Match Show 9.11.2013

Näissä mätsäreissä on tullut viime aikoina käytyä aika usein. Tosin jos ajankohta sopii, niin miksipä niihin ei voisi osallistua?
Paikka meille oli jo ennästään tuttu, Milan ollessa pentu kävimme siellä pentukurssilla ja onpa tuolla taidettu ainakin yhdet mätsärit käytyä. Kehiä oli vain kaksi, olisi siellä kyllä tullut aivan liian ahdasta, jos olisi ollut yhtään enempää. Toisessa kehässä oli lapsi & lelukoira ja lapsi & koira. Molemmissa oli vain yksi osallistuja, sitten alkoi junnut. Meitä taisi olla 7. Me kisasimme numerolla kolme. Menimme yhdessä kerran tai pari ympäri, jonka jälkeen otettiin yksilöt. Ja voi tuota mun rakasta pientä, eihän se suostunut kulkemaan yhtään. Hajut ihanassa tekonurmessa veivät voiton. Junnujen suoritus meni kyllä meidän osalta aivan penkin alle, enkä ihmetellyt yhtään, vaikka jäimme toisisksi viimeisiksi.
Sitten odoteltiinkin kauan, ennen kuin pienet aikuiset alkoivat. Me olimme heti alkuun, numero 2. Parina meillä oli musta villakoira. Ja Mila ei ollut edelleenkän kovin kiinnostunut kävelystä. Mitäköhän ilmettä siellä maassa oikein oli? Hajut veivät myös muidenkin koirien nenät mennesään, joten ainoita ei onneksi oltu. Muuten Mila esiintyi tosi iloisesti. Esitin Milan vapaasti, jolloin sen häntä vatkasi isolla kaarella edestakaisin.
Tuomarilla oli vaikea päätös, kummin päin nauhat menevät. Villiksellä oli paremmat liikkeet, mutta Milalla oli tuo ihana into tekemiseen. (ja sehän se ainakin mun mielestä tärkein asia onkin, että on kivaa ja koira nauttii) Lopulta saimme sinisen.
Pieniä aikuisia oli vain 10, joten pian oli sinisten kehän aika. Yksi koira tippui vain pois, me olimme vielä jäljellä:) Seisotimme koiria kauan ja teimme vielä ympäri. Tuomari sijoitti nelosen, kolmosen ja mehän oltiin sitten ykkönen. Palkinnoksi 3 pussia herkkuja, ei ruusuketta, ei pokaalia:o vaikka oltiin sinisten paras? Eihän ne pokaalit tärkeimpiä ole, mutta kyllä köyhä paikka on. Viime vuonna saimme suklaamunan. BIS-kehään kuitenkin kolmatta kertaa peräkkäin. Oikeastaan tiesin jo, että tyhjin käsin sieltä lähdetään, kun vain 4 parasta palkittiin. Ja niinhän siinä loppujen lopuksi kävikin. Kaikki bis-kehäläiset saivat kuitenkin 2 pussia herkkuja.

Milan suoritukseen olen kyllä todella tyytyväinen, itse olisin (erityisesti junnuissa) voinut ottaa siihen paremman kontaktin. Ylivoimaisesti parhaiten se meni kyllä sinisten kehässä, ihanaa ravia, ei ainuttakaan laukka-askelta. Ylipitkällä karvalla kuitenkin tosi kiva suoritus, nyppimisaika toivottavasti saadaan pian varattua. Muuten meidän ensi vuoden näyttälykalenteri menee lähes kokonaan uusiksi.
Seuraavan kerran meidän kuulumisia sitten tokon merkeissä!

