Juhannuskuulumisia ja agilitya

Moikka! Blogin päivittelystä on on ehtinyt kulua jo melkein kaksi viikkoa. Meillä on kuitenkin ollut kiirettä, enkä ole koneen ääreen ehtinyt.



Viime kertaisesta agilitystä en ole kertoillut tänne blogiin yhtään mitään. Enkä kyllä muista mitä siellä tehtiin, mutta olin piirtänyt agilityradan, jota me teimme sillä kerralla.

Rengas, hyppy, putki, pituus ja hyppy

Tässä parin viikon sisällä on ehtinyt tapahtua aika monia asioita. Juhannuksena olimme mökillä, jossa poltimme kokkoa ja kävimme soutelemassa. Mökille tuli muutenkin vietettyä  melkein viikko, kun lähdimme sinne viikko sitten tiistaina, heti agilityn jälkeen. Netti ei toiminut ollenkaan, joten siksi täällä on ollut niin hiljaista.
Serkkuni tuli juhannukseksi meille ja on meillä kyllä edelleenkin, lähtee torstaina.

 

Ilmeeni 5/5 :D

Tänään agilityssä teimme 10 esteen rataa. Se oli pätkä, joka oli oikeasta ykkösluokan radasta. Ja Mila meni täysin yli odotusten, varsinkin videossa;D Sain serkkuni kuvaamaan agilityä.

Meidän jatkokurssipaikka on jo varattu. Jatkokurssi alkaa 22.7 klo 18.30, eli samaan aikaan. Tästä on hyvä jatkaa ja tämän päivän perusteella sain kyllä niin paljon uutta intoa, Mila vaan syttyy agilityradalla.

Seuraavaksi suuntaamme Milan kanssa sunnuntaina mätsäriin Nurmekseen, pitkästä aikaa taas kehään:)

 

 



 

Agilityn huumaa

Agility tuntuu aina vain enemmän ja enemmän meille todella hyvältä harrastukselta.
Eilen sain kaverini kuvaamaan, saatte tekin nähdä jotain kuvamateriaalia.
Alussa teimme hyppy, hyppy, mutkaputki, hyppy, hyppy -sarjaa. Se oli kasattu hevosen kengän muotoon, joka toi omat haasteensa.
Alku meni jostain tuntemattomasta syystä minulla aikalailla hermoiluksi ja ohjaus oli jotain olematonta. Eikä sen takia Milakaan osannut mennä oikein. Saimme kuitenkin yrittää uudestaan, joka sitten onnistui jo paljon paremmin:)



Harjoittelimme myös aivan uutta estettä, pituutta. Milalle tämä ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia, vaikka se ei ollut koskaan ennen päässyt kokeilemaan sitä.
Ohjaajalta saimme palautteeksi, että Mila osaa ponnistaa juuri oikeassa kohdassa ja miettiä kuinka korkealle ja pitkälle sen täytyy hypätä.



Seuraavaksi yhdistimme pituuden rataan, johan kuului sen lisäksi hyppy ja pussi.
Saan kuulemma vielä joskus pinkoi Milan kanssa agilityradalla oikein kovaa, kyllä sillä vauhtia riittää. Alussa se hypähtelee paikallaan "alotetaan jo"-asenteella.
Lopuksi kertasimme kontaktien alastuloa samalla tavalla kuin viime kerralla.
Enää olisi kaksi kertaa jäljellä. Mutta kyllä olen varma, että agilityn harrastamista tullaan jollain tavalla vielä jatkamaan.

 

 

Agility

Tiistain meillä oli taas agility. Onhan tätä taas hyvä muistella jälkeenpäin, mitä siellä tehtiin. No suurinpiirtein: aluksi saimme kokeilla pientä rataa. Hyppy, hyppy, mutkaputki ja hyppy. Putken jälkeen Mila katsahti välittömästi minuun, sillä emme olleet tehneet putken jälkeen ennen esteitä. Se luuli saavansa palkan kädestä, johon täytyy jatkossa kiinnittää huomiota.

Seuraavaksi kokeilimme pussia, joka oli Milalle jo ennestään tuttu este. Se sai mennä sitä jo ilman, että kukaan on pitämässä toisesta suunnasta auki.

 

 

Kun kaikki olivat tehneet pussin harjoittelimme kontaktiesteiden kontaktiosaa. Maassa oli pieni vino lauta, johon koira oli tarkoitus saada seisomaan niin, että takajalat jäivät korkeammalle. Samaan aikaan ohjaaja heitteli nameja koiran etutassujen väliin.

