maanantai 16. heinäkuuta 2018

Kakarakoiran eka mätsäri

Lauantaina kävimme Kavan kanssa harjoittelemassa kehäkäytöstä mätsärissä. Päivä oli hurjan kuuma ja sen takia päätin jättää Milan kotiin. Kavan kanssa ollaan näyttelyjuttuja tehty porukalla ainoastaan kerran Oulussa treeneissä, joten vähän minua jännitti, kuinka paimen sellaiseen koiramäärään suhtautuisi.
Kavan kanssa pääsimme kehään numerolla viisi, parina meillä oli suloinen labbispentu. Kava käyttäytyi hurjan hienosti: seisoa tapitti terhakkaasti ja liikkuikin hyvin! Kuulemma selvästi huomasi, että ollaan me treenattu (tai sitten kakara on vaan luonnonlahjakkuus😂). Kava sai punaisen ja pian pääsimmekin jo jatkamaan nauhakehissä, isoja pentuja kun oli vain yhdeksän. Nauhakehässä Kava jatkoi hyvää esiintymistään ja kaikeksi yllätyksekseni huomasin meidän olevan pian kahden parhaan joukossa. Kohta tuomari käveli punaisen ruusukkeen kanssa luokseni. Hurjan hieno penska! Ehdimme odotella jonkun aikaa ennen bis-kehää ja kävimme ostamassa jätskit ja Kavakin sai osansa "voittajatuutista". Pentu sai levätä häkissä märän ja viileän pyyhkeen alla.
BIS-kehässä jouduimme seisoskelemaan TODELLA kauan, eikä pikku Kava enää meinannut niin kuumassa säässä jaksaa seisoa paikallaan. Tuomareiden käytyä kaikki koirat yksitellen läpi, he alkoivat sijoittelemaan koiria. Me vaan kärttyilimme mukana porukassa, välillä juostiin ja sitten taas seisotettiin. Jännitys pysyi ilmassa aivan loppuun saakka ja kun bichoni kuulutettiin toiseksi tajusin meidän voittaneen!! Kava vei heti ekassa mätsärissään koko potin❤️ Kyllä siinä oli hetkeksi sulattelemista.
Nyt voidaan hyvillä mielin suunnata virallisiin kehiin, hui niihin ei enää kauaa olekaan!
Ei enää pitkän kehän jälkeen kakara jaksanut seisoa olematta aivan kasassa...
(C) mätsärin järjestäjät
PUN1, BIS1

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Roppii, roppii

Toissapäivänä pyörähdimme näyttelyreissun Juvalle. Mila pyörähti kehässä ja Kava-kakkiainen pääsi turistelemaan. Käppänät arvosteli Paavo Mattila ja musta-hopeita oli ilmoitettu vain kolme. Kaikki nämä olivat narttuja: junnu, avo ja Mila veteraaneissa. Mila sai erinomaisen ja SA'n, oli samalla ROPpi veteraani. Paras narttu kehässä oli kaikki koirat, juoksimme ympyrän ja Mila liikkui ihan huipusti. Tuomari nosti sen kärkeen ja näin juoksimme vielä ympyrän ja järjestys oli tämä. On se vaan aika huikea, mummeli on terästä!❤️ Milan kanssa on aina niin ihana olla kehässä. 
Ryhmäkehiä emme joutuneet kovin kauaa odotella, molemmat menivät läpijuoksuksi.
"Erittäin kaunis veteraani. Hyvänmallinen, kaunisilmeinen pää. Hieman kevyet korvat. Kaunis kaula. Erinomainen runko. Hyvinkulmautuneet raajat. Erittäin hyvä ylälinja. Hyvä hännän kiinnitys. Hyvä karkea karva. Puhtaat värimerkit. Liikkuu ja esiintyy hyvin." ERI, VEK1, SA, PN1, ROP-VET, ROP
- Paavo Mattila

