sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

lauantai 28. huhtikuuta 2018

Menneitä tapahtumia ja kuvia

Milan kanssa kävimme viime viikon sunnuntaina hurjan pitkästä aikaa mätsäreissä. Pitkä odottelu näkyi selvästi väsymyksenä kehässä, mutta hienosti Miisu silti tsemppasi! Reilusta parista kymmenestä pienestä aikuisesta nautseri oli hienosti punaisten toinen. 
Penska on pyörinyt kameran edessä enemmän kuin tarpeeksi. Minua harmittaa edelleen, kun Milasta on niin kovin vähän pentukuvia, joten halusin korjata tilannetta Kavan kohdalla. Kuvista on niin kiva muistella myöhemmin ja huomata samalla pikkupennun kasvua. Vielä ei ole liian myöhäistä näitäkään kuvia julkaista, vaikka niiden ottamisesta onkin kulunut jo parisen viikkoa. 
Milan kanssa saimme kuluneella viikolla nauttia erittäin onnistuneista agilitytreeneistä. Vauhtia riitti ja puomi oli super! Snautseri osui kontaktille yhtä kertaa lukuun ottamatta, mutta siitäkään en olisi niin kovin huolissani, pääasia että koko puomi JUOSTIIN läpi! Valitettavasti en saanut tätä mahtavaa rataa videolle. Se on kyllä vaan kovin omituinen aksakaveri, kun välillä saamme nauttia näistä lähes täydellisistä treeneistä ja välillä ei sitten kulje yhtään mikään...

torstai 19. huhtikuuta 2018

Mölleilemässä

Maanantaina kävimme Milan kanssa juoksemassa yhden radan oman seuran mölleissä. Radalle starttasimme viidensinä ja yhteensä minejä oli noin kymmenen. Alkuun Mila päätti jumittaa jo kakkosputkeen. Ei suostunut putken suulta lähtemään pois sitten millään... Houkuttelun jälkeen matka jatkui ja sitten Milan aivoissa raksahti, että tätähän tää aksa onkin! Selvästi se kiritti vauhtia loppua kohden ja pääsimme puhtaasti radan loppuun. Kerran täytyi ohimennen käydä katsomassa, että onhan sillä loppupalkkaajalla varmasti ne namit tallella. Onneksi snötteri kääntyi nopeasti takaisin huomatessaan, että vielä täytyy hommia tehdä ennen nameja. Täytyy kyllä jatkossa saada sille palkkoja myös ihan alkuun niin saadaan lähtöjenkin vauhti ennalleen.

Palkintojen jaossa pienen käsialaselkkausten jälkeen tulimme lopulta kolmanneksi. Puhtaalla radalla, mutta varsin reippaastihan sen putken takia tuli aikaa. Ei sitä vaan kyllä ikinä tiedä, mitä käppänät radalla keksivätkään, vaikka kuinka hyvin olisikin harjoiteltu! Saatiinpa ainakin yleisö hyvälle tuulelle pikkuparran toilailuilla😂
Nyt treenataan ja taidetaan ostaa ensi kuuksi taas avain hallille niin päästään aksailemaan omatoimisestikin. ...Ja harjoittelemaan myös Kavan kanssa hallikäyttäytymistä😉

maanantai 16. huhtikuuta 2018

Kavereita treffaamassa

Viime aikoina olemme harrastaneet koirakavereiden treffailua. Ensin käytiin lenkkeilemässä Tintin ja Carlan kanssa. Sillä kertaa otin molemmat koirat mukaan. Lenkkimaasto ei ollut mitä parhain, lumi oli niin upottavaa, että se ei kestänyt koiriakaan kunnolla.
Toisella kerralla kävimme moikkaamassa Huimaa ja niillähän riittikin Kavan kanssa virtaa. Taisi pikkupaimen löytää uuden parhaan kaverin sellaista kyytiä ne metsässä pölistelivät. Illalla uni maittoi!

