Vuosi 2021 tiivistettynä ja tavoitteet vuodelle 2022

Kulunut vuosi on ollut todella raskas. Vaikka vuoteen mahtui myös niitä ilonpilkahduksia ja onnistumisia, jäi päällimmäisenä tästä vuodesta mieleen menetys, suru ja epäonni. 

Kulunut vuosi on opettanut nauttimaan hetkestä. Ihan niistä arjen pienistä. Aamulenkeistä auringon noustessa, rapsutteluhetkistä, viikkotreeneistä - olivatpa ne kuinka onnistuneita tai epäonnistuneita tahansa. Kuinka koskaan ei edellisenä päivänä voi tietää, mitä seuraava päivä tuokaan tullessaan. Tässä vuodessa on pitänyt usein heittää jo kauan toivotut suunnitelmat vessanpöntöstä sekunnissa alas. Miettiä kaikki uudestaan alusta asti. Mukautua. Pelata korteilla, jotka silloin kädessä on ollut.

Tammikuu ja uusi vuosi aloitettiin mökillä poissa pahimmasta raketinräiskeestä. Kava juhli 3-vuotissynttäreitään, kokeilimme ensimmäistä kertaa potkurointia, joka oli Kavasta huisinkivaa. Joulutauolta palasimme treenien pariin: Mila rally-tokossa ja Kava tokossa. Kava kärsi valeraskaudesta, joka laittoi treenit vähän sekaisin hormonihöyryistä johtuen.

Helmikuussa Kava nappasi jostain itselleen nenäpunkin ja heti hormonitreenien jälkeen jäätiinkin sitten nenäpunkkikaranteeniin. Mila oli oireeton, mutta sekin jäi treeneistä pois. Onneksi lääkkeet helpotti nopeasti.

Maaliskuussa päästiin nenäpunkkikaranteenista normielämän pariin. Treffattiin kavereita, lenkkeiltiin paljon jäällä. Kavan palkinnot edellivuoden menestyksestä tuli: vuoden näyttelykoira ja rallytokotulokas 2.

Huhtikuussa kävimme Kavan silmätarkissa. Terveet silmät ja edelliskerralla löytyneet PPM-rihmatkin olivat surkastuneet pois. Kava aloitti myös juoksunsa etuajassa ja näinollen kävimme sen kanssa astutusreissulla etelässä. Valitettavasti reissu ei tuonut toivottua tulosta, vaikkakin onneksi se ei onnistunut. Tämä tosin ilmeni vasta myöhemmin. Kavan treenikausi alkoi siis kovin katkonaisesti.

Toukokuussa Mila juhli 11-vuotissynttäreitään rally-tokokisoissa Jyväskylässä. Voittajaluokasta saatiin viimeiset tulokset ja koulari RTK3. Toiselta radalta tuomaripalkinto ja toiselta 2.sija. Palkintoja ja tuloksia parempaa oli ehdottomasti fiilis kisoissa, Mila oli ihan loistava, oltiin Tiimi ja jäi ehdottoman hyvä maku meidän suorituksista. 

Kesäkuu. Alkoi kivasti. Päättyi niin kauheasti kuin joku vaan voi päättyä. Vuoden ensimmäinen ja ainoa match show. Tytöt nappasi palkinnot kotiin, molemmat PUN3. Kavan kanssa kävimme Jyväskylässä rally-tokokisoissa, jossa tehtiin hieno sadan pisteen rata ja ensimmäinen koularimitali RTK1. Kavan kanssa käytiin australianpaimenkoirien paimennuspäivässä Mäntyharjulla. Vuoden ainoa paimennuspäivä, mutta sitäkin mahtavampi. Olisipa vaan enemmän aikaa panostaa tähänkin lajiin.

Mila kävi lääkärissä hammaskiven poistossa ja samalla reissulla huomattiin myös lohjennut takahammas. Sitä ei silloin pystytty poistamaan, ajattelin sen vaivaavan ja viikon päästä löysimme itsemme toisesta eläinlääkäristä. Lääkärin sanat olivat musertavat "syöpä maksassa ja pernassa. Anemia. Otettiin näyte vatsaontelosta, jossa oli puhdasta verta." Mitään vaihtoehtoja ei ollut, vaan Mila jäi sille tielle. Elämäni raskain päivä. Päivä, jota olin aina pelännyt, mutta jonka en kuitenkaan uskonut tulevan vielä silloin.

Heinäkuu oli henkisesti todella raskas. Sain Milan tuhkat eikä itkusta meinannut tulla loppua. Vaikka minulla ei olisi ollut minkäänlaista mielenkiintoa lähteä näyttelyreissulle, onneksi lähdettiin silti. Teki niin hyvää päästä vähän elämästä kiinni ja hetkeksi edes yrittää nollata päätä. Oulun näyttelyssä käytiin käräyttämässä itsemme auringossa Kavan kanssa. Lauantaina paras narttu, ensimmäinen CACIB ja lopulta ROP. Sunnuntaina paras narttu 2 ja vara-NORD-sert. Loppukuusta tehtiin päiväreissu Konneveden kansallispuistoon. 

Elokuun alussa astuivat voimaan uudet valiosäännöt ja Kavan Suomen muotovalioarvo saatiin vahvistettua. Iisalmen näyttelyssä kastuttiin ja Kava oli ROP ja sai CACIBin. Kava oli lainassa myös junior handler-kehässä ja parivaljakko oli päivän paras ja lunasti paikan SM-finaaliin. Tokon viikkoryhmät jatkuivat kesätauon jälkeen. Kavan kanssa alettiin keskittyä avoimen luokan liikkeisiin ja samalla treenailtiin oikeaa virettä. Käytiin myös tokomölleissä, ykköstulos sieltä olisi tullut vaikka itse suoritukseen en järin tyytyväinen ollutkaan.

Kävimme Kavan kanssa sydänkuuntelussa (auskultaatio). Terve sydän, ei sivuääniä. Olin varannut sille myös sydänultran muutaman viikon päähän ja en uskaltanut huokaista helpotuksesta vielä tämän ensimmäisen tutkimuksen jälkeen. Ultrapäivä koitti ja lääkäri ei taaskaan kuullut mitään ylimääräistä auskultaatiossa. Ultralaitteen huristessa löytyi odottamaton löydös: PDA. Kavan oireilemattomuuden, sydämen kuormittumattomuuden vuoksi selvittiin toistaiseksi ainakin ilman lääkkeitä. Jalostuskäytölle vedettiin kuitenkin ruksi yli. Koiraa seurataan ja toivotaan, että sydän selviäisi mahdollisimman pitkään kuormittumattomana. 

Pään nollausta tällaisten uutisten jälkeen tarvittiin taas, vaikka motivaatiota ei taaskaan enää ollut. Hannan ja Duurin kanssa lähdettiin vajaaksi viikoksi pohjoiseen. Käytiin Riisitunturilla, vietettiin telttayö Luoston kansallispuistossa ja kierrettiin Pieni Karhunkierros.

