Akiliitoa

Eilen pääsimme starttaamaan taas agilitytreenit joulutauon jälkeen. Minulla on tapana joka kerta täytellä treenivihkoon plussat ja kehitysehdotukset treeneistä, mutta onhan niitä aina oma vaivansa tänne blogin puolelle vielä erikseen napsutella. Tällä kertaa ajattelin kuitenkin korjata tapani ja toteuttaa sen täällä blogissa.

Mittasuhteet kakkii ja pahasti

Positiivista:
+ Huisin hienot kepit
+ Pitkästä aikaa pääsimme treenaamaan kunnolla kontakteja. Tauko on selvästi tehnyt Milalle hyvää, sillä nyt sillä oli niissä ihan erilainen vauhti. Kontaktit olivat myös nätit, eikä Mila hypännyt kertaakaan, mistä olen erityisesti sen riskialttiin juoksupuomin kanssa erittäin tyytyväinen
+ Vauhtiakin alkaa löytyä, Milalla selvästi intoa tehdä
+ Päästiin välillä taas pidempiä matkoja ilman palkkaa

Kehitettävää:
- Oma ohjaukseni tyssäsi usein, kun Mila ei mennytkään niin kuin olin suunnitellut. Esim. takaakierroissa se lähti kiertämään hypyn pidempää kautta palatessaan takaisin päin. Minun tulisi kuitenkin vain antaa sen tehdä omat ratkaisut, vaikka se olisikin erilailla kuin itse suunnittelin.
- Loputkin jumitukset pois. Muista, älä hermostu!
- Ajoituksen kanssa saa ajoittain olla vieläkin tarkempi
- Kepeillä muista rintamasuunta kun käännät koiran alkuun -> luota siihen, että se menee oikeasta välistä!

Näiden treenien ehdoton ongelmakohta oli siis jälleen kerran omassa ohjauksessani. Minulla on välillä kovin vaikea luottaa Milaan, enkä uskalla antaa sen työskennellä itsenäisesti. Lukkiudun myös helposti, vaikka se menisikin aivan oikein, mutta ei niin kuin olin itse rataantutustumisessa suunnitellut. Jo rataantutustuessa minun tulisi paremmin miettiä, että mitä jos se päättääkin tehdä tällaisen ratkaisun.

Kuvituskuviksi pari kuvaa, kun kävimme joku aika sitten aksailemassa Musti&Mirri-areenalla.

Aksaa, mätsäriä, ellällä

On aivan liian pitkä aika edellisestä postauksesta. Kovimmat kiireet koulussa ovat nyt takana, koeviikko tuli tänään osaltani päätökseen ja nyt on pitkästä aikaa hetki aikaa hengähtää. Viime viikkoina meidän arkeemme on kuulunut lähinnä lenkkeilyä ja kuvailua.
Agilityn pääsimme aloittamaan uudessa hallissa pari viikkoa sitten. Voitte uskoa, että olin enemmänkin kuin vähän innoissani tästä. Tällä hetkellä mun motivaatio koirani kanssa touhuamiseen on kyllä ihan huipussaan! Uusi halli vielä erityisesti on lisännyt innostusta. Matkaan ei kulu enää niin paljon aikaa, eikä tarvitse talvella hytistä kylmästä. Valitettavasti tämä uusi halli on kuitenkin sen verran pieni, että se ei täytä kisamittoja, joten mitään kovin pinta-alaltaan suuria ratoja tuolla ei pysty tekemään.

 

Ekat treenit menivät lähes täydellisesti penkin alle. Milaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa koko touhu ja itse olin tästä jotenkin hieman häkeltynyt, enkä sitten siinä suorilla oikein osannut korjata mitään. Mila saattoi vain jäädä keskelle kenttää seisoskelemaan ja siinä se sitten törötti, vaikka minä tein mitä. Sain kuitenkin ohjaajalta ihan huippu vinkkejä, joita saimme jo seuraavissa treeneissä käyttöön. Ihanaa, kun joku tuntee rodun ja ymmärtää sen omapäisyyden.