Kontakteja en ole Milan kanssa ennen tehnyt itse, ettei vaan käy huonosti tai satu opettamaan niitä väärin. Tämä siis oli aivan uusi juttu.

Lopussa kävimme muutaman kerran pujottelemassa kepit. Milan pujotteluharjoitukset ovat edistyneet huimasti. Siinäkin se alkoi heti kiertämään keppejä ja minulle tuli kiire pysyä perässä.

Kotona olen kokeillut ilman verkkoja on sekin onnistunut käsiohjauksella.

 



 

 

Pahoittelen tuota Milan turkkia, se on vielä hieman kesken. Ensi maanantaille sovimme loppusiistimisen ja turkin tarkastuksen.

Agility ja mätsärit

Tiistaina alkoi meidän agility ja yritän vielä muistella kuinka se meni.
Aloitimme tutustuttamalla koira hyppyesteeseen. Kaikki siis kävivät vuorotellen haistattamassa koirilla estettä, jos se hyppäsi siitä yli, palkittiin.
Milahan innostui useamman kerrankin hyppäämään, sillä se on jo sen verran tuttua puuhaa.
Seuraavaksi kokeilimme putkea. Ohjaaja kysyi olemmeko joskus tehneet ja vastasi, että olemme joskus.
Milan suoritus aiheutti naurun tirskuntaa ja itsellänikin oli siinä kohtaa vähän pidättelemistä, kun Mila keksii kuinka puti kuuluu suorittaa.
... Ja sitähän se teki sitten aika monta kertaa. "Aika monella" tarkoitan sitä, että Mila innostui juoksemaan toiselle puolelle, taas takaisin ja taas, ainakin 10 kertaa. Ja mikä parasta, itse en ehtinyt ohjata ollenkaan, saati sitten sanoa. Toisaalta, ehkä tämä ei kisoissa (jos siis joskusniihin pääsemme ole mikään erityisen kehuttava asia)
Mila, entinen putkikammoinen koira! Ohjaajien kommenttina oli vain, että se on jo nyt putkihullu.
Lopuksi kokeilimme vielä lyhyttä rataa, johan yhdistimme kaksi edellä mainittua estettä. Hyppy ja putki. Meille se ei tuottanut suuria vaikeuksia. Hieman vaikeustasoa lisättiin, kun ohjaaja käski minun ohjata Milaa oikealta puolelta. Ensi tiistaina sitten uusiks:)

Eilen käväisimme myös mätsärissä. Mukaan lähti myös kaverini ja Kara. Olin etukäteen aivan varma paikasta, mutta eipä siellä sitten etään ollutkaan. Onneksi oli vielä aikaa ja soitin kaverilleni ja loppujen lopuksi löysimme oikean paikan. Ilma oli mitä parhain ja aurinko vielä paistoi.



Ilmoittauduin junior handleriin ja pieniin aikuisiin. Junnut alkoivat heti lapsi ja koira kehän jälkeen, joten onneksi tällä kerralla ehdin nähdä myös Karan kehässä käynnin. Kara sai sinisen.
Sen jälkeen meidän piti mennä kehään. Junnuja oli 6. Aloitimme yksilöt ja me olimme numerolla neljä. Tuomari oli teettänyt edellisillä vaikeit liikkeitä (L,T ja pieni i) pelkäsin jo kasia, mutta onneksi meille riitti vain L.



