sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Huhtikuun meiningit

Meidän huhtikuu startattiin muuttorumbassa. Muutettiin takaisin lähemmäs lapsuushoodseja. Tosi innoissani olen, että päästään koluamaan taas tuttuja metsiä! Koirat ovat sopeutuneet erinomaisesti uusiin mestoihin.
Seuroilta putkahteli huhtikuun aikana tuloksia viime vuoden koira -kilpailuissa. Mila sijoittui Suomen kääpiösnautserikerhon vuoden tokokäppänäkisassa kolmanneksi ja meidän oman seuran KPSHn vuoden tokokoirakisassa myöskin kolmanneksi kaikista roduista! Palkinnot eivät ole löytäneet vielä koronan takia perille, mutta eiköhän nekin nyt kesän aikana kotiudu. Aika huisia, että pikkusnautserin kanssa saatiin vain kolmella viime vuoden kokeella tuollaista tulosta aikaan.

Sain muutakin kauan odotettua postia, kun postilaatikkoon kolahti ikioma kennelnimi. Toivottavasti nimen alle tulee syntymään tulevaisuudessa australianpaimenkoira ja käppänäpentuja. Valmiiksi väsäsin jo kotisivutkin, niitä pääsee kurkkaamaan täältä. Kotisivut tulevat vielä päivittymään tulevaisuudessa kunhan saadaan vähän enempi varmistusta tulevaan.
Aloittelimme ulkotreenaamiskautta kentällä Kavan kanssa. Kenttä olikin täynnä jos jonkinlaista häiriötä aina pupun papanoista lähtien. Kava lankesi houkutukseen, vaikka muuten se ei treeneissä usein harrasta haistelua. Sen vire tahtoo olla ulkotreeneissä vähän turhankin alhaalla, mutta eiköhän me kesän mittaan saada nekin sujumaan! Tästä en voi kyllä syyttää muita kuin itseäni, sillä olen ollut super laiska lähtemään ulos treenaamaan. Treenien lisäksi kaivoin talven jäljiltä lenkkarit esille ja käytiin heittämässä Kavan kanssa muutama juoksulenkki.

Molemmat tytöt kävivät huhtikuussa hierottavana. Kava oli paremmassa jamassa kuin edellisellä kerralla, eihän edellisestä käsittelykerrasta kovin kauaa ollutkaan. Myöskään Milalla ei löytynyt mitään mahdottomia jumeja, mutta aiheellinen keikka oli kuitenkin.
Nakupelle

torstai 30. huhtikuuta 2020

Maaliskuu

Maaliskuussa Kava kävi hierojalla. Veikkailin sen olevan hieman jumissa talven jäljiltä. Luuloni osoittautuivat aivan oikeaksi, kannattava reissu siis. Kava vastasi hierontaan onneksi hyvin ja se saatiin hyvin aukeamaan. Tämän kuun alkuun varasin molemmille koirille uudet hieronta-ajat.
Mila kävi maaliskuun puolivälissä eläinlääkärissä. Sillä on jo jonkin aikaa ollut takapuolessa luomi, joka nyt viime aikoina on omaan silmääni näyttänyt kasvavan ja oon sitä alkanut ahdistelemaan, joten oman mielenrauhan vuoksi käytiin näyttämässä sitä asiantuntijalla.
Mila on myös alkanut nuolemaan etutassujaan. Välillä se ontuu muutaman askeleen, mutta sitten kävelee pitkiäkin aikoja täysin puhtaasti. Esikysymysten jälkeen eläinlääkäri suositteli lämpökuvausta. Se on sen verran uusi juttu vielä, että saatiin toimi vähän kuin harjoituskoirana. Ensin ajattelin, että se voi olla vähän turha juttu, mutta meillä ei ollut kiire minnekkään mietin, että tutkitaan nyt vaan. Odoteltiin huoneessa enkä saanut hetkeen koskea Milaan, ettei minun lämpöni vaikuta kuvaustulokseen. Kohta päästiin kuvauspuuhiin ja kuvia räpsittiin joka puolelta. Jo siinä vaiheessa lääkäri näki, että todennäköisesti oikeassa käpälässä on jotain häikkää.

