perjantai 21. kesäkuuta 2019

Reissun päällä

Kesäkuun alussa reissuttiin oikein urakalla, kun vihdoin koitti kauan odotetun näyttelyreissun vuoro. Meillä meni tämä reissu niin monta kertaa uusiksi, että voisin sanoa melkein yllättyneeni, kun oikeasti lopulta saimmekin tämän toteutettua!

Keskiviikkona (5.6) Mimosa tuli cockerin ja mäyräkoiran kanssa meille. Illalla pakkailimme viimeisiä kamoja ja käytiin koirien kanssa metsässä. Torstaina puoli kolmelta meillä lähti juna kohti Lahtea, josta tarkoitus oli vaihtaa kulkupeli autoon. Junamatka aiheutti stressitasojen nousun, kun meidän junan veturi hajosi ja jouduimme Pieksämäellä vaihtamaan toisen veturin. Tämä oli vielä vanhanmallinen veturi, jolla pystyi kulkemaan puolet hitaampaa mitä alkuperäisellä veturilla.
Olimme varanneet reilun parin tunnin myöhästymis/eksymis/syömis/koirien ulkoilutustauot, mutta junan lähtiessä Pieksämäeltä taukoaika oli jo tippunut puoleen. Hidastumisia oli luvassa lisää, kun Kouvolassa veturi piti vaihtaa vielä toiseen päähän junaa ja tässä meni kuulemma parisenkymmentäminuuttia lisää. Paniikki alkoi iskeä, että nyt tulee kyllä tosi kiire laivaan, eikä meillä ole ollenkaan varaa eksyä esim. Helsingissä matkalla satamaan.
Mimosa kävi kysymässä vinkkiä konnarilta, että mitä meidän tässä tilanteessa kannattaisi tehdä, että ehdittäisiin laivaan. Konnari oli suoraan sanonut, että jos meillä on mahdollista saada autokyyti jo Kouvolasta, pääsisimme sillä todennäköisesti paljon nopeammin perille kuin että odottaisimme Kouvolassa ensin veturin käännön ja sitten matkustaisimme vielä tällä vanhan mallin veturilla Lahteen. Ei auttanut kuin laittaa heti kolmannelle reissukaverillemme Aamulle viestiä, josko hän voisi koukata meidät Kouvolan asemalta. Aamu suostui ja vaihdoimme autokyytiin jo Kouvolassa♥️
Asemalla pakkasimme tavaramme, itsemme ja neljä koiraa pieneen punaiseen Golfiin ja matka kohti Vantaan Tokmannia saattoi alkaa.

Meidän oli tarkoitus käydä Ikeassa vielä syömässä ennen laivaan menoa, mutta aikataulu oli niin tiukka, että meidän oli pakko selvitä ilman ruokaa laivaan asti. Tokmannin pihassa nappasimme kyytiin vielä yhden amerikancockerin ja näin koko konkkaronkka oli saatu kyytiin ja matkamme saattoi tosiaan alkaa. Pääsimme kuin pääsimmekin satamaan ajoissa ja jäimme odottamaan autojonossa laivaan pääsyä.

