sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Viikonlopun aktiviteettia

Syksyn kirjoitukset olivat viime viikolla, joten opiskeluun on mennyt ihan rutkasti aikaa viime aikoina. Kun normi koeviikko sattui täysin kirjoitusten päälle, oli lukemisen määrä tuplattu. Vaikka osasinkin odottaa tätä vuotta erittäin rankaksi lukemisen takia, se silti pääsi yllättämään minut. Kevättä siis oikein innolla odotellessa.

Nyt viikonloppuna oli hetki aikaa huokaista ja heittää kaikki kouluhommat unholaan. Eilen kävimme Milan kanssa oman seuran mätsäreissä. Kehästä jäi hieman ristiriitaiset fiilikset. Parikehässä liikuimme vain kahdesti yhdessä ympäri ja nauhakehä oli kilpailu "kenen koira jaksaa seisoa pisimpään" siellä ei siis liikuttu ollenkaan, mutta seisoa sai senkin edestä. Mila liikkui todella kivasti ja oli muutenkin koko päivän kivassa vireessä, mussu❤ Punaisissa sijoitusta ei kuitenkaan snautserille irronnut.
Tuulian kanssa päätimme huvikseen ilmoittaa Maisan (keskari villakoira) ja Milan parikisaan. Muut parit olivat joko saman rotuisia tai vähintäänkin samasta perheestä, joten jo alun alkaenkin mahdollisuutemme olivat heikoilla. Niinhän siinä myös kävi, että viidestä parista olimme viidensiä:D Milasta kuitenkin saa olla varsin ylpeä, sillä se ei oikein tykkää, että toiset koirat tulee ihan sen iholle. Se menee siitä ihan lukkoon. Nyt vieressä juokseva puudeli ei kuitenkaan haitannut pätkääkään, vaan pötkylä pökötti ravata kauniisti!


Täksi päiväksi olimme sopineet Tintin kanssa kimppa-aamulenkin. Lähtö kuitenkin myöhästyi hieman, kun kumpikaan meistä ei jaksanut vielä nousta sängystä:D Lenkki venähti vajaaseen kymmeneen kilometriin, kun kävelimme sieltä vielä takaisin kotiin. Sheltit ja snautseri olivat aivan poikki kotona. Tuota ihanaa maastoa täytyisi hyödyntää useamminkin. Pieni syksyinen sadekaan ei haitannut syksyn värien ollessa parhaimmillaan.


lauantai 16. syyskuuta 2017

Muurame RN

Viime viikon sunnuntaina suuntana oli Muuramen ryhmänäyttely. Hyppäsimme Milan kanssa kahdeksalta Uunon omistajan kyytiin. Näyttelypaikalla olimme ihan hyvissä ajoin, käppänät oli merkitty alkavaksi toisena rotuna kympin jälkeen. Onneksi Mimosa oli ehtinyt varaamaan meille sateensuojan, jonne saimme heitettyä tavarat. Musta-hopeita oli ilmoitettu hurjat 18 kappaletta ja heti näyttelyluetteloa vilkaistessani huomasin, että myös taso oli todella kova. Mila oli viimeinen musta-hopea eikä valioluokassa ollut muita koiria.
Päivä oli ennustettu kovin sateiseksi ja etukäteen jännitin kovasti, kuinka Mila suostuisi sateella esiintymään. Myöskään meidän kehän aikaan ei sateelta voitu välttyä. Snautseri kuitenkin päätti yllättää ja esiintyi todella hyvin.
Niinpä kehäsihteeri heilautti erinomaisen ja saimme vielä SA'n päälle! Siitä suoraan parhaan nartun valintaan, jossa oli kolme koiraa. Mila liikkui todellakin asenteella ja niinhän se valittiinkin narttujen voittajaksi. ROP:pi kehässä oli vastassa hieno uros. Mila veti tällä kertaa pidemmän korren ja oli ROP! Aika huisia, toisen kerran roppi jo peräjälkeen. Mainittakoon myös, että menimme myöskin ekaa kertaa ihan minun itse tekemälläni trimmillä!
Yksi junnuluokan uros kävi välissä kehässä ennen kuin pääsin Uunon kanssa kehään. Uuno esiintyi hienosti ja tuomarin vingauttaessa vinkulelua taisi hän itsekin olla hieman ihmeissään Uunon voimakkaasta reagoinnista. Pikku snautseri olisi heti halunnut napata lelun suuhunsa:D Tuomari tykkäsi Uunosta ja se sai erinomaisen ja vieläpä ainoan SA'n uroksista. ROPpi kehässä kävi samoin kuin Milan kanssa. Ei olisi päivä kovin paljoa paremmin voinut mennä: kaksi koiraa kehässä ja molemmat rodun parhaita!
Ryhmiä saimme odotella vielä tovin, mikä ei ollut sateesta johtuen kovin nautinnollista. Kun ryhmät viimein pääsivät alkamaan, Mila oli vähintäänkin terässä! Se jaksoi vielä todella hienosti keskittyä ja isoon kehään juostessa snautseri esiintyi kuin mikäkin BIS-voittaja! Tuomari oli kuitenkin jo päätöksensä tehnyt, eikä häntä tällä kertaa näyttänyt pienet koirat miellyttävän.