Pitkästä aikaa tokoilemassa

Kahdeksasta yhdeksään oltiin tokoilemassa. Meidän B:n kurssista siis jäi kaksi viimeistä kertaa keväällä juoksujen takia välistä.
Milalla oli taas alkuun vähän ongelmia tuon käyttäytymisen kanssa. Se ei oikein malttanut odottaa hiljaa ja teki kaikki liikkeetkin vähän yli-innokkaasti. Ensi kerralla täytynee suorittaa vähän pidempi lenkki ennen hallille menoa. Kurssilla oli bortsu, sakemanni, dobberi ja ilmeisesti mustaterrieri? eli siis Mila oli reilusti kaikkia pienempi.
Muut harjoittelivat toisella puolella hallia paikalla makuuta, seuraamista ym. kun yksitellen kävimme ohjaajan kanssa hyppyä ja pitkän suoran seuraamista. Hyppyä olenkin takapihalla harjoitellut, ilman tarkettia menee jo hyvin!;) Milan kanssa pitäisi vaan siinä alkaa keskittymään myös liikkeen "lopetukseen". (Kävelen koiran viereen esteen toiselle puolelle ja se seisoo siinä liikkumatta minnekkään.) Mila nimittäin istahti heti, kun menin esteen toisella puolen.
Seuraamisessa oli taas sellainen ongelma, että minähän en osannut kävellä suoraan:'D Kävelin vinoon-> Mila kävelee liian kaukana tai vinossa. Saattoiko tässä olla selitys meidän huonoon seuraamiseen? Tehtiin vielä uudestaan, tällä kertaa tekonurmen mattojen "välissä?", mistä erotin viivan ja suoraan käveleminen onnistui. Silloin se seurasi tosi nätisti. Kehuja tuli, ettei olla tauolla laiskoteltu.
Ensi viikolla olisikin sitten noutoa, kapulanpito-treenit alkakoon!

Otsikoton 11

Kuukausi on kerennyt vaihtua, eikähän tätä vuotta ole enää kauaa jäljellä. Milan kanssa en ole (taaskaan) touhuillut erityisempää. Ihan vasta hoksasin, että meillähän on tiistaina toko:o Silloin keväällä kun ne pari viimeistä kertaa jäi juoksujen takia välistä. Voisi tässä välitellen alkaa muistuttamaan mieleen noita liikkeitä ja varsinkin tuo kapulanpito on ollut meillä pitkällä tauolla. Saa nähdä suostuuko pikku neiti enää pitämään sitä suussa.
Torstina kävin kokeilemassa erästä espanjanvesikoiraa. Hirveästi en siitä viitsi puhua, mutta eihän tuota tiedä vaikka joskus junnuihin saisin lainata;) Pikku Elli asuu siis oikeastaan melkein meidän naapurissa. Näin ekalla kerralla aika meni pääasiassa lenkkeillen ja annoin sen ihan rauhassa tutustua minuun. Normaalilla hihnalla parkkipaikalla vähän juoksutin ja hyvinhän se onnistui. Seisominen tuotti vielä vähän ongelmia (meinasi istua), mutta hei, tämä oli vasta ensimmäinen kerta. Siis täyden kympin suoritus! Milallekkin tekee ihan hyvää, kun taluttelen muitakin koiria. Se on niin kamalasti mun perään. Ettei tämä postaus jäisi aivan kuvattomaksi muutamia vanhoja kuvia lenkiltä.
Meidän kuulumisia varmaan siis ensi kerran sitten tokon jälkeen.

 

Mätsärissä 26.10.2013

Tänään mätsäriin Milan seuraksi lähti myös Kara kaverini kanssa. Kara ei osallistunut minnekkään, vaan oli vaan tutustumassa suureen maailmaan, pikkunen<33 Ehkä ensi kerralla sekin pääsisi kehään. Tosi mahtava päivä oli kyllä (niin kuin aina mätsäreissä onkin) Milan kasvattajakin oli saapunut paikalle. Junior handler oli siirretty viimeiseksi, koska muuten olisi tullut niin paljon päällekkäisyyksiä. Pieniä aikuisia oli 21 ja me kisattiin juuri sillä numerolla. Yksinään siellä siis oltiin. Punainen tuli, ei kyllä ollut yllätys;) Pian tulikin meidän vuoro mennä punaisten kehään. 4 valittiin jatkoon, pitkään tuomari katsoi meitä. Jatkoon päästiin kuitenkin. Neljän parhaan valinnan jälkeen seisotettiin ja juoksutettiin koirat pari kertaa ympäri. En uskonut, että kahden parhaan joukkoon päästäsiin. Ja lopuksi, mitä ihmettä? Ykkösinähän me kehästä poistuttiin. Tuomari kehui asennetta, ilmeisesti siitä syystä me eka sija saatiinkin.
Junnukehän odottelu kesti to-del-la kauan. Tuomari oli tosi hidas. Vihdoin me kaikki 12 junnua kutsuttiin kehään. Tässäkin olin se viimeinen. Tuomari kertoi vaatetuksen tärkeydestä, minkä väriset vaatteet kannattaisi minkäkin värisen koiran esittäjällä olla. Yksilöitä ei ollut ollenkaan, jota en kyllä kehässä muistanut ihmetellä. Tuomari tipputti handlereita pois, lopuksi jäljellä oli enää viisi. Me kuuluimme niiden joukkoon. Neljäs sija sieltä kehästä. Heti sen jälkeen BIS-kehään. En uskonut, että pärjäisimme siellä kovin hyvin. Myöskin Milan kasvattaja oli kehässä siperian huskyn kanssa. Meidät jaettiin kahteen ryhmään, me kuuluimme toiseen. Vähitellen koiria alettiin sijoittamaan. Pian oli enää kolme jäljellä. Me, nahka ja rhodesinkoira.(?) Mentiin kaikki vielä pari kertaa ympäri. Mila alkoi laukata, joten meidän "kohtaloksi" tulikin sitten BIS3 sija. Uskomatonta, noin sadan koiran joukosta Milahan napsauttikin pronssia! Tosi kivat palkinnot oli. Naksuja kamala määrä, ruokaa, 10 e lahjakortti Har-min farmille, 5 e lahjakortti M&M:mään, lahjakortti hierontaan, pari isoa pystiä ja ruusuketta, luu, narulelu, avaimenperä, laatikko (minne voi ilmeisesti laittaa joululahjan ym.), suklaata.

