Erkkarimenestystä

Kauan odotettu näyttelytauko päättyi vihdoin! Heti elokuun ensimmäisenä päivänä otettiin suunnaksi australianpaimenkoirien erikoisnäyttely Espoossa. Melko loppuun asti saatiin jännittää koko näyttelyn järjestämistä, kun alkuperäinen paikka peruuntui ja lisäksi jännättiin saako tuomari saapua Suomeen.

Perjantaina töiden jälkeen hyppäsin koirien kanssa autoon ja huristeltiin mökille ja lauantaina puoli seiskan maissa lähdettiin ajelemaan kohti Espoota. Matkan varrella pysähdyimme kerran nappaamassa kahvit ja Kava pääsi vähän jaloittelemaan. 

Näyttelypaikalla olimme ihan hyvissä ajoin. Teltta kasaan, vaatteet vaihtoon ja kehiäkin ehdin vähän katsella ennen kun sai alkaa valmistella Kavaa. Avoimen luokan narttuja oli ilmoittautunut hurjat 37 ja aamulla luettelon nähdessäni ajattelin, että nyt on kyllä jo hyvä saavutus pelkkä erinomainen tällaisessa joukossa hienoja koiria. Kokonaisuudessaan koiria oli ilmoitettu hurjat 183 kappaletta!

Avonartut jaettiin pienempii ryhmiin, me oltiin vasta loppupäästä. Kava esiintyi tosi kivasti, liikkui innokkaasti ja seisoi hyvässä ryhdissä. Tuomarin tullessa kopeloimaan, Kava antoi pusuja. Ihana nähdä, että se alkaa näissä tutkimistilanteissakin olla nykyään jo enemmän oma itsensä eikä aina ole väistämässä karkuun. Kavalle erinomainen ja sitten jännäämään kilpailuluokkaa.

Kilpailuluokassa Kava poimittiin aika äkkiä jatkoon ja sitten juostiin edestakaisin ja kohta huomaan meidän olevan viiden parhaan joukossa. Viimeisen ympyrän jälkeen meidät nostettiin ensimmäiseksi. Ja tässä oli järjestys! Kava ERI1, SA'lla!

Jo tässä vaiheessa oli vähän hymyssä pidättelemistä. En kyllä ikipäivänä olisi uskonut, että minun pikkupommi voittaa näin suuren ja kovatasoisen luokan! Sitten Kava hetkeksi häkkiin lepäämään ja itsekkin sain vähän vetäistä henkeä valioiden ja veteraanien ajan.

Paras narttu-kehään kokoontuikin ihan mukavasti koiria. Kolme junnua ja nuorta, neljä avoa, neljä valiota ja neljä vetskua. Tuomari tutki tarkemmin ensin junnut ja nuoret, kun ne olivat olleet toisella tuomarilla arvostelussa. Sen jälkeen juostiin kaikki yhdessä vähän ja lopulta tuomari poimi neljä jatkoon. Ja mitä ihmettä, me kuuluimme niihin! 

Kava oli lopulta kolmanneksi paras narttu ja sai SERTin! Voiton vei valio, toiseksi veteraani ja neljäs oli juniori. Pikkumusta repäisi kyllä aikamoisen jymypotin💜

"2 years. very feminine. excellent type, size and proportion. good body substance. well angulated. excellent bone. long neck and topline. nice forechest. very feminine head, nice expression. well set small ears, could have slightly stronger underjaw. excellent coat condition. wonderful mover." ERI1, SA, PN3, SERT

- Britt Siegstad

Viime vuoden erkkari Tammelaan tehtiin päiväreissuna. Siitä oppineena ajattelin, että tällä kertaa kyllä yövytään hotellissa. Olisiko edes ollut parempaa vaihtoehtoa, kuin majoittua näyttelypaikan vieressä, hotellin ikkunasta vieläpä näkyi näyttelyalue. 

Kehien jälkeen kävimme hotellissa illallisbuffetilla ja iltalenkin jälkeen nukkumaan. Oli mukava viettää hotelliyö kerrankin rauhallisesti, eikä niin että seuraavana päivänä täytyisi kiirehtiä kehään. Meillä oli suunnitelmana käydä heittämässä päivävaellus Nuuksion kansallispuistossa, joka oli ihan kävelymatkan päässä hotellilta.

Aamupalan jälkeen lähdimme matkaan ja kävimme sellaisen vajaan kymmenen kilometrin lenkin. Sää oli oikein kiva ja vaikka emme lopulta tehneetkään sitä lenkkiä, mikä alunperin piti, oli oikein mukava retki. Vaelluksen jälkeen lähdimme suoraan ajelemaan kotia kohti.