 

Viime maananatain treeneissä olin ottanut kaikista näistä neuvoista opikseni ja meillä meni jo paljon paremmin. Kyllähän Mila vielä edelleenkin välillä niitä totaalijumeja ottaa, mutta tällä kertaa minä osasin itse varustautua niihin paremmin. Meillä oli tällä kertaa "möllit", jossa siis tehtiin kisanomainen treeni, otettiin ajat ja kaikki vielä palkintojen kera. Niinhän siinä kävi, että me voitimme, vaikka taisi tuo pistelasku olla hieman kummallinen:'D No, joka tapauksessa: paljon hyvää, mutta vielä paljon kehitettävää. Ja siitä jatkamme sitten seuraavilla viikoilla. Erityisen iloinen saan kyllä olla molempien treenien keppeihin.

Olimme Milan kanssa jostain mätsäristä voittaneet ilmaisen terveystarkastuksen eläinlääkäriin. Lahjakortti oli kuun alussa vanhentumassa, joten viikko sitten kävimme sen käyttämässä. Perustarkastus tehtiin ja kaikki tuntui olevan kunnossa. Milan korvat olivat aavistuksen tulehtuneen näköiset, mutta niin ne ovat kyllä aina. Säännöllistä puhdistusta jatkamme ja jos se ei auta niin täytyy sulkea pois allergioiden mahdollisuudet. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että ne saattavat olla ihan kuivatkin. Trimmaajalta saimme rasvaa korviin ja heti rasvauksen jälkeen ne ovat näyttäneet paljon paremmilta.

 

Paljastui tällä käynnillä itselleni myös aikamoinen yllätys. Neiti on valeraskaana. Ei ihan ensimmäisenä ole tämä käynyt mielessä, kun ei tuolla ole ollut minkäänlaisia valeraskauksen oireita. Niin se vain eläinlääkäritäti puristi tissistä maitoa hoitopöydälle. Tämä saattaa hyvinkin vaikuttaa käytökseen agilityssä, ainakin niin toivon.

PARI VIIKKOA sitten käväisimme myös Siilinjärvellä mätsärissä. Ilmoitin meidät junior handleriin ja pieniin aikuisiin. Junnuissa meitä oli vain kolme ja siitä kehästä poistuimme kera punaisen ruusukkeen. Tuomari oli kovin hidas, joten odottelua riitti ennen kuin pääsimme aikuisten kehään.

 

Tässä välissä kävin pyöräyttämässä aivan ihanan australianpaimenkoiratyttösen isojen aikuisten punaisten kehässä. Sieltä ei kuitenkaan mitään menestystä irronnut. Viimein pääsimme Milan kanssa parikehään pitkäkarvaisen mäyräkoiran pariksi. Iloisella esiintymisellä irtosi punainen nauha. Punaisten kehässä oli muistaakseni parikymmentä koiraa, joissa kyykimme aivan loppumetreille asti. Viimeisenä ennen sijoituksia tuomarin oli pakko tiputtaa meidät pois. Mätsärikuvat (C) Johanna Tolonen.

JH1, PUN"5"

Kuvaushommissa mätsärissä ja aksatreeniä

Viime viikon lauantaina olin lupautunut kuvaajaksi meidän oman seuran mätsäriin. Samallahan se Milakin tuli pyöräytettyä kehässä, vieläpä ihan kivoin tuloksin.
Junior handlerissa osallistujia taisi olla 10. Me pääsimme heti toisina yksilöarvosteluun. Se meni mielestäni tosi hyvin. Pöydällä tuomari kysyi koiran ikää ja että onko koira oma. Hän ei antanut ollenkaan asetella, vaan pyysi sitten heti alas pöydältä. Liikkeinä oli kolmio ja sen jälkeen seisotus. Mila liikkui tällä kertaa ihan älykivasti. Vapaasti seisonnassa se jäi ensin vähän vinoon, mutta korjasin sen sitten ja Mila oikaisi itsensä. Sitten kiitos ja odottamaan sijoituksia. Ensin tuomari sijoitti neljännen, kolmannen ja toisenkin. Sen jälkeen hän tuli kättelemään meidät voittajiksi.

