perjantai 4. tammikuuta 2019

Pikkukoiran eka synttäripäivä

Pienenpieni paimenkoira täyttää tänään kokonaisen vuoden! Kava on kyllä kaikessa ärsyttävyydessään täyttänyt odotukseni. Ihanaa on omistaa tämmöinen ihana, välillä hieman hullu paimen❤️ 
Lahjaksi Kava sai pandan, joka sai heti jo aika rajua kyytiä. Saas nähdä kauanko sillä on vielä sisuspumpulit tallella!

keskiviikko 2. tammikuuta 2019

Vuoden vikat tokot

Vuoden vikan päivän kunniaksi kävimme maanantaina tokoilemassa kaveriporukalla Mekassa.
Huima, Mila, Kava ja Osku
Milan kanssa tehtiin kokeenomaisen alon kaikki liikkeet Saran liikkuroidessa. Mila teki tosi kivasti. Seuraamisessa kerran vei nenä maahan, mutta siitäkin se palasi nopeasti takaisin. Milaksi pätkä oli oikein kiva! Kapulaa ei olla treenattu pitkään aikaan ja silloin Milalla on usein hieman haluttomuutta sen kanssa - niin tälläkin kertaa. Kapula nyt vain treeniin ja katsotaan keksittäisikö sitten vaikka jotkut kokeetkin ihan vain kokeilumielessä. Käytännössähän kaikki liikkeethän se osaa, se vaan sitten riippuu päivästä kuinka se ne tekee😜
Kava-kakkiaisella oli hieman liikaakin virtaa. Keskittymiskyky seikkaili jossain ja Oskun kapulat olis olleet vaan hirmusen kivoja. Tehtiin sen kanssa ihan muutama seuruupätkä ja loppu aika keskityttiinkin vain olemaan paikallaan, mikä pentuselle tuntuu välillä olevan vähän haastavaa häiriöisessä ympäristössä. Hienosti Kava kuitenkin tsemppasi! Pitäisi päästä sen kanssa vain enemmän treenaamaan erilaisiin halleihin ja monien eri koirien kanssa.

maanantai 31. joulukuuta 2018

Vuosi 2018 tiivistettynä ja tavoitteet vuodelle 2019

Perinteinen tapa on lopettaa vuosi ja keskittyä katsomaan, mitä meidän elämässä on kuluneen vuoden aikana ehtinyt tapahtua. Vuosi 2018 on ollut varsin tapahtumarikas. Vuoteen on mahtunut niin paljon suuria asioita, että kaiken sisäistäminen on vienyt paljon voimia. Suurin osa tapahtumista on ollut positiivisia, mutta vuoteen mahtui myös surua ja rutkasti stressiä.
Tammikuu oli blogin puolella kovin hiljainen, sillä kaikki aika meni pitkälti ylppäreihin valmistautuessa. Tammikuussa jatkettiin agilityä ja kävimme myös lenkillä Ean ja Riemun kanssa. Elimme jännittäviä aikoja, sillä pieni trikkityttö putkahti maailmaan neljäs päivä sisarustensa kanssa. Saattaisikohan minulle muuttaa tästä yhdistelmästä pentu?
Helmikuussa lukuhetkien välissä ehdimme nauttia myös kauniista pakkassäistä jäällä lenkkeillen. Snautserienergiaa löytyi kotoa tuplasti, kun Atene tuli Milan seuraksi hoitoon muutamaksi päiväksi. Milalla oli virtsatietulehdus, johon onneksi antibiootit purivat nopeasti.
Maaliskuussa tuskailimme aksassa jälleen Milan vauhdin kanssa ja teimme paljon treeniä lyhyillä palkkausväleillä, jolloin partanaaman into pysyi yllä. 22. päivä oli yksi parhaimmista päivistä koskaan, kun viimein pitkä odotus palkittiin ja sain oman pienen paimenpalleroisen ensimmäistä kertaa syliini...❤️ Penskan kotiuduttua sosiaalistaminen alkoi. Tällaista rohkeaa kaveria oli ihana viedä paikkaan kuin paikkaan!
Huhtikuu oli kavereiden treffailu-kuukausi, kaikki halusivat nähdä pikku Kavaa. Milan kanssa kävimme aksamölleissä ja mätsäreissä, molemmista lähdettiin palkintojen kanssa kotiin. Aksailussa saimme nauttia välillä supertreenistä, välillä taas mikään ei tahtonut onnistua. Arkeen kuului paljon kakka-pissi-rallia ja revittyjä sukkia.

