Kuun alussa meillä oli tiedossa odotettu reissu, jonka toteutumista sai vaan jännittää viimeisille hetkille saakka. Olimme Mimosan ja koirien kanssa suunnitelleet lähtevämme Viroon näyttelyreissulle. Maailman tilanne oli se mikä oli ja erityisesti Baltian tilanne huolestutti. Näyttely saatiin kuitenkin järjestymään, siellä kaikilta vaadittiin vain tuplarokotus tai sairastettu korona, negatiivisella testilläkään ei ollut halliin mitään asiaa. Rohkenimme lähteä, kuljettiin maski päässä, pestiin käsiä ja parhaamme mukaan liikkuessa pyrittiin noudattamaan turvavälejä. Liikkumisemmekin rajoittui hotelli-kauppa-näyttelypaikka-välille vaikka toki muuallakin olisi ollut kiva kierrellä.
Torstai-iltana ajelin Jyväskylään ja yövyimme Kavan kanssa siellä. Aamuvarhaisella, joskus viiden paikkeilla starttasi auto ja hurautimme ensin Espooseen nappaamaan vielä yksi koira matkaan ja sitten satamaan ja laivaan. Tartossa ja hotellilla olimme perillä joskus kuuden maissa. Wolttailimme iltapalat ja sitten alkoi koirien pesu-urakka. Suihkussa vesi tuli vain katosta mikä hieman hankaloitti tätä pesu-urakkaa, vaan onneksi tiimityö todettiin tässäkin asiassa tehokkaaksi ja Mimosa pesi koiria samalla kun minä täyttelin kuppeja ja kippoja, joilla kaadettiin vettä koiran päälle.
Lauantaina meidän kaikki kehät olivat vasta iltapäivän puolella, joten aamulle saatiin jätettyä vielä vähän trimmiurakkaa ja aamupalasta nautittiin pitkän kaavan kautta. Kävimme Kavan kanssa vielä kahdestaan heittämässä vähän pidemmän aamulenkin, kun oli vähän taukoa sateesta.
Näyttelypaikalla leiriydyimme ja juuri sopivasti oli alkamassa lounastauko ja kaikki kehät seisoivat, joten päästiin vielä kehässä vähän lämppäilemään. Ausseja oli ilmoitettu 15. Valionarttuja oli kolme, kaikki Suomesta. Lauantaille oli sattunut tuomarimuutos, virolainen tuomari oli vaihtunut liettualaiseen. Tuntematon nimi minulle enkä oikein löytänyt mistään etukäteen vinkkiä, mitä voisi olla odotettavissa, mutta kun kerran oltiin lähdetty reissuun niin kyllähän se koira oli sitten kehään saatava.
Kava sai erinomaisen, voitti luokkansa kera SA'n. Paras narttu -kehässä oli kaksi junnua ja kaksi valiota. Valiot kiilattiin kärkeen ja siinä oli järjestys. Kava PN1, sertillä ja CACIBilla. Ja tavoitteet saavutettu, wohoo! Roppikehään saatiin vastaan hieno junnu-uros, joka vei pidemmän korren. Ei haitannut kuitenkaan tippaakaan, Kavasta leivottiin Viron muotovalio ja samalla se sai viimeisen CACIBin, jonka se nyt tarvitsee ennen ensi kesää.
Menestystä tuli muullakin porukalla. Amerikan cockereissa ROP, sertillä ja CACIBilla ja uusi valio myös, PN2 vara-CACIBilla. Setteri jäi juuri ja juuri ilman rusetteja: PU3. Ryhmissä am.cockeri nappasi vielä RYP3-sijan, joten ei jääty isoihin kehiinkään ihan turhaan.
Näyttelypäivän jälkeen oltiin molemmat aika poikki, käytiin hakemassa kaupasta vielä jotain iltapalaa ja muuten ilta menikin aika pitkälle vain sängyssä maaten.
Sunnuntaina oli aamulla pieni tauko rankkasateesta ja oltiin suunniteltu, että käytäisiin napsimassa muutama turistikuva kaupungilla koirista. Kuvailun jälkeen ajelimme suoraan näyttelypaikalle.
Me oltiin varattu 22.30 satamasta lähtevä laiva, mutta koska ryhmiin ei ollut asiaa, päätettiin että lähdetään jo ajelemaan ja katsotaan saataisiko vaihdettua aiempaan laivaan. Koska oli sunnuntai ja yrityksistä huolimatta totesimme lopulta, että laivayhtiön aspa oli mennyt justiin kiinni, bookkasimme halvat laivat toisesta yhtiöstä ja pääsimme kuin pääsimmekin aiempaan laivaan. Satamassa meitä odotti jännittävä poliisitarkastus. Kyseltiin ajokorttia ja passeja ja kuinka monta meitä autossa oli. Poliisi katsoi kysyvästi takapenkin suuntaan ja tokaistiin vaan, että koiria siellä vain on. He olisivat halunneet tarkistaa, mutta kun huomasivat takaosaston täyteyden ja myös sen, että kaikki tulee alas jos ovet avaa toivottelivat vain hyvää illanjatkoa😂
Suomen päässä pudotimme yhden koiran pk-seudulle ja sitten lähdimme ajelemaan pohjoista kohti. Jyväskylään jäi Mimosa ja sieltä matkustimme Kavan kanssa kahdestaan kotiin. Kotona oltiin joskus vähän ennen neljää yöllä. Ajokeli oli molempiin suuntiin aivan hirveä. Menomatka vesisadetta, tulomatka vesisadetta, loppumatka suoraa räntää ja lunta. Onneksi kaikki sujui kuitenkin hyvin ja päästiin ehjinä perille. Ja onneksi maanantaiaamuna ei ollut aikataulua, koska silloin muuten nukuttiin.
Mimosalle kiitos taas laatuseuran takaamisesta, aina yhtä kiva reissata yhdessä💓
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Huomioithan, että kommenttisi tulee näkymään vasta kun olen hyväksynyt sen.