 

Pienten aikuisten kehää saimme odotella jonkin aikaa, mutta onneksi minulla oli hommia kuvaamisessa ja odottelu ei tuntunut niin pitkältä. Meidän parina oli jälleen villakoira (on muuten ollut ainakin viimeiset kolme kertaa putkeen). Tuomari tykkäsi kovasti Milasta ja saimme punaisen. Punaisten kehässä koiria oli parisen kymmentä ja pysyttelimme pitkään mukana. Meidän takana oleva handleri häiritsi suoritustamme kyllä aika tavalla, kun höpötteli niin kuuluvaan ääneen koiralleen: Kuka tuli? (siihen Mila on oppinut reagoimaan ja yritti pyöriä joka suuntaan katsomaan kuka sieltä sitten tuli). Loppuvaiheessa Mila meni jotenkin aivan lukkoon. Korvat olivat takana ja hilsettä alkoi pukata, mitä ei tapahdu juuri koskaan kehässä. Siinä vaiheessa tuomari tuli kättelemään meidät pois, juuri viimeisenä ennen sijoituksia Eli olimme ns. PUN5. Tuomari harmitteli, kun ei voinut meitä sijoittaa, mutta minusta se oli kyllä aivan oikei. Mila tosiaan oli aivan lukossa.
Kehän jälkeen jatkoin kuvailua ja pääsin kokeilemaan muutamaan aivan ihanaa koiraa. Kehien purkamisen jälkeen pääsimme ajelemaan kohti kotia. Jos jotain kiinnostaa käydä katsomassa kuvia mätsäristä, ne löytyvät facebookista haulla Helmimätsärit.

JH1, PUN"5"

 

Sunnuntaina oli jälleen aksatreenit. Minulla oli niihin aika kovat odotukset, sillä edellisellä kerralla meni niin super hyvin ja olin sitten mennyt ilmoittautumaan 27.2 agilitykisoihin. Treenit menivätkin ihan ok. Kontakteilla vauhti on kyllä kasvanut sen verran, että ohjaajan kanssa yhdessä aloimme miettiä, pitäisikö Milalle kuitenkin opettaa on-off kontaktit. Kepeissä oli tapahtunut jotain, ja yht' äkkiä Mila saattoikin lopettavansa ne kesken.
Eilinen kisapostaus on tuloillaan ja toivottavasti saan julkaistua sen vaikka jo huomenna.

 

 

Koiramainen viikonloppu

Lauantaina kävimme Milan kanssa avajaismätsärissä. Kehien aikataulut oli porrastettu ja minulla oli mahdollisuus osallistua vain junior handleriin. Junnut alkoivat puoli yksitoista ja osallistujia oli huimat kolme. Milan kanssa en kamalasti ehtinyt harjoitella, joten menimme kehään aikalailla kylmiltään. Muutaman juoksukierroksen jälkeen tuomari siirtyi yksittäisarvosteluun, jossa hän kysyi ikää ja pyysi näyttämään hampaat. Sen jälkeen teimme kolmion, edestakaisin ja lopuksi vielä ympäri ja jonon perälle. Sitten meidät laitettiin järjestykseen ja meidät käteltiin voittajiksi. Lopuksi tuomari antoi vielä henkilökohtaista palautetta, mutta ei meille keksinyt mitään korvattavaa. Minusta suoritus meni muuten ihan hyvin, mutta liikkeisiin Mila kaipaa vielä treeniä.



