lauantai 4. tammikuuta 2020

Kakarakoirakin muka aikuinen?


 Hyvää 2 vuotissyntymäpäivää maailman parhain paimenkoira! Pieni vauhdikas olento ja ikuinen pentu, joka ei varmaan ikinä tule aikuistumaan. Hermot on tämän kaverin kanssa olleet useasti koetuksella, mutta päivääkään en silti vaihtaisi. Kava on varsinainen Persoona.

tiistai 31. joulukuuta 2019

Vuosi 2019 tiivistettynä ja tavoitteet vuodelle 2020

Aika istahtaa alas ja katsoa, mitä vuosi 2019 meille antoi. Vuosi 2019 on ollut mieleenpainuva harrastusvuosi. En kyllä alkuvuonna vielä olisi uskonut, mitä kaikkea ehditäänkään vuoden aikana tekemään. Vuoteen kuului paljon itsensä haastamista, omilta mukavuusalueilta poistumista ja uusien hullulta tuntuvien juttujen kokeilemista. Kuluneen vuoden aikana tosiaan opin, että edellämainitut asiat ovat joskus ihan terveellistä kokea, sillä usein ne saavat aikaan jotain aika mieletöntä. 
Tammikuussa vietettiin Kavan 1v. synttäreitä. Loppiaiselta jatkuivat treenit, Milalla rallytokon ja Kavalla tokon merkeissä. Kävimme korkkaamassa vuoden kehät mätsärissä Mila oli PUN2 ja Kava ensimmäistä kertaa aikuisten luokassa PUN"5". Tammikuussa teimme kaksi näyttelyreissua, ensin Lahteen (Kava ERI1, Mila EH1) ja sitten Liettuan Kaunasiin. Mielenkiintoista oli raahautua valtavan tavaravuoren ja kahden koiran kanssa yksin Helsingin keskustassa, yrittäen etsiä jostain meidän bussiseuruetta. Näyttelytulokset lämmittivät mieltä ja myös aiheuttivat nälkää seuraavaa reissua ajatellen. Lauantaina Kava sai EH'n, Mila VN ja ROP-veteraani. Sunnuntaina taas Kavalle ERI, JN, ROP-jun ja lopulta vielä paras narttu hienon valion jäädessä taakse, Mila sai taasen EH'n.
Helmikuussa nautimme pitkistä lenkeistä jäällä ja myös yhteislenkeistä kavereiden kanssa. Loppukuusta korkkasimme Milan kanssa rallytokon avoimen luokan tuplakisoissa. Molemmilta radoilta saimme hyväksytyt suoritukset pistein 88/100 + TP ja 89/100. Kävimme mätsärissä (Mila PUN1, BIS6, Kava hienolla esiintymisellä PUN-). 

