Perinteinen tapa on lopettaa vuosi ja keskittyä katsomaan, mitä meidän elämässä on kuluneen vuoden aikana ehtinyt tapahtua. Vuosi 2018 on ollut varsin tapahtumarikas. Vuoteen on mahtunut niin paljon suuria asioita, että kaiken sisäistäminen on vienyt paljon voimia. Suurin osa tapahtumista on ollut positiivisia, mutta vuoteen mahtui myös surua ja rutkasti stressiä.
Tammikuu oli blogin puolella kovin hiljainen, sillä kaikki aika meni pitkälti ylppäreihin valmistautuessa. Tammikuussa jatkettiin agilityä ja kävimme myös lenkillä Ean ja Riemun kanssa. Elimme jännittäviä aikoja, sillä pieni trikkityttö putkahti maailmaan neljäs päivä sisarustensa kanssa. Saattaisikohan minulle muuttaa tästä yhdistelmästä pentu?
Helmikuussa lukuhetkien välissä ehdimme nauttia myös kauniista pakkassäistä jäällä lenkkeillen. Snautserienergiaa löytyi kotoa tuplasti, kun Atene tuli Milan seuraksi hoitoon muutamaksi päiväksi. Milalla oli virtsatietulehdus, johon onneksi antibiootit purivat nopeasti.
Maaliskuussa tuskailimme aksassa jälleen Milan vauhdin kanssa ja teimme paljon treeniä lyhyillä palkkausväleillä, jolloin partanaaman into pysyi yllä. 22. päivä oli yksi parhaimmista päivistä koskaan, kun viimein pitkä odotus palkittiin ja sain oman pienen paimenpalleroisen ensimmäistä kertaa syliini...❤️ Penskan kotiuduttua sosiaalistaminen alkoi. Tällaista rohkeaa kaveria oli ihana viedä paikkaan kuin paikkaan!
Huhtikuu oli kavereiden treffailu-kuukausi, kaikki halusivat nähdä pikku Kavaa. Milan kanssa kävimme aksamölleissä ja mätsäreissä, molemmista lähdettiin palkintojen kanssa kotiin. Aksailussa saimme nauttia välillä supertreenistä, välillä taas mikään ei tahtonut onnistua. Arkeen kuului paljon kakka-pissi-rallia ja revittyjä sukkia.
Toukokuussa vietimme lähes viikon tyttöjen kanssa Oulussa Mimosan luona. Mila kävi myöskin kehässä ollen paras narttu ja VSP kera NORD-sertin. Olimme myös Kennelliiton Suurleiriohjaajakoulutuksessa Aitoossa. Kuun loppupuolella juhlimme Milan 8-vuotissynttäreitä. Heti synttäriviikolla se korkkasi veteraaniluokan Joensuussa Saran kanssa saaden EH:n. Kavakakkiaisen silmäongelmat alkoivat vaivata ja se kävi hakemassa silmätulehdus-diagnoosin.
Kesäkuun alussa sain painaa valkolakin päähän, mikä oli ehdottomasti yksi vuoden kohokohdista. Kävimme Milan kanssa heittämässä etelän reissun Espooseen ja kääpiösnautsereiden erikoisnäyttelyyn, jossa Mila sai erinomaisen. Teimme kesälomareissun Kolin upeisiin maisemiin ja saimme hienossa säässä tehdä lenkkejä luontopoluilla. Kava sai toisen antibioottikuurin silmätulehdukseen ja kun sekään ei vienyt oireita pois kuin hetkellisesti, kävimme näyttämässä silmää erikoislääkärillä. Siellä löytyi väärään suuntaan kasvanut ripsi, joka poistettiin heti. Kesäkuun lopulla meidän agility jäi kesätauolle, mutta ennen sitä pääsi Kavakin juoksemaan ekaa kertaa putkea. Kesäkuun ohjelmaan kuului myös yhteistreenejä kaveriporukalla ja tietenkin mökkeilyä. Kuun lopussa olin ohjaamassa Kennelliiton suurleirillä, mikä oli huippu kokemus.