Sunnuntai jatkui koirien merkeissä. Suunnistimme nimittäin (jälleen) ystävänpäivämätsäriin Musti&Mirri-areenalle. Tänne oli saapunut enemmänkin tuttuja ja heti ilmojonossa Sara kysyi, josko voisin lainata Milaa lapsi&koira-kehään. Mila pääsi siis pyörähtämään sielläkin kehässä Saran pikkusiskon kanssa. Oikein hienosti tämä pari menikin! Välillä Milalla meinasi tulla mammaa ikävä, mutta täytyy olla silti ihan super ylpeä pikku parrasta. Sen kanssa ei olla vieläkään täysin ylitetty lapsikammoa. Tuolla kehässä ei ollenkaan pelännyt, vaikka pieniä lapsia pyöri joka puolella ja oli kehässä aivan vieraan tytön kanssa. Parivaljakko sijoittui hienosti toiseksi seitsemästä osallistujasta.

Tämän jälkeen sain suunnata heti suoraan junior handler-kehään. Mila oli vielä hieman sekaisin edellisestä kehästä ja raukka joutui sitten aivan suoraan toiseen kehään. Junnuja oli ilmoittautunut ihan mukava määrä ja porukka oli jo ehtinyt pyörähtää muutaman kierroksen yhdessä ympäri, ennen kuin me saavuimme kehään. Yksilöarvostelussa teimme kolmion ja edestakaisin. Kun kaikki olivat käyneet yksilöarvostelussa, tuomari alkoi tiputtamaan handlereita pois. Minä olin jo aivan varma, että tippuisimme, sillä en ollut todellakaan tyytyväinen meidän suoritukseen. Saimme kuitenkin jatkaa, ja pian tajusin meidän olevan neljän parhaan joukossa. Teimme vielä pareittain edestakaisin ja muutaman kerran yhdessä ympäri, jonka jälkeen tuomari päätti sijat. Meidät käteltiin neljänsiksi.



Sitten Mila pääsi häkkiin lepäämään ja päätin, että se saa olla siellä ihan niin kauan, kun meidän vuoro tulee pienissä aikuisissa. Parina meillä oli villakoira, jota vastaan kisasimme myös viime mätsärissä parikehässä. Tällä kertaa Mila meni tosi kivasti ja lepotauko näytti tehneen sille hyvää. Tuomari piti todella kovasti molemmista ja sanoikin, että pyöritteli nauhojen sijoittelua moneen kertaan. Me kuitenkin saimme sinisen, sillä villakoiralla oli kuulemma hieman paremmat liikkeet.
Pieniä aikuisia oli todella paljon - noin viitisenkymmentä ja tuomari oli kovin hidas, joten odottelua riitti.
Viimein sinisten nauhakehän aika koitti ja me saimme seisoskella siellä aika kauan. Tuomari pudotteli alkuun koirakoita pois - lopulta meitä oli noin kymmenen jäljellä. Neljäs ja kolmas sijoitettiin ja sitten tuomari sanoi, että pohti ykkösen ja kakkosen järjestystä kauan, mutta me olimme tällä kertaa toisia.
Kehien jälkeen pääsin vielä kokeilemaan villakoiraa ja Johanna otti Milasta palkintokuvat ja kokeili sitä kanssa pikaisesti.

 

 

(Älkää välittäkö häntäsormista)

 

Mätsäreitten jälkeen meillä oli parin tunnin tauko ennen aksatreenejä. Mietin kovasti, kuinka Mila jaksaisi raskaan viikonlopun jälkeen vielä treenata. Täytyi todeta, että murehtiminen oli aivan turhaa. Pieni partaolento porkskutti menemään niin etten meinannut pysyä perässä! Teimme alkuun ohjaustreeninä sylkkäriä ja sitten siirryimme tekemään rataa. Tällä kertaa vuorossa oli Sari Mikkilän ykkösluokan hyppyrata. Hän tuomaroi reilun viikon päästä Kuopiossa virallisissa kisoissa, jonne meitäkin kovasti houkuteltiin osallistumaan. Suunnitelmissa oli korkata kisaura myöhemmin, mutta katsotaan nyt kuinka treenit sujuvat jatkossa. Täytyy kyllä sanoa, että on se huippu olento!  Videon pätkällä näkee vähän meidän menoa. Video ei suostunut lataamaan, vaikka olen sitä jo parina päivänä yrittänyt. Täytyy katsoa vielä joku päivä, jos onnistuisi.