Sitten kun kaikki olivat tehneet yksilöt, tuomari pudotti kaksi pois. Me tiputtiin toisina. Saimme vielä tuomarilta palautetta. Hän sanoi, että oikein tosi hienosti meni, mutta voisin kiinnittää enemmän huomiota tuomariin (katsekontakti), mutta muuta korjattavaa hän ei nähnyt. Omasta mielestäni en katsonut tuomaria yhtään sen vähempää kuin ennenkään, mutta mielipiteensä kullakin. Saimme kuitenkin pienen pokaalin ja ruusukkeen, vaikka varsinaista sijoitusta ei tällä kertaa irronnutkaan.
Jäimme vielä katsomaan junnut loppuun kehään. Kuulin toisesta kehästä, että nauhakehiä alettaisiin jo aloitella ja silloinkos säikähdin. Meidän pitäsi olla jo kehässä. Minä siis rynnistin kehästä ulos, vaikka ei vielä olisi saanut.
Hälytys osoittautui kuitenkin vääräksi sillä kehässä olikin vielä pienet pennut (tyhmä minä).
Ja kuinkas Kara, joka oli samalla hetkellä sinisten kehässä? Eikös vain se ollut neljän parhaan joukossa. Ja toisissa mätsäreissään sijoittunut sinisten neljänneksi. Tästä se lähtee;)
Pienet aikuiset alkoivat, meillä oli hieman odottelua, sillä olimme numero 14. Parina meillä oli cava.
Me saimme punaisen.
Mitään en enää odottanut Milan turkin takia. Eikähän sitä sitten tullutkaan. Tosin voi olla, ettei olisi tullut muutenkaan. Sillä vaikka tuolla olikin yllättävän vähän koiria taso oli tosi kova. Se selvisi ainakin BIS-kehässä, jonka jäimme vielä katsomaan. Kaikki olisivat ihan hyvin voineet voittaa.


PUN-, JH5

Huomenna onkin suuntana Joensuu KV. Pääsen sinne kaverini kyydillä, vielä antamaan viime hetken vinkit Karan kanssa kehään.

Agility kera kuvien

Näissä agility harkoissa olen mennyt vähän sekaisin. Meillä onkin vielä ensi viikon maanantaina vikat treenit. Tässä saan nyt vihdoin näitä kuvia koneelle asti. Saattaa teistä ehkä vähän tuntua, että vähän liian monta kertaa tätä mainitsen, mutta Milalla into agilityyn ei kyllä näyttäisi olevan vähenemässä:) Tuntuu vaan, että joka kerta menee paremmin ja paremmin. Tänäänkin Mila meni jo hyppy, putki, muuri ja rengas- sarjan, niin etten minä liikkunut vierellä ollenkaan. Ohjaaja kehui, ettei ole koskaan itse pitänyt keksimällä keksiä, mitä seuraavasi tehdään. Sain myös muutamia ohjausvinkkejä.

Pahoittelen kuvien laatua, mutta se nyt on mikä on

Mila sujahtamassa putkeen

Hirmuinen hinku olisi mulla vaan päästä mätsäriin ja näyttelyihin. Tuusniemelle ei kuitenkaan olla ilmoittautumassa:((( En tiedä sitten Juuan näyttelystä tai kesällä Iisalmesta. Noihin 9.2 mätsäriin olisi kuintenkin niin mahtava päästä.

Kuulumisia + kysymyspostaus

Pitkästä aikaa oikein kunnolla kirjoittelemaan. Eilen laitoinkin noista turkinhoitovälinestä postauksen, mutta ei siinä Milan kuulumisia kerrottu, joten korjataampa asia nyt. Eli maanantaina oli toisiksi viimeinen agility. Oma ohjaajamme oli poissa, joten meillä oli "sijainen". Agilityyn Milalla (joo, kyllä myös minulla) intoa riittää vaikka millä mitalla. Edistymistäkin on tapahtunut, Mila nimittäin meni ensimmäistä kertaa pitkän putken, ilman että sinne sitä tarvitsi houkutella. Mahtavaa:) Tulee varmaan pienosta kurssi-taukoa tämän agin jälkeen, sillä Hukka-Putkessa ei todennäköisesti lähi-aikoina hallittavuustestiä järjestetä. Olisi kiva myös päästä käymään Ponderan uudessa hallissa, joko rallytoko tai koiratanssi-kursseilla. Mätsärit olisi 9.2, mutta en tiedä suostuuko äiti viemään. Siellä olisi pienissä aikuisissa sama tuomari, jolta tuli viime kesänä sijoitus SIN3. Ja ehkäpä pääsen tänä vuonna dogsitter-kurssille;D Sähköpostia laittelin, vastauksessa luki että vielä ei ole tiedossa ajankohtaa, mutta ottaa myöhemmin yhteyttä uudellen, sitten kun sekin on selvillä:) Vähän olisi tuota ulkoasua tarkoitus päivitellä, mutta en vaan tiedä minkälaisen siitä tekisin.



Ihana slurps<3

 

Loppuun vielä, en nyt tiedä mitenkä paljon tähän kommataan, mutta kysymyspostaus. Eli kommentoi ja esitä joku kysymys mitä haluat Milasta tietää (saat laittaa myös kysymyksiä minulle) vastaan kaikkiin asiallisiin kysymyksiin.  



