Huippu koira

Eilinen päivä meni aika koiramaisissa merkeissä. Aamulenkin jälkeen valmistelin kaikki valmiiksi toko-koulutukseen. Lähtö sinne tuli aika extempore, kun huomasin facebookissa ilmoituksen oman järjestön (Savo-Karjalan snautseri-pinseri harrastajat) toko-päivästä. Päätin ilmoittautua ja sainkin viimeisen paikan.



Kouluttajana oli Sari Ruotsi, joka kisaa pinserinsä kanssa EVL:ssa. Alkuun saimme antaa koirien tutustua halliin. Pienen nuuskuttelun jälkeen ohjaaja kävi yksitellen kysymässä kaikilta tavoitteita ja mahdollista kokemuksesta lajiin. Samalla saimme näyttää tavan, kuinka palkkaamme koiria.
Toisella kierroksella teimme perusasentoa ja Mila sai kehuja iloisesta asenteestaan, minä taas sain hieman hienosäätöä palkkaamiseen. Lisäksi teimme luoksetuloja ja saimme vinkkejä mahdollisiin vaikeisiin liikkeisiin. Mietin kysyisinkö seuraamisesta, jossa Milalla on (tai ainakin oli) ongelmia kontaktin pysymisen kanssa, vai liikkeestä maahan menosssa, jossa Mila ei meinaa tajuta mennä maahan. Milalla oli kuitenkin niin hyvä vire seuramisessa, että päätin valita liikkeestä maahan. Saimme muutamia hyviä vinkkejä, eiköhän tästä vielä vähän treenaamalla olisi kisaamaan!:D Sen eteen saan kuitenkin tehdä vielä paljon töitä.



Illalla oli agility. Olisin ymmärtänyt aivan hyvin, jos Mila ei olisikaan oikein jaksanut tehdä hommia niin innolla. Päivän koulutus oli sille varmasti raskas (vaikka se ei välttämättä aina näytä siltä, kun tuo kääntyili selälleen ja odotteli rapsuttelua. Osaa se ottaa kaikki niin rennosti:,D) Kuinkas kävikään, Milalla oli ihan mahtava meno. Virtaa, virtaa, virtaa, eikä mitään tietoa rankasta päivästä! Se syttyi radalla, haukkui ihan innoissaan. Se on aina tykännyt aksaamisesta, mutta ei koskaan ole haukahdellut innostuksesta. Mila vaan rakastaa tehdä hommia, super pupsi! Odotteluaikana se repi lapasia kädestäni ja oli mahdottoman innokas.



Tällä kertaa muistuttelimme takaakiertoa, rata oli kuitenkin helppo. Umpiputken ajattelin tuottavan meille ongelmia, mutta niistä ei ollut mitään tietoakaan. Mila on alkanut jo hyvin hakea putkea kauempaa.
Sillä on kyllä ihan huippu vire toimia lajissa kuin lajissa!

Aksailun jälkeen kyllä huomasi, että neidillä oli raskas päivä takana. Iltapissille ei olisi huvittanut lähteä vesisateeseen ja sen jälkeen neiti nukkui koko illan. Katsotaas mitä me keksittäisiin seuraavaksi;)

 

 



Agilityä ja paljon kuvia

Viime viikonloppu meni osaltani isoskoulutusleirillä ja sunnuntaina meinasi tulla kiire agilityyn. Me olemme nyt vaihtuneet toiseen halliin treenaamaan. Seura on sama vanha, mutta jonkin sortin yhteistyösopimuksen seurauksena halli vaihtui. Voitte kyllä kuvitella, ettei ollut mikään mukava yllätys, kun joku ilta luin facebookista ilmoituksen hallin vaihtumisesta.

Meillä on kokemusta tuosta hallista yhden alkeiskurssin verran. Matka sinne on pitkä ja halli on erittäin kylmä. No, kyllä me ainakin jouluun asti tuolla treenataan. Katsotaan sitten miten homma jatkuu.

