keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Messari 2017

Torstaina ennen puoltapäivää starttasi meidän matka kohti Helsinkiä, sillä edessä oli kauan odotettu messariviikonloppu. Edellisiltana olin pakannut laukut jo lähes valmiiksi, joten aamulla oli edessä vain tavaroiden kantaminen autoon. Sitten nokka kohti juna-asemaa, jossa ehdimme hetkisen odotella ennen kuin Sara ja Huima saapuivat paikalle. Kuinka ollakkaan huomasin, että olin unohtanut pukupussin kotiin. Kaikki näyttelyvaatteet roikkuivat nätisti huoneeni oven kahvassa!? Siinä pieni paniikki jo meinasi iskeä, että mitäs nyt tehdään. Hakemaan ei kuitenkaan enää ehtinyt, joten alkoi  näyttelykavereiden pommittaminen. Onneksi ihana Johanna oli tulossa junalla Kuopion kautta iltapäivällä ja hän suostui nappaamaan matkalta pukupussini!
Saavuimme Helsinkiin vähän ennen neljää ja heti junasta astuessamme meillä olikin kantoapua vastassa, kun Sandra lupasi tulla auttamaan meidät valtavan tavaravuoremme kanssa hotellille. Myös Aava ja Unto-villakoira olivat messissä mukana, he siis majoittuivat meidän kanssa koko viikonlopun hotellilla. Meillä oli sama hotelli kuin viimekin vuonna, Scandic Park, aivan Töölönlahden rannalla.
Torstai-ilta meni rauhallisissa merkeissä. Käytimme koirat lenkillä sekä käväisimme täyttämässä Saran kanssa masuja Vapianossa ja ostamassa nakkeja koirille seuraavaa päivää varten.
Perjantaina oli ensimmäinen messaripäivä. Loppujen lopuksi minulla oli perjantaina vain karkeakarvainen saksanseisoja paras uros kehässä (PU5) sekä karkkarikasvari, joka oli roppi kera kp:n. Rauhallisissa merkeissä mentiin siis perjantai, vaikka alun perin minulla piti olla enemmänkin koiria esitettävänä. Oli kuitenkin mukava katsella rauhassa kehiä ja moikkailla kavereita. Ryhmässä pyörähdin vielä kasvattajaluokassa ja sitten aloimme lähteä kohti hotellia. Illalla kävimme hakemassa pitsat. Vähitellen alkoi väsyttää niin paljon, että oli pakko käydä nukkumaan.

Lauantaina rynnistin heti suoraan katsomaan australianpaimenkoiria. Jälleen pentukuume otti muutaman askeleen eteenpäin, mutta vieläkin pitäisi jaksaa omaa pientä paimenta odottaa. Auspaitten jälkeen esitin aivan ihanan pitkäkarvaisen saksanseisojan. Valitettavasti tuomari olisi odottanut nuoresta koirastakin valmista pakettia ja kehittymättömyyden takia tuloksena erittäin hyvä. Kehän jälkeen kiidin karkkarikehälle, jossa olin mukana taas samassa kasvarissa. Tuomari oli tiukalla päällä, mutta rop ja kp irtosivat silti. Iltapäivällä oli siis luvassa vielä ryhmäkehä.
Jossain tässä välissä Mila oli tietämättäni pyörähtänyt extemporena Annin kanssa junior handlerien parhaan piirinmestarin valinnassa. Nautseri oli käyttäytynyt kuulemma hyvin ja itse suorituskin oli onnistunut siihen nähden, ettei parivaljakko ollut tutustunut toisiinsa puolta minuuttia kauempaa. Olisi ollut kyllä hauska nähä itsekin suoritus, mutta jospa tätä paria tultaisiin näkemään kehässä myöhemminkin!
Lauantaina kävin tekemässä koko messarin ainoat ostokset, kun kävin tuhlaamassa Showlinkin alekupongin ja ostin viimein sen valioruusukkeen. Ihmeen vähillä ostoksilla säilyin, vaikka budjetti oli tänä vuonna oikein erikoisen tiukka. Olisi ollut kaikkea ihanaa shoppailtavaa, mutta kun mitään ei varsinaisesti tarvitse niin pyrin lähinnä vain hiplailemaan kaikkea kivaa.
Illalla olimme niin väsyneitä, että kävimme lähikaupassa ostamassa vain vähän ruokaa ja yöllä vielä puunailin Milan seuraavaa päivää varten.

