Milan kanssa starttailtiin tosiaan rallytoko-treenit meidän seurassa, joista jo aiemmin vihjailinkin. Snakutseri on ollut hurjan pätevä ja ollut aina mahdottomalla innolla mukana touhuilussa. Jospa saataisiin pakka kasaan ja ensi vuonna päästäis korkkaamaan avoin luokka.
Kavan kanssa tokossa ollaan päästy tekemään pohjia vähän jokaiseen liikkeeseen. Ollaan opeteltu suuntakäskyjä, tehty merkin kiertoa, noudon alkeita, kaukokäskyjä, paikallaolo harjoituksia... Perusasento alkaa olla jo aika hyvin hallinnassa, seuruussa se lähtee helposti poikittaa ja tällä hetkellä harjoitellaan takapään käyttöä ja toivotaan, että se auttaisi ongelmaan.
Arkielämässä Kavan kanssa ollaan viime aikoina jouduttu keskustelemaan, kuinka hihnassa kävellään vetämättä. Siinä työ on vähitellen alkanut tuottaa tulosta, mutta vieläkin on pitkä matka kohti täydellisen rauhallista ja tempoilematonta lenkkiä. Muutamien koirien päälle tulevien irtokoira-episodien jälkeen, Kavasta on tullut ohituksissa epävarma. Parempi puuttua asiaan hyvissä ajoin ennen kuin tilanne eskaloituu pahemmaksi. Eilen ja tänään ollaan saatu muutama oikein hyvä ohitus! Uhmaikä sillä puskee päälle ja kovasti täytyy välillä aina kokeilla rajojaan. Täytyy vain itse pysyä lujana, että samat säännöt pätee kuin aina ennenkin. Muutenpa meidän elämään ei mitään ihmeellistä kuulu, ollaan nautittu kauniista syyspäivistä ja pitkistä metsälenkeistä.
 |
| 9 kuukautta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Huomioithan, että kommenttisi tulee näkymään vasta kun olen hyväksynyt sen.