"Keskivahva. Kompaktit hyvät mittasuhteet ja väritys. Oikea turkki. Tyypillinen pää. Täydellinen ylälinja. Oikea häntä. Hyvät kylmaukset. Tarpeeksi kehittynyt rinta. Oikea seisominen. Vapaat liikkeet" (vapaa suomennos)
- Miroslav Zidar, ERI, VAK1, SA, PN1, ROP

keskiviikko 30. elokuuta 2017

Ikimuistoisemmat hetket meidän kesässä

Niin se taitaa olla, että kesä jo hurahtanut ohi, kun ylihuomenna käännytään jo syyskuun puolelle. Nyt olisi aika muistella meidän kesän kohokohtia, joista osasta en ole tänne blogiin paljon maininnutkaan.

Kesäkuun puolessa välissä matkustimme Kuusamoon Oulun kautta. Kuusamossa parhain snautseri nappasi viimeisen sertinsä ja valioitui samalla! Reissulla ehdimme muutakin kuin vain näyttelyitä.
Kesä-heinäkuun vaihteessa vietimme viisi päivää Lapualla Kennelliiton Suurleirillä, ehkä yksi elämäni parhaista viikoista uskomattomassa seurassa!
(C) Mima Jämsä
Meidän kesään mahtui myös rentoutumista ja nautiskelua kauniista kesäpäivistä.

Erinäinen treenailu kuului meidän kesäohjelmaan hyvin painotetusti. Aksassa kehitimme vauhtia ja tokossa kontaktia seuraamiseen. 
Heinäkuun viikkoa vietimme Etelä-Suomessa Turun ja Tampereen suunnilla. Mila oli tuttuun tapaan matkassa mukana. Viikon aikana ehdimme käydä sukuloimassa ja tutustumassa eri kaupunkeihin ja katsomassa muutamia nähtävyyksiä. Perjantaista sunnuntaihin tutustuttiin Oriveteen ja nautittiin luonnon rauhasta. Maanantaina snautseri hengaili Turussa ja tiistaina pyörähdimme Naantalissa. Kotiintulomatkalla kävimme kurkkaamassa, miltä näyttää Aulangon luonnonsuojelualue Hämeenlinnassa.
Kesäloman aikana ehdimme käydä vain yksissä mätsäreissä. Pitkän illan jälkeen snautseri oli jo tosi väsynyt, mutta pääsimme kuitenkin reilun parin kymmenen sinisen nauhan saaneista kahdeksan parhaan joukkoon.
Kesäloman viimeistä viikonloppua vietimme Kuopion näyttelyssä. Mimosa ja Sulo pitivät meille huippu seuraa koko viikonlopun ja vielä viikon vaihteenkin ajan.
Kiitos kesä 2017, tehdään ensi kesästä vähintään yhtä mahtava!

lauantai 26. elokuuta 2017

Tilannepäivitystä

No johan taas hetki on vierähtänyt, kun viimeksi koneen ääreen olen istahtanut postaamaan tänne jotain. Tarkoituksena nyt kirjoitella hieman tilannekatsausta, meidän kuulumisia ei ole nyt hetkeen tänne kertoiltukaan.

Syyskuussa päästään taas jatkamaan agilityn ohjatuissa, meillä vaihtuu niin kouluttaja kuin koko ryhmäkin. Alunperin fiilikset olivat ryhmän vaihtumisesta todella sekavat ja lymysin varmaan viikon ihan pohjalla sen asian kanssa. Meidän vanha ryhmä oli nimittäin ihan huippu ja tuntuu tosi oudolta, että ne samat treenikaverit ei olekkaan enää joka viikkoisissa treeneissä, joista osan kanssa koko laji aloitettiin vuosia sitten alkeiskurssilla... Ehkä tämä kuitenkin vielä iloksi muuttuu, toivotaan ainakin.
Omatoimisesti olemme käyneet aksailemassa Milan kanssa hallilla ja välillä Sara ja Huima ovat tulleet seuraksi. Milan kanssa ollaan keskitytty lähinnä vauhtijuttuihin erinomaisella menestyksellä. Tällä hetkellä snautseri toimii oikein kivassa vireessä käytännössä koko ajan! Vähän olen lelupalkkaustakin välillä sille koittanut opettaa, mutta nami motivoi edelleen paljon paremmin.

Parin viikon päästä suunnitelmissa Milan kanssa Muuramen ryhmänäyttely. Siellä onkin varsin mukavasti koiria ja musta-hopeita käppänöitä jopa 18! Onneksi mitään menetettävää tai haettavaa ei ole, joten mennään lähinnä pitämään hauskaa ja katsomaan mitä mieltä tämä tuomari-setä on partaeläimestä.
Tiistaina kotiutui postista kauan odotettu paketti. Olen jo pidemmän aikaa etsiskellyt näppärää kiinteää objektiivia, kun sellaista ei vielä ole hyllyn päältä löytynyt. Hyvään tarjoukseen oli pakko tarttua ja paketista paljastui Canonin 50mm 1.4 käytettynä, mutta kuitenkin täysin uudenveroisessa kunnossa. Rakastuin kyllä tähän aivan ensi silmäyksellä, vaikka vasta yhden kuvausreissun olen sen kanssa ehtinyt tekemään.

Jospa tää bloggauselämä täältä taas aktivoituisi hiukan kunhan saan ensin nuo syksyn kirjoitukset alta pois. Siihen asti meidän elämää voi seurata tarkemmin instagramista, sinne on paljon näppärämpi päivittää tapahtumia kuin tänne, joten blogi on jäänyt viime aikoina taka-alalle.

sunnuntai 13. elokuuta 2017