Heinäkuu

Viimeksi kirjoittelin Milan rallytokotreenien kesätauolle jäämisestä. Siinä lopulta kuitenkin kävi niin, että enhän minä mitään taukoa malttanutkaan pitää vaan jatkettiin koko kesä treeneissä aivan normaalisti😆 Ollaan treeneissä tehty lähinnä ylempien luokkien liikkeitä ja Kavakin on päässyt touhuilemaan jotain. Tämä kuukausi mennään vielä kesäryhmillä ja syyskuussa sitten starttaa syksyryhmillä. Tokot meillä alkaa Kavan kanssa jo viikon päästä, parasta!

19.7 kävimme mätsärissä. Kava oli alkuun lainassa junior handlerissa sille ennestään täysin vieraalla tytöllä. Yhteistyö näillä pelasi hyvin yhteen ja lopulta parivaljakko oli toisia! Kava käyttäytyi tosi hienosti ja selvisi vielä vaihtokoiratilanteestakin. Mila sai kolmentoista veteraanin joukosta ensin punaisen ja oli lopulta kaikista vetskuista neljäs. Mummolla oli taas hirmuisen kivaa kehässä, välillä mentiin kahdella ja välillä neljällä jalalla😂 Mutta sallittakoon se.

Isoja aikuisia saimme odotella vielä tovin ja Kava oli heitetty vielä viimeiseen pariin vetskujen mennessä päällekkäin. Kava sai punaisen ja parinkymmenen koiran nauhakehästä se voitti! BIS-kehään pääsimmekin melkein heti ja siellä lopulta Kava oli BIS3. Kava jaksoi kuuman pitkän päivän todella hienosti, se suorastaan lensi kehässä.

Kuun aikana ehdimme heittää Tintin ja koirien kanssa vielä vähän extempore iltalenkin meille entuudestaan aika tuntemattomissa maastoissa. Tänne on kyllä ehdottomasti päästävä myöhemminkin lenkkeilemään, saatiin olla ihan kahdestaan yhtä ratsastajaa lukuunottamatta. 

Kava, Mila, Unna ja Carla

Heinäkuuhun mahtui myös treeni/kuvailureissu Saran kanssa. Pitkästä aikaa saimme vähän treenikuvia, onhan siitä edellisestä kerrasta jo peräti vuosi! 

Kava, Huima, Mila & Vinha

Kesäkuun meiningit

Meidän kesäkuu on mennyt arkea pyöritellessä. Töitä tehdessä, jospa loppuvuodesta päästäisi sitten heittämään joku reissukin. Koirat ovat sopeutuneet uuteen elämänrytmiin hyvin, vaikka alkuun ne vähän ihmeissään katsoivatkin, että neljältäkö aamulla muka pitäisi lähteä aamulenkille.

Juhannusviikon torstaina käytiin Kavan kanssa isojen koirien mätsäreissä. Kävin ennen mätsäriä nappaamassa Mimosan ja Deen juna-asemalta tänne Savoon viikonlopun viettoon. Kakkiainenhan yllätti ja voitti ensin isojen aikuisten sinisten kehän ja lopulta oli vielä BIS2!

Mätsärin jälkeen suunnattiin kauppaan ja sitten juhannuksen viettoon Saran, Mimosan sekä viiden koiran Milan, Kavan, Huiman, Vinhan ja Deen kanssa mökille. Tuli kyllä just niin nappipaikkaan tällainen pidennetty viikonloppu loistavassa seurassa. Grillailtiin, uitiin, syötiin, lenkkeiltiin, kuvailtiin, pelattiin ja ihan oltiin ja juteltiin vaan. Koirat tuli hyvin toimeen. Erityinen yllättäjä oli kyllä Kava. Sillä on monesti vähän turhan paljon intoa leikkiä kaikkien kanssa, eikä se aina ihan ymmärrä kokoaan jyrätessään puolta pienempiä kavereita. Ulkona riehumista piti välillä vähän rauhoitella, mutta sisällä nämä olivat Vinhan kanssa ihan bestiksiä ja painileikeissä Kavakin osasi ottaa kaverin koon huomioon.