Viime viikolla toiset olivat tehneet ennakoivaa valssia, joka oli minulle täysin uusi juttu. (Emme päässeet viime kerran treeneihin junnukoulutuksen takia) Pienien alun vaikeuksien jälkeen aloin ymmärtää jutun idean.

Ei meidän treenit menneet kyllä ihan putkeen. No se voidaan laittaa uuden hallin ja uusien tuoksujen syyksi. Nuuskiminen ei onneksi ollut vain meidän ongelma. Eipä siinä mitään sen kummempia, toivottavasti ensi kerralla menisi paremmin. Lopuksi saimme itse päättää mitä estettä tekisimme yksittäin. Kepeissä ei ollut verkkoja, joten päätin kokeilla rengasta. Viimeksi Milalla oli ongelmia sen kanssa, mutta se oli onneksi vain kerran. Nyt se edes onnistui.

Viimeinen virallinen lomapäivä ja huomenna lähdemme täältä mökiltä kohti kotia. Milalla on ollut täällä hirmu mukavaa koko viikon. Se on saanut juoksennella pihalla ja metsän poluilla vapaana. Se on päässyt moikkaamaan Darlaa ja "tekemään tuttavuutta" kisuihin.

Sunnuntaina on tiedossa taas varsin koiramainen päivä. Siitä enemmän myöhemmin. Nämä kuvat ovat tältä päivältä. 

Junnuvalmennus ja tet

Eilen lähdimme kymmenen maissa ajelemaan kohti Mikkeliä. Siellä oli junior handlerin valmennus, jonka kouluttajana oli Hilde Fredriksson. Huippu päivä, joka oli kyllä ihan odotettavissa noin huippu kouluttajalla.
Vähitellen halli alkoi täyttyä koirista. Olin muuten todella yllättynyt hallin koosta, se oli paljon paljon pienempi kuin osasin edes kuvitella. Ahdasta tuli.
Alussa Hilde piti meille hieman teoriaa. Videoesitys, jossa oli kuvia ja piti miettiä, mitä korjailisi seisottamisessa. Minusta se oli todella kiva idea ja siitä sai vinkkejä myös tulevaisuudessa vieraisiin koiriin.

Pian pääsimmekin aloittamaan treenaamisen. Ryhmä jaettiin kahtia, toisessa oli aloittelija ja toisessa kisaavat. Me kuuluimme kisaaviin. Aloittelijat aloittivat ja muut katsoivat hallin reunalla. Sitten tuli meidän vuoro mennä kehään. Alussa menimme kaikki yhdessä muutaman kerran ympäri. Sen jälkeen yksilöt. Pöydällä sain vinkkejä erilaiseen seisottamiseen. Olin ennekin ollut Hilden koulutuksessa, Kuopion valmennusviikonlopussa, jossa sain samat neuvot. Kuitenkaan Mila ei silloin suostunut seisomaan ilman namikättä ja luulin jo, ettei se onnistuisi vieläkään. Toisin kuitenkin kävi ja tätä "uutta tyyliä" aion todennäköisesti käyttää jatkossakin.



Sitten edestakaisin ja seisotus. Sain (tai saimme) kehuja vapaasta seisonnasta, mutta seuraamiseen lähtemisessä olisin saanut innostaa Milaa hieman enemmän.
Mila otti odottelun ihanan rennosti. Se retkahteli välillä selälleen ja makaili muutenkin rauhallisena, taisi nukahtaakkin muutaman kerran:3



