja lääkkeillä ja karanteenilla oli molemmat koirat. Milan syöpädiagnoosi. Kavan sydänsairauslöydös. Koronalta sentään vältyttiin.

 - treenejä kaveriporukalla 
Todella huonossa jamassa. Taisi mennä koko vuosi niin, ettei kertaakaan käyty omatoimisissa kimppatreeneissä.

M i l a
- RTK3, mestariluokan kyltit hyvälle mallille ✓ / 
RTK3 saatiin toukokuussa tuplakisoista. Mestaria alettiin varovaisesti kesällä treenaamaan ja kävimme kesällä myös kisanomaisissa treeneissä katsomassa, miltä mestariluokan kyltit tuntuu. Vaan eipä ikinä ehditty rally-tokon kuninkuusluokkaa starttaamaan kisoissa...

 - Maailman tilanteesta riippuen vetskutitteli näyttelyistä 
Ei keretty...

K a v a
 - RTK1, avoimen luokan korkkaus 
Enemmän kuin tavoitteissa oli! En olisi uskonut, että avoimen korkkaamisen lisäksi oltais saatu sieltä vielä koularikin. Mieltä lämmittää erityisesti pisteet, mitä Kava on kisoissa saanut.

 - Tokokisat 
Ei. Olin syksylle parit kokeet kaavaillut ja tiedustelinkin paikkaa yksistä kokeista, vaan ne olivat menneet jo täyteen seuralaisista. Yhdet möllit sentään käytiin.

- Paikkis nyt lopullisesti kuntoon, paikkistreeniä monien eri koirien kanssa 
Valitettavasti ei. Tää oli tavoite, jonka perään olisin ehdottomasti halunnut check-merkin. Erilaisia koiria ollaan saatu viereen. Välillä näytti jo lupaavalta, mutta viimeisten treenien jälkeen näyttää taas siltä, että ollaan palattu melkein siihen mistä vuosi sitten lähdettiin.

- Maailman tilanteesta riippuen joku ulkomaan näyttelyreissu 
Virossa käytiin marraskuussa. Kava nappasi molempina päivinä CACIBit ja valioitui Viron muotovalioksi. 

- 😉 
Pentujutut. Ei. Lopullinen tuomio tuli, kun Kavalta löytyi PDA enkä uskaltanut näin ollen käyttää sitä ollenkaan jalostukseen.

M i n ä
- Ikuisuustavoite: kehittyminen koirankouluttamisessa  
Vuoden aikana oon oppinut paremmin Kavan käyttöohjeita. Oon tajunnut paremmin, kuinka sen kanssa toimia sille vaikeissa tilanteissa ja ollaan oltu Tiimi. 

- säännölliset juoksulenkit Kavan kanssa, (pyöräily?) 
Kesä meni miten meni. Kevään aikana käytiin juoksemassa, mutta kesällä juoksulenkit jäi. Kesä oli kyllä niin kuumakin ja työaikatauluni oli sellaiset, että vuorokauden viileimpään aikaan en ollut kotona. Pyöräily vaikutti vähän liian extreme-kokeilulta vielä. 

T a v o i t t e e t   v u o d e l l e   2 0 2 2

- RTK3, mestariluokan korkkaus ja mahdollisesti koulari kuninkuusluokastakin
- Tokoa fiiliksen mukaan. Oon itse ottanut lajista viime aikoina niin paljon paineita ja nyt tuntuu, että pitäisi vähän rauhoittua
- telttavaellusreissu, uusia kansallispuistoja
- terveenä pysyminen
- viimeinen CACIB, joku ulkomaanreissu
- Ikuisuustavoite: kehittyminen koirankoulutuksessa
- valmistuminen koirahierojaksi
- nautitaan arjenhetkistä, ei turhaa painetta suorittamisesta
 

Vauhdilla kohti Uutta Vuotta! Toivotaan siitä parempaa, vähemmän epäonnea, enemmän terveyttä, uusia kokemuksia ja ihania hetkiä💗

Kulunut vuosi ei ollut meidän vuosi. En olisi selvinnyt siitä ilman ystäviä, kiitos te kaikki ihanat, jotka olette olleet mukana meidän vuodessa!

tiistai 28. joulukuuta 2021

Koiramessut

Messari tuli ja meni. 