Täällä on oltu terveinä lukuunottamatta jotain koirien masupöpöä, joka oli pari päivää täällä riesana. Tavaraa tuli molemmista tuuteista molemmilta koirilta, onneksi loppui kuitenkin kotikonsteilla yhtä nopeasti kuin tulikin.
Myös Milan ontuminen ja tassujen nuoleminen on vähentynyt selvästi. Jumppajuttuja ollaan tehty, mutta suurin vaikuttaja on varmasti ollut ihan vain oman toiminnan muuttaminen. Ollaan vältetty hyppimistä, tiukkoja käännöksiä ja pyörähdyksiä. Koko kesäkuu selvittiin ilman kipulääkettä enkä nähnyt Milan ontuvan askeltakaan! Onneksi saatiin selvyyttä ongelmaan kuitenkin näinkin aikaisessa vaiheessa, ettei se ehtinyt eskaloitumaan pahemmaksi. Nyt vaan peukut pystyyn, että tämä kehityssuunta olisi pysyvä ja lääkkeetkin saisivat pysyä siellä kaapissa. Fyssarin kontrollikäynti meillä piti olla nyt alkukesästä, mutta siirrettiin sitä myöhempään syksyyn, kun tilanne on nyt näinkin hyvä.

Milan rallytreenit loppuivat kesäkuun loppuun. Ajattelin taukoilla nyt kesän vakkaritreeneistä ja jatketaan sitten taas syksyllä. Omia hyvänmielentreenejä varmasti käydään tekemässä hallilla ja ulkona. Milalla alkaa olla jo voittajan liikkeet melko hyvin hallinnassa. Se kyllä osaa jo oikeastaan kaikki, mutta välillä homma on vaan niin mahdottoman kivaa, ettei innostuksissaan ehdi ihan noudattaa kaikkia ohjeita:D

Toukokuuta

Huhtikuun Milan hieronta ei auttanut meidän ontumisongelmiin, joten kuun alkuun varailin uutta aikaa lääkäriin. Tällä kertaa suunnitelmien mukaan Milan varpaat röntgenkuvattiin. Kuvista ei löytynyt mitään poikkeavaa, päinvastoin lääkäri kehui kuinka siistit sen nivelet vielä ovat. Pinnat olivat edelleen siistit ja tälläkään kertaa ontumiseen ei saatu vastausta. Sen sijaan sain ohjeen varata ajan fysioterapiaan, josko hän löytäisi tälle ongelmalle syyn. Sainkin jo ajan heti seuraavalle viikolle.

Fyssari totesi aika pian Milaa tutkiessaan, että ongelma johtuu todennäköisesti sen yliliikkuvasta ja löysästä etupäästä, joka venyy vähän liikaa joka suuntaan. Valitettavasti tämä ongelma ei ole parannettavissa, voidaan vahvistaa etupäätä jumpalla ja toivoa, että mummokoira saisi kehitettyä sinne vähän lihasta lisää. Heittipä fyssari ilmoille sellaisenkin, että olisko Mila voinut viime talvena liukastua ja siitä tämä jo valmiiksi löysä etupääongelma olisi eskaloitunut.
Ontumista ei todennäköisesti saada kokonaan loppumaan, mutta jumppailu toivottavasti vähentää sitä. Pahimpina hetkinä otetaan apuun kipulääke, toivottavasti sitä ei tarvitsisi kamalasti käyttää vaan päästäis vaan näillä jumppaohjeilla pitkälle!

Meidän piti korkata Kavan kanssa kisaura rallytokokisoissa, mutta valitettavasti koronan takia nekin peruttiin. Nyt toivotaan, että vielä ehdittäisi tänä vuonna kisoihin. Sen sijaan lopettelimme tämän kevään ohjatut tokot. Vaikka pari viime kuukautta on mennyt kokonaan harakoille ja kotona treenaamiseen yhtä yksäriä lukuunottamatta, oli mahtavaa lopettaa kevät onnistumiseen. Kava on toiminut erityisesti viime aikoina hallissa aivan loistavasti. Tehnyt hommia tosi kivassa vireessä koko ajan ja myös rauhallisempaa mielentilaa vaativiin liikkeisiin ollaan saatu keskittymistä.
Kaukoihin saatiin vinkkejä ja seuraaminen meni loistavasti, vaikka ei sitä liikkuroituna olla tehty aikoihin. Paikkiksessa uskalsin ensimmäistä kertaa ehkä vuoteen päästää Kavan irti ja lisätä itse matkaa. Sillä on ollut piippausongelmia ja jouduimme ottamaan paljon takapakkia. Eritysesti vieraitten koirien vieressä Kava on ollut tosi epävarma. Nyt Kava oli koko ajan hiljaa ja pysyi jopa maassa, vaikka vierestä karkasi koira! Ehkä siihen saa alkaa jo luottamaan enemmän, kun koira selvästi osaa jo. Jos syksyllä jo päästään järkkäämään kokeita niin ollaan kuulemma ihan valmiita niihin, jäiks!