Kun kaikki olivat menneet menimme vielä yksitellen ympäri ja sitten olikin välipalan aika. Syönnin jälkeen Sara testaili taas vähän Milaa. Koiria juoksenteli pienessä tilassa liikaa, eikä Mila millään meinannut jaksaa keskittyä. Erityisesti erästä shelttiä sen olisi tehnyt kamalasti mieli mennä nuuskimaan. No, ehkä se vielä tästä joku päivä!
Pian pääsimme jatkamaan. Kaikki kokoontuivat kehään ja Hilde kertoi mitä tulisi ottaa huomioon kun saa kehässä vaihtokoiran. Sen jälkeen saimme kaikki mennä itse pyytämään haluamaamme koiraa vaihtoon. Ehtona oli kuitenkin, että koiran ja rodun oli oltava vieras.
Menin pyytämään ruskeaa kleiniä. Saimme vähän aikaa tutustua koiriin, tämä herra olikin varsin suloinen. Menimme pareittain edestakaisin, jonka jälkeen seisotus. Milakin kulki yllättävän kivasti täysin vieraan tytön kansssa. Mutta oli siitä kyllä ihan super kiva päästä takaisin mun luo.
Lopussa esittelimme vielä omat rodut (tai Hilde esitteli). Menimme kaikki yksitellen eteen ja seisotimme ja liikutimme koirat ja Hilde kertoi muutamia juttuja, mitä täytyy ottaa huomioon kys. rodun kanssa. Sitten olikin aika lähteä kohti kotia. Näistä neljästä tunnista sai kyllä tosi kivasti irti, toivottavasti muistan mahdollisimman paljon jatkossa.

 

Tänään koitti sitten mun kauan odottemani ensimmäinen tetti-päivä. Olen siis kaksi viikkoa tetissä eläinlääkärillä. Työskentelin oikeastaan koko päivän toisen tettiläisen kanssa. Tästä oli suuri apu, sillä saatoin nopeasti kysyä neuvoa, hän kun oli ollut jo viime viikolla tetissä samassa paikassa. Aamulla vaatteitten vaihdon jälkeen pääsin heti töihin. Järjestelin ruiskuja ja kanyyleita. Sitten pääsin katsomaan muutaman hammaskivenpoiston ja muutaman muun pienen operaation. Ja sitten oli sitä siivoilua ja pyykkikoneen tyhjentelyä. Tämä eka päivä meni kyllä lähinnä totutteluun ja seurailemiseen. Jalkoihin tuo homma kyllä ottaa, kun kuusi tuntia seisot, välissä vain puolen tunnin ruokatauko. Huonenna taas uudestaan:)

 

 



Mätsärit, aksailua ja muuta höpinää

Huh! Onpa ollut taas kiireinen viikko. Postauksen pitkittäminen johtuu vain yhdestä syystä, joka sitten onkin ollut koeviikko. Todella rankka viikko takana, mutta nyt olisikin kolme viikkoa vapaata koulusta. Ensi viikolla meillä on tet, sitten syysloma ja sitten taas viikon tetti. Minä menen harjoittelemaan meidän lähieläinlääkäriin, jonka olen tainnut täällä joskus aiemmin mainita. Jännittävää ja mukavaa kahta viikkoa odotan ja erityisesti on kiva päästä näkemään mitä se työ ihan oikeasti on. Alku jorinat sikseen ja itse asiaan.
Viime viikon sunnuntai oli aika koiramainen päivä. Aamulla valmistauduin mätsäriin ja illalla menimme agilityyn. Mätsärissä sain kokea jotain todella mahtavaa. En halunnut rasittaa Milaa liikaa kehissä, että se jaksaisi illalla aksailla. Etsin siis itselleni vieraan koiran junior handleriin.
Tarjouksia oli tullut useita, mutta päädyin kuitenkin valitsemaan australianpaimenkoiran. Rotu tottakai vaikutti suuresti, sillä mikäli joku ei vielä satu tietämään, sellaista minä olen itsellenikin joskus tulevaisuudessa ajatellut.
Minun  piti ensin mennä kaverini kyydillä, mutta äiti suostuikin viemään meidät paikalle aikaisemmin, että ehtisin tutustua koiraan. Omistajalla oli siis kolme koiraa mukana ja sain kokeilla niitä kaikkia. Kaikki olivat ausseja, 7-vuotiaasta parivuotiseen. Kaikki koirat tuntuivat kivoilta, mutta jotenkin ihastuin Nasuun. Nasu kehäili lapsi&koira-kehässä, jonka jälkeen oli junnut.

