maanantai 26. elokuuta 2019

Yllytyshullut onnistumassa

Milan kanssa ei oltu harrasteltu aksaa reiluun vuoteen ja itsenäisiäkin treenikertoja oli kertynyt pyöreä nolla. Jollain ihmeen tavalla Sara sai mut kuitenkin houkuteltua kisaamaan Jyväskylään viime kuun lopulla. Samalla viikolla kävimme hallilla muistelemassa kepit ja kontaktit. Nautseri oli saanut vauhdissa pari isompaa vaihdetta ja aksa oli ihan mahdottoman kivaa!
Innoissamme, mutta kuitenkin erittäin nöyrinä lähdimme lauantai-aamuna ajelemaan kohti Jyväskylää. Milan ilmosin kahdelle aksaradalle, jotka olivat molemmat ihan aamusta. Radat vaikutti meille oikein sopivilta: suoraan juoksua eikä kamalasti ansaesteitä.
Ekalta radalta selvittiin virheittä vieläpä alle ihanneajan! LUVA siis taskussa, aika huisia. Koira kulki ihan hyvin, ei semmoista kyytiä kuin treeneissä, mutta hienosti joka tapauksessa. Radalla olimme ainoita, jotka saivat tuloksen.

Toiselle radalle mennessä olin itsekkin jotenkin paljon vapautuneempi, luotin enempi koiraan eikä mulla ollut enää paineita suorituksen kanssa. Tämä näkyi myös Milasta ja se myös kulki kovempaa! Milalla yleensä eka rata on paras, joten oli aika huippua kerrankin nähdä, että onnistumisia voi tapahtua myös seuraavilla radoilla.
Tältäkin radalta selvittiin ilman virheitä, joka tarkoitti vikaa nollaa ja oikeutta vaihtaa luokkaa seuraaviin kisoihin!! Kakkosluokka täältä tullaan♥️ Samalla tuli saavutettua aksatavoitteet tämän koiran kanssa, mutta eiköhän me silti vaan vielä kisata myöhemminkin. Ainoa nolla tehtiin tälläkin radalla.
Milan kanssa tää luokkanousu tuntuu ihan uskomattomalta. Niin paljon sen kanssa ollaan taisteltu, tuskailtu vauhdin kanssa, harkittu monesti täytyykö meidän vaihtaa lajia... Tauko näytti tuoneen tulosta ja kaikista parasta oli nähdä, että kisatilanteessakin pystyttiin onnistumaan♥️ Ennen kisoja laitoin tavoitteeksemme, että olen tyytyväinen, jos Mila kulkee. Se oli minulle aivan sama olisiko se ottanut keppivirheitä, pujahtanut väärän pään putkeen tai jotain muuta. Nyt se kulki ja vieläpä teki aivan just niin kuin ohjasin! Maailman paras Mila.

tiistai 20. elokuuta 2019

Lähiryhmiksessä

Pitäis oppia, että postausten kerryttäminen ei ainakaan helpota tätä urakkaa. Niimpä nyt itseäni niskasta kiinni ja koitetaan päivittää blogikin ajantasalle, varautukaa siis monenlaiseen tarinaan lähipäivinä!
Heinäkuun alussa (6.7) pyörähdimme tyttöjen kanssa Tuusniemellä ryhmänäyttelyssä. Edellisenä viikonloppuna kävimme Kavan kanssa muistuttelemassa kehäkäytöstä (ja tärkeimpänä treenaamassa väistämättömyyttä tuomarin kopeloidessa). Penska kävikin nappaamassa sieltä palkinnot ollen isojen aikuisten PUN2.