Maaliskuussa kävimme Milan kanssa rallytokomölleissä, jotka eivät ihan menneet nappiin, pisteitä 54/100 + TP. Onneksi nämä olivat vain möllit. Maaliskuuhun sisältyi myös vuoden yksi ehdottomasti jännittävimmistä päivistä, kun ajelimme Joensuuhun Kavan luustokuviin. Terve koira! B/A, 0/0, selkä VA0 ja pieni kosmeettinen haitta LTV1. Huippua oli saada tietää, että ainakaan luusto ei meidän harrastuksia tule haittaamaan. Myös maaliskuu sisälsi pitkiä lenkkejä ja hiihtämistä.
Aprillipäivänä Kava aloitti vihdoin kauan toivotut ensimmäiset juoksunsa. Niinpä Mila pääsi tuuraamaan Kakkista tokotreeneissä ja teki pari kokeenomaista valvovan silmän alla. Kävimme treenailemassa Hannan ja Oskun kanssa. Pääsiäisen aikaan koirat olivat hoitolassa hoidossa ja olivat käyttäytyneet hyvin. Kavan kanssa kävimme Outokummussa näyttelyissä ja erikoistuomarilta se nappasi hienon arvostelun ja ensimmäisen SERTinsä ollen samalla toisiksi paras narttu. Olin tuomarihommissa mätsärissä.
Toukokuu oli kovin stressaava ja arki-iltoina ei paljon enää koirien kanssa ehtinyt touhuilla. Kavan ohjattu toko jäi kesätauolle, jatkoimme kuitenkin treenejä kotona. Kakkis pääsi pyörähtämään Iisalmessa näyttelyissä (EH ja hieman kummallinen arvostelu). Mila täytti 9 vuotta ja oli nostamassa vähän aksakuumetta ja hakemassa virallisen mittaustuloksen, virallisesti mini! Kava tajusi uimisen salat, siitä kuoriutui aikamoinen vesipeto. Toukokuussa matkasimme Kavan kanssa Espooseen ja Kennelliiton Suurleirin ohjaajien koulutusviikonloppuun. Viikonloppuun kuului paljon naurua, yhdessäoloa, koulutuksia ja uusia tuttavuuksia. 
Kesäkuussa koitti jälleen reissu Liettuaan. Meidän reissu oli vähintäänkin mielenkiintoinen, kun ahtauduimme pieneen Golfiin viiden koiran ja kolmen ihmisen voimin. Reissuun mahtui myöhästyt juna, jonka takia meinasimme myöhästyä koko laivasta, hajonnut auto, ötököitä kuhiseva majapaikka - kaikesta kuitenkin selvittiin ja voisin sanoa tämän Palangan reissun olevan ehkä kaikista ikimuistoisin näyttelyreissu. Tulokset olivat huikeita: jo lauantaina molemmat tytöt saivat puuttuvat luokkasertit ja Kava valioitui Liettuan juniorivalioksi ja Mila veteraanivalioksi. Molemmat olivat lauantaina parhaita narttuja ja VSP'itä. Myös sunnuntaina Kava oli VSP ja Mila luokkavoittaja. Kava pääsi lauantaina myös isossa kehässä 14 parhaan joukkoon. Juhannusta mentiin viettämään Saran ja Huiman seuraksi. Kuun lopussa suunnattiin Lapualle Suurleirille kouluttajaksi. Kava lähti mukaan leirikoiraksi, Mila meni hoitoon viikoksi porukoille. Ehdittiin leiriltä kotiuduttua käydä Kavan kanssa mätsärissä (PUN2).
Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna kävimme Tuusniemellä ryhmänäyttelyssä. Kava korkkasi nuoren luokan ja oikein hienosti sen tekikin, kun nappasi ensimmäisen ROP-ruusukkeen. Mila oli ROP-veteraani Saran esittämänä. Jyväskylässä kävimme agilitykisoissa juoksemassa kaksi rataa. Emme olleet treenanneet reiluun vuoteen, ilmosin Milan kisoihin ja käytiin alkuviikolla tekemässä pari puomia ja kepit hallilla. Se siitä treenaamisesta. Mila kuitenkin päätti yllättää ja teki molemmat radat puhtaasti, vieläpä alle ihanneajan ja nappasi tarvittavat LUVAt kakkosluokkaan ykkössijojen kera. Kuuhun mahtui paljon tokoilua, mökkeilyä, kavereita ja uimista. Innostuttiin Kavan kanssa yhdessä juoksemisesta ja juoksulenkkejä kävimme pitkälle syksyyn asti.
Elokuu startattiin taas näyttelyillä kotinäyttelyn merkeissä. Mila oli ainoastaan kehässä ollen ROP-veteraani. Kava teki uutta aluevaltausta junior handler-kehien puolella, kun se oli molempina päivinä lainassa eri tytöillä. Lauantaina hienosti toinen sija vanhemmissa ja myös sunnuntaina oli hieno suoritus. Kavan ohjatut tokot jatkuivat ja se kävi avaamassa jumit hierojalla, sieltähän löytyi kireyttä monesta kohtaa, mutta onneksi jumit aukesivat. Myös seuraava viikonloppu vietettiin näyttelyissä naku-Kavan kanssa, kun teimme päiväreissun Tammelaan auspaitten erkkariin (ERI1). Kuukauteen mahtuivat myös kahdet rallytokon SM-kilpailut, ensin tavalliset SM-kisat minun kanssa (hylätty ihmeellisten mokien takia, 50/100p) ja seuraavana viikonloppuna Mila matkasi Saran kanssa Lahteen nuorten SM-kisoihin. Sieltä parivaljakko nappasi avoimesta luokasta SM-hopeaa.
Syyskuu aloitettiin agilityllä. Korkattiin kakkoset Pieksämäellä ja saatiin samalla Sara ja Huima kanssamme viettämään mökkiviikonloppua. Aksattiin tuloksiksi vitonen (2. sija) ja toiselta pari sekuntia yliaikaa (1. sija). Saran kanssa jatkoimme matkustelua, kun lähdimme heittämään Rauma-Turku-reissun kohti agilityn MM-kisoja. Reissulta kotiuduttuamme kävimme maastomakkaroissa eli Kava pääsi juoksemaan vieheen perässä ja sai toisiksi parhaat pisteet keskikokoisissa koirissa. Suoritin kauan tavoitteissa olleen kasvattajan peruskurssin. Nähtiin kavereita ja nautittiin syksyn väreistä.
Lokakuu pyhitettiin Milalle. Kävimme sen kanssa koirakoulu Ponderan 10v synttäreillä ja korkattiin meidän tokokokeet, kun käytiin kokeessa peräti kahdesti. Molemmilla kerroilla ALO1-tulokset sijoin 1 ja 2. Tokomotivaatio oli korkealla ja kävimme Kavankin kanssa treenailemassa kentällä vielä kun säät sallivat ulkotreenit. 
Marraskuu startattiin rallytokolla, kun Mila nappasi viimeisen tuloksen avoimessa luokassa (96/100p) ja voitimme samalla piirinmestaruuden joukkuekultaa. Kavan kanssa teimme reissun Jyväskylään näyttelyyn, ERI2, SA. Messaria varten treenattiin mätsärissä, Mila PUN1, BIS-, Kava tippui kisasta juuri ennen palkintoja. Kava aloitti toiset juoksunsa ja Mila pääsi jälleen tuurailemaan Kavaa tokotreeneissä.
Joulukuussa koitti kauan odotettu messari. Hieno viikonloppu, kuten aina. Molempina päivänä molemmat koirat palkittiin erinomaisella ja lauantaina Mila sai SA'n. Toissapäivänä oli viimeinen koe tälle vuodelle ja saatiin vielä viimeinen koulari, kun Mila nappasi TK1 tokokokeesta hyvin pistein.