Heinäkuun alussa muutimme toiselle puolelle Kuopiota ja kuukausi kuluikin pitkälti uusia lenkkireittejä tutkiessa. Kuumat säät veivät veronsa niin koirista kuin niiden omistajastakin. Milan kanssa näyteltiin taas Juvalla, jossa se oli ROP ja ROP-veteraani. Kava taasen harjoitteli kehäkäyttäytymistä ensimmäisissä mätsäreissään ja voitti koko tapahtuman heti alkuunsa! Loppukuusta penska sai harjoitella Sawo shown kenraalimätsärissä uudemman kerran ja oli jälleen punaisten parhain pentu.
Elokuun alussa muutimme taas. Tällä kertaa kuitenkin tyttöjen kanssa ihan keskenämme ensimmäiseen omaan kämppään. Kolmipäiväiseen Sawo showhun oli ilmoitettu Mila kahdelle ja Kava yhdelle päivälle. Perjantaina epäonneksemme myöhästyttiin Milan kanssa kehästä (mikä kyllä edelleenkin kaihertaa mieltä pahasti...) ja sunnuntaina se oli ROP-veteraani. Kava oli kehässä lauantaina juuri samana päivänä seitsemän kuukautta täytettyään ja oli hienosti ROP-pentu kera kunniapalkinnon. Kavan kanssa aloitimme säännölliset tokotreenit Ponderalla tavoitteellisesti harrastavien pentujen ryhmässä. Kävimme myös Kavan kanssa Tampereella pentunäyttelyssä, missä se oli toisena päivänä VSP ja toisena ROP. Ehdimme myös yksiin mätsäreihin, jossa Mila oli veteraanien toinen ja Kava BIS2. Treenailimme ja lenkkeilimme kavereiden kanssa ja koirat pääsivät uimaan monesti.
Syyskuussa aloitimme rallytokon Milan kanssa. Kava kävi kahdesti pentunäyttelyissä: Jämsässä (ROP-pentu, KP) ja Oulussa (KP2). Säiden hieman viilennyttyä teimme koirien kanssa useita pitkiä lenkkejä metsässä. Kava pääsi osallistumaan makkaramaastoihin eli kokeilemaan vinttikoirien maastojuoksua. Viehe oli paimenen mielestä super mielenkiintoinen, eikä se kauaakaan miettinyt lähtisikö sen perään vai ei. Pentujen sarjassa se oli ainoana "vääränrotuisena" kolmas.
Lokakuussa aloimme useaan otteeseen keskustella Kavan kanssa, kuinka sen tulikaan käyttäytyä lenkeillä. Murkkuikä alkoi puskea päälle ja kaikki tuntui unohtuneen. Saimme nauttia monista onnistuneista treeneistä kumpaisenkin kanssa tokon ja rallyn parissa.
Marraskuussa hommasin avaimen hallille ja ehdimme käydä useasti treenailemassa toko- ja aksajuttuja. Kävimme Milan kanssa Riikka Pulliaisen tokokoulutuksessa Mikkelissä, josta tarttui paljon vinkkejä ja ennen kaikkea treenimotivaatiota jatkoon.
Joulukuussa kävimme näyttelytreeneissä Kavan kanssa ja mätsäreissä pariinkin otteeseen. Mila kävi messaritrimmissä ja hierojalla. Yksi vuoden parhaista viikonlopuista, messari vuosimallia 2018, mahtui myös joulukuun ohjelmaan. Milalle kehistä ERI2 ja EH4, Kavalle H ja ERI4. Mila kävi hakemassa kännit eläinlääkärillä, kun sen irronneesta etuhampaasta otettiin röntgenkuvat. Joulun vietimme mökillä ja kaikesta jännityksestä huolimatta myös joulukuusi kesti pystyssä yhdeltä pieneltä paimenkoiralta.
Viime vuoden tavoitteet vuodelle 2018:
- Vetskuiän saavutettua paljon näyttelyitä
✓ Vuoden aikana Mila oli seitsemän kertaa kehässä, kuusi esiintymistä tapahtui veteraaniluokassa.
Kerran se oli VSP ja pari kertaa ROP-veteraani ja saipa vielä yhden NORD-sertinkin.
- Ulkomaille näyttelyreissu
✗ Tämä ei valitettavasti toteutunut, mutta onneksi ensi vuonna vähintään yksi reissu on tiedossa.
- Mätsäreitä
✓ Näitä tunnutaan järjestävän täällä vuosi vuodelta vähemmän. Kävimme kuusissa mätsäreissä, menestystä tuli mukavasti. Erityinen tykki oli Kava, joka oli kolmesti PUN1 ja kerran vei koko potin ja kerran oli kakkonen.
