Maaliskuun metkut

Kavan kanssa pyörähdettiin päiväreissu Joensuussa rally-tokokisoissa. En pitänyt meitä vielä valmiina voittajaluokan korkkaukseen. Mutta kevään viikonloppuja katsellessa totesin, että niin monet lähikisat menee osaltani Tampereella, joten jos halusi startata suunnitelmien mukaan keväällä, se oli pakko tehdä nyt. Tuomari Taru Leskinen oli suunnitellut meille melko haastavan radan. Koiran tuli selvästi olla kuulolla lähdöstä asti, pitkälti selvittiin tutulla ja turvallisella vasemman puolen seuraamisella ja pyöritystä käännöstehtävissä oli luvassa.

Kava oli lämppäalueella hieman kuumakalle, mutta vieras halli ei taaskaantuottanut sille mitään ongelmia. Halli oli myös mukavan rauhallinen ja oli kivasti tilaa tällaisen vähän reaktiivisemmankin koiran kanssa. Lähtöalueelle siirryttäessä Kava oli vähän poissaoleva ja kuin liukasta saippuaa, jota sai vähän tasapainotella koko ajan ettei se lähtisi vallan käsistä. Tältä tuntui minusta enempi vähempi myös radalla.

Lähtö-kyltti oli loistava. Kavan kanssa ollaan tehty töitä, että se ei liiemmälti välittäisi tuomarin lähtöluvasta. -1 piste lähti haistelusta kahdeksikossa. Kympin moka oli pyllyn käyminen maassa kyltillä 7, en itse nähnyt varmaksi osuiko pylly maahan ja siinä hetken mietin, kannattaisiko uusia, mutta päätin jättää uusimatta. Hyppy oli Kavaksi hyvä, ei lähtenyt siinä liikaa kiilaamaan. Veikkaisin kuitenkin, että hypyllä oli osuutta asiaan, miksi seuraava kyltti meni pipariksi. Sieltä myös -10p ja -1p kyltin haistelusta. Vielä yksi 1 pisteen menetys kyltiltä 14, kun Kavan seisominen jäi vähän turhan eteen, josta johtuen maahanmeno meni vinoksi. 

Ääntä oli meidän treeneihin verrattuna nyt vähän normalia enemmän, kuuluipa siellä haukahduskin. Osittain uskon tämän johtuvan siitä, että Kavan kanssa ei olla vielä kamalasti tehty tällaisia pitkiä ja vaikeita ratoja ilman palkkaa. Kisarutiineita ja treeniä vaan, niin eiköhän ne pari puuttuvaa tulostakin vielä saada kasaan tänä vuonna!

Lopputuloksissa siis 77 pistettä, mikä riitti ensimmäiseen hyväksyttyyn tulokseen voittajasta. Palkinnoille ei päästy, sen verran hienoja ratoja kilpakumppanit tekivät vaikka kyllä myös usea ei tulokseen oikeuttavakin suoritus nähtiin.

Kava kävi rokotuksilla ja samalla yleistutkimuksessa. Voi kuinka iloinen uutinen oli, kun sydämestä eläinlääkäri ei vieläkään auskultaatiossa kuulunut sivuääntä vaan sydän pompotti tasaisesti ja normaalisti💓 Toivotaan, että näin mennään jatkossakin eikä lääkäriä tarvitsisi sydämen osalta vaivata kuin vasta sitten kontrollissa 1,5 vuoden päästä.

Upeista lenkkipäivistä ollaan otettu kaikki ilo irti ja käytiin Kavan kanssa ensimmäistä kertaa testailemssa hiihtoa vetovermeissä. Kava rakastaa vetopuuhia, juoksulenkit sen kanssa kesällä on parasta ja potkurijutut talvella. Tänä talvena ei tosi n ehditty potkuroimaan kuin vain kerran. Suksien kanssa se ei ole ollut aiemmin vetovarusteissa, mutta ei näyttänyt uusi "kulkupeli" aiheuttavan Kavassa mitään ihmetystä. Vauhdista ei ollut puutetta ja ehdottomasti otetaan hiihtohommat ensi talvena vähän aiemmin ohjelmaan.

Hallilla käytiin ahkerasti treenailemassa ja treenit sujuivat Kavan osilta hiljaisissa merkeissä, hyvä näin. Ohjatuissa viikkotreeneissä keskityimme lähinnä ratatreeniin ja yksittäisiin mestariluokan kyltteihin, omatoimitreenit oli varattu tekniikkatreeniin. Meidän ohjatut vaihtuivat myös omatoimiryhmäksi nyt loppukevääksi, mutta onneksi meidän ryhmä on niin kiva, että yksin ei tarvitse ratkaista jos jokin ongelma eteen tulee.

Maaliskuu oli oikea vuosikokouskuukausi. Meidän seuran kokouksessa Kava palkittiin toistamiseen vuoden parhaana näyttelykoirana. Hallitushommista tulee kuluva kausi täyttymään, kun samaisessa kokouksessa minutkin valittiin mukaan hallitukseen. Lajinkin osalta hommat jatkuu ja rally-tokon viestintävastaavana jatkan tälläkin kaudella.