Syyskuussa jatkui viikkoryhmät rally-tokossa. Otin meille Kavan kanssa ryhmäpaikan vaikka aiemmin oltiinkin treenattu vain Milan kanssa. Kisakärpänen puraisi ja kun kotipaikkakunnalla järjestettiin aussieiden rally-tokon rotumestaruudet, pakkohan minun oli koira sinne ilmoittaa. Kava korkkasi avoimen luokan tyylikkäästi pistein 97 ja 95. Samalla se voitti avoimen luokan rotumestaruuden. 

Kävimme päivävaelluksen Tiilikan kansallispuistossa nauttimassa lumoavan upeasta ruskasäästä. Kava toimi myös oivana marja-apulaisena metsässä ja veteli itsekkin marjat suoraan parhaista pusikoista. Syyskuussa alkoi myös koirahierojaopinnot Tampereella.

Lokakuussa kisailtiin rally-tokossa taas, kun luvassa oli piirinmestaruusjoukkuekisa Varkaudessa. Päästiin mukaan meidän seuran joukkueeseen. Todella tiukassa kisassa oltiin lopulta hopealla. Kava teki 98 pisteen radan ja hopeinen koularimitali ja avoimen luokan toinen sija. 

Marraskuussa kävimme viikonloppunäyttelyreissun Viron maalla. Reissu oli kaikinpuolin loistava, toisaalta mitä muuta olisi voinut tässä seurassa odottaakkaan. Kava oli molempina päivinä paras narttu, VSP ja sai CACIB'it. Lauantaina siitä leivottiin siis myös Viron muotovalio.

Joulukuussa oli Koiramessut. Rakkautta tuomareilta Kava ei erityisemmin saanut, ERI ja EH. Kiva retki silti oli ja vuoden tauon jälkeen tuntui että vuoden katkonaisesta näyttelyvuodesta huolimatta saatiin päätettyä näyttelykausi niin kuin se kuuluukin: messariin.

T a v o i t t e e t   v u o d e l l e   2 0 2 1 

 - vaellusreissu. ✓

Useampi reissu tuli heitettyä. Vaellusreissu Lappiin syksyllä, päiväreissut Konneveden kansallispuistoon ja Tiilikkaan.

 - erilaisia häiriötreenejä vain mielikuvitus on rajana! ✓

Tokossa tehtiin paljon häiriötreeniä. Mielikuvitusta toki olisi voinut enemmänkin käyttää, mutta kenttä oli usein kuorrutettuna erilaisilla leluilla ja ihmishäiriöillä. Kehitystä on tapahtunut häiriönsiedossa ja se on näkynyt myös arjessa. Häiriöt ovat vaan Kavan heikkous ja niissä hommaa riittää varmasti niin kauan kun henki pihisee.

 - terveenä pysyminen ✓ / ✗

Onnettomuuksilta vältyttiin. Alkuvuodesta Kava kehitti itselleen nenäpunkkitartunnan ja lääkkeillä ja karanteenilla oli molemmat koirat. Milan syöpädiagnoosi. Kavan sydänsairauslöydös. Koronalta sentään vältyttiin.

 - treenejä kaveriporukalla ✗

Todella huonossa jamassa. Taisi mennä koko vuosi niin, ettei kertaakaan käyty omatoimisissa kimppatreeneissä.

M i l a

- RTK3, mestariluokan kyltit hyvälle mallille ✓ / ✗

RTK3 saatiin toukokuussa tuplakisoista. Mestaria alettiin varovaisesti kesällä treenaamaan ja kävimme kesällä myös kisanomaisissa treeneissä katsomassa, miltä mestariluokan kyltit tuntuu. Vaan eipä ikinä ehditty rally-tokon kuninkuusluokkaa starttaamaan kisoissa...

 - Maailman tilanteesta riippuen vetskutitteli näyttelyistä ✗

Ei keretty...

K a v a

 - RTK1, avoimen luokan korkkaus ✓

Enemmän kuin tavoitteissa oli! En olisi uskonut, että avoimen korkkaamisen lisäksi oltais saatu sieltä vielä koularikin. Mieltä lämmittää erityisesti pisteet, mitä Kava on kisoissa saanut.

 - Tokokisat ✗

Ei. Olin syksylle parit kokeet kaavaillut ja tiedustelinkin paikkaa yksistä kokeista, vaan ne olivat menneet jo täyteen seuralaisista. Yhdet möllit sentään käytiin.

- Paikkis nyt lopullisesti kuntoon, paikkistreeniä monien eri koirien kanssa ✗

Valitettavasti ei. Tää oli tavoite, jonka perään olisin ehdottomasti halunnut check-merkin. Erilaisia koiria ollaan saatu viereen. Välillä näytti jo lupaavalta, mutta viimeisten treenien jälkeen näyttää taas siltä, että ollaan palattu melkein siihen mistä vuosi sitten lähdettiin.

- Maailman tilanteesta riippuen joku ulkomaan näyttelyreissu ✓

Virossa käytiin marraskuussa. Kava nappasi molempina päivinä CACIBit ja valioitui Viron muotovalioksi. 

- 😉 ✗

Pentujutut. Ei. Lopullinen tuomio tuli, kun Kavalta löytyi PDA enkä uskaltanut näin ollen käyttää sitä ollenkaan jalostukseen.

M i n ä

- Ikuisuustavoite: kehittyminen koirankouluttamisessa  ✓

Vuoden aikana oon oppinut paremmin Kavan käyttöohjeita. Oon tajunnut paremmin, kuinka sen kanssa toimia sille vaikeissa tilanteissa ja ollaan oltu Tiimi. 

- säännölliset juoksulenkit Kavan kanssa, (pyöräily?) ✗

Kesä meni miten meni. Kevään aikana käytiin juoksemassa, mutta kesällä juoksulenkit jäi. Kesä oli kyllä niin kuumakin ja työaikatauluni oli sellaiset, että vuorokauden viileimpään aikaan en ollut kotona. Pyöräily vaikutti vähän liian extreme-kokeilulta vielä. 

T a v o i t t e e t   v u o d e l l e   2 0 2 2

- RTK3, mestariluokan korkkaus ja mahdollisesti koulari kuninkuusluokastakin

- Tokoa fiiliksen mukaan. Oon itse ottanut lajista viime aikoina niin paljon paineita ja nyt tuntuu, että pitäisi vähän rauhoittua

- telttavaellusreissu, uusia kansallispuistoja

- terveenä pysyminen

- viimeinen CACIB, joku ulkomaanreissu

- Ikuisuustavoite: kehittyminen koirankoulutuksessa

- valmistuminen koirahierojaksi

- nautitaan arjenhetkistä, ei turhaa painetta suorittamisesta

 

Vauhdilla kohti Uutta Vuotta! Toivotaan siitä parempaa, vähemmän epäonnea, enemmän terveyttä, uusia kokemuksia ja ihania hetkiä💗

Kulunut vuosi ei ollut meidän vuosi. En olisi selvinnyt siitä ilman ystäviä, kiitos te kaikki ihanat, jotka olette olleet mukana meidän vuodessa!