V i i m e   v u o d e n   t a v o i t t e e t   v u o d e l l e  2 0 1 9 
- Ulkomaille näyttelyihin 
Liettuassa käytiin kahdesti, kun ekalla kerralla ei aivan saatu toivomiamme tuloksia.

- Yhteistreenejä ja lenkkejä 
Kahden käden sormilla on laskettavissa meidän yhteistreenit ja lenkit. Sanoisin siis, ettei todellakaan päästy lähellekkään niihin lukemiin, mitä tarkoitin kun näitä tavoitteita rustailin.

- Koirien lihaskunnosta huolehtiminen 
Kava kävi kerran hierojalla. Muuten tehtiin lihaksia vahvistavia juoksulenkkejä Kavan kanssa ja muuten vaan pitkiä lenkkejä Milan kanssa. Hierojalle olisi pitänyt päästä säännöllisemmin ja Milakin olisi vuoden aikana pitänyt ainakin kerran siellä käyttää. 

M i l a
- Rallytokossa RTK2 
Neljä koetta, kolme tulosta eli toteutui!

- Agilityn treenailua, vahvistelua, kisoja, kakkosluokkaan 
Voisin sanoa, että ei kyllä treenattu:D Mutta tuloksellisesti päästiin kyllä tavoitteeseen.

- Silmätarkki 

- Tokoa oman fiiliksen mukaan 
Myös kisaamaan innostuttiin ja vielä paremmalla menestyksellä kuin ikinä olisin uskonut edes kuvitella.

- Näyttelyitä ja paljon ihania muistoja mummelin kanssa kehistä 
Suomessa Mila kävi kehässä viidesti, Liettuan puolella neljästi. Joka ikisestä kehässä käynnistä ollaan nautittu molemmat.

K a v a
- Arjen sujuvoittaminen, ohituksiin varmuutta 
Onnistui! Tästä olen erityisen iloinen. Edelleen takapakkia välillä tulee, mutta kun on oppinut lukemaan ja ennakoimaan Kavaa ja kehumaan sitä tarpeeksi vaikeissa tilanteissa ollaan päästy hurjasti eteenpäin. 

- Tokossa alokasluokan liikkeet mahdollisimman kisakuntoon ✗/
Liikkeet itsessään ovat suhteellisen hyvin kuosissa paikkista lukuunottamatta. Vielä varmuutta kaivataan ja liikkeiden välit täytyy hioa kuntoon, ennen kun koetta uskaltaa ajatella.

- Loppuvuodesta rallykisat?
Ei oikein ollut sopivaan aikaan sopivia kisoja ja ehkä pikkupaimen ei aivan vielä tänä vuonna olisi ollut valmis virallisiin kisoihin. 