- Agilityssä kakkosiin, varmuutta ja luottoa tekemiseen
✗ Ei tänäkään vuonna. Eihän sitä luokkanousuakaan voi tapahtua, jos ei edes kisaa koko vuonna... Kesäkuun jälkeen emme ole edes olleet enää ryhmäpaikalla.
- Tokoa omatoimisesti. Kehittymisestä riippuen möllit?
✓ Treenailimme kyllä. Erityisesti virettä saatiin vuoden aikana rutkasti ylemmäs.
- Rallyn treenailua avointa luokkaa varten
✓ Tämä sentään toteutui! Aksan jäätyä tauolle ja halliavaimen saadakseni liityimme rallyryhmään ja meillä alkaa olla avoliikkeet jo kisakunnossa.
- Patikointiretki, muita roadtrip-reissuja kavereiden kanssa
✓ Kesäkuussa kävimme Kolilla. Kotikaupungin sisäpuolella pyörimme kyllä siellä sun täällä, mutta noita pidempiä reissuja olisi ollut mukava tehdä vielä enemmän.
- Paljon yhteisiä treenejä
✓ Muutamia kertoja treenailimme kyllä. Erityisesti kesällä, mutta enemmän olisi pitänyt ehtiä. Oli vain hiukan ongelmia sovitella aikatauluja yhteen.
- Uusia koirakontakteja
✓ Muutamiin uusiin kavereihin kyllä tutustuttiin eritysesti nyt Kavan ansiosta.
- Mahdollisimman paljon treenien videointia
✗ Kännykästä ja kamerasta tila loppu ja muita tekosyitä. Yhden käden sormilla on varmaan laskettavissa meidän treenivideot.
- Uusia temppuja ja erilaista aktivointia
✓ Olen ollut ihan eksralaiska opettamaan uusia temppuja. Nenähommia koirat ovat päässeet tekemään.
- Kasvattajan peruskurssi
✗ Ei toteutunut.
- Kehittyminen omassa koirankouluttamisessa, mahdollisuuksien (ja rahatilanteen) mukaan erilaisia luentoja ja seminaareja
✓ Vuoden aikana varmasti kehistystä tapahtui tässä ikuisuustavoitteessa. Syksyllä kävimme Milan kanssa Riikka Pulliaisen tokokoulutuksessa, muita ei vuoteen mahtunutkaan.
- Kehittyminen valokuvaamisessa ja myös kuvankäsittelyyn syventyminen paremmin
✓ Toteutui. Tämä tällainen ikuisuustavoite, aina on mahdollista kehittyä!
- Blogin pitäminen hengissä
✓ Välillä hiljaisempaa on ollut kiireiden ja muun takia. Vanhoihin teksteihin on kuitenkin mukava palata itse myöhemmin, mikä on saanut rustailemaan edes jotain vähintään kerran kuussa.
Tavoitteet vuodelle 2019:
- Ulkomaille näyttelyihin
- Yhteistreenejä ja lenkkejä
- Koirien lihaskunnosta huolehtiminen
Mila
- Rallytokossa RTK2
- Agilityn treenailua, vahvistelua, kisoja, kakkosluokkaan
- Silmätarkki
- Tokoa oman fiiliksen mukaan
- Näyttelyitä ja paljon ihania muistoja mummelin kanssa kehistä
Kava
- Arjen sujuvoittaminen, ohituksiin varmuutta
- Tokossa alokasluokan liikkeet mahdollisimman kisakuntoon
- Loppuvuodesta rallykisat?
- Luustokuvat
- Luustokuvien jälkeen toivottavasti agilityn treenaaminen tavoitteellisesti
- Näyttelyitä ja mätsäreitä
Minä
- Ikuisuustavoite: kehittyminen koirankouluttamisessa
- Kasvattajan peruskurssi
- Kuvaamisessa ja kuvien käsittelyssä kehittyminen
- Blogin pitäminen hengissä ilman paineita
Iso kiitos kaikille meidän vuodessa mukana oleville! Kiitos vanhat ystävät ja myös kaikki uudet, on ollut ihana tutustua ihan teihin jokaiseen. Törmäillään taas vuonna 2019!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Huomioithan, että kommenttisi tulee näkymään vasta kun olen hyväksynyt sen.