Vuosi 2020 tiivistettynä ja tavoitteet vuodelle 2021

 2020 oli kaikenkaikkiaan erittäin erikoinen vuosi. Enpä vuosi sitten tavoitteita kasaillessani olisi uskonut, että kaikki voi mennä näin paljon metsään ja nyt vuoden päästä tilanne olisi vieläkin kummallinen. Monet suunnitellut kisat ja näyttelyt peruttiin, tavalliset treenitkin olivat tauolla, kun hallit olivat kiinni. 

Tämä vuosi on opettanut arvostamaan ihan eri tavalla tavallisia asioita. Kuinka kiitollinen olenkaan ihan niistä tavallisista viikkotreeneistä tai lenkeistä kavereiden kanssa? Vaikka tämä vuosi olikin varsin eriskummallinen, niissä muutamissa kisoissa ollaan saatu silti ihan kivoja tuloksia aikaan. 

T a m m i k u u starttasi Kavan synttäreillä. Pikkukoirasta tuli muka virallisesti aikuinen, kun tuli 2 vuotta mittariin. Milan rallytokotreenit ja Kavan tokotreenit jatkuivat. Kävimme mätsärissä, jossa molemmat tytöt sijoittuivat ja Mila oli lainassa junior handlerissakin. Teimme myös päiväreissun Kajaani KV-seen, Kavalle ERI2, Mila oli lainassa junnuissa. Kajaaniviikonloppua seuraavana viikonloppuna pyörähdimme Kavan kanssa Lahdessa näyttelyissä, sieltä sileä ERI. 

H e l m i k u u s s a mökkeiltiin. Kävimme parissa mätsärissä, molemmista jotain kotiintuomisia. Treeneissä saimme onnistumisia ja lenkkeilimme paljon jäällä.

M a a l i s k u u s s a Kava kävi avaamassa hierojalla pahimmat juminsa. Milalle olin varannut lääkäriajan ontumisen ja tassujen nuolemisen takia. Se lämpökuvattiin ja otettiin röntgenkuvat varpaista. Lämpökuvassa näkyi jotain oikeassa etusessa, mutta lääkäri ei oikein osannut sanoa mitä se voisi olla ja suositteli fyssaria. Maaliskuussa alkoi koronarajoitukset näkyä täälläkin päin: kisat peruttiin ja hallit olivat kiinni. Asuttiin koko maaliskuu oikeastaan mökillä.

H u h t i k u u starttasi muutolla toiseen osoitteeseen. Halusin poissulkea jumit hierojalla ennnen Milan viemistä fysioterapiaan. Jumissahan se olikin ja Kava käsiteltiin myös. Huhtikuussa saapui kauan toivottua postia, kun laatikkoon kolahti kirje FCI:ltä: ikioma kennelnimi! Starttasimme ulkotreenikauden hallien pysyessä yhä edelleen kiinni.

T o u k o k u u s s a jatkettiin Milan ontumisen syyn selvittämistä fyssarilla. Sieltä ongelman syyksi selvisi löysä etuosa ja yliliikkuvat nivelet. Viimeinen pisara tähän tilanteeseen uskottiin olevan edellisen talven liukkaus ja Milan liukastuminen lenkillä. Saimme suosituksen lopettaa agility kokonaan, vältellä kaikenlaista hyppimistä ja tiukkoja kiertoliikkeitä sekä jumppailuohjeet. Kipulääkettä määrättiin annettavaksi tarvittaessa. Onneksi se on saanut pysyä pitkälti kaapissa. Kavan kanssa heitettiin päiväreissu Jyväskylään silmätarkkiin. Terveet silmät noin muuten, ainoastaan molemmista silmistä löytyi PPM-rihmoja (PPM:iris-iris), mutta tämä ei onneksi tule vaikuttamaan elämään millään tavalla. Toukokuussa hallit availivat taas oviaan vähitellen.

K e s ä k u u aloitettiin uintipuuhilla, Kavasta kuoriutui varsinainen vesipeto. Kävimme mätsäreissä, Kava BIS2. Mätsärin jälkeen lähdettiin Saran, Mimosan ja koiralauman kanssa viettämään juhannusta meidän mökille. Yksi vuoden kohokohdista ehdottomasti. Oli kiva päästä kaveriporukalla pitkästä aikaa jonnekkin!

H e i n ä k u u s s a kävimme taasen mätsäreissä. Kava pääsi leikkimään junnukoiraa ja tytöt voittivat hirveän määrän palkintoja. Heinäkuussa lenkkeiltiin ja treenailtiin kavereiden kanssa.

E l o k u u s s a pääsimme pitkästä aikaa näyttelyyn seitsemän kuukauden tauon jälkeen! Suuntana Espoo ja australianpaimenkoirien erikoisnäyttely. Kava-kakkiainenhan repäisi oikein kunnolla ja 183 ilmoitetun koiran joukosta oli paras narttu 3 ja sai viimeisen SERTin! Erkkarin jälkeen tutustuimme vielä Nuuksion kansallispuistoon. Kiva reissu kaikinpuolin. Kiersimme mätsäreissä enempi vähempi menestyen. Kesätauon jälkeen jatkoimme ohjattuja treenejä. Kavan kanssa kävimme Kajaanissa ryhmänäyttelyssä, jossa se oli ROP. Elokuussa nautimme kauniista kesäpäivistä seikkaillen lähiympäristön metsissä. Kava kävi ensimmäisen kerran paimentamassa ja siitä kuoriutui varsin lupaava paimenkoiran alku.

S y y s k u u s s a pääsimme taas kehiin ja täytyihän sitä ottaa vielä kaikesta ilo irti, ennen kuin näyttelyt peruttaisiin taas. Tuhlasimme syyskuusta kolme viikonloppua näyttelyiden merkeissä. Joensuu RN (Mila ROP-vet ja Kava ERI2), Jyväskylä RN (Mila ROP-vet ja Kava PN3) sekä Tuusniemi RN (Mila ROP-vet, PN3 ja Kava PN3). Kavan kanssa jatkettiin paimennuspuuhia ja lisäksi pääsimme paimennustaipumuskokeeseen ja hyväksytty tulos tuli sieltä. 

L o k a k u u oli monipuolinen kuukausi. Kävimme rallytokomölleissä, jossa Kava sai täydet 100 pojoa ja Mila voittajaluokasta 90p. Olin sanut Kavalle paikan MH-luonnekuvaukseen ja sen jälkeen lähdimme Saran ja koirien kanssa huristelemaan lomaviikoksi Rovaniemelle Tintin luokse. Rovaniemellä tuli nähtyä  joulupukin paja, tutustuttua Ounasvaaran lenkkimaastoihin, käytyä paimentamassa sekä ajeltua vielä päivävaellukselle Ukko-Luostolle. Rolloviikon jälkeen oli rallytokokisaviikonlopun vuoro ja Kava korkkasi virallisen kisauransa loistavasti. Siitä tuli uusi alokasluokan seuranmestari sekä australianpaimenkoirien rotumestari (99p ja 97p). Seuraavana päivänä Mila kävi korkkaamassa voittajaluokan napaten myös yhden erittäin hienon hyväksytyn tuloksen (93p). Lokakuu päätettiin vielä tokokokeella Kavan kanssa, jossa tulos jäi vain kahta pistettä vajaaksi ykköstuloksesta erinäisten sattumusten seurauksena.

