Elokuun fiiliksiä

Elokuussa starttailtiin Kavan ohjatut tokot. Uusi ryhmä ja uudet treenikaverit, en maltakaan odottaa, mitä kaikkea syksyn aikana opitaankaan! Hurjan paljon Kava on kyllä mennyt eteenpäin ja se on kasvanut henkisesti valtavasti lähiaikoina. Innokkuutta tekemisessä ei ole ikinä puuttunut, mutta nyt sen lisäksi on saatu lisää malttia ja hurjasti lisää itsehillintää.

Kävimme Kavan kanssa Kajaanissa ryhmänäyttelyssä. Aussiet arvosteli Irina Poletaeva. Tuomari näytti tykkäävän Kakkiaisesta ja se oli ensin luokkavoittaja SA'n kera. Lopulta pikkupommi voitti nartut kokonaan ja oli samalla myös ROP, sillä uroksissa ei SA'ta jaettu ollenkaan! Ryhmäkehässä ei enää menestystä tullut, mutta hieno edustaminen saatiin siinäkin kehässä. Näyttelyn kuvat ottanut Johanna Tolonen.

"Erinomainen koko ja mittasuhteet. Melko hyvä pää. Rodunomainen ilme. Oikea hampaisto ja pigmentti. Erinomainen kaula ja ylälinja. Rintakehä oikeanmuotoinen. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Vapaa liike. Oikea karvanlaatu." ERI1, SA, PN1, ROP

- Irina Poletaeva

Saran ja koirien kanssa käytiin räpsimässä kuvia mahtavassa ruusupuistossa. Päivä vaan sattui olemaan kovin aurinkoinen, mikä vaikeutti kuvaamista huomattavasti. Kävin vielä myöhemmin yksin kuvailemassa toiveena saada vähän paremmat sääolosuhteet, mutta ei saatu, vaan paistoi silloinkin. 

Vihdoin kotiutui kaikki muistamiset viime vuoden menestyksestä. Mila palkittiin Suomen kääpiösnautserikerhon vuoden kolmanneksi parhaana tokokäppänänä, samainen sijoitus tuli myös Kuopion palvelus- ja seurakoirien vuoden tokokoirakisassa. Meitä muistettiin myös Pohjois-Savon kennelpiirin vuosikokouksessa kunniakirjalla Pohjois-Savon piirinmestaruusjoukkuekullasta rally tokossa. Molemmat tytöt saivat myös muistamiset Liettuan valioarvoista. Viime vuosi oli kyllä hieno, näin korona-aikana onkin ollut kiva muistella sitä kun nyt ei ole kisaamaan päässyt.

Kuun lopussa ehdimme käydä myös Kavan kanssa kokeilemassa jotain aivan uutta: paimennusta. Oli hurjan mielenkiintoista! Alkuun Kavaa vähän jännitti ja se ihmetteli, mitä nuo valkoiset liikkuvat ovat. Kun se pääsi tositoimiin pyöröaitaukseen, meinasi alkuun lähteä vähän laukalle, mutta pienen napautuksen jälkeen saimme loistavia lupauksia erittäin potentiaalisesta paimenkoirasta. Ohjaajalta tuli palautteeksi, että se on tosi kiltti paimen. Uskoo kerrasta, että nyt pitäisi vähän rauhoittua, mutta ei kuitenkaan mene passiiviseksi palautteen annosta vaan kykenee silti hyvin työskentelemään. Lampaiden kanssa Kava käyttäytyi lopulta todella rauhallisesti ja en kyllä olisi voinut kuvitella, että se olisi ensimmäistä kertaa paimennuspuuhissa. 

Kuun aikana ehdittiin käydä myös muutamissa mätsäreissä. Ensin Mila oli pienissä aikuisissa PUN3, Kava PUN1 ja BIS5. Viikon päästä Mila veteraaneissa neljäs, Kavalla oli sen verran kova meno, että se sai punaisen ilman sen kummempaa menestystä. Viimeisessä mätsärissä kummatkin jäivät ilman sen kummempaa menestystä, Mila ei sijoittunut vetskuissa ja Kavalle punainen nauha. Minäkin ehdin yhteen mätsäriin tuomarointihommiin ja Kava kävi samaisessa mätsärissä olemassa oikein sopivan haastava vaihtokoira junior handleriin. Ei mikään automaatti tällainen todella energinen paimenkoira, jota en tarkoituksellakaan ollut päivän aikana kamalasti väsyttänyt.