Viime aikojen tapahtumia

Meidän toissa viikko oli varsin ohjelmantäyteinen. Luvassa oli Milan näyttelytrimmiä, treenejä niin näyttelyiden, tokon kuin rally tokonkin parissa sekä parit mätsärit.
Itsenäisyyspäivämätsäreissä oli hurjasti koiria. Mila sai punaisen nauhan, mutta ihan ei sijoituksille yltänyt. Kavan kanssa saimme odotella vielä useamman tunnin, ennen kehään pääsyä. Kavakin sai punaisen nauhan ja oli lopulta kolmestakymmenestäviidestä pennusta toisiksi paras! Hieno kakara❤️

Sunnuntaina (9.12) kävimme toisissa mätsäreissä. Mila esiintyi aivan huikeasti kuin mikäkin maailman omistaja. Se oli lopulta kolmanneksi paras veteraani. Heti vetskujen jälkeen Mila kisasi vielä junior handlerissa Saran kanssa ja he voittivat. Isojen pentujen kehä oli kyllä suoranaista sirkusta. Melkein kaikille annettiin mitä ihmeellisempiä neuvoja esittämiseen. Kava, joka jo muutenkin on alkanut väistää tuomaria, väisti kyllä vielä entistä enemmän, kun tuomari tuli niin uhkaavana sitä kopeloimaan... Väistämisestä näytettiin rokottavan aika rajulla kädellä monen kohdalla. Kava sai sinisen, sijoittui kuitenkin sinisten kehässä neljänneksi. Huippu esiintymistä joka tapauksessa! Vielä varmuutta se kaipaa kopeloimiseen, mutta kyllä sitäkin karttuu kunhan se vaan saa ikää lisää ja paljon kokemuksia.

10 kk kuva on näköjään epähuomiossa jäänyt julkaisematta tänne

Nyt ikää on se 11 kuukautta, kohtahan me päästään juhlimaan jo ekoja synttäreitä!

Viime viikon tiistaina Milalla oli hieroja. Arvelinkin sen olevan melkoisen jumissa, sillä Kavan kanssa riehuessa meno näyttää välillä kovin rajulta. Pidempien lenkkien jälkeen Mila on ollut myös vähän jäykkä. Olin aivan oikeasssa. Niskasta löytyi vähän kireyttä, etuosa oli juntturassa, selässä oli vähän jumia ja taka-osa oli myös jumissa. Onneksi kaikki saatiin kuitenkin hyvin availtua ja Mila käyttäytyi tapansa mukaan oikein hienosti. Koira kuitenkin tuntui hierojan mukaan hyvin lämmitellyltä ja jäähdytetyltä eikä sillä ollut mitenkään erityisesti vasen puoli enemmän jumissa kuin oikea, mitä voisi rallytoko-koiralta olettaa. Jospa seuraavaa hierontaa ei tarvitsisi näin kauaa odotella!

Tiistai-iltana huomasin myös, että Milalta oli lähtenyt hammas edestä. Juuri sopivasti näin ennen messaria vieläpä! Luultavasti se oli irronnut koirien leikkiessä vetoleikkejä. Pientä järkytystähän siinä heti pukkasi, mitä meidän kehäilystä nyt tulisikaan. Onneksi Mila sentään oli jo veteraani eikä tuomareita yleensä niitten hampaat niin kiinnosta. Joka tapauksessa hammas täytyi käydä lääkärille näyttämässä, ettei mitään palasia suuhun ollut jäänyt. Sain ajan jo torstaille. Röntgenkuvaa ei vain silloin pystynyt ottamaan, sillä koira olisi täytynyt rauhoittaa ja rauhoitusaineista olisi tullut taas doping-ajat, emmekä kehään olisi päässeet. Aikaa saimme siirrettyä maanantaille ja eilen Mila kävikin lääkärin vastaanotolla.
Viimeiseen asti se laittoi kaikki voimansa rauhoitusainetta vastaan. Tuhahteli vielä huoneen ulkopuolelta kuuluville äänille ja vaikka takapää alkoikin jo pettää, se käveli silti. Sitten minun täytyi jo käskeä Mila maahan, ettei se vaan satuttaisi itseään kaatumalla maahan. Muutaman tunnin päästä minua tuli vastaan mahdottoman touhukas snautseri, joka oli heti juoksemassa joka suuntaan. Kovin hämmentynyt Mila oli tilanteesta, raukka oli varmaan kovin ihmeissään paikasta, missä se oli herännyt. Lähdimme kotiin peittojen alle lepäämään.