Toukokuussa vietimme lähes viikon tyttöjen kanssa Oulussa Mimosan luona. Mila kävi myöskin kehässä ollen paras narttu ja VSP kera NORD-sertin. Olimme myös Kennelliiton Suurleiriohjaajakoulutuksessa Aitoossa. Kuun loppupuolella juhlimme Milan 8-vuotissynttäreitä. Heti synttäriviikolla se korkkasi veteraaniluokan Joensuussa Saran kanssa saaden EH:n.  Kavakakkiaisen silmäongelmat alkoivat vaivata ja se kävi hakemassa silmätulehdus-diagnoosin.
Kesäkuun alussa sain painaa valkolakin päähän, mikä oli ehdottomasti yksi vuoden kohokohdista. Kävimme Milan kanssa heittämässä etelän reissun Espooseen ja kääpiösnautsereiden erikoisnäyttelyyn, jossa Mila sai erinomaisen. Teimme kesälomareissun Kolin upeisiin maisemiin ja saimme hienossa säässä tehdä lenkkejä luontopoluilla. Kava sai toisen antibioottikuurin silmätulehdukseen ja kun sekään ei vienyt oireita pois kuin hetkellisesti, kävimme näyttämässä silmää erikoislääkärillä. Siellä löytyi väärään suuntaan kasvanut ripsi, joka poistettiin heti. Kesäkuun lopulla meidän agility jäi kesätauolle, mutta ennen sitä pääsi Kavakin juoksemaan ekaa kertaa putkea. Kesäkuun ohjelmaan kuului myös yhteistreenejä kaveriporukalla ja tietenkin mökkeilyä. Kuun lopussa olin ohjaamassa Kennelliiton suurleirillä, mikä oli huippu kokemus.
Heinäkuun alussa muutimme toiselle puolelle Kuopiota ja kuukausi kuluikin pitkälti uusia lenkkireittejä tutkiessa. Kuumat säät veivät veronsa niin koirista kuin niiden omistajastakin. Milan kanssa näyteltiin taas Juvalla, jossa se oli ROP ja ROP-veteraani. Kava taasen harjoitteli kehäkäyttäytymistä ensimmäisissä mätsäreissään ja voitti koko tapahtuman heti alkuunsa! Loppukuusta penska sai harjoitella Sawo shown kenraalimätsärissä uudemman kerran ja oli jälleen punaisten parhain pentu.
Elokuun alussa muutimme taas. Tällä kertaa kuitenkin tyttöjen kanssa ihan keskenämme ensimmäiseen omaan kämppään. Kolmipäiväiseen Sawo showhun oli ilmoitettu Mila kahdelle ja Kava yhdelle päivälle. Perjantaina epäonneksemme myöhästyttiin Milan kanssa kehästä (mikä kyllä edelleenkin kaihertaa mieltä pahasti...) ja sunnuntaina se oli ROP-veteraani. Kava oli kehässä lauantaina juuri samana päivänä seitsemän kuukautta täytettyään ja oli hienosti ROP-pentu kera kunniapalkinnon. Kavan kanssa aloitimme säännölliset tokotreenit Ponderalla tavoitteellisesti harrastavien pentujen ryhmässä. Kävimme myös Kavan kanssa Tampereella pentunäyttelyssä, missä se oli toisena päivänä VSP ja toisena ROP. Ehdimme myös yksiin mätsäreihin, jossa Mila oli veteraanien toinen ja Kava BIS2. Treenailimme ja lenkkeilimme kavereiden kanssa ja koirat pääsivät uimaan monesti.
Syyskuussa aloitimme rallytokon Milan kanssa. Kava kävi kahdesti pentunäyttelyissä: Jämsässä (ROP-pentu, KP) ja Oulussa (KP2). Säiden hieman viilennyttyä teimme koirien kanssa useita pitkiä lenkkejä metsässä. Kava pääsi osallistumaan makkaramaastoihin eli kokeilemaan vinttikoirien maastojuoksua. Viehe oli paimenen mielestä super mielenkiintoinen, eikä se kauaakaan miettinyt lähtisikö sen perään vai ei. Pentujen sarjassa se oli ainoana "vääränrotuisena" kolmas.
Lokakuussa aloimme useaan otteeseen keskustella Kavan kanssa, kuinka sen tulikaan käyttäytyä lenkeillä. Murkkuikä alkoi puskea päälle ja kaikki tuntui unohtuneen. Saimme nauttia monista onnistuneista treeneistä kumpaisenkin kanssa tokon ja rallyn parissa.
Marraskuussa hommasin avaimen hallille ja ehdimme käydä useasti treenailemassa toko- ja aksajuttuja. Kävimme Milan kanssa Riikka Pulliaisen tokokoulutuksessa Mikkelissä, josta tarttui paljon vinkkejä ja ennen kaikkea treenimotivaatiota jatkoon.
Joulukuussa kävimme näyttelytreeneissä Kavan kanssa ja mätsäreissä pariinkin otteeseen. Mila kävi messaritrimmissä ja hierojalla. Yksi vuoden parhaista viikonlopuista, messari vuosimallia 2018, mahtui myös joulukuun ohjelmaan. Milalle kehistä ERI2 ja EH4, Kavalle H ja ERI4. Mila kävi hakemassa kännit eläinlääkärillä, kun sen irronneesta etuhampaasta otettiin röntgenkuvat. Joulun vietimme mökillä ja kaikesta jännityksestä huolimatta myös joulukuusi kesti pystyssä yhdeltä pieneltä paimenkoiralta.


