Elokuun fiiliksiä

Elokuussa starttailtiin Kavan ohjatut tokot. Uusi ryhmä ja uudet treenikaverit, en maltakaan odottaa, mitä kaikkea syksyn aikana opitaankaan! Hurjan paljon Kava on kyllä mennyt eteenpäin ja se on kasvanut henkisesti valtavasti lähiaikoina. Innokkuutta tekemisessä ei ole ikinä puuttunut, mutta nyt sen lisäksi on saatu lisää malttia ja hurjasti lisää itsehillintää.

Kävimme Kavan kanssa Kajaanissa ryhmänäyttelyssä. Aussiet arvosteli Irina Poletaeva. Tuomari näytti tykkäävän Kakkiaisesta ja se oli ensin luokkavoittaja SA'n kera. Lopulta pikkupommi voitti nartut kokonaan ja oli samalla myös ROP, sillä uroksissa ei SA'ta jaettu ollenkaan! Ryhmäkehässä ei enää menestystä tullut, mutta hieno edustaminen saatiin siinäkin kehässä. Näyttelyn kuvat ottanut Johanna Tolonen.

"Erinomainen koko ja mittasuhteet. Melko hyvä pää. Rodunomainen ilme. Oikea hampaisto ja pigmentti. Erinomainen kaula ja ylälinja. Rintakehä oikeanmuotoinen. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Vapaa liike. Oikea karvanlaatu." ERI1, SA, PN1, ROP

- Irina Poletaeva

Saran ja koirien kanssa käytiin räpsimässä kuvia mahtavassa ruusupuistossa. Päivä vaan sattui olemaan kovin aurinkoinen, mikä vaikeutti kuvaamista huomattavasti. Kävin vielä myöhemmin yksin kuvailemassa toiveena saada vähän paremmat sääolosuhteet, mutta ei saatu, vaan paistoi silloinkin. 

Vihdoin kotiutui kaikki muistamiset viime vuoden menestyksestä. Mila palkittiin Suomen kääpiösnautserikerhon vuoden kolmanneksi parhaana tokokäppänänä, samainen sijoitus tuli myös Kuopion palvelus- ja seurakoirien vuoden tokokoirakisassa. Meitä muistettiin myös Pohjois-Savon kennelpiirin vuosikokouksessa kunniakirjalla Pohjois-Savon piirinmestaruusjoukkuekullasta rally tokossa. Molemmat tytöt saivat myös muistamiset Liettuan valioarvoista. Viime vuosi oli kyllä hieno, näin korona-aikana onkin ollut kiva muistella sitä kun nyt ei ole kisaamaan päässyt.

Kuun lopussa ehdimme käydä myös Kavan kanssa kokeilemassa jotain aivan uutta: paimennusta. Oli hurjan mielenkiintoista! Alkuun Kavaa vähän jännitti ja se ihmetteli, mitä nuo valkoiset liikkuvat ovat. Kun se pääsi tositoimiin pyöröaitaukseen, meinasi alkuun lähteä vähän laukalle, mutta pienen napautuksen jälkeen saimme loistavia lupauksia erittäin potentiaalisesta paimenkoirasta. Ohjaajalta tuli palautteeksi, että se on tosi kiltti paimen. Uskoo kerrasta, että nyt pitäisi vähän rauhoittua, mutta ei kuitenkaan mene passiiviseksi palautteen annosta vaan kykenee silti hyvin työskentelemään. Lampaiden kanssa Kava käyttäytyi lopulta todella rauhallisesti ja en kyllä olisi voinut kuvitella, että se olisi ensimmäistä kertaa paimennuspuuhissa. 

Kuun aikana ehdittiin käydä myös muutamissa mätsäreissä. Ensin Mila oli pienissä aikuisissa PUN3, Kava PUN1 ja BIS5. Viikon päästä Mila veteraaneissa neljäs, Kavalla oli sen verran kova meno, että se sai punaisen ilman sen kummempaa menestystä. Viimeisessä mätsärissä kummatkin jäivät ilman sen kummempaa menestystä, Mila ei sijoittunut vetskuissa ja Kavalle punainen nauha. Minäkin ehdin yhteen mätsäriin tuomarointihommiin ja Kava kävi samaisessa mätsärissä olemassa oikein sopivan haastava vaihtokoira junior handleriin. Ei mikään automaatti tällainen todella energinen paimenkoira, jota en tarkoituksellakaan ollut päivän aikana kamalasti väsyttänyt.

Erkkarimenestystä

Kauan odotettu näyttelytauko päättyi vihdoin! Heti elokuun ensimmäisenä päivänä otettiin suunnaksi australianpaimenkoirien erikoisnäyttely Espoossa. Melko loppuun asti saatiin jännittää koko näyttelyn järjestämistä, kun alkuperäinen paikka peruuntui ja lisäksi jännättiin saako tuomari saapua Suomeen.

