Aksaa, mätsäriä, ellällä

On aivan liian pitkä aika edellisestä postauksesta. Kovimmat kiireet koulussa ovat nyt takana, koeviikko tuli tänään osaltani päätökseen ja nyt on pitkästä aikaa hetki aikaa hengähtää. Viime viikkoina meidän arkeemme on kuulunut lähinnä lenkkeilyä ja kuvailua.
Agilityn pääsimme aloittamaan uudessa hallissa pari viikkoa sitten. Voitte uskoa, että olin enemmänkin kuin vähän innoissani tästä. Tällä hetkellä mun motivaatio koirani kanssa touhuamiseen on kyllä ihan huipussaan! Uusi halli vielä erityisesti on lisännyt innostusta. Matkaan ei kulu enää niin paljon aikaa, eikä tarvitse talvella hytistä kylmästä. Valitettavasti tämä uusi halli on kuitenkin sen verran pieni, että se ei täytä kisamittoja, joten mitään kovin pinta-alaltaan suuria ratoja tuolla ei pysty tekemään.

 

Ekat treenit menivät lähes täydellisesti penkin alle. Milaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa koko touhu ja itse olin tästä jotenkin hieman häkeltynyt, enkä sitten siinä suorilla oikein osannut korjata mitään. Mila saattoi vain jäädä keskelle kenttää seisoskelemaan ja siinä se sitten törötti, vaikka minä tein mitä. Sain kuitenkin ohjaajalta ihan huippu vinkkejä, joita saimme jo seuraavissa treeneissä käyttöön. Ihanaa, kun joku tuntee rodun ja ymmärtää sen omapäisyyden.

 

Viime maananatain treeneissä olin ottanut kaikista näistä neuvoista opikseni ja meillä meni jo paljon paremmin. Kyllähän Mila vielä edelleenkin välillä niitä totaalijumeja ottaa, mutta tällä kertaa minä osasin itse varustautua niihin paremmin. Meillä oli tällä kertaa "möllit", jossa siis tehtiin kisanomainen treeni, otettiin ajat ja kaikki vielä palkintojen kera. Niinhän siinä kävi, että me voitimme, vaikka taisi tuo pistelasku olla hieman kummallinen:'D No, joka tapauksessa: paljon hyvää, mutta vielä paljon kehitettävää. Ja siitä jatkamme sitten seuraavilla viikoilla. Erityisen iloinen saan kyllä olla molempien treenien keppeihin.

Olimme Milan kanssa jostain mätsäristä voittaneet ilmaisen terveystarkastuksen eläinlääkäriin. Lahjakortti oli kuun alussa vanhentumassa, joten viikko sitten kävimme sen käyttämässä. Perustarkastus tehtiin ja kaikki tuntui olevan kunnossa. Milan korvat olivat aavistuksen tulehtuneen näköiset, mutta niin ne ovat kyllä aina. Säännöllistä puhdistusta jatkamme ja jos se ei auta niin täytyy sulkea pois allergioiden mahdollisuudet. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että ne saattavat olla ihan kuivatkin. Trimmaajalta saimme rasvaa korviin ja heti rasvauksen jälkeen ne ovat näyttäneet paljon paremmilta.

 

Paljastui tällä käynnillä itselleni myös aikamoinen yllätys. Neiti on valeraskaana. Ei ihan ensimmäisenä ole tämä käynyt mielessä, kun ei tuolla ole ollut minkäänlaisia valeraskauksen oireita. Niin se vain eläinlääkäritäti puristi tissistä maitoa hoitopöydälle. Tämä saattaa hyvinkin vaikuttaa käytökseen agilityssä, ainakin niin toivon.

PARI VIIKKOA sitten käväisimme myös Siilinjärvellä mätsärissä. Ilmoitin meidät junior handleriin ja pieniin aikuisiin. Junnuissa meitä oli vain kolme ja siitä kehästä poistuimme kera punaisen ruusukkeen. Tuomari oli kovin hidas, joten odottelua riitti ennen kuin pääsimme aikuisten kehään.

 

Tässä välissä kävin pyöräyttämässä aivan ihanan australianpaimenkoiratyttösen isojen aikuisten punaisten kehässä. Sieltä ei kuitenkaan mitään menestystä irronnut. Viimein pääsimme Milan kanssa parikehään pitkäkarvaisen mäyräkoiran pariksi. Iloisella esiintymisellä irtosi punainen nauha. Punaisten kehässä oli muistaakseni parikymmentä koiraa, joissa kyykimme aivan loppumetreille asti. Viimeisenä ennen sijoituksia tuomarin oli pakko tiputtaa meidät pois. Mätsärikuvat (C) Johanna Tolonen.

JH1, PUN"5"