Huhtikuun Milan hieronta ei auttanut meidän
ontumisongelmiin, joten kuun alkuun varailin uutta aikaa lääkäriin. Tällä kertaa suunnitelmien mukaan Milan varpaat röntgenkuvattiin. Kuvista ei löytynyt mitään poikkeavaa, päinvastoin lääkäri kehui kuinka siistit sen nivelet vielä ovat. Pinnat olivat edelleen siistit ja tälläkään kertaa ontumiseen ei saatu vastausta. Sen sijaan sain ohjeen varata ajan fysioterapiaan, josko hän löytäisi tälle ongelmalle syyn. Sainkin jo ajan heti seuraavalle viikolle.
Fyssari totesi aika pian Milaa tutkiessaan, että ongelma johtuu todennäköisesti sen yliliikkuvasta ja löysästä etupäästä, joka venyy vähän liikaa joka suuntaan. Valitettavasti tämä ongelma ei ole parannettavissa, voidaan vahvistaa etupäätä jumpalla ja toivoa, että mummokoira saisi kehitettyä sinne vähän lihasta lisää. Heittipä fyssari ilmoille sellaisenkin, että olisko Mila voinut viime talvena liukastua ja siitä tämä jo valmiiksi löysä etupääongelma olisi eskaloitunut.
Ontumista ei todennäköisesti saada kokonaan loppumaan, mutta jumppailu toivottavasti vähentää sitä. Pahimpina hetkinä otetaan apuun kipulääke, toivottavasti sitä ei tarvitsisi kamalasti käyttää vaan päästäis vaan näillä jumppaohjeilla pitkälle!
Meidän piti korkata Kavan kanssa kisaura rallytokokisoissa, mutta valitettavasti koronan takia nekin peruttiin. Nyt toivotaan, että vielä ehdittäisi tänä vuonna kisoihin. Sen sijaan lopettelimme tämän kevään ohjatut tokot. Vaikka pari viime kuukautta on mennyt kokonaan harakoille ja kotona treenaamiseen yhtä yksäriä lukuunottamatta, oli mahtavaa lopettaa kevät onnistumiseen. Kava on toiminut erityisesti viime aikoina hallissa aivan loistavasti. Tehnyt hommia tosi kivassa vireessä koko ajan ja myös rauhallisempaa mielentilaa vaativiin liikkeisiin ollaan saatu keskittymistä.
Kaukoihin saatiin vinkkejä ja seuraaminen meni loistavasti, vaikka ei sitä liikkuroituna olla tehty aikoihin. Paikkiksessa uskalsin ensimmäistä kertaa ehkä vuoteen päästää Kavan irti ja lisätä itse matkaa. Sillä on ollut piippausongelmia ja jouduimme ottamaan paljon takapakkia. Eritysesti vieraitten koirien vieressä Kava on ollut tosi epävarma. Nyt Kava oli koko ajan hiljaa ja pysyi jopa maassa, vaikka vierestä karkasi koira! Ehkä siihen saa alkaa jo luottamaan enemmän, kun koira selvästi osaa jo. Jos syksyllä jo päästään järkkäämään kokeita niin ollaan kuulemma ihan valmiita niihin, jäiks!
Milan kanssa treenaillaan vielä kesäkuun loppuun ja nyt kesäkuulta päästiin pitkästä aikaa hallille. Milankin kanssa ohjatut treenit ovat olleet vähissä. Kävimme kerran kentällä, mutta juuri silloin sinne ei sattunutkaan muita ja viime viikon keskiviikkona päästiin pitkästä aikaa porukalla treenaamaan. Mummolla oli oikein kiva asenne ja vaikka tehtiin sen kanssa rataa monen kuukauden tauon jälkeen, niin homma kuitenkin pysyi aisoissa eikä Mila lähtenyt yrittämään liikaa.
Toukokuun aikana maailman parhain partakoira Mila täytti myös kokonaiset 10 vuotta! Hurjaa, että Mila on ollut menossa mukana jo puolet mun elämästä. Synttäripäivän kunniaksi Mila sai nauttia ylimääräisistä herkuista ja huomiosta.
Toukokuun lopulla heitettiin Kavan kanssa päiväreissu Jyväskylään ja silmätarkkiin. Pikkukoira käyttäytyi reippaasti vastaanotolla. Lääkäri löysi silmistä PPM iriksen, muuten silmät olivat terveet. Onneksi tämä vaiva ei tule vaikuttamaan meidän elämään.
Muuten toukokuu meni paljolti mökillä ollessa. Hommat hoituivat täältä hyvin ja kotona käytiin lähinnä vain nappaamassa postit. Koirat olivat tästä kovin innoissaan. On niin paljon helpompaa, kun voi vaan heittää koirat ovesta pihalle eikä tarvitse miettiä, minkä mutkan takaa metsässä tulee joku vastaan.