Kun kuvat oli kuvailtu tutkailtiin Mila muuten. Lääkäri katsoi tassut käsin, siellä ei näkynyt mitään normaalista poikkeavaa. Pinnat oli siistit ja myös kynnet näyttivät normaaleilta. Muutenkin yleisvointi oli hyvä, vielä tuli kysymyksiä mitä ollaan oikein tehty, kun Milalla oli niin mahtavat lihakset. Tässä vaiheessa lääkäri tutki myös luomen, kaikeksi onneksi se ei ollut mitenkään normaalista poikkeava ja jos se ei vaan ala erittää mitään tai muuta väriä, saadaan antaa sen olla rauhassa. Anaalit olivat sen verran täysiä, että ne tyhjenneltiin samalla.
Lopuksi katsottiin yhdessä lämpökuvauksen kuvia koneelta. Oli tosi mielenkiintoista päästä näkemään niitä ihan itsekkin. Oikeassa etusessa oli tosiaan vähän jotain häikkää, se oli kuvissa hieman kylmempi kuin vasen. Mila ei siis varaa painoa oikeaan etuseen aivan niin paljon kuin voisi, mikä näkyi siinä, että vasemmalla lavalla oli käytössä painoa normaalia enemmän ja siksi myös oikea reisi hehkui punaista. Mahdollisuus oli revähdykseen, saatiin tulehduskipulääkekuuri ja viikon liikuntarajoitus.
Nyt jalka ei ole ollut paljoakaan parempi. Silloin tällöin voin vieläkin löytää Milan nuolemasta tassuaan tai joskus tiukoissa käännöksissä se saattaa ontua muutaman askeleen. Seuraavaksi varmaan joudutaan varaamaan uusi aika. Toivotaan, ettei sieltä löydy murtumia tai muuta pahempaa. Itse olen vähän miettinyt jonkinlaista rikkoa jaloissa, kun kuitenkin ikää Milalla alkaa olla jo kohta 10 vuotta, olisi varmaan jo jonkinsortin ihme jos nivelet eivät olisi alkaneet jostain kulumaan.
Muuten elämämme on pyörinyt pitkälti koronarajoutusten ympärillä. Kaikki kevään ja kesän suunnitelmat on mennyt uusiksi: ei ole kisoja, ei näyttelyitä eikä edes treenejä. Ollaan käytännössä asuttu mökillä, täällä ei tarvitse olla kontaktissa kehenkään ja koirien kanssa on paljon helpompaa, kun ne voi vaan päästää ovesta ulos juoksemaan. Toivottavasti tämä tilanne saataisiin nyt vain äkkiä kuriin, kamala kuume jo kisareissuille!

torstai 26. maaliskuuta 2020

Helmikuun hässäkät

Helmikuussa vietettiin viikonloppua mökillä ja samalla käytiin mätsäreissä molempien tyttöjen kanssa Varkaudessa. Mätsäripaikka oli tosi pieni halli, joka oli ahdas ja siellä oli tosi huono ilma, joten piti välillä käydä haukkaamassa happea ulkona. Onneksi paikalle ei ollut eksynyt kovin paljoa porukkaa, joten kovin montaa tuntia ei hallissa tarvinnut viettää. 
Kava sai aikuisissa sinisen nauhan ja sai paljon kehuja liikkeistään, vaikka pikku kehässä ne eivät ihan oikeuksiin päässeetkään. Sinisten kehä voitettiin, joten vielä yksi kehä oli meillä jäljellä. 
Veteraanit kutsuttiin kaikki kerralla kehään, niitä olikin kymmenisen koiraa. Mila pääsi neljän parhaan joukkoon ja oli lopulta neljäs. BIS-kehässä Kava pääsi neljän parhaan joukkoon ja oli lopulta BIS4. Huippu kivaa esiintymistä siltä!
Seuraavana viikonloppuna oli mätsäri Kuopiossa ja vaikka ensin en meinannutkaan sinne lähteä, päätin kuitenkin edellisenä iltana, että ei kai se haittaa jos tuolla kävisi pyörähtämässä. Jotta päivä ei olisi venynyt niin pitkäksi, ajattelin ottaa vain Kavan mukaan. Tällä kertaa koiria oli hurjasti paikalla ja isoja aikuisiakin oli nelisenkymmentä. Kava nappasi punaisen ja pääsi tosi kovatasoisessa punaisten kehässä vielä jatkoonkin. Lopulta pikkukoira oli hienosti PUN2. Tällaisten mätsäriesiintymisten jälkeen kelpaa kyllä lähteä miettimään kevään virallisiakin kehiä.
Kavan tokotreeneissä ollaan menty hurjasti eteenpäin. Se on ollut ohjatuissa monella kerralla tosi hyvin kuulolla ja selvästi keskittynyt siihen mitä pyydän sen tehdä, eikä ole ottanut häiriötä ympäristöstä. Ollaan tehty pariin otteeseen kokeenomaisia. Paikkis on vielä kesken, mutta senkin ääntelyyn ollaan saatu hyvät kikkakolmoset, jotka ovat näyttäneet toimivan. Noin muuten mulla alkaa olla aika koevalmis koira. Ollaan vihdoin löydetty Kavalle oikea viikkorytmi lenkkien, aivotyöskentelyn ja ohjattujen treenien suhteen. Edellisten päivien toiminta vaikuttaa yllättävän paljon sen mielentilaan treeneissä.

Milan kanssa ollaan menty myös eteenpäin rally tokon merkeissä. Snautserista rally on vaan ihan parasta ja myös oikean puolen seuruu on edistynyt kivasti. Muutamat liikkeet vielä hallintaan, erityisesti vierellä peruuttaminen ja oikean puolen tarkan paikan löytäminen niin hyvä tulee.

