Valoa tunnelin päässä

Hui, kuinkas tässä on taas päässyt näin käymään, että bloggailu on unohtunut kokonaan. Siispä tiedossa on hieman tilannepäivitystä meidän viime aikojen tapahtumista.

Lauantaina kävimme Milan kanssa Varkaudessa VARPSin aksakisoissa. Siellä oli kaksi rataa normirata ja hypäri, josta normi oli ensin. Tuomarina toimi Salme Mujunen, jonka radalla olimme aiemminkin vuosi sitten kesällä saman seuran kisoissa. Tuomarin takia oikeastaan tänne rohkeninkin, sillä hänellä tuntuu olevan Milalle sopivia ratoja, joissa ei kauheasti kikkailuja tarvita. Vaikka mahtuihan näihinkin ratoihin muutama hieman kyseenalaisempi ohjauskohta.

Minikoiria oli ihan mukavasti paikalla ja samoin oli myös kiva nähdä useampi käppänä samoissa karkeloissa. Rataantutustumaan pääsimme vasta kolmen jälkeen, sillä ykköset olivat vasta iltapäivällä viimeisinä.

Starttasimme ihan loppupäässä, joten ehdin katsoa muutaman radan ennen kun lähdin hakeman Milaa autosta. Snautseri hyppäsi oikein innokkaana matkaan ja uusi halli oli jännä paikka. Intoa oli ennen rataa kuin pienessä kylässä, kun partaeläin tajusi pääsevänsä aksaamaan.
Meno näytti todella hyvältä kepeille asti, joissa Mila äkkäsi jonkun hajun ja meni väleissä sekaisin. Siitä nappasimme vitosen. Keinulla tapahtui jumitus, joista olin jo luullut pääsevämme eroon. Siinä se snautseri vain törötti, ilman aikomustakaan tulla alas... Kontaktin kuitenkin otti, joten esteeltä selvisimme virheittä, tosin aikaahan se vei. Loppuradan teimme puhtaasti. Erityisen tyytyväinen voin olla puomin kontaktiin, jota se nyt viime aikoina on alkanut pomppimaan, jos en tee omaa rytmitystä kunnolla. Lopputuloksissa selvisimme maaliin neljänsinä.

Seuraavaksi oli hypäri, johon lähdimme Milan kanssa ihan ilman mitään paineita vain pitämään hauskaa, sillä mitään haettavaa sieltä ei ollut. Tämä myöskin kannatti ja uskaltaisin ehkä jopa sanoa tätä parhaimmaksi kisaradaksemme ikinä! Mila toimi juuri niin kuin pitikin, kepit oli hieman hitaahkot, mutta puhtaat kuitenkin. Maaliin selvisimme nollalla ja ihanneaikaa nopeampana. Fiilikset olivat ihan katossa, oli ihana saada vähän uskoa meidän tekemiseen, kun jo pidemmän aikaa itseluottamus on ollut jossain todella syvällä piilossa.
Jälleen kerran sijoitus oli neljäs ja palkinnot jäivät vain 0,04 sekunnin päähän. Ei kuitenkaan harmita pätkääkään tuollaisen radan jälkeen, taas tämä muistutti, että ei tule toivoa menettää ja nyt vaan paljon treeniä, uusia kisapaikkoja ja kokemusta alle! Keinu lähtee tehotreeniin, viime ohjatuissa sainkin varmasti ihan toimivan vinkin sen opetukseen.

Henkilön Nimare's Cool Lady Of Mine (@milanblogi) jakama julkaisu 21. 10ta 2017 klo 10.42 PDT

Viikonlopun aktiviteettia

Syksyn kirjoitukset olivat viime viikolla, joten opiskeluun on mennyt ihan rutkasti aikaa viime aikoina. Kun normi koeviikko sattui täysin kirjoitusten päälle, oli lukemisen määrä tuplattu. Vaikka osasinkin odottaa tätä vuotta erittäin rankaksi lukemisen takia, se silti pääsi yllättämään minut. Kevättä siis oikein innolla odotellessa.

Nyt viikonloppuna oli hetki aikaa huokaista ja heittää kaikki kouluhommat unholaan. Eilen kävimme Milan kanssa oman seuran mätsäreissä. Kehästä jäi hieman ristiriitaiset fiilikset. Parikehässä liikuimme vain kahdesti yhdessä ympäri ja nauhakehä oli kilpailu "kenen koira jaksaa seisoa pisimpään" siellä ei siis liikuttu ollenkaan, mutta seisoa sai senkin edestä. Mila liikkui todella kivasti ja oli muutenkin koko päivän kivassa vireessä, mussu❤ Punaisissa sijoitusta ei kuitenkaan snautserille irronnut.