Tuusniemellä molempien kehät menivät juuri päällekkäin, mutta onneksi saatiin Sara avuksi♥️ Ausseja oli näyttelyssä 7 ja nuorten luokan nartuissa oli toinen puoli vuotta Kavaa vanhempi narttu. Kava sai ERIn, voitti luokkansa ja molemmat saivat SA't. Jännättiin vielä avoluokan narttu ja lopulta paras narttu-kehässä oli vain kaksi koiraa ja järjestys oli sama: Kava voitti! Roppi-kehässä vastassa oli vetsku-uros ja minun pikku sinttiäinen oli ROP!!

"18 months old. Medium sized. Very feminine. Balanced. Propotioned enough. Very good neck and topline. Correct side movement. Could be more self confident." ERI1, SA, PN1, SERT, ROP
- George Schogol, Georgia

Samaan aikaan, kun minä oli kehässä Kavan kanssa, pyöräytti Sara Milan kehässä. Tarkalla ruotsalaistuomarilla se sai erinomaisen ja oli samalla myös ROP-veteraani. Ja ekaa kertaa hammastodistuksesta oli muuten hyötyä, onneksi se tuli aikoinaan hommattua.

"Kraftfull äldre dam. Utmärkt huvud och uttryck. God ??. Kraftfull bröstpanti. Utmärkta vinklar. För äldrern utkärkta rörelser. Utmärkt svans." ERI1, ROP-vet
- Kurt Nilsson, Ruotsi

Rotukehät olivat heti aamusta, mutta päätettiin kuitenkin jäädä vielä ryhmiin, kun kerta molemmat sinne pääsivät. Käytiin väliajalla hakemassa kaupasta ruokaa ja napsittiin vähän kuvia. Ryhmässä ei menestystä tullut, hienoa esiintymistä molemmat siellä osoittivat. Saralle valtavat kiitokset mukaan lähtemisestä, esittämisavusta, kuvista, seurasta jajaja...♥️

lauantai 13. heinäkuuta 2019

Reissun päällä // part 2

Toisen reissupostausen vuoro, jatketaan mihin viimeksi jäätiin eli Palangan reissun sunnuntaipäivästä.
Sunnuntaina olimme näyttelypaikalla kymmenen maissa. Mäyräkoira oli taas kehässä ensimmäisenä, se sai erinomaisen ja oli luokassaan toinen.

Junnuaussieita oli tänään yksi enemmän kuin lauantaina. Kava sai erinomaisen ja voitti taas luokan. Roppi-kehässä se oli VSP häviten urokselle. Aika huisi boosti päällä pikku-Kakkiksella!

"tähän arvostelu, jos sen joku kaunis päivä saan käännätettyä" ERI1, JN, ROP-JUN, PN1, VSP 
- Daiva Rimaitytė, Liettua
Vetskukäppänöitä oli sunnuntaina toinenkin Milan lisäksi. Mila sai erinomaisen ja voitti toisen ollen samalla myös rodun paras veteraani. Roppikehässä ei enää menestystä tullut.

"tähän arvostelu, jos sen joku kaunis päivä saan käännätettyä" ERI1, VN, ROP-VET
- Nadezhda Melnikova, Valko-Venäjä

Reissuseurasta cockeri oli luokkakakkonen ja jenkki ROP. Hieno reissu siis koko porukalla. Näyttelypäivän jälkeen lähdimme suoraan ajamaan Riikaa kohti. Sunnuntai-maanatai välisen yön vietimme Riikassa. Meillä oli hieman vaikeuksia löytää pimeällä perille ja olimme hieman kauhuissamme mihinkä lääväkylään oikein olimme tulleet😂 Onneksi meidän kämppä oli kuitenkin tosi siisti ihan uusitun näköinen, ötökät vaan olivat "hieman" harmina. Aamulla lähdimme aikaisin ajamaan Talliinnaan, pysähdyimme matkalla vielä pakolliset kauppareissut😉 
Puoli seiskalta laiva saapui Helsinkiin ja siitä vaihdoimme autoa jonkun huoltsikan pihalla. Saran kyydillä matkasimme koko yön aina kotiin asti. 
Huisit kiitokset vielä ihanille reissukavereille, meillä oli kyllä kaikkien vastoinkäymisten jälkeen erittäin mahtava reissu. Toivottavasti päästään tällä porukalla vieä myöhemminkin matkailemaan♥️ Ja Saralle tietysti vielä suurkiitokset kyydistä kotiin asti, juttujen taso ei ollut enää siinä vaiheessa kovin kummoinen, mutta se ei liene mitään uutta😃