 

Kehään, seisotus, ympäri ja yksittäisliikkeinä kolmio. Sitten tuomari tiputti yhden pois. Me olimme edelleen jatkossa. Sitten vaihdoimme koiria. Sain vaihdossa lagotto Elmon. Elmo oli mulla aiemminkin jossain junnukoulutuksessa vaihdossa, mutta siitä on kyllä aikaa. Onnistuin muuten esittäisessä, mutta takajalat jäivät kyllä välillä seisottamisessa liian taakse.



Sijoitettiin kolmas ja neljäs. Sitten teimme vielä yhdessä edestakaisin, jonka jälkeen tuomari osoitti meidät kakkoseksi. Tosi mahtava tunne, kun aivan vieraan koiran sain menemään noin hyvin.



Pian pääsimme Milankin kanssa kehään, heti numerolla 2. Parina meillä oli kiinanharjakoira. Mila liikkui ihan ok, vähän ne hajut oli taas kiinnostavat, mutta ne seisonnat oli kyllä niin <3. Pöydällä Mila sai kehuja kokeneesta esiintymisestä ja hyvästä lihaksistosta. Kyllä sen täytyy sitten olla hyvässä lihaskunnossa, kun kerran joka mätsärissä kehutaan. Saimme kuitenkin sinisen, kuulemma harjiksella oli paremmat liikkeet.




Sen jälkeen pääsin pyörähtämään Nasun omistajan toisen koiran kanssa kehässä. Tällä kertaa ihanan innokkaan Hyrrän kanssa. Hyrrä nappasi itselleen punaisen. Kehä oli levitelty täyteen herkkuja. Hyrrää ne eivät onneksi paljoa kiinnostaneet, vaan se malttoi esiintyä ryhdikkäästi. Kaikkein eniten vihaan mätsäreissä herkujen tiputtelua. Jos nyt yksi vahingossa tippuu, MUTTA PYRKIKÄÄ KORJAAMAAN NE AINA POIS. On niin ikävä tulla kehään, jos oman koiran liikkeet pilaantuu sillä, että se jää nuuskimaan mistä löytää namin. Ainakin, kun itse vielä omistan niin ahneen koiran.


kuvan ottanut Sanna Niiranen

Pieniä aikuisia oli reilu 20, joten pian oli aika mennä sinisten kehään. Itse olin hieman yllättynyt siellä olevista koirist. Monet olisin päättänyt juuri toisin päin. No, jokaisella on oma mielipide ja tuomarin mielipidettä täytyy kunnioittaa. Me emme kuitenkaan päässeet jatkoon, vaikka Milan vapaat seisonnat osuivatkin just eikä melkein!:)
Kaverini koira Kara kehäili myös oikein kivasti, saaden punaisen ja vielä punaisten kehässä top 6. Sen esiintyminen on kehittynyt huimasti!:))

Mätsärin jälkeen ehdimme nopeasti käymään kotona ennen kuin oli taas uudelleen meno. Agilityssä teimme melko pitkää rataa. Tällä kertaa en jaksa väsätä ratapiirrosta, mutta siinä oli hyppyjä, rengas ja pari putkea. Milalla oli suuria ongelmia renkaassa. Kyllä se ennen on mennyt sen keskellä rataakin, mutta nyt ei mennyt edes yksittäisenä. En tiedä mikä siinä oli, kun kaikki muutkin koirista kiersivät sen. Muuten meni ihan hyvin.
Tänään tulimme mökille, netti täällä ei ole mikä parhain, mutta jospa tämän postauksen julkaiseminen kuitenkin onnistuisi. Sunnuntaina menemme Mikkeliin junior handlerin valmennukseen. Siitä saa varmasti paljon irti ja hyviä vinkkejä. Agility jää meillä tällä viikolla välistä. Nyt yritän hieman panostaa tähän bloggailuun, kun on muutaman viikon hieman vapaampaa.