- Luustokuvat 
Suoritettu ja terveen paperit tuli!

- Luustokuvien jälkeen toivottavasti agilityn treenaaminen tavoitteellisesti 
Joo ei:D Priorisoin, että nyt keskitytään tokoiluun ja kun ollaan saatu siihen vielä paljon lisää varmuutta aletaan miettiä enemmän kiihdyttäviä lajeja.

- Näyttelyitä ja mätsäreitä 
Kava kävi vuoden aikana kahdeksan kertaa kehässä Suomessa ja neljästi Liettuassa. Muutaman kerran mätsäreissäkin se pääsi pyörähtämään. Tulokset olivat oikein mukavia, pääasiallisesti noottia tuli massan puutteesta, mutta jospa sitäkin tulisi iän puolesta lisää.

M i n ä
- Ikuisuustavoite: kehittyminen koirankouluttamisessa 
Vuoden aikana tuli paljon uutta tietoa ja taitoa

- Kasvattajan peruskurssi 
Vihonviimein!

- Kuvaamisessa ja kuvien käsittelyssä kehittyminen 
Kameran käyttö oli erityisesti nyt loppukesän-syksyn aikana kovin vähäistä, kun kamerani hajosi ja vasta joulukuussa sain hommattua uuden rungon. Kuvausmotivaatio ainakin tauon aikana kasvoi ja jospa ensi vuoden aikana tulisi lauottua vielä enemmän ruutuja kuin tänä vuonna.

- Blogin pitäminen hengissä ilman paineita 
Vähän on ollut kyllä siinä rajoilla, että monta kertaa päivitys on meinannut unohtua, mutta viime hetkillä tämäkin on toteutunut.


T a v o i t t e e t   v u o d e l l e  2 0 2 0

- silmätarkit molemmille koirille
- joku näyttelyreissu ulkomaille
- kimppatreenejä ja enemmän itsenäisiä treenejä erilaisissa halleissa

M i l a
- starttaaminen rallytokon voittajaluokassa -> RTK3?
- jotkut aksakisat, LUVA-tili auki kakkosissa
- noudon treenaamista, jos se alkaa onnistua niin tokokokeessa avon korkkaus??
- vetskutitteli näyttelyistä

K a v a
- starttaaminen virallisilla kisakentillä rallytokossa
- viimeinen Suomen serti
- paimennuksen testaaminen
- tokon treenaaminen kohti kisavalmiutta, malttia ja keskittymistä ja ehkä loppu vuodesta jotkut möllit
- paikkis kuntoon

M i n ä
Itselleni voisin rustata melkein täysin samat tavoitteet kuin viime vuonna, joten pitkälti samoilla mennäänkin.
- ikuisuustavoite: kehittyminen koirankouluttamisessa
- kuvailua 
- kennelnimi


Kiitos 2019, tervetuloa uusi vuosikymmen ja 2020-luku. Toivottavasti ensi vuosikymmen toisi meille paljon mahtavia ja ikimuistoisia kokemuksia, uusia tuttavuuksia ja uuden oppimista!

maanantai 30. joulukuuta 2019

Vuoden vikat kokeet

Eilen kävimme vuoden viimeisissa tokokokeessa Milan kanssa. Alo alkoi vasta kahdelta, olimme hallilla heti yhden jälkeen. Käytin Milan ulkona ja kävin ilmoittautumassa. Pari voittajan yksilöä ehdin seurata ennen kun pääsimme luoksepäästävyyteen ja paikkikset alkoi. Me olimme Milan kanssa viimeisessä paikkisryhmässä. Paikkiksesta Mila sai kympin. Hieman se tuntui epävarmalta, ollaan tehty nyt niin paljon vain kokeenomaisia paikkiksia ja myös ylempien luokkien paikkiksia, että Mila kaipaisi selvästi vähän vahvistusta tähän.

Yksilöihin päästiin vasta kolmanneksi viimeisenä. Seuraamisessa Mila oli alkuun vähän muissa maailmoissa. Seuruu ei ole muutenkaan meidän vahvin liike, loppua kohti jo vähän parani. Seuraamisesta arvosanaksi 7. Liikkeestä maahan ja luoksetulo 10. Ei moittimista. Kapula 9,5, vieläkin saisi pitoon olla innokkuutta mielestäni enemmän, joten olin vähän yllättynyt näin hyvistä pisteistä. Kaukot 8, ekaan maahanmenoon Mila tarvitsi tuplakäskyn kun se jäi tuijottamaan jotain. Hyppy 10 ja kokonaisvaikutus 9. Tuomarin mielestä suoritus parani selvästi loppua kohti, saatiin kehuja hyvästä yhteistyöstä ja vähän hän harmitteli alun huonoa seuraamista, uskoi sen johtuvan mun omasta jännityksestä kun liikkeestä maahanmenoon Mila lähti ihan erilaisella innolla.