---
Huomenna meidät voi jälleen nähdä kehässä; luvassa oman seuran mätsäri ja minä toimin myös kameran nokassa. Tulkaas kaikki osallistumaan;)

Juha Kareksen handlerikoulutus ja viikonloppu mökillä

Alkuun suuret, suuret pahoittelut pitkästä postaustauosta (jälleen...). Tässä olen vähän miettinyt jonkin sortin tauon pitämistä. Koulussa on ollut kamalasti kiireitä ja niinä vähissä olevina vapaa-aikoina ei ole kamalasti innostanut istua koneen eteen. Varmasti, jos jotain tärkeämpää tapahtuu, ilmoittelen siitä kyllä, mutta tämä samanlainen postaustahti saa kyllä vielä toistaiseksi jatkua.



Viime perjantaina, melkein heti koulun jälkeen, lähdimme mökille. Autoon hyppäsivät myös Sara ja Elmo. Illalla siistimme koirat ja kävimme lenkillä, jonka jälkeen alkoi seuraavan päivän jännittäminen. Vuorossa oli siis todella kauan odottomani Juha Kareksen handlerikoulutus Varkaudessa. Koulutus järjestettiin VARPsin hallilla. Tilat olivat todella hyvät, vaikka järjestäjät olivatkin sanoneet niitä pieniksi. Minusta kokoa oli aivan riittävästi.

Alkuun meillä oli pieni luento-osuus, jossa Juha kertoi päivän ohjelmasta ja jotain yleisiä juttuja. Sitten harjoittelimme kahdessa osassa, isot ja pienet koirat erikseen. Ensimmäisissä treeneissä keskityimme erityisesti vapaaseen seisottamiseen. Kun toinen porukka oli treenaamassa, toiset saivat hyviä vinkkejä kuuntelemalla neuvoja. Koska isot koirat aloittivat, Mila sai odottaa häkissä vielä tovin.
Viimein pienten koirien vuoro tuli ja seisotin ensin Milan pöydällä. Liikkeissä menimme edestakaisin ja sitten vapaa seisotus. Mila seisoi varsin kivasti vapaasti, saikin siitä kehuja. Katseen saan vain suunnata alemmaksi namilla niin niskalinja näyttää nätimmältä.







Ensimmäisten treenien jälkeen meillä oli ruoka ja sitten koirien pissitys. Seuraavaksi Juha luennoi koiran opettamisesta näyttelyyn, pukeutumisesta ja yleisesti kaikesta tarpeellisesta, välillä kertoen mieleenpainuvimpia omia kokemuksiaan koiramaailmasta.
Sitten oli toisten treenien aika. Tällä kertaa syynissä olivat liikkeet. Teimme yksittäisliikkeet vuorotellen ja Juha antoi neuvoja, kuinka ne saisi näyttämään paremmilta.







Viimeiseksi menimme kaikki suureen ympyrään ja jokainen pujotteli vuorotellen kaikki koirat. Samaa juttua olemme tehneet joskus toko-kurssilla, mutta tällä kertaa oli tarkoitus saada koira seisomaan toisen ohittaessa ja näin totutettua myös näyttelymeininkiin.
Lopuksi kävimme vielä ottamassa parit posetuskuvat koirista ja sitten ABC:n kautta mökille takaisin.
 

Elmo <3

Sunnuntaina iltapäivällä auton nokka kohti kotia. Aamusta kävimme ottamassa kuvia koirista pellolla ja aksailimme takapihalla. Illalla ehdimme vielä hyvin agilityynkin, jossa treenailimme kahta lyhyttä rataa.
Mahtava viikonloppu, jota ei paljoa sähköttömyyskään haitannut.