Treenailua mätsärissä ja rokotuksilla

Sunnuntaina pyörähdin Musti&Mirri areenalla mätsärissä. Mila jäi tällä kertaa kotiin, sillä junior handlerissa harjoittelin cockerin kanssa, jolla kisaan ensi sunnuntaina Jyväskylän pentunäyttelyssä. Lisäksi lupauduin avittelemaan muissa kehissä.
Junior handler alkoi ja me olimme heti numerolla 1. Aluksi tuomari pyysi juoksuttamaan muutaman kerran ympäri, jonka jälkeen kiersi koirat läpi. Sitten siirryin yksilöarvosteluun. Kehässä ei ollut pöytää, joten esitin koiran maassa. Tuomari kysyi alkuperämaata ja pyysi näyttämään purennan, sitten hän vielä kiersi meidät ympäri ja katsoi, että tajusin väistää tuomaria. Liikkeinä teimme L'llän ja ympäri jonon perälle. Sitten meitä alettiin yksitellen tiputtella pois ja pian meitä oli viisi jäljellä. Sen jälkeen vaihdoimme koiria ja minä sain vaihdossa basenjin. Se ei ollut todellakaan helpoin esitettävä. Vaihtokoiran kanssa tein kahdeksikon ja sen jälkeen omat koirat takaisin. Tuomari antoi vielä palautteen vaihtokoirien kanssa, mutta ei keksinyt minulle mitään korjattavaa. No jaa-aah, tai ei vain sanonut. Viides tippui ja me juoksimme vielä muutaman kierroksen ympäri, sen aikana tuomari testasi meitä oikein kunnolla ja siirtyi kehän reunalle niin, että meidän tuli vaihtaa juoksutuskättä hänen ohi mennessä. Sitten sijoitetettiin neljäs ja kolmas. Me kaksi teimme vielä kahdestaan yhdessä edestakaisin ja tuomari kysyi montako hammasta koiralla on ja montako kylkiluuta koiralla on. Onneksi sama tuomari oli kysynyt minulta joskus aikaisemmin kylkiluiden määrää, jota en silloin muistanut, mutta painoin sen sen jälkeen sen verran hyvin mieleeni, että nyt muistin. Minun koirani ei enää jaksanut oikein seisoa, se istahteli vähän väliä. Meidät käteltiin sitten toisiksi. Hyvillä mielin voin kuitenkin suunnistaa ensi sunnuntaina penneliin junnukehään tämän aivan ihanan koiran kanssa.
Olin lupautunut esittämään myös australianpaimenkoiran veteraaneissa. Vetskutuomari halusikin kaikki koirat yhtä aikaa kehään eikä nauhoja jaettu. Koirista palkittiin vain neljä. Meidän suoritus meni mielestäni todella kivasti ja voi että kun rakastan tuota koiraa! Tuomari ei kuitenkaan vaikuttunut tarpeeksi, joten tällä kertaa jäimme ilman sijoitusta.

Aivan yllättäen löysin itseni myös isojen aikuisten punaisten kehässä. Pääsin esittämään irlanninsetterin. Sieltä ei tullut sijoitusta.
Valitettavasti kuvailu jäi päivällä kovin vähäiseksi, minulla ei ole edes junnukehästä yhtään kuvaa. Myöskään kuvien laatu ei ole kovin kehuttava, pahoittelen.



Älkää välittäkö hännästä. Mulla ei vaan kädet riitä näiden kanssa:D

Milan Instagram-tililtä löytyy pari videonpätkää sunnuntai-illan agilitytreeneistä. Käykääpä toki katsomassa, jos vähäänkään kiinnostaa. Kovasti Milalla oli vauhtia ja jotenkin vielä normaalia enemmän intoa hommaan.

---
Tänään Miltsukka pääsi pyörähtämään eläinlääkärillä. Neiti todettiin terveeksi ja samalla se sai piikin niskanahkaan. Seuraavat rokotukset ovat sitten kolmen vuoden päästä ja nyt saadaan taas harrastella mielin määrin sinne asti. Eläinlääkäri kehui Milaa, ja vaikka partaa alkuksi vähän pelottikin, sai ellä vielä lopuksi namin annettuaan hännänheilutuksen.

Rokotus ja korvatippa-kuuri

Eilen käytiin Milan kanssa rokotuksessa. Se sujui ihan hyvin, Mila vaan ei suostunut ottamaan naksuja ennen kuin piikki oli pistetty. Sitten se heti kotkaisi ne;) Mila sai myös kahden viikon kuurin korvatippoja. Korvat ovat kutisseet ja ell. epäili hiivan alkua ja ajatteli, että kuuri olisi parasta aloittaa heti. Kaksi kertaa päivässä siis korvatippoja korviin. Mila ei ole siitä liiemmin välittänyt, tai oikeastaan se vihaa koko hommaa. Parempi kuitenkin saada kunnolla korvat nyt kuntoon ennen kuin tulehdus kunnolla alkaa. Muuten tarkastuksessa ei ollut mitään poikkeavaa.

 

 

Milalle on varattu nyt nyppiminen synttäripäivälle ensi keskiviikolle. Mätsäri jää siltä päivältä välistä, mutta saapahan karvan hyväksi sitten kesän mahdollisia Iisalmen ja Joensuun näyttelyitä. Eilen ulkona otin siltä pohjavillaa, jota tuntuikin lähtevän ihan kunnolla. Tänään urakka jatkuu.
Alkuviikosta kirjoittelu tänne jäi vähemmälle, kun oli vielä viimeisimmät kokeet.Sen verran kuitenkin alkuviikon treeneistä mainitsen, että junior handlerissa vaihdettiin nyt siihen kilpailevat/kisavalmiit ryhmään. Tokossa ei sitten mennytkään ihan niin hyvin, kun tuntui, että asenne on, mutta kaikki muu puuttuu. Kotona Mila kyllä osaa ihan hyvin, mutta kaikki taidot tuntuivat karisseen matkalla. Ehkä ensi kerralla paremmin.