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Meidän kesää

Juhannuksen vietimme mökillä ja heti juhannuksen jälkeisenä maanataina suuntasimme koirien kanssa kohti Aitoota ja Kennelliiton Suurleiriä. Huippua, että vaikka oma ikä ei enää leiriläiseksi riitä niin aina voi jatkaa ohjaajana eikä kesän kohokohtaa tarvitse jättää välistä! Viikko oli huikea, vaikkakin todella raskas ja leirin jälkeen päikkärit tulivat erittäin tarpeeseen. Molemmat koirat olivat minulla mukana. Yksinoloa tuli niille todella paljon, mutta siihen olin toki varautunut. Ihmeen hyvin molemmat poikkeustilanteen kuitenkin ottivat. Kavalle tämä teki aivan todella hyvää -yksinoloharjoituksia ja rauhoittumista omaan häkkiin, enkä kuullut ainoatakaan vinkausta!
Kotiuduttuamme takaisin Kuopioon meidän osoite oli vaihtunut ja tästä eteenpäin meidät löytää kaupungin toiselta laidalta, ainakin toistaiseksi. Muuttolaatikoiden keskellä eläminen ei ole kovinkaan nautinnollista, täytyisi vaan saada nopeasti tavarat paikoilleen.
(C) Amanda Pöntynen
Agility jäi kesäkuun lopussa kesätauolle. Erinäisistä syistä jouduimme skippaamaan monet viimeisimmät treenit ja nyt olisi jo kova kaipuu aksakentille. Tokoiltu ollaan sitten senkin edestä, niin kaveriporukalla kuin yksinkin.Sunnuntaina Mila on ilmottu Juvalle näyttelyyn ja pikkukakkiainen lähtee kaveriksi turistelemaan. Toivotaan, että sadepilvet väistyisivät ja olisi kaikinpuolin onnistunut reissu!

torstai 5. heinäkuuta 2018

Silmäoperaatiota

Jälleen kerran postaus oli unohtunut luonnoksiin ja vasta nyt muistin, että tätä ei ole vielä julkaistukaan...

Kavan silmätippakuuri loppui 14.6 torstaina. Silmä ei ollut kuitenkaan muuttunut paremmaksi, joten heti seuraavan viikon maanantai-aamuna soittelin eläinlääkärille. Tällä kertaa menimme ohjeiden mukaan erikoislääkärille, jotta silmä saataisiin tutkittua vielä tarkemmin. Sain peruutusajan vielä samalle päivää, yhdeltä iltapäivälle. Eläinlääkäri tutki silmää ja lopulta löysi yläluomesta pienen väärään suuntaan kasvavan ripsen. Tämä ripsi oli ärsyttänyt silmää ja se tuli poistaa mahdollisimman pian, ettei se aiheuttaisi tuhoa silmässä.
Ellä oli kuitenkin buukattu sen verran täyteen, että Kava jäi vastaanotolle ja operaatio tehtiin vähän myöhemmin päivää. Kava sai rauhoittavan ja kuukahti tosi pian sen jälkeen. Sitten hoitaja tuli hakemaan sen huoneesta ja muutaman tunnin päästä sain soiton, että operaatio oli tehty ja kakaran saisi hakea takaisin kotiin.
Kakara 6kk
Virkeän oloisena Kava olikin vastassa, käveli ihan omin jaloin luokseni ja oli hurjan onnellinen, kun tuttuja oli vastassa. Operaatio oli sujunut hyvin ja ripsi oli saatu poistettua sen verran syvältä, että se tuskin tulee myöhemmin meitä häiritsemään. Toivotaan toki, ettei muitakaan ripsiä ole enää kasvamassa väärään suuntaan ja näitä operaatioita ei tarvitsisi enää myöhemmin tehdä. Viikon silmätippakuurin saimme taas matkaan.
Kava käyttäytyi jälleen kerran hurjan hienosti, se on kyllä ihan paras penska! Kaikki hoitotoimenpiteet sujuu ainaa niin hienosti, kun neiti on oppinut sen, että aina lopussa saa hurjasti namia.

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Kolilla

Kolin reissulla puolessa välissä kesäkuuta kävimme vaeltelemassa kansallispuistossa. Matkaa ensimmäisenä iltana tuli vajaa 5 kilometriä, toisena päivänä lähemmäs kymmenen. Väsyneitä koiria oli illalla mökissä. Oli kyllä mahtavat maisemat ja hyvä vaellussää, täytyy päästää Kolille uudestaankin!