Viime vuoden tavoitteet vuodelle 2018:
- Vetskuiän saavutettua paljon näyttelyitä
✓ Vuoden aikana Mila oli seitsemän kertaa kehässä, kuusi esiintymistä tapahtui veteraaniluokassa.
Kerran se oli VSP ja pari kertaa ROP-veteraani ja saipa vielä yhden NORD-sertinkin.

- Ulkomaille näyttelyreissu
✗ Tämä ei valitettavasti toteutunut, mutta onneksi ensi vuonna vähintään yksi reissu on tiedossa.

- Mätsäreitä
✓ Näitä tunnutaan järjestävän täällä vuosi vuodelta vähemmän. Kävimme kuusissa mätsäreissä, menestystä tuli mukavasti. Erityinen tykki oli Kava, joka oli kolmesti PUN1 ja kerran vei koko potin ja kerran oli kakkonen.

- Agilityssä kakkosiin, varmuutta ja luottoa tekemiseen
✗ Ei tänäkään vuonna. Eihän sitä luokkanousuakaan voi tapahtua, jos ei edes kisaa koko vuonna... Kesäkuun jälkeen emme ole edes olleet enää ryhmäpaikalla.

- Tokoa omatoimisesti. Kehittymisestä riippuen möllit?
✓ Treenailimme kyllä. Erityisesti virettä saatiin vuoden aikana rutkasti ylemmäs.

- Rallyn treenailua avointa luokkaa varten
✓ Tämä sentään toteutui! Aksan jäätyä tauolle ja halliavaimen saadakseni liityimme rallyryhmään ja meillä alkaa olla avoliikkeet jo kisakunnossa.

- Patikointiretki, muita roadtrip-reissuja kavereiden kanssa
✓ Kesäkuussa kävimme Kolilla. Kotikaupungin sisäpuolella pyörimme kyllä siellä sun täällä, mutta noita pidempiä reissuja olisi ollut mukava tehdä vielä enemmän.

- Paljon yhteisiä treenejä
✓ Muutamia kertoja treenailimme kyllä. Erityisesti kesällä, mutta enemmän olisi pitänyt ehtiä. Oli vain hiukan ongelmia sovitella aikatauluja yhteen.

- Uusia koirakontakteja
✓ Muutamiin uusiin kavereihin kyllä tutustuttiin eritysesti nyt Kavan ansiosta.

- Mahdollisimman paljon treenien videointia
✗ Kännykästä ja kamerasta tila loppu ja muita tekosyitä. Yhden käden sormilla on varmaan laskettavissa meidän treenivideot.

- Uusia temppuja ja erilaista aktivointia
✓ Olen ollut ihan eksralaiska opettamaan uusia temppuja. Nenähommia koirat ovat päässeet tekemään.