Puoli kymmeneltä pääsimme ajamaan laivaan ja suuntasimme heti Burger kingiin syömään😂 Parin tunnin matkan jälkeen saavuimme Tallinnaan ja lähdimme ajamaan yötä myöten tarkoituksena ajaa koko yö aina Liettuan Palangaan saakka. Olimme etukäteen laskeneet olevamme yhdeksän maissa aamulla perillä, mutta tälläkään kertaa epäonnelta ei voitu välttyä. Pääsimme Pärnuseen saakka ja loppujen lopuksi jouduimme jäämään yöksi autokorjaamon pihaan🙈 Laitoimme korjaamon pitäjälle viestiä tilanteesta, että meidän pitäisi päästä heti kahdeksalta hoitamaan asiamme, sillä matkaa Liettuaan oli vielä n. 450 kilometriä. Yöksi jäimme autoon nukkumaan ja aamulla saimme todella hyvää palvelua heti kahdeksalta! Pian pääsimme jatkamaan matkaa ja ilman ongelmia selvisimme majapaikkaan saakka. Ilta meni syödessä ja koiria puunatessa.
Lauantaina lähdimme ajamaan kohti näyttelypaikkaa, joka oli meidän Airbnb-kämpästä noin kymmenen minuutin päässä. Meillä oli mäyräkoira kehässä kymmenen maissa, seuraava siitä parin tunnin päästä. Käyrämäyrä oli hienosti ROP ja sai junnusertin, jee!
Auspaita oli ilmoitettu näyttelyyn 7, josta kolme oli junnunarttuja. Yksi junnu oli poissa. Kava sai erinomaisen ja voitti luokkansa ja pian se kutsuttiin ROPpikehään, jossa oli urosten normisertin voittaja ja narttujen normisertin voittaja lisäksi. Kakkis oli hienosti VSP ja tuli samalla LIETTTUAN JUNIORIVALIOKSI!!!♥️

"tähän arvostelu, jos sen joku kaunis päivä saan käännätettyä" 
ERI1, JN, ROP-jun, PN1, VSP
Renata Petkevičienė

Milan kehää saimme odotella hetkisen, siellä ei ollut yhtään koiria samassa luokassa. Käppänäkehän kehäsihteeri oli kyllä ihan kujalla koko touhusta ja minulla ei ollut mitään hajua, missä kehässä kulloinkin olin. Tavoitteet eivät olleet tuomarin takia kovin korkealla ja ilmoitinkin Milan kehään oikeastaan vain kannatuksen vuoksi "kun nyt täällä kuitenkin ollaan, niin sitten vaikka kotiudutaan hylsyn kanssa". Olikin pieni järkytys, kun syynäämisen, mittaamisen ja tarkkojen liikkeiden katsomisen jälkeen mummeli saikin erinomaisen! Sitten juoksin kolmessa kehässä, kolmen eri koiran kanssa eri aikaan, eikä minulla ollut pienintäkään hajua mikä kehä kulloinkin oli kyseessä😃 Ilmeisesti ensimmäisessä kehässä meidän ei olisi oikeasti kuulunut olla vaikka kehis ja tuomari kumpikin meidät sinne pyysi, toisessa kehässä meillä oli ilmeisesti kaverina koira, joka ei sinne oikeasti kuulunut, kun tämä kehä otettiin lopulta uusiksi. Roppikehässä uros vei voiton, mutta MITÄ? Minun Mila oli VSP!?? Tämä tarkoitti myöskin sitä, että saatiin toinenkin uusi valio meidän leiriin. Mila valioitui LIETTUAN VETERAANIVALIOKSI!😘
"tähän arvostelu, jos sen joku kaunis päivä saan käännätettyä" 
ERI1, VN, ROP-vet, PN1, VSP
- Maret Kärdi
Viikonlopun tavoitteet tuli siis saavutettua molempien osalta jo lauantaina, aika huippu juttu! Matkaseuramme spanielit pärjäsivät myöskin loistavasti, jenkki oli ROP ja sai sertin ja cockeri voitti luokkansa ja sai junnusertin♥️
Ryhmäkehissä Kava poimittiin vielä isossa BIS-juniorikehässä 14 parhaan joukkoon ja käyrämäyrä oli omassa roturyhmässään RYP5.



---

Jotta tästä ei tulisi aivan kymmenen kilometrin mittaista postausta, jatketaan loppureissu seuraavassa postauksessa. Yritän saada sen kirjoitettua heti, kun vain ehdin. Tänään lähdetään juhannuksen viettoon Saran luokse ja sunnuntaina suuntaamme Suurleirille Lapualle, jossa olemme melkein koko ensi viikon.

perjantai 31. toukokuuta 2019

Toukokuu pähkinänkuoressa

Kiirettä on keväällä pitänyt ja hetket, jolloin on saanut istahtaa alas tekemättä mitään ovat olleet laskettavissa yhden käden sormilla. Reissun päällä on vietetty myös kuluneen kuun aikana paljon aikaa.