Palkintoposee

Match Show 20.10.2013



JH1, SIN1 & BIS9

Tänään tuli sitten lähdettyä mätsäröimään Musti&Mirri areenalle. Junnut oli jaettu nuorempiin ja vanhempiin. Vanhemmissa osallistujia oli 4, me kisattiin numerolla 2. Milan liikkeet jäi aluksi hieman maan nuuskimiseksi. No, tuomarihan päätti sitten vaihdattaa koiria. Minä sain hihnan päähäni welsh corgi pembroken. Seisotettiin, mentiin ympäri ja sen jälkeen vaihdettiin omat koirat takaisin. Tuomari sijoitti neljännen, ja kolmannen. Sitten vaihdettiin taas koiria, tällä kertaa sain lk. kääpiömäyräkoiran. Taas mentiin ympäri ja vaihdettiin omat koirat. Sen jälkeen tuomari tuli luokseni, kätteli ja osoitti menemään ykkös-paikalle. Jes, toinen voitto ja kisoja nyt on kertynyt muutamia.
Taas tuli huomattua, että Milan kanssa täytyy kyllä todella alkaa harjoittelemaan myös toisten taluttelua. Jälleen kerran sitä ei tuntunut kiinnostavan mikään muu kuin minä.
Pieniä aikuisia odoteltiinkin sitten melko kauan, kerkesin käyttää Milan vielä pisulla. Sitten kuulin, että 17 ja 18 kehään. Jännittämään en kerennyt, mutta onneksi olimme niin lähellä kehää etten olisi taas myöhästynyt sieltä. Parina meillä oli kaunis pembroke. Sain Milaan jotain ihanaa iloisuutta liikkeissä, mutta se ei riittänyt punaiseen nauhaan vaikkakin tuomarin mielestä päätös oli todella vaikea. Odottelu jatkui, kunnes kaikki sinisen nauhan saaneet kutsuttiin kehään. Tehtiin liikket kolmessa osassa 4-5 koiran ryhmissä. Tuomari otti viisi jatkoon (sijoitettiin myös viisi), ensimmäisenä meidät. Neljän muun jatkoon päässeen jälkeen seisotettiin koirat ja pari kierrosta ympäri. 5, 4, 3 oli jo sijoitettu. Meitä oli enää kaksi jäljellä. Taas mentiin kierros ympäri ja eikös vaan me olla ykkösiä. BIS kehää odotellessa;)
BISsissä kaikki palkittiin. Kovin suuria odotuksia minulla ei ollut (ainoa "tavoite" oli, ettei nyt ihan viimeiseksi jäädä) sen jälkeen, kun olin katsonut miten upeita koiria muissa luokissa oli. Yhdeksäntenä/12  lähdettiin kehästä sitten ulos. Hyvillä mielillä. Napsahtaakohan meille vielä joskus sen kaikkein kirkkainkin pokaali;D

Palkinnoksi siis 2x pokaali, 3x ruusuke, ruokaa, 2x "pieni mutta pippurinen"-kylttiä, 2x herkkupusseja, jotain venähdysvoidetta (?), pussukka, 10 e lahjakortti lemmikkiasemalle sekä joku mystinen Racinelin pussi, mitä en ole vielä avannut.