Sunnuntaina oli itselleni kaikkein jännittävin päivä. Mila oli kehässä. Joskus sain jonkin asteisen mielenhäiriön ja päätin ilmoittaa murmelin kehään. Tätä päivää olin stressannut jo useamman kuukauden etukäteen. Stressiä ei helpottanut yhtään, kun sain aikataulut käsiini. Tietenkin olin ilmoittanut Milan juuri sille päivälle, jonne oli ilmottu eniten koiria. Reilu viisikymmentä musta-hopeaa käppänää! Aamuun en halunnut ottaa mitään muita esitettäviä, vaan keskittyä ihan täysillä Milaan.
Junnu-urokset olivat juuri startanneet, kun saavuimme paikalle. Vaihdoin vaatteet ja ehdin katsella hetken tuomarin linjaa ja tyyliä arvostella. Pian aloin valmistelemaan Milaa kehään ja Janette auttoi vielä viimeisissä viimeistelyissä (ja myös kuvasi kehän, kiitos vielä). Valionarttuja oli yhteensä yhdeksän, joista yksi oli poissa. Perjantaina katsoessani saman tuomarin tuomaroimaa snautserikehää, totesin tuomarin olevan todellakin liiketuomari ja näinhän se olikin. Erityisesti etuliikkeet olivat tärkeät.
Yksilöarvostelussa tuomari kopeloi koiran tarkkaan ja ikää kysyessään suorastaan järkyttyi, kun sanoin Milan olevan seitsemän ja puoli vuotias:D Mummeli❤️ Ei sitä kyllä mitenkään niin vanhaksi vielä uskoisi!
Kaikille valionartuille tuomari antoi erinomaisen, josta jo itsessään olin todella tyytyväinen. Kilpailuluokassa tuomari liikutti useamman kierroksen ympäri ja tästä Mila sai puhtia ja lähti kivasti edellä. Meidät poimittiin neljän parhaan joukkoon ainoana suomalaisena! Loppusijoitus oli kolmas. Taakse jäi muun muassa erkkarin roppi sekä viime vuoden 1. ja 2. menestyneimmät musta-hopea käppänänartut.

"7,5 years. Good type. Correct bite. Correct proportions, coat and angulations. Good chest. Good bones. Good movement but needs a bit more parallelism." ERI, VAK3 
- Pietro Marino

Milan kehän jälkeen oli hetken hengähdystauko ja sitten oli jälleen seisojakasvari. Roppikasvari ja kp tulokseksi tälläkin kertaa. Harmikseni olisimme todennäköisesti myöhästyneet junasta, jos olisimme jääneet vielä isoon kehään, joten sen jouduin osaltani skippaamaan. Iltapäivällä kävimme hakemassa vielä kojuista ilmaisnäytteitä ja räpsimässä kuvia. Unohtamatta tietenkään junnuhandlerin SM-finaalia, kyllähän siinä oli tippa linssissä väkisinkin katsoessa ja kannustaessa kavereita.

Jälleen oli odottamisen arvoinen viikonloppu, tuloksissa ei ollut valittamista ja seura oli mitä parhain. Kiitos Helsinki, ensi vuonna nähdään taas!

lauantai 25. marraskuuta 2017

Päivitystä

Päivittäminen on jäänyt viime aikoina taas vähemmälle, kun allekirjoittanut on uurastanut kouluhommien parissa. Nyt edessä olisi enää yksi kahdeksan viikon rutistus ja loput kirjoitukset. Toivottavasti sitten alkaisi olla koko homma paketissa! Vaikka somemaailmassa olemmekin eläneet hiljaiseloa, olemme silti touhuilleet vaikka ja mitä.

