Meidän huhtikuu startattiin muuttorumbassa. Muutettiin takaisin lähemmäs lapsuushoodseja. Tosi innoissani olen, että päästään koluamaan taas tuttuja metsiä! Koirat ovat sopeutuneet erinomaisesti uusiin mestoihin.
Seuroilta putkahteli huhtikuun aikana tuloksia viime vuoden koira -kilpailuissa. Mila sijoittui Suomen kääpiösnautserikerhon vuoden tokokäppänäkisassa kolmanneksi ja meidän oman seuran KPSHn vuoden tokokoirakisassa myöskin kolmanneksi kaikista roduista! Palkinnot eivät ole löytäneet vielä koronan takia perille, mutta eiköhän nekin nyt kesän aikana kotiudu. Aika huisia, että pikkusnautserin kanssa saatiin vain kolmella viime vuoden kokeella tuollaista tulosta aikaan.
Sain muutakin kauan odotettua postia, kun postilaatikkoon kolahti ikioma kennelnimi. Toivottavasti nimen alle tulee syntymään tulevaisuudessa australianpaimenkoira ja käppänäpentuja. Valmiiksi väsäsin jo kotisivutkin, niitä pääsee kurkkaamaan
täältä. Kotisivut tulevat vielä päivittymään tulevaisuudessa kunhan saadaan vähän enempi varmistusta tulevaan.
Aloittelimme ulkotreenaamiskautta kentällä Kavan kanssa. Kenttä olikin täynnä jos jonkinlaista häiriötä aina pupun papanoista lähtien. Kava lankesi houkutukseen, vaikka muuten se ei treeneissä usein harrasta haistelua. Sen vire tahtoo olla ulkotreeneissä vähän turhankin alhaalla, mutta eiköhän me kesän mittaan saada nekin sujumaan! Tästä en voi kyllä syyttää muita kuin itseäni, sillä olen ollut super laiska lähtemään ulos treenaamaan. Treenien lisäksi kaivoin talven jäljiltä lenkkarit esille ja käytiin heittämässä Kavan kanssa muutama juoksulenkki.
Molemmat tytöt kävivät huhtikuussa hierottavana. Kava oli paremmassa jamassa kuin edellisellä kerralla, eihän edellisestä käsittelykerrasta kovin kauaa ollutkaan. Myöskään Milalla ei löytynyt mitään mahdottomia jumeja, mutta aiheellinen keikka oli kuitenkin.
 |
| Nakupelle |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Huomioithan, että kommenttisi tulee näkymään vasta kun olen hyväksynyt sen.