Iso, iso kiitos kaikille kurssin järjestäjille mahtavasta päivästä, jota todellakin kannatti odottaa! Saralle ja Elmolle tietysti myös kiitos kivasta viikonlopusta ja parhaasta seurasta!

Joidenkin kuvien laatu kärsi paikoin aika runsaastikin, sillä koneen kanssa on ollut vähän yhteistyöongelmia, joten loppujen lopuksi päätin lisätä kuvat kännykällä. Muutamia kuvia jäi edelleenkin lisäämättä, mutta laitan ne kunhan on paremmin aikaa.

 
 

Nyt syysloma alkoi ja vähän irtiottoa arjesta. Huomenna suuntaamme Helsinkiin, josta lento lähtee viikoksi kohti Välimeren lämpöä. Mahtava viikko varmasti tulossa, joten ainakaan ennen lauantaita ei tule postauksia.

Aksa alkoi

Viime viikon sunnuntaina alkoivat meidän syksyn agilitytreenit. Minä vähän jännitin, kuinka Mila suhtautuu koko kesän tauon jälkeen.
Ryhmät on jaettu nyt syksyllä uudelleen, mutta meidän ryhmään oli kuitenkin sattunut pari vanhaa tuttua. Meidän ryhmässä on tällä hetkellä vain viisi koirakkoa ja ekalla kerralla oli vain neljä, joten saimme ihan kunnolla treeniaikaa.
Radan kokoamisen jälkeen kävimme läpi keitä olemme ja miten kauan olemme treenanneet agilityä, sillä ohjaaja oli uusi.
Teimme alkuun vain helppoa valssiharjoitusta, siinä ei ollut mitään ihmeellisempää. Milan päästyä radalle sitä vauhtia kyllä riitti ihan eri tavalla kuin viime keväänä. Tauko oli tehnyt lähinnä vain hyvää. Mila oli todella innoissaan ja kun meidän vuoromme oli ohi se ei olisi millään halunnut mennä häkkiin. Sieltä se uikutti, kun toiset sai treenailla mutta hän ei.

Teknisesti suoritettuna rata ei varmasti näytä parhaimmalta. Yleensä Milaa on kehuttu sen tyylistä ylittää esteitä. Nyt kun katsoo videolta voi helposti huomata, että se tekee aikamoisia koukkauksia esteiden välillä. Lisäksi ponnistaminen lähtee monessa kohtaa aika aikaisin, mutta eipä tässä vielä aikoja vertaillakkaan. Jatkossa voisin alkaa enemmän tekemään Milan kanssa omatoimisesti hyppytekniikkaa, niin saisi sitä taas vähän muistuteltua mieleen.
Ohjaaja olisi voinut olla tuossa yhdessä valssissa ajoissa, jolloin koirakaan ei olisi lähtenyt omille teilleen. Mutta kokonaisuutena olen kuitenkin ihan tyytyväinen, vaikkei tuossa mitään ihmeempiä pitänyt ollakkaan.

Teimme vielä pari kertaa esteisiin irtoamista. Eteen-käskyllä Mila menee jo suhteellisen hyvin hypyt, putkelle se tarvitsee vielä varmistusta. Rengaskin meni hyvin kaukaa, vaikka vähän jännitinkin, päättääkö neiti luiskahtaa välistä.

***

Eilisissä treeneissä teimme toisella puolella kontakteja itsenäisesti ja toisella puolella noin 15 esteen rataa. Enimmät energiat Milalla oli kuluttanut kontaktipuolella, joten hieman laiskanpuoleisesti se itse radalla enää jaksoi. Minä saisin luottaa vain siihen enemmän ja uskoa, että kyllä se sieltä tulee. Sitä vauhtia tuli muuten ihan huomasti enemmän kun juoksin Milan edellä, enkä hissutellut siinä vieressä.
Kontakteista A ja puomi menee jo radalla, keinu kaipaa vielä työtä. Keinussa jonkun täytyy olla vielä vähän varmistamassa, ettei se pamahda kovaa maahan.