Aksassa olemme saaneet nauttia monista todella onnistuneista treeneistä! Mila on ollut tosi hyvin kuulolla ja lajin parissa on koettu paljon hyviä hetkiä. Vauhti on kehittynyt ihan silmissä ja Milallakin tuntuu olevan todella paljon mielenkiintoa hommaan tällä hetkellä. Toivottavasti pääsisimme vain jo kisakentille ja saisimme nauttia onnistumisista niilläkin radoilla. Tässä on parin viikon takaisista treeneistä videota, nautseri❤️
Milan kanssa olemme ehtineet käydä parissa mätsäreissä. Toisissa korkkasimme vetskukehät ja toisissa jatkoimme vielä aikuisissa. Jälkimmäisistä nappasimme palkinnot, punaisten toinen vajaasta kolmesta kymmenestä koirakosta! Mila sai kehuja esiintymisestään ja liikkeistään, erityisesti mahtavasta takapotkustaan. Parin viikon päästä messarikehät kutsuvat. Milan ilmosin sinne sunnuntaille kehään, mutta joka päivä se näyttelypaikalla kuitenkin pyörii. Kovasti jo jännitän viikonloppua, varmasti ihan huikea näyttely taas tulossa!

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Marjavaras

Vähän aikaa pääsimme jo nauttimaan ensilumesta, mutta nyt se on sulanut jo pois.

lauantai 28. lokakuuta 2017

torstai 26. lokakuuta 2017

Valoa tunnelin päässä

Hui, kuinkas tässä on taas päässyt näin käymään, että bloggailu on unohtunut kokonaan. Siispä tiedossa on hieman tilannepäivitystä meidän viime aikojen tapahtumista.

Lauantaina kävimme Milan kanssa Varkaudessa VARPSin aksakisoissa. Siellä oli kaksi rataa normirata ja hypäri, josta normi oli ensin. Tuomarina toimi Salme Mujunen, jonka radalla olimme aiemminkin vuosi sitten kesällä saman seuran kisoissa. Tuomarin takia oikeastaan tänne rohkeninkin, sillä hänellä tuntuu olevan Milalle sopivia ratoja, joissa ei kauheasti kikkailuja tarvita. Vaikka mahtuihan näihinkin ratoihin muutama hieman kyseenalaisempi ohjauskohta.

Minikoiria oli ihan mukavasti paikalla ja samoin oli myös kiva nähdä useampi käppänä samoissa karkeloissa. Rataantutustumaan pääsimme vasta kolmen jälkeen, sillä ykköset olivat vasta iltapäivällä viimeisinä.

Starttasimme ihan loppupäässä, joten ehdin katsoa muutaman radan ennen kun lähdin hakeman Milaa autosta. Snautseri hyppäsi oikein innokkaana matkaan ja uusi halli oli jännä paikka. Intoa oli ennen rataa kuin pienessä kylässä, kun partaeläin tajusi pääsevänsä aksaamaan.
Meno näytti todella hyvältä kepeille asti, joissa Mila äkkäsi jonkun hajun ja meni väleissä sekaisin. Siitä nappasimme vitosen. Keinulla tapahtui jumitus, joista olin jo luullut pääsevämme eroon. Siinä se snautseri vain törötti, ilman aikomustakaan tulla alas... Kontaktin kuitenkin otti, joten esteeltä selvisimme virheittä, tosin aikaahan se vei. Loppuradan teimme puhtaasti. Erityisen tyytyväinen voin olla puomin kontaktiin, jota se nyt viime aikoina on alkanut pomppimaan, jos en tee omaa rytmitystä kunnolla. Lopputuloksissa selvisimme maaliin neljänsinä.
Seuraavaksi oli hypäri, johon lähdimme Milan kanssa ihan ilman mitään paineita vain pitämään hauskaa, sillä mitään haettavaa sieltä ei ollut. Tämä myöskin kannatti ja uskaltaisin ehkä jopa sanoa tätä parhaimmaksi kisaradaksemme ikinä! Mila toimi juuri niin kuin pitikin, kepit oli hieman hitaahkot, mutta puhtaat kuitenkin. Maaliin selvisimme nollalla ja ihanneaikaa nopeampana. Fiilikset olivat ihan katossa, oli ihana saada vähän uskoa meidän tekemiseen, kun jo pidemmän aikaa itseluottamus on ollut jossain todella syvällä piilossa.
Jälleen kerran sijoitus oli neljäs ja palkinnot jäivät vain 0,04 sekunnin päähän. Ei kuitenkaan harmita pätkääkään tuollaisen radan jälkeen, taas tämä muistutti, että ei tule toivoa menettää ja nyt vaan paljon treeniä, uusia kisapaikkoja ja kokemusta alle! Keinu lähtee tehotreeniin, viime ohjatuissa sainkin varmasti ihan toimivan vinkin sen opetukseen.