perjantai 21. kesäkuuta 2019

Reissun päällä

Kesäkuun alussa reissuttiin oikein urakalla, kun vihdoin koitti kauan odotetun näyttelyreissun vuoro. Meillä meni tämä reissu niin monta kertaa uusiksi, että voisin sanoa melkein yllättyneeni, kun oikeasti lopulta saimmekin tämän toteutettua!

Keskiviikkona (5.6) Mimosa tuli cockerin ja mäyräkoiran kanssa meille. Illalla pakkailimme viimeisiä kamoja ja käytiin koirien kanssa metsässä. Torstaina puoli kolmelta meillä lähti juna kohti Lahtea, josta tarkoitus oli vaihtaa kulkupeli autoon. Junamatka aiheutti stressitasojen nousun, kun meidän junan veturi hajosi ja jouduimme Pieksämäellä vaihtamaan toisen veturin. Tämä oli vielä vanhanmallinen veturi, jolla pystyi kulkemaan puolet hitaampaa mitä alkuperäisellä veturilla.
Olimme varanneet reilun parin tunnin myöhästymis/eksymis/syömis/koirien ulkoilutustauot, mutta junan lähtiessä Pieksämäeltä taukoaika oli jo tippunut puoleen. Hidastumisia oli luvassa lisää, kun Kouvolassa veturi piti vaihtaa vielä toiseen päähän junaa ja tässä meni kuulemma parisenkymmentäminuuttia lisää. Paniikki alkoi iskeä, että nyt tulee kyllä tosi kiire laivaan, eikä meillä ole ollenkaan varaa eksyä esim. Helsingissä matkalla satamaan.
Mimosa kävi kysymässä vinkkiä konnarilta, että mitä meidän tässä tilanteessa kannattaisi tehdä, että ehdittäisiin laivaan. Konnari oli suoraan sanonut, että jos meillä on mahdollista saada autokyyti jo Kouvolasta, pääsisimme sillä todennäköisesti paljon nopeammin perille kuin että odottaisimme Kouvolassa ensin veturin käännön ja sitten matkustaisimme vielä tällä vanhan mallin veturilla Lahteen. Ei auttanut kuin laittaa heti kolmannelle reissukaverillemme Aamulle viestiä, josko hän voisi koukata meidät Kouvolan asemalta. Aamu suostui ja vaihdoimme autokyytiin jo Kouvolassa♥️
Asemalla pakkasimme tavaramme, itsemme ja neljä koiraa pieneen punaiseen Golfiin ja matka kohti Vantaan Tokmannia saattoi alkaa.

Meidän oli tarkoitus käydä Ikeassa vielä syömässä ennen laivaan menoa, mutta aikataulu oli niin tiukka, että meidän oli pakko selvitä ilman ruokaa laivaan asti. Tokmannin pihassa nappasimme kyytiin vielä yhden amerikancockerin ja näin koko konkkaronkka oli saatu kyytiin ja matkamme saattoi tosiaan alkaa. Pääsimme kuin pääsimmekin satamaan ajoissa ja jäimme odottamaan autojonossa laivaan pääsyä.