Tämä tarkoitti pisteissä 184/200, ALO1 -> TK1. Palkintojenjaossa kaikeksi yllätyksekseni yllettiin sijalle 2 yhdestätoista osallistujasta. Niin monta hienoa koirakkoa jäi meidän taakse, oli aika huikea tunne päästä bortsun ja malinoissin väliin tuon kovin perinteisen tokorodun kanssa😉 Maailman taitavin Mila❤️

Omaan makuun meidän suorituksessa oli monta hyvää pätkää, mutta etenkin liikkeiden väleissä Mila ei ollut parhaimmillaan. Nyt kun saatiin ALO pakettiin, täytyy tehdä muutama treeni satunnaisilla välipalkoilla niin jospa saataisiin snautseriin vielä lisää intoa jos joskus uskaltaudutaan vielä avoinluokka starttaamaan.

torstai 26. joulukuuta 2019

MESSARI 2019

Joulukuun ensimmäisenä kokonaisena viikonloppuna oli kauan odotetun messarin vuoro. Lähdimme kohti Helsinkiä junalla jo itsenäisyyspäiväaamuna (=yöllä). Alun perin tarkoitus oli käydä pyörähtämässä perjantaina aksakisoissa Vantaalla, mutta sitten tuli vähän suunnitelmien muutoksia ja junia emme enää kehdanneet perua. Kuopiosta junaan hyppäsi meidän lisäksi Sara pikkusiskonsa ja pienen Iisi-venäjäntoylapsosen kanssa.
Tikkurilassa olimme ennen kymmentä ja siellä olikin jo Sandra meitä odottamassa. Veimme tavarat hotellille säilytykseen ja lähdimme etsimään kauppaa, josta saataisiin jotain syötävää. Aamupäivä meni lähinnä aikaa tappaessa. Käytimme koiria vähän kävelyllä ja muuten lähinnä vain norkoilimme kauppakeskuksessa tai hotellin aulassa.
Huoneeseen pääsimme kolmelta ja melkein heti aloinkin pestä ja laittaa koiria valmiiksi lauantain kehää varten. Ilta menikin mukavasti koiria tehottomalla käsiföönillä kuivaten. Kirosin itseäni, kun en vieläkään ole saanut ostettua reissuille näppärää ja tehokasta fööniä, tuo meidän turbo on sen verran massiivinen ettei sitä oikein kehtaa reissuilla kuljettaa mukana.
Myöhemmin illalla saimme huoneeseemme vielä yhden henkilön lisää, kun Emilia tuli Pilkkeen kanssa iltajunalla. Olimme kaikki siinä vaiheessa jo kovin nälkäisiä ja lähdimme siltä istumalta kohti keskustaa ja Vapianoon syömään. Ruuan jälkeen palasimme hotellille ja aika pian pääsimmekin nukkumaan.
Lauantaina olimme jo aamupalan auettua syömässä ja sitten lähdimme kohti messukeskusta. Emilialla oli kehä jo aamusta, minulla oli molemmat tytöt vasta vähän myöhemmin. Kehät olivat täysin eri päissä messukeskuksessa, joten koin fiksuimmaksi viedä molemmat häkeissään omien kehiensä viereen ja juosta vain itse kehien välillä. Kava oli kehässä ensin. Menkkapöksyllä oli vähän kaikkea muuta mielessä, se oli jossain ihan omissa höyryissään kehässä. Koitti nappailla kaikki mahdolliset karvatupot kehästä suuhunsa ja muutenkin esiintyi Kavaksi kovin laiskasti. Kava sai erinomaisen ja oli kilpailuluokassa kolmas, siskon ja Jyväskylän luokkavoittajan mennessä edelle.