Tuulian kanssa päätimme huvikseen ilmoittaa Maisan (keskari villakoira) ja Milan parikisaan. Muut parit olivat joko saman rotuisia tai vähintäänkin samasta perheestä, joten jo alun alkaenkin mahdollisuutemme olivat heikoilla. Niinhän siinä myös kävi, että viidestä parista olimme viidensiä:D Milasta kuitenkin saa olla varsin ylpeä, sillä se ei oikein tykkää, että toiset koirat tulee ihan sen iholle. Se menee siitä ihan lukkoon. Nyt vieressä juokseva puudeli ei kuitenkaan haitannut pätkääkään, vaan pötkylä pökötti ravata kauniisti!

Täksi päiväksi olimme sopineet Tintin kanssa kimppa-aamulenkin. Lähtö kuitenkin myöhästyi hieman, kun kumpikaan meistä ei jaksanut vielä nousta sängystä:D Lenkki venähti vajaaseen kymmeneen kilometriin, kun kävelimme sieltä vielä takaisin kotiin. Sheltit ja snautseri olivat aivan poikki kotona. Tuota ihanaa maastoa täytyisi hyödyntää useamminkin. Pieni syksyinen sadekaan ei haitannut syksyn värien ollessa parhaimmillaan.

Muurame RN

Viime viikon sunnuntaina suuntana oli Muuramen ryhmänäyttely. Hyppäsimme Milan kanssa kahdeksalta Uunon omistajan kyytiin. Näyttelypaikalla olimme ihan hyvissä ajoin, käppänät oli merkitty alkavaksi toisena rotuna kympin jälkeen. Onneksi Mimosa oli ehtinyt varaamaan meille sateensuojan, jonne saimme heitettyä tavarat. Musta-hopeita oli ilmoitettu hurjat 18 kappaletta ja heti näyttelyluetteloa vilkaistessani huomasin, että myös taso oli todella kova. Mila oli viimeinen musta-hopea eikä valioluokassa ollut muita koiria.

Päivä oli ennustettu kovin sateiseksi ja etukäteen jännitin kovasti, kuinka Mila suostuisi sateella esiintymään. Myöskään meidän kehän aikaan ei sateelta voitu välttyä. Snautseri kuitenkin päätti yllättää ja esiintyi todella hyvin.
Niinpä kehäsihteeri heilautti erinomaisen ja saimme vielä SA'n päälle! Siitä suoraan parhaan nartun valintaan, jossa oli kolme koiraa. Mila liikkui todellakin asenteella ja niinhän se valittiinkin narttujen voittajaksi. ROP:pi kehässä oli vastassa hieno uros. Mila veti tällä kertaa pidemmän korren ja oli ROP! Aika huisia, toisen kerran roppi jo peräjälkeen. Mainittakoon myös, että menimme myöskin ekaa kertaa ihan minun itse tekemälläni trimmillä!

Henkilön Nimare's Cool Lady Of Mine (@milanblogi) jakama julkaisu 10. 09ta 2017 klo 10.52 PDT

Yksi junnuluokan uros kävi välissä kehässä ennen kuin pääsin Uunon kanssa kehään. Uuno esiintyi hienosti ja tuomarin vingauttaessa vinkulelua taisi hän itsekin olla hieman ihmeissään Uunon voimakkaasta reagoinnista. Pikku snautseri olisi heti halunnut napata lelun suuhunsa:D Tuomari tykkäsi Uunosta ja se sai erinomaisen ja vieläpä ainoan SA'n uroksista. ROPpi kehässä kävi samoin kuin Milan kanssa. Ei olisi päivä kovin paljoa paremmin voinut mennä: kaksi koiraa kehässä ja molemmat rodun parhaita!

Ryhmiä saimme odotella vielä tovin, mikä ei ollut sateesta johtuen kovin nautinnollista. Kun ryhmät viimein pääsivät alkamaan, Mila oli vähintäänkin terässä! Se jaksoi vielä todella hienosti keskittyä ja isoon kehään juostessa snautseri esiintyi kuin mikäkin BIS-voittaja! Tuomari oli kuitenkin jo päätöksensä tehnyt, eikä häntä tällä kertaa näyttänyt pienet koirat miellyttävän.

"Keskivahva. Kompaktit hyvät mittasuhteet ja väritys. Oikea turkki. Tyypillinen pää. Täydellinen ylälinja. Oikea häntä. Hyvät kylmaukset. Tarpeeksi kehittynyt rinta. Oikea seisominen. Vapaat liikkeet" (vapaa suomennos)
- Miroslav Zidar, ERI, VAK1, SA, PN1, ROP

Ikimuistoisemmat hetket meidän kesässä

Niin se taitaa olla, että kesä jo hurahtanut ohi, kun ylihuomenna käännytään jo syyskuun puolelle. Nyt olisi aika muistella meidän kesän kohokohtia, joista osasta en ole tänne blogiin paljon maininnutkaan.