Puoli kymmeneltä pääsimme ajamaan laivaan ja suuntasimme heti Burger kingiin syömään😂 Parin tunnin matkan jälkeen saavuimme Tallinnaan ja lähdimme ajamaan yötä myöten tarkoituksena ajaa koko yö aina Liettuan Palangaan saakka. Olimme etukäteen laskeneet olevamme yhdeksän maissa aamulla perillä, mutta tälläkään kertaa epäonnelta ei voitu välttyä. Pääsimme Pärnuseen saakka ja loppujen lopuksi jouduimme jäämään yöksi autokorjaamon pihaan🙈 Laitoimme korjaamon pitäjälle viestiä tilanteesta, että meidän pitäisi päästä heti kahdeksalta hoitamaan asiamme, sillä matkaa Liettuaan oli vielä n. 450 kilometriä. Yöksi jäimme autoon nukkumaan ja aamulla saimme todella hyvää palvelua heti kahdeksalta! Pian pääsimme jatkamaan matkaa ja ilman ongelmia selvisimme majapaikkaan saakka. Ilta meni syödessä ja koiria puunatessa.
Lauantaina lähdimme ajamaan kohti näyttelypaikkaa, joka oli meidän Airbnb-kämpästä noin kymmenen minuutin päässä. Meillä oli mäyräkoira kehässä kymmenen maissa, seuraava siitä parin tunnin päästä. Käyrämäyrä oli hienosti ROP ja sai junnusertin, jee!
Auspaita oli ilmoitettu näyttelyyn 7, josta kolme oli junnunarttuja. Yksi junnu oli poissa. Kava sai erinomaisen ja voitti luokkansa ja pian se kutsuttiin ROPpikehään, jossa oli urosten normisertin voittaja ja narttujen normisertin voittaja lisäksi. Kakkis oli hienosti VSP ja tuli samalla LIETTTUAN JUNIORIVALIOKSI!!!♥️

"tähän arvostelu, jos sen joku kaunis päivä saan käännätettyä" 
ERI1, JN, ROP-jun, PN1, VSP
Renata Petkevičienė

Milan kehää saimme odotella hetkisen, siellä ei ollut yhtään koiria samassa luokassa. Käppänäkehän kehäsihteeri oli kyllä ihan kujalla koko touhusta ja minulla ei ollut mitään hajua, missä kehässä kulloinkin olin. Tavoitteet eivät olleet tuomarin takia kovin korkealla ja ilmoitinkin Milan kehään oikeastaan vain kannatuksen vuoksi "kun nyt täällä kuitenkin ollaan, niin sitten vaikka kotiudutaan hylsyn kanssa". Olikin pieni järkytys, kun syynäämisen, mittaamisen ja tarkkojen liikkeiden katsomisen jälkeen mummeli saikin erinomaisen! Sitten juoksin kolmessa kehässä, kolmen eri koiran kanssa eri aikaan, eikä minulla ollut pienintäkään hajua mikä kehä kulloinkin oli kyseessä😃 Ilmeisesti ensimmäisessä kehässä meidän ei olisi oikeasti kuulunut olla vaikka kehis ja tuomari kumpikin meidät sinne pyysi, toisessa kehässä meillä oli ilmeisesti kaverina koira, joka ei sinne oikeasti kuulunut, kun tämä kehä otettiin lopulta uusiksi. Roppikehässä uros vei voiton, mutta MITÄ? Minun Mila oli VSP!?? Tämä tarkoitti myöskin sitä, että saatiin toinenkin uusi valio meidän leiriin. Mila valioitui LIETTUAN VETERAANIVALIOKSI!😘
"tähän arvostelu, jos sen joku kaunis päivä saan käännätettyä" 
ERI1, VN, ROP-vet, PN1, VSP
- Maret Kärdi
Viikonlopun tavoitteet tuli siis saavutettua molempien osalta jo lauantaina, aika huippu juttu! Matkaseuramme spanielit pärjäsivät myöskin loistavasti, jenkki oli ROP ja sai sertin ja cockeri voitti luokkansa ja sai junnusertin♥️
Ryhmäkehissä Kava poimittiin vielä isossa BIS-juniorikehässä 14 parhaan joukkoon ja käyrämäyrä oli omassa roturyhmässään RYP5.