M a r r a s k u u s s a harmittelimme lisääntyneitä koronarajoituksia, toivoimme taas normaalia elämää. Kavan juoksut, joten Mila pääsi tuuraamaan sitä tokotreeneissä.

J o u l u k u u s s a Kava kävi hierojalla. Oli aiheellinen käynti, mutta onneksi vastasi hierontaan hyvin ja jumit saatiin auki. Edelliskerrasta Kava oli kasvattanut myös lihaksia. Lenkkeilimme kavereiden kanssa ja treenit jäivät joulutauolle oikein kivojen onnistuneiden harkkojen jälkeen. 

V i i m e   v u o d e n   t a v o i t t e e t   v u o d e l l e   2 0 2 0

- silmätarkit molemmille koirille

Kava kävi keväällä silmätarkissa. Oikeastaan kaikki joukkotarkit oli kevään aikana peruttu, joten Mila jäi sen takia käyttämättä. Toivottavasti ensi vuonna voisi käyttää sitten molemmat yhdessä joukkotarkeissa.

- joku näyttelyreissu ulkomaille

Kiitos koronan, ei toteutunut, vaikka muutama kiva reissu olikin jo kalenteriin bookattu.

- kimppatreenejä ja enemmän itsenäisiä treenejä erilaisissa halleissa

Kimppatreenien osalta tämä vuosi oli kyllä erittäin surkea. Myöskään muissa halleissa ei käyty, korona rajoitti tätäkin.

M i l a

- starttaaminen rallytokon voittajaluokassa -> RTK3?

Startattiin. Yksi loistava hyväksytty rata ja yksi alle 70p tulos. Olin kaavaillut vielä muutaman kisan loppu vuodelle, mutta kaikki kisat peruttiin lopulta.

- jotkut aksakisat, LUVA-tili auki kakkosissa

Milalla ontumisongelmien takia jouduimme hautaamaan agilityhaaveet kokonaan. Ei siis edes treenattu aksaa kertaakaan. 

- noudon treenaamista, jos se alkaa onnistua niin tokokokeessa avon korkkaus??

Saimme vinkkejä Milan noutoon, joten asian kanssa päästiin eteenpäin. Olen kuitenkin ajatellut, että on se tosi asia, että kisavuosia ei Milan kanssa enää väistämättäkään kovin montaa ole, joten panostetaan sen kanssa nyt rallytokoon. Tokon avoa varten olisi vielä sen verran töitä jäljellä, hömppäillään siis vain omaksi iloksi.

- vetskutitteli näyttelyistä

Koska ulkomaille ei päästy, ei titteleitäkään saatu. Muutaman kotimaan näyttelyn Mila kävi ollen joka kerta ROP-vet ja vuoden viimeisessä kehässä myös PN3.

K a v a

- starttaaminen virallisilla kisakentillä rallytokossa

Toteutui. Yhdet tuplakisat Kavalle, kaksi loistavaa hyväksyttyä tulosta sille.

- viimeinen Suomen serti

Toteutui. Ja tyylillä vieläpä kesän erkkarissa lähes sadasta nartusta kolmas!

- paimennuksen testaaminen

Toteutui. Kava pääsi käymään kolmesti lampailla + taipparit. Ehdottomasti sellainen laji, jota haluaisi tehdä lisää, jos vain päivässä riittäisi kaikki tunnit. Olen alkanut haaveilemaan joskus omasta pienestä lammaslaumasta 😉

- tokon treenaaminen kohti kisavalmiutta, malttia ja keskittymistä ja ehkä loppu vuodesta jotkut möllit

Tässä kohtaa voisi oikeasti sanoa, että jopa koronan ansiosta korkkasimme viralliset tokokisat. Vielä Kava on kovin häiriöherkkä, mutta tässä koronatilanteessa, kun halliin pääsi vain suorittava koirakko ja häiriömäärä oli oikeasti todella pieni tavalliseen verrattuna, uskaltauduin ilmoittautua. Hieno kakkostulos. Ollaan vuoden aikana edistytty hirmuisesti ja olen alkanut päästä käsiksi Kavan käyttöohjeisiin. Vielä on kuitenkin matkaa ja treenattavaa.

- paikkis kuntoon

Tämä nyt on vähän 50/50. Edistyttiin, mentiin takapakkia, sitten taas onnistuttiin. Viime viikkojen perusteella ollaan hyvällä mallilla, mutta edellisestä paikkiksen totaalisesta hajoamisesta on sen verran vähän aikaa, että en uskalla sanoa, että oltaisiin vielä siinä tilanteessa, mitä toivoin. 

M i n ä

- ikuisuustavoite: kehittyminen koirankouluttamisessa

Ainahan sitä voi koirien kanssa touhuillessa sanoa, että väkisinkin jotain kehitystä tapahtuu. Vuoden aikana erityisesti voisin sanoa oppineeni taas paremmin erityisesti miten Kavan kanssa tulee toimia. Sen kouluttaminen on niin erilaista kuin esim. Milan kanssa ja aivan eri asioihin tulee kiinnittää huomiota.

- kuvailua 

Toteutui. Hankin uuden putken ja se sai kyllä valokuvausintoa taas lisääntymään. Black friday- hankintana hommasin myös kuvien käsittelyä varten näytön ja Lightroomia vähän paremmin pyörittävän koneen, joten innostus tuskin laantuu vielä ihan lähitulevaisuudessa.

- kennelnimi

Toteutui!

T a v o i t t e e t   v u o d e l l e   2 0 2 1 

- vaellusreissu

- erilaisia häiriötreenejä vain mielikuvitus on rajana!

- terveenä pysyminen

- treenejä kaveriporukalla

M i l a

- RTK3, mestariluokan kyltit hyvälle mallille

- Maailman tilanteesta riippuen vetskutitteli näyttelyistä

K a v a

- RTK1, avoimen luokan korkkaus

- Tokokisat

- Paikkis nyt lopullisesti kuntoon, paikkistreeniä monien eri koirien kanssa

- Maailman tilanteesta riippuen joku ulkomaan näyttelyreissu

- 😉

M i n ä

- Ikuisuustavoite: kehittyminen koirankouluttamisessa

- säännölliset juoksulenkit Kavan kanssa, (pyöräily?)

Hyvää, toivottavasti parempaa, uutta vuotta!

Vuosi 2019 tiivistettynä ja tavoitteet vuodelle 2020

Aika istahtaa alas ja katsoa, mitä vuosi 2019 meille antoi. Vuosi 2019 on ollut mieleenpainuva harrastusvuosi. En kyllä alkuvuonna vielä olisi uskonut, mitä kaikkea ehditäänkään vuoden aikana tekemään. Vuoteen kuului paljon itsensä haastamista, omilta mukavuusalueilta poistumista ja uusien hullulta tuntuvien juttujen kokeilemista. Kuluneen vuoden aikana tosiaan opin, että edellämainitut asiat ovat joskus ihan terveellistä kokea, sillä usein ne saavat aikaan jotain aika mieletöntä. 