Milan kanssa treenaillaan vielä kesäkuun loppuun ja nyt kesäkuulta päästiin pitkästä aikaa hallille. Milankin kanssa ohjatut treenit ovat olleet vähissä. Kävimme kerran kentällä, mutta juuri silloin sinne ei sattunutkaan muita ja viime viikon keskiviikkona päästiin pitkästä aikaa porukalla treenaamaan. Mummolla oli oikein kiva asenne ja vaikka tehtiin sen kanssa rataa monen kuukauden tauon jälkeen, niin homma kuitenkin pysyi aisoissa eikä Mila lähtenyt yrittämään liikaa.

Toukokuun aikana maailman parhain partakoira Mila täytti myös kokonaiset 10 vuotta! Hurjaa, että Mila on ollut menossa mukana jo puolet mun elämästä. Synttäripäivän kunniaksi Mila sai nauttia ylimääräisistä herkuista ja huomiosta.

Toukokuun lopulla heitettiin Kavan kanssa päiväreissu Jyväskylään ja silmätarkkiin. Pikkukoira käyttäytyi reippaasti vastaanotolla. Lääkäri löysi silmistä PPM iriksen, muuten silmät olivat terveet. Onneksi tämä vaiva ei tule vaikuttamaan meidän elämään.

Muuten toukokuu meni paljolti mökillä ollessa. Hommat hoituivat täältä hyvin ja kotona käytiin lähinnä vain nappaamassa postit. Koirat olivat tästä kovin innoissaan. On niin paljon helpompaa, kun voi vaan heittää koirat ovesta pihalle eikä tarvitse miettiä, minkä mutkan takaa metsässä tulee joku vastaan.

Huhtikuun meiningit

Meidän huhtikuu startattiin muuttorumbassa. Muutettiin takaisin lähemmäs lapsuushoodseja. Tosi innoissani olen, että päästään koluamaan taas tuttuja metsiä! Koirat ovat sopeutuneet erinomaisesti uusiin mestoihin.

Seuroilta putkahteli huhtikuun aikana tuloksia viime vuoden koira -kilpailuissa. Mila sijoittui Suomen kääpiösnautserikerhon vuoden tokokäppänäkisassa kolmanneksi ja meidän oman seuran KPSHn vuoden tokokoirakisassa myöskin kolmanneksi kaikista roduista! Palkinnot eivät ole löytäneet vielä koronan takia perille, mutta eiköhän nekin nyt kesän aikana kotiudu. Aika huisia, että pikkusnautserin kanssa saatiin vain kolmella viime vuoden kokeella tuollaista tulosta aikaan.

Sain muutakin kauan odotettua postia, kun postilaatikkoon kolahti ikioma kennelnimi. Toivottavasti nimen alle tulee syntymään tulevaisuudessa australianpaimenkoira ja käppänäpentuja. Valmiiksi väsäsin jo kotisivutkin, niitä pääsee kurkkaamaan täältä. Kotisivut tulevat vielä päivittymään tulevaisuudessa kunhan saadaan vähän enempi varmistusta tulevaan.

Aloittelimme ulkotreenaamiskautta kentällä Kavan kanssa. Kenttä olikin täynnä jos jonkinlaista häiriötä aina pupun papanoista lähtien. Kava lankesi houkutukseen, vaikka muuten se ei treeneissä usein harrasta haistelua. Sen vire tahtoo olla ulkotreeneissä vähän turhankin alhaalla, mutta eiköhän me kesän mittaan saada nekin sujumaan! Tästä en voi kyllä syyttää muita kuin itseäni, sillä olen ollut super laiska lähtemään ulos treenaamaan. Treenien lisäksi kaivoin talven jäljiltä lenkkarit esille ja käytiin heittämässä Kavan kanssa muutama juoksulenkki.

Molemmat tytöt kävivät huhtikuussa hierottavana. Kava oli paremmassa jamassa kuin edellisellä kerralla, eihän edellisestä käsittelykerrasta kovin kauaa ollutkaan. Myöskään Milalla ei löytynyt mitään mahdottomia jumeja, mutta aiheellinen keikka oli kuitenkin.

Nakupelle