- Kasvattajan peruskurssi
✗ Ei toteutunut.

- Kehittyminen omassa koirankouluttamisessa, mahdollisuuksien (ja rahatilanteen) mukaan erilaisia luentoja ja seminaareja
✓ Vuoden aikana varmasti kehistystä tapahtui tässä ikuisuustavoitteessa. Syksyllä kävimme Milan kanssa Riikka Pulliaisen tokokoulutuksessa, muita ei vuoteen mahtunutkaan.

- Kehittyminen valokuvaamisessa ja myös kuvankäsittelyyn syventyminen paremmin
✓ Toteutui. Tämä tällainen ikuisuustavoite, aina on mahdollista kehittyä!

- Blogin pitäminen hengissä
✓ Välillä hiljaisempaa on ollut kiireiden ja muun takia. Vanhoihin teksteihin on kuitenkin mukava palata itse myöhemmin, mikä on saanut rustailemaan edes jotain vähintään kerran kuussa.


Tavoitteet vuodelle 2019:
- Ulkomaille näyttelyihin
- Yhteistreenejä ja lenkkejä
- Koirien lihaskunnosta huolehtiminen

Mila
- Rallytokossa RTK2
- Agilityn treenailua, vahvistelua, kisoja, kakkosluokkaan
- Silmätarkki
- Tokoa oman fiiliksen mukaan
- Näyttelyitä ja paljon ihania muistoja mummelin kanssa kehistä

Kava
- Arjen sujuvoittaminen, ohituksiin varmuutta
- Tokossa alokasluokan liikkeet mahdollisimman kisakuntoon
- Loppuvuodesta rallykisat?
- Luustokuvat
- Luustokuvien jälkeen toivottavasti agilityn treenaaminen tavoitteellisesti
- Näyttelyitä ja mätsäreitä

Minä
- Ikuisuustavoite: kehittyminen koirankouluttamisessa
- Kasvattajan peruskurssi
- Kuvaamisessa ja kuvien käsittelyssä kehittyminen
- Blogin pitäminen hengissä ilman paineita


Iso kiitos kaikille meidän vuodessa mukana oleville! Kiitos vanhat ystävät ja myös kaikki uudet, on ollut ihana tutustua ihan teihin jokaiseen. Törmäillään taas vuonna 2019!

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

torstai 27. joulukuuta 2018

Messari 2018

Perjantaina 14.12 lähdimme aamujunalla kohti Helsinkiä. Tavaraa oli taas kertynyt järkyttävästi, mutta onneksi Sara tuli samalla junalla, joten käsipareja oli enemmän. Helsingissä olimme ennen yhtä ja lähdimme Emmiä vastaan Kamppiin. Siellä törmäsimme muutamiin muihinkin kavereihin ja ostimme vähän ruokaa. Sitten menimme hotellille, laitoin koirat kehävalmiiksi ja illalla kävimme kaveriporukalla syömässä ravintolassa. Oli huippu ilta, ihanaa oli nähdä pitkästä aikaa kaikkia ja istahtaa kerrankin kunnolla alas syömään. Nukkumaanmeno hieman venähti, sillä juttua riitti pitkälle yöhön.
Lauantaina olimme hyvissä ajoin messukeskuksella. Kavan kehä oli kymmenen maissa ja Milan vähän ennen yhtä. Kehät olivat mukavan lähekkäin ja aikataulut olivat muutenkin mukavan rennot. Aussiet tuomaroi Elina Haapaniemi. Kavalla oli "hieman" virtaa, tuomarin tullessa tutkimaan hän totesikin, että tämä taitaa olla vilkas neiti😂 Keskeneräisyys ja turkittomuus rokotti ja Kava sai arvosanaksi hyvän.
"11 kk vanha tricolour. Kevyessä turkissa esitetty vilkas juniori. Rungoltaan vielä kevyt. Hyvä tyyppi ja mittasuhteet, mutta saa vahvistua kauttaaltaan. Pää on pieni ja kevytpiirteinen. Voimakkaat takakulmaukset. Liikkuu takaa hyvin, vielä epävakaasti edestä" H
- Elina Haapaniemi