Kolmannet agilityharkat

Eiliset agilityharkat on taas kerenneet livahtaa ohi, nyt ollaan jo kurssin puoli välissä :o Meillä oli eilen pussi, johon Mila yllättävän nopeasti sujahti, vähän se ohjaajakin ihmetteli. Harvoin kuulemma alkeissa päästään sinne asti.
Milan varsinaisen innon agilityyn huomasin eilen. Hirmuista haukkumista piti odotusajat, kun toisilla koirilla oli hirmu hauskaa. Mila ei olisi halunnut jäädä siitä paitsi, mutta kun tuli meidän vuoro. Ette kyllä usko, miten Mila tykkäsi. Ensi viikolla tulee varmaan agipostausta kera kuvien, sillä kaverini lähtee varmaan mukaan katsomaan. Nyt varmaan alan tekemään postauksia Milan turkinhoidosta, leluista, herkuista, pannoista ja taluttimista ... muita saa toki ehdotella kommentoimalla tähän postaukseen.

Väsähtänyt "koululainen"

Mila nypitty

Tänään Mila käytettiin Topissa ja Tessussa nypittämässä. Hienosti se oli kuulemma siellä käyttäytynyt, ainoastaan etutassun karvoja ei ollut antanut oikein harjata. Milalla nimittäin on tapana nostella niitä koko ajan, niin kuin kuulemma myös sen äitillä :)
Tiesin, että pohjavillaa on paljon. Koetin eilen ottaa sitä pois, mutta luulin saavani sitä paljon enemmän. Mipsukan tullessa mietä vastaan ajattelin, että "ei voi olla totta!", se oli aivan täynnä pohjavillaa, katsoin ensin, että eihän sitä ole nypitty ollenkaan. Huomenna onkin urakka sitä ottaa pois, kun en raaski enää tänään pientä kiusata.
Sain myös alustavasti sovittua sinne tetti-paikan (työelämään tutustuminen) ensi vuodelle :D Päiviä en vielä tiedä. . . Lisää siitä sitten lähempänä.
Äsken tultiin Milan kanssa lenkiltä. Vastaan tuli kaksi kääpiösnautseria ja yksi sileäkarvainen kettuterrieri, joita kaikkia Mila pääsi moikkaamaan. Tänään olenkin nähnyt 4 eri käppänää kaikista väreistä ;)
Eilen oli toinen agility kerta, harjoiteltiin rengasta ja kierteellä olevaa putkea. Nyt vasta kunnolla oikein ymmärrän, miten kauan kestää, ennen kuin koira kaikki esteet oppii ihan kunnolla. Meilläkin voi Milan kanssa mennä muutama vuosi ennen kuin päästään kisaamaan. Ensi kerralla on muuri esteenä, joka tulee olemaan vasta 7. tammikuuta :(
Mila painoi äsken 8,2 kg, eikä kyllä mielestäni ole kokoonsa nähden yhtään ylipainoinen:)

Nyt vielä hyvin edustavat kuvat Milasta ennen nyppimistä ja sen jälkeen:

Ennen

Jälkeen

Ekat agilitytreenit

Eilen alkoi meidän agility :) Ryhmässä oli kolme koiraa omistajineen (meidän lisäksi) Aluksi oli vähän ongelmia löytää paikkaa, mutta onneksi navigaattori auttoi ;)
Tutustuttiin putkeen, johon Mila ei aluksi suostunut mitenkään menemään, niin kuin arvelinkin. Putki oli suora, niin että koira näki toiseen päähän. Kutsuin Milaa, monta kertaa se kiersi putken, joten ohjaajamme laittoi putken pieneksi. Vähän ajan päästä Mila kuitenkin uskaltautui menemään putkesta. Vähitellen sitä pidennettiin ja pidennettiin. Lopulta Mila juoksi ihan "täysimittaisesta" putkesta edestakaisin monta kertaa, eikä sitä enää pelottanut yhtään :D Sitten oli hyppyesteiden vuoro, niissä ei ollut puomia nostettu, että koirat tottuisivat vaan oikeaan tekniikkaan. Siinä ohjaaja huomasi heti, että oon antanut Milalle naksuja kädestä. Niitä olisi pitänyt laittaa maahan, koska Mila tuijotti mun käsiä koko ajan. Ensi kerralla sitten on mahdollisesti pussi ja rengas esteet.