Perjantaina töiden jälkeen hyppäsin koirien kanssa autoon ja huristeltiin mökille ja lauantaina puoli seiskan maissa lähdettiin ajelemaan kohti Espoota. Matkan varrella pysähdyimme kerran nappaamassa kahvit ja Kava pääsi vähän jaloittelemaan. 

Näyttelypaikalla olimme ihan hyvissä ajoin. Teltta kasaan, vaatteet vaihtoon ja kehiäkin ehdin vähän katsella ennen kun sai alkaa valmistella Kavaa. Avoimen luokan narttuja oli ilmoittautunut hurjat 37 ja aamulla luettelon nähdessäni ajattelin, että nyt on kyllä jo hyvä saavutus pelkkä erinomainen tällaisessa joukossa hienoja koiria. Kokonaisuudessaan koiria oli ilmoitettu hurjat 183 kappaletta!

Avonartut jaettiin pienempii ryhmiin, me oltiin vasta loppupäästä. Kava esiintyi tosi kivasti, liikkui innokkaasti ja seisoi hyvässä ryhdissä. Tuomarin tullessa kopeloimaan, Kava antoi pusuja. Ihana nähdä, että se alkaa näissä tutkimistilanteissakin olla nykyään jo enemmän oma itsensä eikä aina ole väistämässä karkuun. Kavalle erinomainen ja sitten jännäämään kilpailuluokkaa.

Kilpailuluokassa Kava poimittiin aika äkkiä jatkoon ja sitten juostiin edestakaisin ja kohta huomaan meidän olevan viiden parhaan joukossa. Viimeisen ympyrän jälkeen meidät nostettiin ensimmäiseksi. Ja tässä oli järjestys! Kava ERI1, SA'lla!

Jo tässä vaiheessa oli vähän hymyssä pidättelemistä. En kyllä ikipäivänä olisi uskonut, että minun pikkupommi voittaa näin suuren ja kovatasoisen luokan! Sitten Kava hetkeksi häkkiin lepäämään ja itsekkin sain vähän vetäistä henkeä valioiden ja veteraanien ajan.

Paras narttu-kehään kokoontuikin ihan mukavasti koiria. Kolme junnua ja nuorta, neljä avoa, neljä valiota ja neljä vetskua. Tuomari tutki tarkemmin ensin junnut ja nuoret, kun ne olivat olleet toisella tuomarilla arvostelussa. Sen jälkeen juostiin kaikki yhdessä vähän ja lopulta tuomari poimi neljä jatkoon. Ja mitä ihmettä, me kuuluimme niihin! 

Kava oli lopulta kolmanneksi paras narttu ja sai SERTin! Voiton vei valio, toiseksi veteraani ja neljäs oli juniori. Pikkumusta repäisi kyllä aikamoisen jymypotin💜

"2 years. very feminine. excellent type, size and proportion. good body substance. well angulated. excellent bone. long neck and topline. nice forechest. very feminine head, nice expression. well set small ears, could have slightly stronger underjaw. excellent coat condition. wonderful mover." ERI1, SA, PN3, SERT

- Britt Siegstad

Viime vuoden erkkari Tammelaan tehtiin päiväreissuna. Siitä oppineena ajattelin, että tällä kertaa kyllä yövytään hotellissa. Olisiko edes ollut parempaa vaihtoehtoa, kuin majoittua näyttelypaikan vieressä, hotellin ikkunasta vieläpä näkyi näyttelyalue. 

Kehien jälkeen kävimme hotellissa illallisbuffetilla ja iltalenkin jälkeen nukkumaan. Oli mukava viettää hotelliyö kerrankin rauhallisesti, eikä niin että seuraavana päivänä täytyisi kiirehtiä kehään. Meillä oli suunnitelmana käydä heittämässä päivävaellus Nuuksion kansallispuistossa, joka oli ihan kävelymatkan päässä hotellilta.

Aamupalan jälkeen lähdimme matkaan ja kävimme sellaisen vajaan kymmenen kilometrin lenkin. Sää oli oikein kiva ja vaikka emme lopulta tehneetkään sitä lenkkiä, mikä alunperin piti, oli oikein mukava retki. Vaelluksen jälkeen lähdimme suoraan ajelemaan kotia kohti.

Heinäkuu

Viimeksi kirjoittelin Milan rallytokotreenien kesätauolle jäämisestä. Siinä lopulta kuitenkin kävi niin, että enhän minä mitään taukoa malttanutkaan pitää vaan jatkettiin koko kesä treeneissä aivan normaalisti😆 Ollaan treeneissä tehty lähinnä ylempien luokkien liikkeitä ja Kavakin on päässyt touhuilemaan jotain. Tämä kuukausi mennään vielä kesäryhmillä ja syyskuussa sitten starttaa syksyryhmillä. Tokot meillä alkaa Kavan kanssa jo viikon päästä, parasta!