torstai 12. huhtikuuta 2018

Arkea pentupalleron kanssa

Pentuarki on lähtenyt käyntiin erittäin hyvin. Kava on aivan huikea tapaus! Se on osoittautunut valtavan hyvähermoiseksi ja saalisviettiseksi kaveriksi.
Olemme harjoitelleet istumista ja paikalla oloa, rauhoittumista, hihnakävelyä, luoksetuloa ja kahden lelun leikkiä. Lisäksi olemme tutustuneet kynsisaksiin, harjaan ja erilaisiin alustoihin sekä ääniin. Kava on tosi rohkea kaveri, leikkii isojenkin koirakavereiden kanssa, ei ole osoittanut alusta-arkuuksia ja käppäilee kaduilla jo reippaasti. Vastaantulevat ihmiset ohittaa jo nätisti, mutta perässä tulevia se saattaa vähän ihmetellä, niin kuin autojakin. Haukkuvat koirat ovat vähän pelottavia, mutta muita ääniä se ei toistaiseksi ole vielä näyttänyt pelkäävän.
Kava on lähes sisäsiisti. Se selvästi jo tietää, että tarpeet kuuluu tehdä ulos. Joskus kuitenkin hätä on niin kova, ettei ulos ehdi ja silloin sattuu vahinko. Eteenpäin ollaan kuitenkin menty ja toivottavasti sisäsiisteysjutut edistyvät nopeasti jatkossakin!
Yksinolosta Kava ei tykkää yhtään. Kotona se seuraa minua aivan kaikkialle ja jos se ei jonnekkin pääsekään mukaan, itku alkaa. Yksinoloa olemme harjoitelleet kotona ahkerasti ja välillä yritän jättää Kavaa yksin huoneeseen, vaikka en itse lähtisikään minnekään kauas. Vielä työtä on edessä, mutta olemme me tässä muutamassa viikossa edistyneet, kun vertaa penskan kotiutumishetkeen.
Kava rakastaa järsiä kaikkea. Se tahtoo maistaa jokaista vastaantulevaa juttua. Suuremmilta tuhoilta olemme vielä välttyneet, muutama lelu on saanut vähän rajua kyytiä ja sormet ovat olleet täynnä naskalihampaiden purujälkiä. Ne nyt vain taitaa kuulua pentuarkeen.
Kavan tultua myös Milasta on ilmestynyt uusia puolia. Se on ollut ennen vähän turhankin nynnerö ja etukäteen mietin kovasti, miten se pennun ottaa vastaan. Ikäeroa kuitenkin on sen verran, että koirien arvojärjestyksessä ei pitäisi olla mitään epäselvyyksiä. Ensimmäiset päivät snautseri oli aika välttelevä ja melkein antoi Kavan määrätä ja näykkiä, miten itse tykkää. Mila alkoi hakea minusta turvaa. Tein selväksi sen, etten suoraan voi puuttua niiden väliseen suhteeseen, siitä tulisi varmasti tulevaisuudessa ongelmia. Milan on vain opittava sanomaan pennulle, kun se ärsyttää.
Vähitellen snautseri on alkanut ottaa itselleen kuuluvaa paikkaa paremmin ja penska saa kyytiä, kun se alkaa vedellä Milan parrasta tai yrittää varastaa sen luita. Nyt en enää usko, että tästä tulee ongelma. Toki varmasti Kavan kasvaessa vielä se voi yrittää uhmata Milan paikkaa, mutta Mila on alkanut pitää asemastaan sen verran hyvää huolta ja uskoisin sen tekevän niin myös jatkossa. Ehkä Milakin alkuun vähän haisteli tunnelmaa ja ihmetteli, mistä kakara oikein ilmautui ja tosiaanko se on tullut tänne jäädäkseen.
Mitään suuria ongelmia koirien välisessä suhteessa ei ole ollut. Päinvastoin, ne ovat aika mahtava parivaljakko! Ulkona Mila on innostunut moneen otteeseen leikkimään Kavan kanssa ja onpa se päästänyt penskan nukkumaan myös omaan petiinsä kanssaan.

12 viikkoisrokotuksessa Kava käyttäytyi tosi reippaasti. Kaikki oli kunnossa ja se ei edes huomannut, kun piikki laitettiin niskaan. Lohjennutta yläkulmuria sain tehtäväksi seurata, ettei se pääse tulehtumaan ja aiheuttamaan ongelmia pysyvään hampaaseen. Hammas oli lohjennut jo Kavan tullessa ja on ollut ihan normaali näihin päiviin asti, toivottavasti näin on myös jatkossa.

Täällä blogin puolella Kavaa tullaan myöskin näkemään samoissa määrin kuin Milaakin. Tekaisin sille oman sivunkin valmiiksi, se löytyy sivupalkista. Blogin nimi tuskin tulee vaihtumaan, vaikka nykyään laumasta löytyykin lisäksi pikkupaimen. Banneri tulee muuttumaan kunhan saan vielä enemmän kuvia ja inspiraatiota.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018