Tammikuussa vietettiin Kavan 1v. synttäreitä. Loppiaiselta jatkuivat treenit, Milalla rallytokon ja Kavalla tokon merkeissä. Kävimme korkkaamassa vuoden kehät mätsärissä Mila oli PUN2 ja Kava ensimmäistä kertaa aikuisten luokassa PUN"5". Tammikuussa teimme kaksi näyttelyreissua, ensin Lahteen (Kava ERI1, Mila EH1) ja sitten Liettuan Kaunasiin. Mielenkiintoista oli raahautua valtavan tavaravuoren ja kahden koiran kanssa yksin Helsingin keskustassa, yrittäen etsiä jostain meidän bussiseuruetta. Näyttelytulokset lämmittivät mieltä ja myös aiheuttivat nälkää seuraavaa reissua ajatellen. Lauantaina Kava sai EH'n, Mila VN ja ROP-veteraani. Sunnuntaina taas Kavalle ERI, JN, ROP-jun ja lopulta vielä paras narttu hienon valion jäädessä taakse, Mila sai taasen EH'n.

Helmikuussa nautimme pitkistä lenkeistä jäällä ja myös yhteislenkeistä kavereiden kanssa. Loppukuusta korkkasimme Milan kanssa rallytokon avoimen luokan tuplakisoissa. Molemmilta radoilta saimme hyväksytyt suoritukset pistein 88/100 + TP ja 89/100. Kävimme mätsärissä (Mila PUN1, BIS6, Kava hienolla esiintymisellä PUN-). 

Maaliskuussa kävimme Milan kanssa rallytokomölleissä, jotka eivät ihan menneet nappiin, pisteitä 54/100 + TP. Onneksi nämä olivat vain möllit. Maaliskuuhun sisältyi myös vuoden yksi ehdottomasti jännittävimmistä päivistä, kun ajelimme Joensuuhun Kavan luustokuviin. Terve koira! B/A, 0/0, selkä VA0 ja pieni kosmeettinen haitta LTV1. Huippua oli saada tietää, että ainakaan luusto ei meidän harrastuksia tule haittaamaan. Myös maaliskuu sisälsi pitkiä lenkkejä ja hiihtämistä.

Aprillipäivänä Kava aloitti vihdoin kauan toivotut ensimmäiset juoksunsa. Niinpä Mila pääsi tuuraamaan Kakkista tokotreeneissä ja teki pari kokeenomaista valvovan silmän alla. Kävimme treenailemassa Hannan ja Oskun kanssa. Pääsiäisen aikaan koirat olivat hoitolassa hoidossa ja olivat käyttäytyneet hyvin. Kavan kanssa kävimme Outokummussa näyttelyissä ja erikoistuomarilta se nappasi hienon arvostelun ja ensimmäisen SERTinsä ollen samalla toisiksi paras narttu. Olin tuomarihommissa mätsärissä.

Toukokuu oli kovin stressaava ja arki-iltoina ei paljon enää koirien kanssa ehtinyt touhuilla. Kavan ohjattu toko jäi kesätauolle, jatkoimme kuitenkin treenejä kotona. Kakkis pääsi pyörähtämään Iisalmessa näyttelyissä (EH ja hieman kummallinen arvostelu). Mila täytti 9 vuotta ja oli nostamassa vähän aksakuumetta ja hakemassa virallisen mittaustuloksen, virallisesti mini! Kava tajusi uimisen salat, siitä kuoriutui aikamoinen vesipeto. Toukokuussa matkasimme Kavan kanssa Espooseen ja Kennelliiton Suurleirin ohjaajien koulutusviikonloppuun. Viikonloppuun kuului paljon naurua, yhdessäoloa, koulutuksia ja uusia tuttavuuksia. 

Kesäkuussa koitti jälleen reissu Liettuaan. Meidän reissu oli vähintäänkin mielenkiintoinen, kun ahtauduimme pieneen Golfiin viiden koiran ja kolmen ihmisen voimin. Reissuun mahtui myöhästyt juna, jonka takia meinasimme myöhästyä koko laivasta, hajonnut auto, ötököitä kuhiseva majapaikka - kaikesta kuitenkin selvittiin ja voisin sanoa tämän Palangan reissun olevan ehkä kaikista ikimuistoisin näyttelyreissu. Tulokset olivat huikeita: jo lauantaina molemmat tytöt saivat puuttuvat luokkasertit ja Kava valioitui Liettuan juniorivalioksi ja Mila veteraanivalioksi. Molemmat olivat lauantaina parhaita narttuja ja VSP'itä. Myös sunnuntaina Kava oli VSP ja Mila luokkavoittaja. Kava pääsi lauantaina myös isossa kehässä 14 parhaan joukkoon. Juhannusta mentiin viettämään Saran ja Huiman seuraksi. Kuun lopussa suunnattiin Lapualle Suurleirille kouluttajaksi. Kava lähti mukaan leirikoiraksi, Mila meni hoitoon viikoksi porukoille. Ehdittiin leiriltä kotiuduttua käydä Kavan kanssa mätsärissä (PUN2).

Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna kävimme Tuusniemellä ryhmänäyttelyssä. Kava korkkasi nuoren luokan ja oikein hienosti sen tekikin, kun nappasi ensimmäisen ROP-ruusukkeen. Mila oli ROP-veteraani Saran esittämänä. Jyväskylässä kävimme agilitykisoissa juoksemassa kaksi rataa. Emme olleet treenanneet reiluun vuoteen, ilmosin Milan kisoihin ja käytiin alkuviikolla tekemässä pari puomia ja kepit hallilla. Se siitä treenaamisesta. Mila kuitenkin päätti yllättää ja teki molemmat radat puhtaasti, vieläpä alle ihanneajan ja nappasi tarvittavat LUVAt kakkosluokkaan ykkössijojen kera. Kuuhun mahtui paljon tokoilua, mökkeilyä, kavereita ja uimista. Innostuttiin Kavan kanssa yhdessä juoksemisesta ja juoksulenkkejä kävimme pitkälle syksyyn asti.

Elokuu startattiin taas näyttelyillä kotinäyttelyn merkeissä. Mila oli ainoastaan kehässä ollen ROP-veteraani. Kava teki uutta aluevaltausta junior handler-kehien puolella, kun se oli molempina päivinä lainassa eri tytöillä. Lauantaina hienosti toinen sija vanhemmissa ja myös sunnuntaina oli hieno suoritus. Kavan ohjatut tokot jatkuivat ja se kävi avaamassa jumit hierojalla, sieltähän löytyi kireyttä monesta kohtaa, mutta onneksi jumit aukesivat. Myös seuraava viikonloppu vietettiin näyttelyissä naku-Kavan kanssa, kun teimme päiväreissun Tammelaan auspaitten erkkariin (ERI1). Kuukauteen mahtuivat myös kahdet rallytokon SM-kilpailut, ensin tavalliset SM-kisat minun kanssa (hylätty ihmeellisten mokien takia, 50/100p) ja seuraavana viikonloppuna Mila matkasi Saran kanssa Lahteen nuorten SM-kisoihin. Sieltä parivaljakko nappasi avoimesta luokasta SM-hopeaa.