Messaripostausta tulossa seuraavaksi!

Riikka Pulliaisen tokokoulutusta ja omatoimista aksailua

Sunnuntaina kävimme Mikkelissä Riikka Pulliaisen tokokoulutuksessa. Molemmat koirat olivat mulla mukana, mutta vain Milan kanssa osallistuin koulutukseen. Kava oli harjoittelemassa hiljaa olemista, sille tuntuu olevan välillä vähän haastavaa odottaa hiljaa, jos muut koirat treenaavat hallissa jotain vauhdikkaampaa. Päivän aikana me treenailimme seuraamista ja kaukoja sekä lopussa teimme kokeenomaisen alokasluokan paikkiksen. Jokaiselle omaa treeniaikaa oli runsaasti ja siinä sai keskittyä omiin ongelmakohtiin. Uudenlaisia vinkkejä saatiin erityisesti seuraamiseen, nyt täytyy vaan päästä jatkamaan treenejä kotonakin.

Pilke, Telma, Huima, Mila & Kava

Aksailu pääsi jatkumaan, kun sain vihoviimein hommattua pitkästä aikaa avaimen halliin. Eräänä perjantai päivänä kävimme koirien kanssa siellä treenailemassa. Tarkoitus oli tehdä aksaa ja tokoa, mutta viiden kuukauden agilitytauon jälkeen emme ehtineet tokoilla ollenkaan, kun kaikki olimme niin fiiliksissä aksailusta. Milan kanssa teimme radanpätkää ja nautseri oli sitä mieltä, että tällaisen pitkän tauon aikana on ihan oikeutettua unohtaa, että viimeinenkin keppiväli on pujoteltava:-D Kava taasen pääsi juoksemaan putkia. Se alkoi hakemaan niitä jo ihan todella hyvin eikä ottanut edes häiriötä minusta, vaikka juoksin vieressä. Loppuviikosta varailin hallia taas, silloin jatketaan siitä mihin jäätiin ja jospa ehdittään tokoilemaankin.

Turinaa taas

Milan kanssa starttailtiin tosiaan rallytoko-treenit meidän seurassa, joista jo aiemmin vihjailinkin. Snakutseri on ollut hurjan pätevä ja ollut aina mahdottomalla innolla mukana touhuilussa. Jospa saataisiin pakka kasaan ja ensi vuonna päästäis korkkaamaan avoin luokka.

Kavan kanssa tokossa ollaan päästy tekemään pohjia vähän jokaiseen liikkeeseen. Ollaan opeteltu suuntakäskyjä, tehty merkin kiertoa, noudon alkeita, kaukokäskyjä, paikallaolo harjoituksia... Perusasento alkaa olla jo aika hyvin hallinnassa, seuruussa se lähtee helposti poikittaa ja tällä hetkellä harjoitellaan takapään käyttöä ja toivotaan, että se auttaisi ongelmaan. 

Arkielämässä Kavan kanssa ollaan viime aikoina jouduttu keskustelemaan, kuinka hihnassa kävellään vetämättä. Siinä työ on vähitellen alkanut tuottaa tulosta, mutta vieläkin on pitkä matka kohti täydellisen rauhallista ja tempoilematonta lenkkiä. Muutamien koirien päälle tulevien irtokoira-episodien jälkeen, Kavasta on tullut ohituksissa epävarma. Parempi puuttua asiaan hyvissä ajoin ennen kuin tilanne eskaloituu pahemmaksi. Eilen ja tänään ollaan saatu muutama oikein hyvä ohitus! Uhmaikä sillä puskee päälle ja kovasti täytyy välillä aina kokeilla rajojaan. Täytyy vain itse pysyä lujana, että samat säännöt pätee kuin aina ennenkin. Muutenpa meidän elämään ei mitään ihmeellistä kuulu, ollaan nautittu kauniista syyspäivistä ja pitkistä metsälenkeistä.

9 kuukautta

Mila tokoilee

Paljon on vielä hommaa edessä, vaikka paljon ollaan treenailtukin!

Syksyä