"22 months. Very feminine. Would prefer bit more bone. Feminine head ? proportion with body but bit narrow in foreface and muzzle. Bit round eyes. Balanced angulations front and rear. Good neck and topline. Good body and proportions. Parallel movement front and back. Good side movement with enough reach and drive. I'd prefer her little bigger. Enough coat. Exellent temperament." ERI3 
- Audur Sif Sigurgeirsdottir

Katsoin aussiet loppuun ja sitten suuntaisin käppänäkehälle, joka olikin mukavasti lähes pari tuntia myöhässä. Milalla tuntui olevan kehätauon jälkeen paljon virtaa, voi vitsi kun sen kanssa olikin taas niin ihana kehäillä! Ei kyllä millään mummokoiraksi uskoisi, sellaista kyytiä se liikkui menemään ja häntä vaan heilui. Mila sai myöskin erinomaisen jäi luokassaan kakkoseksi, tittelin mennessä juuri nenän edestä. Mutta kaiken kukkuraksi palkittiin Miisumaasu vielä SA'lla! Ensimmäinen SA sille tänä vuonna Suomesta ja meidän ensimmäinen messarista. Tämä koira kyllä vain paranee vanhetessaan. Paras narttu-kehässä ei enää odotetusti menestystä meille tullut, mutta voittajafiilis oli silti.

"Correct size. 9,5 years old. Exellent condition. A little long in loin. Well angulated. Exellent movement." ERI2, SA 
- Ivan Vasiljevic
Kehien jälkeen hoidettiin perinteiset kuvaushetket ja kierrettiin kojut. Tänä vuonna sain kukkaron pidettyä aika visusti piilossa eikä mitään turhia shoppailuja tullut tehtyä. Kavalle ostin ainoastaan vähän pienemmän snaken, joka nyt varsinaisesti ei ole ollut ostoslistalla vaan vähän sellainen "tää saattaisi kyllä helpottaa vähän meidän elämää" ja nyt kun sellaisen ihan pilkkahinnalla sain, täytyi tilaisuus hyödyntää.

Illalla suunnittelimme käyvämme hakemassa pitsat, mutta lopulta päädyimme lähitacoihin, kun kukaan ei enää jaksanut lähteä kauas kävelemään ruuan perässä. Uni kyllä maittoi heti kun sänkyyn pääsi.

Sunnuntaina olimme hallilla taas aikaisin. Tällä kertaa Mila oli kehässä ensin kasvattajatuomarin tiukassa syynissä. Mila sai erinomaisen ja tuomarin sanoin: "valitettavasti te jäätte tänään toisiksi". Titteli taas niukasti ohi, mutta kasvattajatuomarilta jo pelkästään erinomainen mahtavalla arvostelulla oli kyllä odotusten ylitys.

"Erinomaisessa kunnossa oleva veteraani. Hyvä pää. Purenta ei enää parhaimmillaan. Kaunis kaula. Erinomainen ylälinja. Erinomainen viisto lapa. Hieman lyhyt olkavarsi. Hyvä leveä reisi ja polvikulmaus. Luuston toivoisin vankemmaksi. Erinomainen karvanlaatu rungossa. Hienosti säilynyt veteraaani, joka liikkuu hyvin ja sillä ihana temperamentti." ERI2 
- Anneli Alfthan
Kava kehäili saman tuloksen kuin lauantainakin samojen koirien mennessä ohi ja tällä kertaa myös sisko nappasi voittaja-tittelin! Lihapullien voimin mentiin kehään Kavan kanssa, jospa neiti olisi vähän enemmän kuulolla niiden kanssa. Liian hyvien (kehä)namien pitäminen Kavan kanssa on aina vähän riski, kun silloin sillä saattaa mennä vähän liiankin lujaa. Tällä kerralla herkkunamit olivat kuitenkin ihan toimiva valinta.

"22kk. Feminiininen nuori. Hyvät mittasuhteet. Hyvä ylälinja. Kuono-osa saisi olla täyteläisempi. Hyvät korvat, silmät ja purenta. Hyvä kaula, etuosa ja runko. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvät käpälät. Hyvä karvanlaatu. Liikkuu erittäin hyvin sivusta pitkä askel kapeasti takaa. Hyvä käytös. Esiintyy hyvin." ERI3
-Maija Mäkinen
Meidän juna lähti Pasilasta puoli kahdeksan maissa, joten ehdimme vielä tappaa aikaa ja treenailla koirien kanssa ja napsia viimeiset kuvat. Suurkiitokset mahtaville huonekavereille ja messariseuralle! Koiramessut eivät vaan ikinä petä ja joka vuosi on vain yhtä ihanaa lähteä sinne.

tiistai 24. joulukuuta 2019