Kesäkuun puolessa välissä matkustimme Kuusamoon Oulun kautta. Kuusamossa parhain snautseri nappasi viimeisen sertinsä ja valioitui samalla! Reissulla ehdimme muutakin kuin vain näyttelyitä.

Kesä-heinäkuun vaihteessa vietimme viisi päivää Lapualla Kennelliiton Suurleirillä, ehkä yksi elämäni parhaista viikoista uskomattomassa seurassa!

(C) Mima Jämsä

Meidän kesään mahtui myös rentoutumista ja nautiskelua kauniista kesäpäivistä.

Erinäinen treenailu kuului meidän kesäohjelmaan hyvin painotetusti. Aksassa kehitimme vauhtia ja tokossa kontaktia seuraamiseen. 

Heinäkuun viikkoa vietimme Etelä-Suomessa Turun ja Tampereen suunnilla. Mila oli tuttuun tapaan matkassa mukana. Viikon aikana ehdimme käydä sukuloimassa ja tutustumassa eri kaupunkeihin ja katsomassa muutamia nähtävyyksiä. Perjantaista sunnuntaihin tutustuttiin Oriveteen ja nautittiin luonnon rauhasta. Maanantaina snautseri hengaili Turussa ja tiistaina pyörähdimme Naantalissa. Kotiintulomatkalla kävimme kurkkaamassa, miltä näyttää Aulangon luonnonsuojelualue Hämeenlinnassa.

Kesäloman aikana ehdimme käydä vain yksissä mätsäreissä. Pitkän illan jälkeen snautseri oli jo tosi väsynyt, mutta pääsimme kuitenkin reilun parin kymmenen sinisen nauhan saaneista kahdeksan parhaan joukkoon.

Kesäloman viimeistä viikonloppua vietimme Kuopion näyttelyssä. Mimosa ja Sulo pitivät meille huippu seuraa koko viikonlopun ja vielä viikon vaihteenkin ajan.

Kiitos kesä 2017, tehdään ensi kesästä vähintään yhtä mahtava!❤

Tilannepäivitystä

No johan taas hetki on vierähtänyt, kun viimeksi koneen ääreen olen istahtanut postaamaan tänne jotain. Tarkoituksena nyt kirjoitella hieman tilannekatsausta, meidän kuulumisia ei ole nyt hetkeen tänne kertoiltukaan.

Syyskuussa päästään taas jatkamaan agilityn ohjatuissa, meillä vaihtuu niin kouluttaja kuin koko ryhmäkin. Alunperin fiilikset olivat ryhmän vaihtumisesta todella sekavat ja lymysin varmaan viikon ihan pohjalla sen asian kanssa. Meidän vanha ryhmä oli nimittäin ihan huippu ja tuntuu tosi oudolta, että ne samat treenikaverit ei olekkaan enää joka viikkoisissa treeneissä, joista osan kanssa koko laji aloitettiin vuosia sitten alkeiskurssilla... Ehkä tämä kuitenkin vielä iloksi muuttuu, toivotaan ainakin.

Omatoimisesti olemme käyneet aksailemassa Milan kanssa hallilla ja välillä Sara ja Huima ovat tulleet seuraksi. Milan kanssa ollaan keskitytty lähinnä vauhtijuttuihin erinomaisella menestyksellä. Tällä hetkellä snautseri toimii oikein kivassa vireessä käytännössä koko ajan! Vähän olen lelupalkkaustakin välillä sille koittanut opettaa, mutta nami motivoi edelleen paljon paremmin.

Parin viikon päästä suunnitelmissa Milan kanssa Muuramen ryhmänäyttely. Siellä onkin varsin mukavasti koiria ja musta-hopeita käppänöitä jopa 18! Onneksi mitään menetettävää tai haettavaa ei ole, joten mennään lähinnä pitämään hauskaa ja katsomaan mitä mieltä tämä tuomari-setä on partaeläimestä.

Tiistaina kotiutui postista kauan odotettu paketti. Olen jo pidemmän aikaa etsiskellyt näppärää kiinteää objektiivia, kun sellaista ei vielä ole hyllyn päältä löytynyt. Hyvään tarjoukseen oli pakko tarttua ja paketista paljastui Canonin 50mm 1.4 käytettynä, mutta kuitenkin täysin uudenveroisessa kunnossa. Rakastuin kyllä tähän aivan ensi silmäyksellä, vaikka vasta yhden kuvausreissun olen sen kanssa ehtinyt tekemään.

Jospa tää bloggauselämä täältä taas aktivoituisi hiukan kunhan saan ensin nuo syksyn kirjoitukset alta pois. Siihen asti meidän elämää voi seurata tarkemmin instagramista, sinne on paljon näppärämpi päivittää tapahtumia kuin tänne, joten blogi on jäänyt viime aikoina taka-alalle.