Syyskuu aloitettiin agilityllä. Korkattiin kakkoset Pieksämäellä ja saatiin samalla Sara ja Huima kanssamme viettämään mökkiviikonloppua. Aksattiin tuloksiksi vitonen (2. sija) ja toiselta pari sekuntia yliaikaa (1. sija). Saran kanssa jatkoimme matkustelua, kun lähdimme heittämään Rauma-Turku-reissun kohti agilityn MM-kisoja. Reissulta kotiuduttuamme kävimme maastomakkaroissa eli Kava pääsi juoksemaan vieheen perässä ja sai toisiksi parhaat pisteet keskikokoisissa koirissa. Suoritin kauan tavoitteissa olleen kasvattajan peruskurssin. Nähtiin kavereita ja nautittiin syksyn väreistä.

Lokakuu pyhitettiin Milalle. Kävimme sen kanssa koirakoulu Ponderan 10v synttäreillä ja korkattiin meidän tokokokeet, kun käytiin kokeessa peräti kahdesti. Molemmilla kerroilla ALO1-tulokset sijoin 1 ja 2. Tokomotivaatio oli korkealla ja kävimme Kavankin kanssa treenailemassa kentällä vielä kun säät sallivat ulkotreenit. 

Marraskuu startattiin rallytokolla, kun Mila nappasi viimeisen tuloksen avoimessa luokassa (96/100p) ja voitimme samalla piirinmestaruuden joukkuekultaa. Kavan kanssa teimme reissun Jyväskylään näyttelyyn, ERI2, SA. Messaria varten treenattiin mätsärissä, Mila PUN1, BIS-, Kava tippui kisasta juuri ennen palkintoja. Kava aloitti toiset juoksunsa ja Mila pääsi jälleen tuurailemaan Kavaa tokotreeneissä.

Joulukuussa koitti kauan odotettu messari. Hieno viikonloppu, kuten aina. Molempina päivänä molemmat koirat palkittiin erinomaisella ja lauantaina Mila sai SA'n. Toissapäivänä oli viimeinen koe tälle vuodelle ja saatiin vielä viimeinen koulari, kun Mila nappasi TK1 tokokokeesta hyvin pistein.

V i i m e   v u o d e n   t a v o i t t e e t   v u o d e l l e  2 0 1 9 

- Ulkomaille näyttelyihin ✓
Liettuassa käytiin kahdesti, kun ekalla kerralla ei aivan saatu toivomiamme tuloksia.

- Yhteistreenejä ja lenkkejä ✗
Kahden käden sormilla on laskettavissa meidän yhteistreenit ja lenkit. Sanoisin siis, ettei todellakaan päästy lähellekkään niihin lukemiin, mitä tarkoitin kun näitä tavoitteita rustailin.

- Koirien lihaskunnosta huolehtiminen ✗
Kava kävi kerran hierojalla. Muuten tehtiin lihaksia vahvistavia juoksulenkkejä Kavan kanssa ja muuten vaan pitkiä lenkkejä Milan kanssa. Hierojalle olisi pitänyt päästä säännöllisemmin ja Milakin olisi vuoden aikana pitänyt ainakin kerran siellä käyttää. 

M i l a

- Rallytokossa RTK2 ✓
Neljä koetta, kolme tulosta eli toteutui!

- Agilityn treenailua, vahvistelua, kisoja, kakkosluokkaan ✓
Voisin sanoa, että ei kyllä treenattu:D Mutta tuloksellisesti päästiin kyllä tavoitteeseen.

- Silmätarkki ✗

- Tokoa oman fiiliksen mukaan ✓
Myös kisaamaan innostuttiin ja vielä paremmalla menestyksellä kuin ikinä olisin uskonut edes kuvitella.

- Näyttelyitä ja paljon ihania muistoja mummelin kanssa kehistä ✓
Suomessa Mila kävi kehässä viidesti, Liettuan puolella neljästi. Joka ikisestä kehässä käynnistä ollaan nautittu molemmat.

K a v a

- Arjen sujuvoittaminen, ohituksiin varmuutta ✓
Onnistui! Tästä olen erityisen iloinen. Edelleen takapakkia välillä tulee, mutta kun on oppinut lukemaan ja ennakoimaan Kavaa ja kehumaan sitä tarpeeksi vaikeissa tilanteissa ollaan päästy hurjasti eteenpäin. 

- Tokossa alokasluokan liikkeet mahdollisimman kisakuntoon ✗/✓
Liikkeet itsessään ovat suhteellisen hyvin kuosissa paikkista lukuunottamatta. Vielä varmuutta kaivataan ja liikkeiden välit täytyy hioa kuntoon, ennen kun koetta uskaltaa ajatella.

- Loppuvuodesta rallykisat?✗
Ei oikein ollut sopivaan aikaan sopivia kisoja ja ehkä pikkupaimen ei aivan vielä tänä vuonna olisi ollut valmis virallisiin kisoihin. 

- Luustokuvat ✓
Suoritettu ja terveen paperit tuli!

- Luustokuvien jälkeen toivottavasti agilityn treenaaminen tavoitteellisesti ✗
Joo ei:D Priorisoin, että nyt keskitytään tokoiluun ja kun ollaan saatu siihen vielä paljon lisää varmuutta aletaan miettiä enemmän kiihdyttäviä lajeja.

- Näyttelyitä ja mätsäreitä ✓
Kava kävi vuoden aikana kahdeksan kertaa kehässä Suomessa ja neljästi Liettuassa. Muutaman kerran mätsäreissäkin se pääsi pyörähtämään. Tulokset olivat oikein mukavia, pääasiallisesti noottia tuli massan puutteesta, mutta jospa sitäkin tulisi iän puolesta lisää.

M i n ä

- Ikuisuustavoite: kehittyminen koirankouluttamisessa ✓
Vuoden aikana tuli paljon uutta tietoa ja taitoa

- Kasvattajan peruskurssi ✓
Vihonviimein!

- Kuvaamisessa ja kuvien käsittelyssä kehittyminen ✓
Kameran käyttö oli erityisesti nyt loppukesän-syksyn aikana kovin vähäistä, kun kamerani hajosi ja vasta joulukuussa sain hommattua uuden rungon. Kuvausmotivaatio ainakin tauon aikana kasvoi ja jospa ensi vuoden aikana tulisi lauottua vielä enemmän ruutuja kuin tänä vuonna.

- Blogin pitäminen hengissä ilman paineita ✓
Vähän on ollut kyllä siinä rajoilla, että monta kertaa päivitys on meinannut unohtua, mutta viime hetkillä tämäkin on toteutunut.