Mätsärissä 7.6.2015

Eilen, sunnuntaina, kävimme Savo-Karjalan pinseri ja snautseri ry.:n mätsärissä. Mätsäripaikka oli lähes kävelymatkan päässä, Citymarketin parkkipaikalla. Paikkana ihan mukava ja sunnuntai aamupäivästä ei porukkaa ollut kamalasti, joten siellä oli ihan rauhallista. Kävin ilmoittautumassa pieniin aikuisiin, junior handleria ei tällä kertaa ollutkaan.
Ilmoittautumisessa Mila sai ihailua osakseen, - kysyttiinpä myös, onko se pentu ja sanottiin siroksi. Vai niin, on sitä tullut näyttelyissä vähän erilaista kommenttia:D

Koko ajan tuuli ihan älyttömän kovaa, joten kehässä Mila saattoi näyttää vain epämääräiseltä möykyltä, jonka naamakarvat sojottivat joka suuntaaan.

Kävin Milan kanssa vähän juoksentelemassa ennen kehiä. Voi miten ihanasti Mila menikin. Kuunteli niin mahdottoman tarkkaan, eikä nuuskinut liikkeessäkään!

Kehät olivat ihan älyttömän pienet. Kun sitä tilaa kuitenkin oli, niin en ymmärrä, miksi ei voitu tehdä isompia kehiä? Eihän se näin pienen koiran omistajaa niinkään haittaa, mutta ei isojen koirien liikkeitä mitenkään saa näkyviin niin pienessä kehässä.

Ennen kehien alkua kaksi paikallista koirakoulua esittelemässä lajeja. Tokonäytöksiä, rally tokoa, doboa ja temppuilua. Ihan kiva lisä mätsäriin ja kehien alkaminenkaan ei tuntunut niin pitkältä odottelulta.

Kehät alkoivat lapsi&koira-kehällä, samaan aikaan toisessa kehässä oli pennut ja kolmannessa isot aikuiset. Pentujen jälkeen oli tarkoitus tulla pienet aikuiset, mutta ajan säästämiseksi pienet aikuiset alkoivat toisessa kehässä. Tuomari oli todella nopea arvostelussaan, joten pian tuli meidän vuoro mennä kehään. Numeromme oli 7 ja parina cavalier. Menimme muutaman kerran kehää ympäri, jonka jälkeen "yksilöarvosteluun". Se oli hieman omituinen, ensiksi tuomari oli pyytämässä nostaa Milaa pöydälle, mutta koska oli vain yksi pöytä käytössä ja se oli juuri toisella kehällä, Mila tutkittiin maassa. Taidettiin me vielä juosta kehän ympäri. Parikehästä Milalle punainen nauha.

Ei kauaa ehditty odotella, kun kaikki punaisen saaneet jo kutsuttiin kehään. Muutaman kerran yhdessä ympäri, jonka jälkeen tuomari myysi vielä pareittain edestakaisin.
Sitten tuomari alkoi sijoittaa koiria. Meidät käteltiin kolmanneksi, ihan hyvin, kun kuitenkin järjestäjänä oli omanrotuisten yhdistys.

Kokonaisuutena olen vain ihan älyttömän tyytyväinen mun pieneen. Huipusti se käyttäytyi koko ajan!



Mila PUN3

 

Illalla kävimme vielä agilityssä. Harjoittelimme valssia hyppyradalla, keppejä ja kontakteja. Mitä minun pieni tekikään, meni kaikki 12 keppiä ilman ainuttakaan verkkoa! On mulla pätevä tyttö! Muutenkin Mila oli ihan innoissaan, kun vain itse luottaisin siihen enemmän.