Kavan kanssa jäimme tokosta kesätauolle puolessa välissä toukokuuta. Saimme paljon treeniläksyjä kesäksi, toivottavasti olemme päässeet niissä syksyyn mennessä hyvään vauhtiin.
12.5 kävimme Kavan kanssa Iisalmessa näyttelyissä. Vettä tuli kuin saavista kuten Suomen ulkonäyttelyissä on lähes aina tapana. Kakkis ei oikein ollut tuomaritädin mieleen, se sai EHn ja oli luokassaan kolmas. Mielenkiintoisia kommentteja ja tuloksia oli ausseilla noin yleisestikin. Esitin myös avoluokassa uroksen, joka sai hyvän. Kehän jälkeen moikattiin muutama kaveri ja sitten lähdimme ajelemaan takaisin kotiin, ehdittiin vielä sopivasti illaksi Milan rallytreeneihin.
"Scissorbite. Small female, needs to develop in total. Muzzle a bit snipy. Eyes a bit round, could be  darker. Good ears. Good neck and topline. Good chest and bone and feet. Good coat structure but missing undercoat at the moment. Good movement. Still a bit narrow in rear." EH, JUK3 
- Myriam Vermeire, Belgia

18.5 kävimme oman seuran agilitykisoissa hakemassa Milalle virallinen mittaustulos. Jännitystä riitti, sillä tiesin Milan olevan ihan rajalla menisikö miniksi vai mediksi. Juoksuttaminen metsässä ennen mittausta auttoi selvästi, sillä pöydällä Mila oli mini! Se oikein röhnötti mittaamisen ajan, vaikka kovasti yritin saada sitä nostamaan edes vähän päätään. Aksakuume, joka oli jo valmiiksi korkealla nousi päivän aikana ihan eri sfääreihin. Toivottavasti päästäisiin pian Milan kanssa kisaamaan.
(C) Hanna Dunder
22.5 juhlimme Milan 9-vuotissynttäreitä. Hurjaa, kuinka aika kuluu näin nopeasti! Ikä näkyy muutamana lisääntyneenä harmaana karvana, mutta askel ei ole lainkaan muuttunut raskaammaksi.
Viime viikonloppuna olimme Kavan kanssa Espoossa Suurleirin ohjusten koulutusviikonlopussa. Tänä vuonna jokaisella sai olla mukana vain yksi koira, joten Mila oli jätettävä kotiin, Kavaa kun ei oikein voinut jättää. Meillä oli ihan huippu viikonloppu, vaikka missasimmekin kokonaan perjantai-illan ohjelman, kun olin pääsykokeissa. Pääsimme treenaamaan monia eri lajeja ja kouluttamaan toisiamme. Mahtava seura ja hyvä ruoka kuuluivat myös viikonloppuun. Huippu kesäleiri on tiedossa! 
(Seuraavat 5 kuvaa (C) Emma Tuominen)
Nyt on pitkästä aikaa vapaa viikonloppu, kun ei tarvitse oikeasti tehdä yhtään mitään esipakkailua lukuun ottamatta. Ensi viikolla matkalaukulle on taas kovasti käyttöä kun suuntaamme torstaina kohti etelää!