19.7 kävimme mätsärissä. Kava oli alkuun lainassa junior handlerissa sille ennestään täysin vieraalla tytöllä. Yhteistyö näillä pelasi hyvin yhteen ja lopulta parivaljakko oli toisia! Kava käyttäytyi tosi hienosti ja selvisi vielä vaihtokoiratilanteestakin. Mila sai kolmentoista veteraanin joukosta ensin punaisen ja oli lopulta kaikista vetskuista neljäs. Mummolla oli taas hirmuisen kivaa kehässä, välillä mentiin kahdella ja välillä neljällä jalalla😂 Mutta sallittakoon se.

Isoja aikuisia saimme odotella vielä tovin ja Kava oli heitetty vielä viimeiseen pariin vetskujen mennessä päällekkäin. Kava sai punaisen ja parinkymmenen koiran nauhakehästä se voitti! BIS-kehään pääsimmekin melkein heti ja siellä lopulta Kava oli BIS3. Kava jaksoi kuuman pitkän päivän todella hienosti, se suorastaan lensi kehässä.

Kuun aikana ehdimme heittää Tintin ja koirien kanssa vielä vähän extempore iltalenkin meille entuudestaan aika tuntemattomissa maastoissa. Tänne on kyllä ehdottomasti päästävä myöhemminkin lenkkeilemään, saatiin olla ihan kahdestaan yhtä ratsastajaa lukuunottamatta. 

Kava, Mila, Unna ja Carla

Heinäkuuhun mahtui myös treeni/kuvailureissu Saran kanssa. Pitkästä aikaa saimme vähän treenikuvia, onhan siitä edellisestä kerrasta jo peräti vuosi! 

Kava, Huima, Mila & Vinha

Kesäkuun meiningit

Meidän kesäkuu on mennyt arkea pyöritellessä. Töitä tehdessä, jospa loppuvuodesta päästäisi sitten heittämään joku reissukin. Koirat ovat sopeutuneet uuteen elämänrytmiin hyvin, vaikka alkuun ne vähän ihmeissään katsoivatkin, että neljältäkö aamulla muka pitäisi lähteä aamulenkille.

Juhannusviikon torstaina käytiin Kavan kanssa isojen koirien mätsäreissä. Kävin ennen mätsäriä nappaamassa Mimosan ja Deen juna-asemalta tänne Savoon viikonlopun viettoon. Kakkiainenhan yllätti ja voitti ensin isojen aikuisten sinisten kehän ja lopulta oli vielä BIS2!

Mätsärin jälkeen suunnattiin kauppaan ja sitten juhannuksen viettoon Saran, Mimosan sekä viiden koiran Milan, Kavan, Huiman, Vinhan ja Deen kanssa mökille. Tuli kyllä just niin nappipaikkaan tällainen pidennetty viikonloppu loistavassa seurassa. Grillailtiin, uitiin, syötiin, lenkkeiltiin, kuvailtiin, pelattiin ja ihan oltiin ja juteltiin vaan. Koirat tuli hyvin toimeen. Erityinen yllättäjä oli kyllä Kava. Sillä on monesti vähän turhan paljon intoa leikkiä kaikkien kanssa, eikä se aina ihan ymmärrä kokoaan jyrätessään puolta pienempiä kavereita. Ulkona riehumista piti välillä vähän rauhoitella, mutta sisällä nämä olivat Vinhan kanssa ihan bestiksiä ja painileikeissä Kavakin osasi ottaa kaverin koon huomioon.

Täällä on oltu terveinä lukuunottamatta jotain koirien masupöpöä, joka oli pari päivää täällä riesana. Tavaraa tuli molemmista tuuteista molemmilta koirilta, onneksi loppui kuitenkin kotikonsteilla yhtä nopeasti kuin tulikin.
Myös Milan ontuminen ja tassujen nuoleminen on vähentynyt selvästi. Jumppajuttuja ollaan tehty, mutta suurin vaikuttaja on varmasti ollut ihan vain oman toiminnan muuttaminen. Ollaan vältetty hyppimistä, tiukkoja käännöksiä ja pyörähdyksiä. Koko kesäkuu selvittiin ilman kipulääkettä enkä nähnyt Milan ontuvan askeltakaan! Onneksi saatiin selvyyttä ongelmaan kuitenkin näinkin aikaisessa vaiheessa, ettei se ehtinyt eskaloitumaan pahemmaksi. Nyt vaan peukut pystyyn, että tämä kehityssuunta olisi pysyvä ja lääkkeetkin saisivat pysyä siellä kaapissa. Fyssarin kontrollikäynti meillä piti olla nyt alkukesästä, mutta siirrettiin sitä myöhempään syksyyn, kun tilanne on nyt näinkin hyvä.

Milan rallytreenit loppuivat kesäkuun loppuun. Ajattelin taukoilla nyt kesän vakkaritreeneistä ja jatketaan sitten taas syksyllä. Omia hyvänmielentreenejä varmasti käydään tekemässä hallilla ja ulkona. Milalla alkaa olla jo voittajan liikkeet melko hyvin hallinnassa. Se kyllä osaa jo oikeastaan kaikki, mutta välillä homma on vaan niin mahdottoman kivaa, ettei innostuksissaan ehdi ihan noudattaa kaikkia ohjeita:D