Kauniista keväisistä päivistä nauttien tehtiin hurjan pitkiä lenkkejä jäällä. Kävin myös pari kertaa lässyttelemässä pienille villakoiravauvoille ja räpsimässä samalla kuvia. Vaikka pentuja vilisee siellä ja täällä, on oma pentukuume pysynyt suhteellisen hyvin ruodussa.

torstai 20. helmikuuta 2020

Muistikortin tyhjennystä

Uusi runko on aiheuttanut sen, että kameraa on tullut ulkoilutettua taas pitkästä aikaa. 

perjantai 31. tammikuuta 2020

Tapahtui tammikuussa

Tammikuussa starttailtiin molempien tyttöjen treenit Milan rallytokon ja Kavan tokon merkeissä. Molempien treeniajat pysyivät samana kuin viimekin vuonna, Kavan ryhmä muuttui vain eriksi. Milan kanssa ollaan päästy tekemään voittaja- ja mestatariluokan ratoja. Kiva saada sillekkin vähän haastetta, kun ei aina hinkata vain helppoja juttuja. Kavan paikkis on edistynyt huimasti, se ei ole enää harrastanut piippailua ja teki ekaa kertaa eilen pitkästä aikaa paikkikset rivissä vieläpä vieraan koiran vieressä. En malta odottaa, mitä kaikkea kevään aikana molempien kanssa päästään tekemään.
Loppiaisena kävimme mätsäreissä. Mila oli veteraaneissa ja Silja kisasi sillä myös junior handlerissa treenaten viikonloppua varten. Kava oli isoissa aikuisissa. Koiria oli paikalla tosi paljon. Veteraaneja oli yli 15 ja isoja aikuisia peräti 60! Päivä venähtikin pitkäksi, kun aloitin sen aamulla jo heti talkoilla.
Mila oli punaisten 2. ja Siljan kanssa junnuissa JH5. Kavaa alkoi jo selvästi oman kehän aikana väsy painaa, olihan se ollut häkissä jo siihen mennessä pitkän päivän. Eikä se jostain syystä osaa nukkua uudessa kangashäkissä. Parikehästä se nappasi kuitenkin punaisen ja pysyi punaisten kehässä neljän parhaan joukkoon saakka! Hurjan pitkää kärsivällisyyttä vaadittiin pikkukoiralta, kun tällaisesta määrästä koiria oli toki tuomarin vaikeaa karsia porukkaa pois. Lopulta Kakkiainen oli neljäs.
Seuraavana viikonloppuna kävimme päiväreissun Kajaanissa. Kava oli ilmottu kehään ekaa kertaa avoimeen luokkaan ja Mila ja Silja kisaili junnuissa. Auspaita oli avoimessa luokassa kolme, Kava siskonsa kanssa ja vielä kolmas. Pikkukoiralla meinasi lähteä kehää ennen totaalisesti lapasesta. Se kyllä on sellainen vallaton tapaus:D Kava sai erinomaisen ja oli luokassaan toinen ilman SA'ta. Sillä välillä Silja ja Mila kehäili hienon suorituksen. Jatkopaikkaa ei kuitenkaan irronnut, mutta hyvä suoritus silti!

"2 years old. Medium strong. Feminine head and good eyes and expression. Good topline has enough neck. Excellent front enough forechest. A little bit over angulated behind. Good movement." ERI2
- Tino Pehar

Siskokset💓
Seuraavan viikon lauantaina matkustettiin Kavan kanssa junalla kohti Lahtea. Yö vietettiin Emman luona ja sunnuntaina suunnattiin näyttelyyn. Auspaita oli ilmoitettu hurja määrä, 36. Kava sai jälleen erinomaisen. Jostain syystä sillä meni ihan totaalisesti kuset housuun kilpailuluokassa. Koko koira vaan tärräsi ja veti korvansa taakse, se ahdistui jostain tosi pahasti. Ei todellakaan ole Kavan tapaista, se ei ikinä milloinkaan ennen ole tehnyt tuollaista kehässä, eikä kyllä missään muuallakaan. Sijoille ei enää ylletty, ei siis viimeistä sertiä vieläkään suotu meille, mutta sen metsästys jatkuu! Kehän jälkeen käytiin Hesessä syömässä ja sitten pakkailinkin kamat ja lähdimme Kavan kanssa kävelemään kohti bussiasemaa ja bussilla kohti kotia. Siinä vaiheessa olimme molemmat jo totaalisen väsyneitä, eikä Kava bussiin kiipeämisen jälkeen liikahtanutkaan kuin vasta kotona. Emmalle vielä hurjasti kiitos majoituksesta ja Janetelle kyydistä näyttelypaikalle!

"Hyvärakenteinen, tiivis narttu. Kaunis ylälinja. Erinomaiset raajojen kulmaukset ja täyteläinen runko. Kaunis turkki. Pää on pieni ja kevytpiirteinen. Silmät pyöreät ja lyhyt kuono. Esiintyy reippaasti." ERI
- Paula Heikkinen-Lehkonen

Muuten meidän tammikuuhun on kuulunut mökkeilyä ja kameraakin olen useampaan otteeseen innostunut ulkoiluttamaan.