Kavan kehän jälkeen menin katsomaan käppänöitä ja ehdinkin katsoa niitä jonkin aikaa, ennen kuin Milaa sai alkaa valmistella kehään. Käppänät tuomaroi kasvattajatuomari Birgit Bischoff Saksasta. Jännitin tuomiota etukäteen kovin, Mila ei ole kuitenkaan ihan tyypillisin käppänä. Veteraaniluokassa oli kolme narttua. Heti kun nostin Milan pöydälle ja tuomari tuli katsomaan sitä hän sanoi "oh, she is very nice!", hän kehui myös Milan turkkia ja kysyi vielä olenko itse ylläpitänyt karvaa. Kyllähän se aina ihan mahtavalta tuntuu kun kokenut rodunharrastaja kehuu turkkia, johon on itse nähnyt tosi paljon vaivaa. Myöskin hampaista tuli kehuja (mitä etukäteen kovin jännitin, sillä Mila tiputti hampaansa klik). Mila sai erinomaisen ja oli luokkakakkonen. Propsit kyllä tälle tuomarille, ehdottomasti päästävä myös tulevienkin koirien kanssa hänen kehäänsä!
"Very open and agile female. Clear eyes. Great overall constitution. Almost square build. Excellent harsh coat in body. Correct tailset and tail. Nice chest. Great cooperation between the dog and the handler" ERI, VEK2 
- Birgit Bischoff 

Milan kehän jälkeen kävin moikkailemassa tuttuja ja otimme vielä vähän kuvia. Ryhmien jälkeen me lähdimme takaisin hotellille, Sokos hotel Presidenttiin. Illalla Mimosa tuli vielä käymään meidän hotellilla ja tilasimme pitsat.
(C) Emma Kaltto
Sunnuntaina aamupalan jälkeen luovutimme avaimet ja raahauduimme kaikkien tavaroiden kanssa jälleen messuhalliin. Koirien kehät näyttivät menevän kovin päällekkäin. Ja tietysti kehät olivat ihan eri päässä hallia. Onneksi Janette lupautui esittämään Milan, mikäli en itse sitä ehtisi viemään.
Kavalla oli jälleen kerran virtaa ja aikataulut näyttivät lopulta sen verran tiukoilta, että sovimme Janeten vievän Milan. Sunnuntaina molemmilla koirilla oli kasvattajatuomarit: ausseilla Kurt Summer ja käppänöillä Mervi Raisaari. Ausseissa oli huimat 11 junnunarttua, Kava yllätti ja sai erinomaisen ja oli vieläpä todella kovatasoisessa kilpailuluokassa neljäs! Huippu parannus edellispäiväiseen.
(C) Sara Lehtelä

"Kaunis, kuitenkin hauras/herkkä. Sopiva pää kokonaisuuteen. Hieman suuret korvat. Rintakehän tulee kehittyä, mutta muutoin erinomainen kokonaisuus. Erittäin hyvät liikkeet. Narttu tarvitsee lisää massaa." (alkuperäinen arvostelu saksaksi, käännetty näyttelyn käännöspalvelussa) ERI, JUK4
- Kurt Summer, Itävalta

Mila oli sillä välin käynyt kehässä ja tuomari ei ollut tuntunut tykkäävän siitä yhtään. Miismiis oli saanut erittäin hyvän ja ollut luokassaan neljäs.
(C) Emma Kaltto
"8,5 vuotias narttu, jolla voisi olla paremmat rungon mittasuhteet. Vahva kallo, voimakkaat poskiluut. Kuono-osa pitäisi olla vahvempi. Tilava rintakehä, joka lyhyt. Hyvä häntä ja kiinnitys. Takaliike jää lyhyeksi. Sivuliikkeessä leveät etuliikkeet." EH, VEK4
- Mervi Raisaari
(C) Emma Kaltto
Päivä jatkui shoppailulla ja junnuhandlerin SM-finaalia katsomalla. Ehdimme vielä katsoa muutaman ryhmän ja sitten aloinkin pakkailemaan kamoja ja raahautumaan kohti Pasilan asemaa. Janette lähti meidän matkaan vielä asemalle ja siellä tiemme erkanivat sitten eri suuntiin. Kiitos Saralle ja Emmille parhaasta hotelliseurasta!

(näyttelyarvostelut lisätty 2.1.2019)