T a v o i t t e e t   v u o d e l l e  2 0 2 0

- silmätarkit molemmille koirille

- joku näyttelyreissu ulkomaille

- kimppatreenejä ja enemmän itsenäisiä treenejä erilaisissa halleissa

M i l a

- starttaaminen rallytokon voittajaluokassa -> RTK3?

- jotkut aksakisat, LUVA-tili auki kakkosissa

- noudon treenaamista, jos se alkaa onnistua niin tokokokeessa avon korkkaus??
- vetskutitteli näyttelyistä

K a v a

- starttaaminen virallisilla kisakentillä rallytokossa

- viimeinen Suomen serti

- paimennuksen testaaminen

- tokon treenaaminen kohti kisavalmiutta, malttia ja keskittymistä ja ehkä loppu vuodesta jotkut möllit

- paikkis kuntoon

M i n ä

Itselleni voisin rustata melkein täysin samat tavoitteet kuin viime vuonna, joten pitkälti samoilla mennäänkin.

- ikuisuustavoite: kehittyminen koirankouluttamisessa

- kuvailua 

- kennelnimi


Kiitos 2019, tervetuloa uusi vuosikymmen ja 2020-luku. Toivottavasti ensi vuosikymmen toisi meille paljon mahtavia ja ikimuistoisia kokemuksia, uusia tuttavuuksia ja uuden oppimista!

Vuosi 2018 tiivistettynä ja tavoitteet vuodelle 2019

Perinteinen tapa on lopettaa vuosi ja keskittyä katsomaan, mitä meidän elämässä on kuluneen vuoden aikana ehtinyt tapahtua. Vuosi 2018 on ollut varsin tapahtumarikas. Vuoteen on mahtunut niin paljon suuria asioita, että kaiken sisäistäminen on vienyt paljon voimia. Suurin osa tapahtumista on ollut positiivisia, mutta vuoteen mahtui myös surua ja rutkasti stressiä.

Tammikuu oli blogin puolella kovin hiljainen, sillä kaikki aika meni pitkälti ylppäreihin valmistautuessa. Tammikuussa jatkettiin agilityä ja kävimme myös lenkillä Ean ja Riemun kanssa. Elimme jännittäviä aikoja, sillä pieni trikkityttö putkahti maailmaan neljäs päivä sisarustensa kanssa. Saattaisikohan minulle muuttaa tästä yhdistelmästä pentu?

Helmikuussa lukuhetkien välissä ehdimme nauttia myös kauniista pakkassäistä jäällä lenkkeillen. Snautserienergiaa löytyi kotoa tuplasti, kun Atene tuli Milan seuraksi hoitoon muutamaksi päiväksi. Milalla oli virtsatietulehdus, johon onneksi antibiootit purivat nopeasti.

Maaliskuussa tuskailimme aksassa jälleen Milan vauhdin kanssa ja teimme paljon treeniä lyhyillä palkkausväleillä, jolloin partanaaman into pysyi yllä. 22. päivä oli yksi parhaimmista päivistä koskaan, kun viimein pitkä odotus palkittiin ja sain oman pienen paimenpalleroisen ensimmäistä kertaa syliini...❤️ Penskan kotiuduttua sosiaalistaminen alkoi. Tällaista rohkeaa kaveria oli ihana viedä paikkaan kuin paikkaan!

Huhtikuu oli kavereiden treffailu-kuukausi, kaikki halusivat nähdä pikku Kavaa. Milan kanssa kävimme aksamölleissä ja mätsäreissä, molemmista lähdettiin palkintojen kanssa kotiin. Aksailussa saimme nauttia välillä supertreenistä, välillä taas mikään ei tahtonut onnistua. Arkeen kuului paljon kakka-pissi-rallia ja revittyjä sukkia.

Toukokuussa vietimme lähes viikon tyttöjen kanssa Oulussa Mimosan luona. Mila kävi myöskin kehässä ollen paras narttu ja VSP kera NORD-sertin. Olimme myös Kennelliiton Suurleiriohjaajakoulutuksessa Aitoossa. Kuun loppupuolella juhlimme Milan 8-vuotissynttäreitä. Heti synttäriviikolla se korkkasi veteraaniluokan Joensuussa Saran kanssa saaden EH:n.  Kavakakkiaisen silmäongelmat alkoivat vaivata ja se kävi hakemassa silmätulehdus-diagnoosin.

Kesäkuun alussa sain painaa valkolakin päähän, mikä oli ehdottomasti yksi vuoden kohokohdista. Kävimme Milan kanssa heittämässä etelän reissun Espooseen ja kääpiösnautsereiden erikoisnäyttelyyn, jossa Mila sai erinomaisen. Teimme kesälomareissun Kolin upeisiin maisemiin ja saimme hienossa säässä tehdä lenkkejä luontopoluilla. Kava sai toisen antibioottikuurin silmätulehdukseen ja kun sekään ei vienyt oireita pois kuin hetkellisesti, kävimme näyttämässä silmää erikoislääkärillä. Siellä löytyi väärään suuntaan kasvanut ripsi, joka poistettiin heti. Kesäkuun lopulla meidän agility jäi kesätauolle, mutta ennen sitä pääsi Kavakin juoksemaan ekaa kertaa putkea. Kesäkuun ohjelmaan kuului myös yhteistreenejä kaveriporukalla ja tietenkin mökkeilyä. Kuun lopussa olin ohjaamassa Kennelliiton suurleirillä, mikä oli huippu kokemus.

Heinäkuun alussa muutimme toiselle puolelle Kuopiota ja kuukausi kuluikin pitkälti uusia lenkkireittejä tutkiessa. Kuumat säät veivät veronsa niin koirista kuin niiden omistajastakin. Milan kanssa näyteltiin taas Juvalla, jossa se oli ROP ja ROP-veteraani. Kava taasen harjoitteli kehäkäyttäytymistä ensimmäisissä mätsäreissään ja voitti koko tapahtuman heti alkuunsa! Loppukuusta penska sai harjoitella Sawo shown kenraalimätsärissä uudemman kerran ja oli jälleen punaisten parhain pentu.

Elokuun alussa muutimme taas. Tällä kertaa kuitenkin tyttöjen kanssa ihan keskenämme ensimmäiseen omaan kämppään. Kolmipäiväiseen Sawo showhun oli ilmoitettu Mila kahdelle ja Kava yhdelle päivälle. Perjantaina epäonneksemme myöhästyttiin Milan kanssa kehästä (mikä kyllä edelleenkin kaihertaa mieltä pahasti...) ja sunnuntaina se oli ROP-veteraani. Kava oli kehässä lauantaina juuri samana päivänä seitsemän kuukautta täytettyään ja oli hienosti ROP-pentu kera kunniapalkinnon. Kavan kanssa aloitimme säännölliset tokotreenit Ponderalla tavoitteellisesti harrastavien pentujen ryhmässä. Kävimme myös Kavan kanssa Tampereella pentunäyttelyssä, missä se oli toisena päivänä VSP ja toisena ROP. Ehdimme myös yksiin mätsäreihin, jossa Mila oli veteraanien toinen ja Kava BIS2. Treenailimme ja lenkkeilimme kavereiden kanssa ja koirat pääsivät uimaan monesti.