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Outokumpu RN

Lauantaina huristelimme Kavan kanssa Outokumpuun näyttelyihin. Auspait oli merkattu vikaksi roduksi, oli ihana saada nukkua aamulla edes vähän pidempään! Saavuimme näyttelypaikalle joskus kympin jälkeen. Totesin, että ollaan aivan liian ajoissa, joten käytiin vähän kävelemässä. Ehdin sopivasti katsomaan vielä käppänät ennen kuin aloin valmistaa Kavaa kehään. Ausseja oli ilmoitettu näyttelyyn 13 erikoistuomarin silmien alle.
Junnunartuissa oli peräti neljä koiraa. Kava sai erinomaisen ja kilpailuluokassa se heitettiin kärkeen SA'n kera! Vielä saimme jännittää paras narttu-kehää avoluokan ja yhden valioluokan koiran verran. Paras narttu-kehässä oli neljä koiraa: 2 junioria, avoluokan koira ja valio. Juoksutuksen jälkeen valio heitettiin kärkeen ja niin mentiin vielä kiekka ympäri. Järjestys oli selvä. Kava oli kakkonen ja sai ekan sertinsä, jee!❤️ Kakkis sai ihan huippu arvostelun, erityisesti se vielä lämmitti mieltä. Ensi viikolla meillä olisi vuorossa vielä Iisalmi, saa nähdä kuinka meille siellä käy!
"Erittäin tasapainoinen ääriviivaltaan hyvin kaunis juniori narttu. Oikeat mittasuhteet. Selvä sukupuolileima. Sopiva raajaluusto. Äärimmäisen narttumainen pää. Kuono-osa tulisi olla täyteläisempi silmien alta. Keskiruskeat silmät. Erinomainen karvanlaatu. Kestävä, helppo ravi. Esitetään kauniisti edukseen." ERI1, SA, PN2, SERT
- Päivi Eerola

tiistai 16. huhtikuuta 2019

Toko-intoilua

Kavan aloittaessa vihdoin ekat juoksut, ollaan Mila on päässyt tuuraamaan Kavaa tokotreeneihin. Se on tehnyt pari kertaa kokeenomaisen ALO-luokan viime torstaina treeneissä ja edellisellä viikolla  Hannan ja Oskun kanssa treenaillessa. Viime torstaina toimimme ihan kuin virallisissa kisoissa toimittaisiin, käytin saman määrän käskyjä ja välipalkkaukset tein pelkästään sosiaalisesti. Huippu snautserin vire kesti kuin kestikin! Koutsilta tuli palautetta, että miksi et ole sen kanssa kisoissa käynyt, kun meno näyttää jo sen verran valmiilta. Nyt voisin kuitenkin vasta sanoa meidän olevan valmiina kokeeseen. Ollaan alettu löytää sellainen meidän omanlainen tapa treenata ja pitää treenit tarpeeksi yllätyksellisinä, Milan tuntien myös "alkuherättelyn" merkitys on korostunut.
Mahtava oli saada positiivista palautetta, että ainakin jotain ollaan osattu tehdä oikein, kun koutsi näki Milan monta vuotta sitten edellisen kerran tokoilemassa.
Täytyy vaan etsiä meille nyt joku koe jostain. Kesäkausi sattuu just harmillisesti alkamaan ja monet kokeet siirtyvät ulkokentille, ne ovat liian iso riski vielä - jos vaikka sattuu tulemaan vettä taivaan täydeltä, voi olla ihan sata varma, että silloin meillä ei tehdä yhtään mitään.
Kavan juoksulomaillessa ei olla kuitenkaan lomailtu kotona. Se harjoittelee peräpään käyttöä edelleen (huoh, milloinhan Kava alkaa vihdoin tajuta, että omistaa myös takajalat...). Seuruussa sillä on tosi hyvä asenne, mutta sitä me ei toistaiseksi treenata sen enempää ennen kun saadaan takajalat mukaan menoon. Kapulaa ollaan aloiteltu vähitellen, sen Kava oppi ihan muutamassa illassa. Pienellä paimenkoiralla on kuitenkin luonnollisesti vielä piiiitkä matka, ennen kun sen kanssa voi edes ajatella menoa kokeisiin. Välillä se on osoitellut todellista potentiaaliaan, mutta tarkkana saa olla, ettei kierrokset nouse kaakkoon kun tehdään vähänkään jotain vauhdikkaampaa.

lauantai 30. maaliskuuta 2019