Viime hetkillä meidän reissuseura peruuntui ja täytyi keksiä uudet suunnitelmat, jotta omalta osalta reissu onnistuisi. Löydettiin huonekaverit, saatiin vielä paikat junasta ja päästiin lopulta matkaan. Lauantaina mentiin aamujunalla Helsinkiin ja Pasilan asemalta käveltiin Kavan kanssa messuhallille. Aussiet oli sopivasti juuri alkaneet kun leiriydyttiin kehän laidalle.

Kava sai erinomaisen ja oli lopulta kilpailuluokassa neljäs.

"Small female. She could be longer. She is a little bit square. Excellent bones and anqulatons. Excellent chest. Excellent neck Feminine head. Well filled muzzle. Very good ears and eyes. Typical movement." ERI4 - Brigitte Dugue 

Kojuja käytiin vähän kiertelemässä. Mukaan tarttui Kavalle uusi panta. Edelliset on syöneet siltä rintakarvoihin kunnon lovet, toivotaan että tämä uusi säilyttäisi karvat vähän paremmin. Säästyin heräteostoksilta, vaikka olisihan sieltä voinut helposti tyhjentää kaikki kojut. Hotelliseurallamme oli asiaa vielä iltapäivän ryhmäkehiin, joten ryhmien jälkeen käveltiin yhdessä hotellille. 

Iltapalaksi Heseruokaa ja sitten alkoikin jo väsy painaa. Sain illalla vielä vähän käppänäterapiaa. Ihanaa, vaikka kyllähän se vähän vielä riipaisikin💔 Snautseria kovasti koti kaipaisi, mutta tiedän että vielä on liian aikaista. Sekin päivä vielä tulee, kun aika on oikea ja on pennullekkin reilua enkä ole sitä liikaa vertaamassa.

Sunnuntaina oli toinen messaripäivä. Kava oli tuomarin makuun liian pienipäinen ja lyhytkarvainen. Lyhytkarvainen? Eihän se nyt ihan täydessä turkissa ole, mutta ei minusta kuitenkaan mikään naku alkuunsakaan. Kehästä tuomisina erittäin hyvä. Kilpailuluokassa jälleen neljäs. Arvostelu pitäisi jostain kaivella.

Kava kisasi Jennan kanssa vielä junior handlerissa SM-finaalissa. Tämä pari voitti finaalipaikan yhdessä Iisalmessa elokuussa ja nyt Jenna tahtoi kisata Kavan kanssa viimeisen kisansa. Minä vähän jännäsin kuinka pikkupaimen pysyy nahoissaan isolla estraadilla. Kavalla väsyminen näkyy helposti ylitouhottamisena ei niinkään puhtaana väsymisenä. Sille oli ensimmäinen kerta esiintyä tuollaisissa puitteissa, missä on valoja, ihmisiä taputtamassa, suuri areena ja katsomo. Hienosti Jenna handlasi tilanteen vaikka vähän meinasikin Kavalla lähteä homma keulimaan. Loppua kohden Kavankin suoritus vain parani. Tuomari nappasi suoraan finalisteista viisi parasta sijoituksille ja valitettavasti tämä pari ei viiden sakkiin kuulunut.

Vaikka messarimenestys ei nyt suoranaisesti ollutkaan ihan se, mitä hakemaan lähdettiin, oli reissu kuitenkin tosi mukana. Oli niin ihana päästä taas pitkästä aikaa näkemään kaikkia tuttuja, joita ei nyt koronan vuoksi olekaan pariin viime vuoteen livenä nähnytkään. Hotelliseuran kanssa koirien kemiatkin osui yksiin. Kava vähän ihmetteli alkuun, että miten nää koirat näyttää ihan Milalta vaikka ei ole kuitenkaan ja pohjis-pojan kanssa leikit lähti heti yksiin, harmi vaan kun piti menoa rajoittaa jo heti alkuunsa. Ei olis varmaan huonenaapurit kauheasti tykänneet, jos menon olis annettu villiintyä😃