Itsenäisyyspäivämätsäreissä oli hurjasti koiria. Mila sai punaisen nauhan, mutta ihan ei sijoituksille yltänyt. Kavan kanssa saimme odotella vielä useamman tunnin, ennen kehään pääsyä. Kavakin sai punaisen nauhan ja oli lopulta kolmestakymmenestäviidestä pennusta toisiksi paras! Hieno kakara❤️
Sunnuntaina (9.12) kävimme toisissa mätsäreissä. Mila esiintyi aivan huikeasti kuin mikäkin maailman omistaja. Se oli lopulta kolmanneksi paras veteraani. Heti vetskujen jälkeen Mila kisasi vielä junior handlerissa Saran kanssa ja he voittivat. Isojen pentujen kehä oli kyllä suoranaista sirkusta. Melkein kaikille annettiin mitä ihmeellisempiä neuvoja esittämiseen. Kava, joka jo muutenkin on alkanut väistää tuomaria, väisti kyllä vielä entistä enemmän, kun tuomari tuli niin uhkaavana sitä kopeloimaan... Väistämisestä näytettiin rokottavan aika rajulla kädellä monen kohdalla. Kava sai sinisen, sijoittui kuitenkin sinisten kehässä neljänneksi. Huippu esiintymistä joka tapauksessa! Vielä varmuutta se kaipaa kopeloimiseen, mutta kyllä sitäkin karttuu kunhan se vaan saa ikää lisää ja paljon kokemuksia.
 |
| 10 kk kuva on näköjään epähuomiossa jäänyt julkaisematta tänne |
Viime viikon tiistaina Milalla oli hieroja. Arvelinkin sen olevan melkoisen jumissa, sillä Kavan kanssa riehuessa meno näyttää välillä kovin rajulta. Pidempien lenkkien jälkeen Mila on ollut myös vähän jäykkä. Olin aivan oikeasssa. Niskasta löytyi vähän kireyttä, etuosa oli juntturassa, selässä oli vähän jumia ja taka-osa oli myös jumissa. Onneksi kaikki saatiin kuitenkin hyvin availtua ja Mila käyttäytyi tapansa mukaan oikein hienosti. Koira kuitenkin tuntui hierojan mukaan hyvin lämmitellyltä ja jäähdytetyltä eikä sillä ollut mitenkään erityisesti vasen puoli enemmän jumissa kuin oikea, mitä voisi rallytoko-koiralta olettaa. Jospa seuraavaa hierontaa ei tarvitsisi näin kauaa odotella!
Tiistai-iltana huomasin myös, että Milalta oli lähtenyt hammas edestä. Juuri sopivasti näin ennen messaria vieläpä! Luultavasti se oli irronnut koirien leikkiessä vetoleikkejä. Pientä järkytystähän siinä heti pukkasi, mitä meidän kehäilystä nyt tulisikaan. Onneksi Mila sentään oli jo veteraani eikä tuomareita yleensä niitten hampaat niin kiinnosta. Joka tapauksessa hammas täytyi käydä lääkärille näyttämässä, ettei mitään palasia suuhun ollut jäänyt. Sain ajan jo torstaille. Röntgenkuvaa ei vain silloin pystynyt ottamaan, sillä koira olisi täytynyt rauhoittaa ja rauhoitusaineista olisi tullut taas doping-ajat, emmekä kehään olisi päässeet. Aikaa saimme siirrettyä maanantaille ja eilen Mila kävikin lääkärin vastaanotolla.
Viimeiseen asti se laittoi kaikki voimansa rauhoitusainetta vastaan. Tuhahteli vielä huoneen ulkopuolelta kuuluville äänille ja vaikka takapää alkoikin jo pettää, se käveli silti. Sitten minun täytyi jo käskeä Mila maahan, ettei se vaan satuttaisi itseään kaatumalla maahan. Muutaman tunnin päästä minua tuli vastaan mahdottoman touhukas snautseri, joka oli heti juoksemassa joka suuntaan. Kovin hämmentynyt Mila oli tilanteesta, raukka oli varmaan kovin ihmeissään paikasta, missä se oli herännyt. Lähdimme kotiin peittojen alle lepäämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Huomioithan, että kommenttisi tulee näkymään vasta kun olen hyväksynyt sen.