Syyskuussa aloitimme rallytokon Milan kanssa. Kava kävi kahdesti pentunäyttelyissä: Jämsässä (ROP-pentu, KP) ja Oulussa (KP2). Säiden hieman viilennyttyä teimme koirien kanssa useita pitkiä lenkkejä metsässä. Kava pääsi osallistumaan makkaramaastoihin eli kokeilemaan vinttikoirien maastojuoksua. Viehe oli paimenen mielestä super mielenkiintoinen, eikä se kauaakaan miettinyt lähtisikö sen perään vai ei. Pentujen sarjassa se oli ainoana "vääränrotuisena" kolmas.

Lokakuussa aloimme useaan otteeseen keskustella Kavan kanssa, kuinka sen tulikaan käyttäytyä lenkeillä. Murkkuikä alkoi puskea päälle ja kaikki tuntui unohtuneen. Saimme nauttia monista onnistuneista treeneistä kumpaisenkin kanssa tokon ja rallyn parissa.

Marraskuussa hommasin avaimen hallille ja ehdimme käydä useasti treenailemassa toko- ja aksajuttuja. Kävimme Milan kanssa Riikka Pulliaisen tokokoulutuksessa Mikkelissä, josta tarttui paljon vinkkejä ja ennen kaikkea treenimotivaatiota jatkoon.

Joulukuussa kävimme näyttelytreeneissä Kavan kanssa ja mätsäreissä pariinkin otteeseen. Mila kävi messaritrimmissä ja hierojalla. Yksi vuoden parhaista viikonlopuista, messari vuosimallia 2018, mahtui myös joulukuun ohjelmaan. Milalle kehistä ERI2 ja EH4, Kavalle H ja ERI4. Mila kävi hakemassa kännit eläinlääkärillä, kun sen irronneesta etuhampaasta otettiin röntgenkuvat. Joulun vietimme mökillä ja kaikesta jännityksestä huolimatta myös joulukuusi kesti pystyssä yhdeltä pieneltä paimenkoiralta.

Viime vuoden tavoitteet vuodelle 2018:

- Vetskuiän saavutettua paljon näyttelyitä
✓ Vuoden aikana Mila oli seitsemän kertaa kehässä, kuusi esiintymistä tapahtui veteraaniluokassa.
Kerran se oli VSP ja pari kertaa ROP-veteraani ja saipa vielä yhden NORD-sertinkin.

- Ulkomaille näyttelyreissu
✗ Tämä ei valitettavasti toteutunut, mutta onneksi ensi vuonna vähintään yksi reissu on tiedossa.

- Mätsäreitä
✓ Näitä tunnutaan järjestävän täällä vuosi vuodelta vähemmän. Kävimme kuusissa mätsäreissä, menestystä tuli mukavasti. Erityinen tykki oli Kava, joka oli kolmesti PUN1 ja kerran vei koko potin ja kerran oli kakkonen.

- Agilityssä kakkosiin, varmuutta ja luottoa tekemiseen
✗ Ei tänäkään vuonna. Eihän sitä luokkanousuakaan voi tapahtua, jos ei edes kisaa koko vuonna... Kesäkuun jälkeen emme ole edes olleet enää ryhmäpaikalla.

- Tokoa omatoimisesti. Kehittymisestä riippuen möllit?
✓ Treenailimme kyllä. Erityisesti virettä saatiin vuoden aikana rutkasti ylemmäs.

- Rallyn treenailua avointa luokkaa varten
✓ Tämä sentään toteutui! Aksan jäätyä tauolle ja halliavaimen saadakseni liityimme rallyryhmään ja meillä alkaa olla avoliikkeet jo kisakunnossa.

- Patikointiretki, muita roadtrip-reissuja kavereiden kanssa
✓ Kesäkuussa kävimme Kolilla. Kotikaupungin sisäpuolella pyörimme kyllä siellä sun täällä, mutta noita pidempiä reissuja olisi ollut mukava tehdä vielä enemmän.

- Paljon yhteisiä treenejä
✓ Muutamia kertoja treenailimme kyllä. Erityisesti kesällä, mutta enemmän olisi pitänyt ehtiä. Oli vain hiukan ongelmia sovitella aikatauluja yhteen.

- Uusia koirakontakteja
✓ Muutamiin uusiin kavereihin kyllä tutustuttiin eritysesti nyt Kavan ansiosta.

- Mahdollisimman paljon treenien videointia
✗ Kännykästä ja kamerasta tila loppu ja muita tekosyitä. Yhden käden sormilla on varmaan laskettavissa meidän treenivideot.

- Uusia temppuja ja erilaista aktivointia
✓ Olen ollut ihan eksralaiska opettamaan uusia temppuja. Nenähommia koirat ovat päässeet tekemään.

- Kasvattajan peruskurssi
✗ Ei toteutunut.

- Kehittyminen omassa koirankouluttamisessa, mahdollisuuksien (ja rahatilanteen) mukaan erilaisia luentoja ja seminaareja
✓ Vuoden aikana varmasti kehistystä tapahtui tässä ikuisuustavoitteessa. Syksyllä kävimme Milan kanssa Riikka Pulliaisen tokokoulutuksessa, muita ei vuoteen mahtunutkaan.

- Kehittyminen valokuvaamisessa ja myös kuvankäsittelyyn syventyminen paremmin
✓ Toteutui. Tämä tällainen ikuisuustavoite, aina on mahdollista kehittyä!

- Blogin pitäminen hengissä
✓ Välillä hiljaisempaa on ollut kiireiden ja muun takia. Vanhoihin teksteihin on kuitenkin mukava palata itse myöhemmin, mikä on saanut rustailemaan edes jotain vähintään kerran kuussa.

Tavoitteet vuodelle 2019:

- Ulkomaille näyttelyihin

- Yhteistreenejä ja lenkkejä

- Koirien lihaskunnosta huolehtiminen

Mila

- Rallytokossa RTK2

- Agilityn treenailua, vahvistelua, kisoja, kakkosluokkaan

- Silmätarkki

- Tokoa oman fiiliksen mukaan

- Näyttelyitä ja paljon ihania muistoja mummelin kanssa kehistä

Kava

- Arjen sujuvoittaminen, ohituksiin varmuutta

- Tokossa alokasluokan liikkeet mahdollisimman kisakuntoon

- Loppuvuodesta rallykisat?

- Luustokuvat

- Luustokuvien jälkeen toivottavasti agilityn treenaaminen tavoitteellisesti

- Näyttelyitä ja mätsäreitä

Minä

- Ikuisuustavoite: kehittyminen koirankouluttamisessa

- Kasvattajan peruskurssi

- Kuvaamisessa ja kuvien käsittelyssä kehittyminen

- Blogin pitäminen hengissä ilman paineita

Iso kiitos kaikille meidän vuodessa mukana oleville! Kiitos vanhat ystävät ja myös kaikki uudet, on ollut ihana tutustua ihan teihin jokaiseen. Törmäillään taas vuonna 2019!