---

Jotta tästä ei tulisi aivan kymmenen kilometrin mittaista postausta, jatketaan loppureissu seuraavassa postauksessa. Yritän saada sen kirjoitettua heti, kun vain ehdin. Tänään lähdetään juhannuksen viettoon Saran luokse ja sunnuntaina suuntaamme Suurleirille Lapualle, jossa olemme melkein koko ensi viikon.

perjantai 31. toukokuuta 2019

Toukokuu pähkinänkuoressa

Kiirettä on keväällä pitänyt ja hetket, jolloin on saanut istahtaa alas tekemättä mitään ovat olleet laskettavissa yhden käden sormilla. Reissun päällä on vietetty myös kuluneen kuun aikana paljon aikaa.

Kavan kanssa jäimme tokosta kesätauolle puolessa välissä toukokuuta. Saimme paljon treeniläksyjä kesäksi, toivottavasti olemme päässeet niissä syksyyn mennessä hyvään vauhtiin.
12.5 kävimme Kavan kanssa Iisalmessa näyttelyissä. Vettä tuli kuin saavista kuten Suomen ulkonäyttelyissä on lähes aina tapana. Kakkis ei oikein ollut tuomaritädin mieleen, se sai EHn ja oli luokassaan kolmas. Mielenkiintoisia kommentteja ja tuloksia oli ausseilla noin yleisestikin. Esitin myös avoluokassa uroksen, joka sai hyvän. Kehän jälkeen moikattiin muutama kaveri ja sitten lähdimme ajelemaan takaisin kotiin, ehdittiin vielä sopivasti illaksi Milan rallytreeneihin.
"Scissorbite. Small female, needs to develop in total. Muzzle a bit snipy. Eyes a bit round, could be  darker. Good ears. Good neck and topline. Good chest and bone and feet. Good coat structure but missing undercoat at the moment. Good movement. Still a bit narrow in rear." EH, JUK3 
- Myriam Vermeire, Belgia

18.5 kävimme oman seuran agilitykisoissa hakemassa Milalle virallinen mittaustulos. Jännitystä riitti, sillä tiesin Milan olevan ihan rajalla menisikö miniksi vai mediksi. Juoksuttaminen metsässä ennen mittausta auttoi selvästi, sillä pöydällä Mila oli mini! Se oikein röhnötti mittaamisen ajan, vaikka kovasti yritin saada sitä nostamaan edes vähän päätään. Aksakuume, joka oli jo valmiiksi korkealla nousi päivän aikana ihan eri sfääreihin. Toivottavasti päästäisiin pian Milan kanssa kisaamaan.
(C) Hanna Dunder
22.5 juhlimme Milan 9-vuotissynttäreitä. Hurjaa, kuinka aika kuluu näin nopeasti! Ikä näkyy muutamana lisääntyneenä harmaana karvana, mutta askel ei ole lainkaan muuttunut raskaammaksi.
Viime viikonloppuna olimme Kavan kanssa Espoossa Suurleirin ohjusten koulutusviikonlopussa. Tänä vuonna jokaisella sai olla mukana vain yksi koira, joten Mila oli jätettävä kotiin, Kavaa kun ei oikein voinut jättää. Meillä oli ihan huippu viikonloppu, vaikka missasimmekin kokonaan perjantai-illan ohjelman, kun olin pääsykokeissa. Pääsimme treenaamaan monia eri lajeja ja kouluttamaan toisiamme. Mahtava seura ja hyvä ruoka kuuluivat myös viikonloppuun. Huippu kesäleiri on tiedossa! 
(Seuraavat 5 kuvaa (C) Emma Tuominen)
Nyt on pitkästä aikaa vapaa viikonloppu, kun ei tarvitse oikeasti tehdä yhtään mitään esipakkailua lukuun ottamatta. Ensi viikolla matkalaukulle on taas kovasti käyttöä kun suuntaamme torstaina kohti etelää!