maanantai 16. heinäkuuta 2018

Kakarakoiran eka mätsäri

Lauantaina kävimme Kavan kanssa harjoittelemassa kehäkäytöstä mätsärissä. Päivä oli hurjan kuuma ja sen takia päätin jättää Milan kotiin. Kavan kanssa ollaan näyttelyjuttuja tehty porukalla ainoastaan kerran Oulussa treeneissä, joten vähän minua jännitti, kuinka paimen sellaiseen koiramäärään suhtautuisi.
Kavan kanssa pääsimme kehään numerolla viisi, parina meillä oli suloinen labbispentu. Kava käyttäytyi hurjan hienosti: seisoa tapitti terhakkaasti ja liikkuikin hyvin! Kuulemma selvästi huomasi, että ollaan me treenattu (tai sitten kakara on vaan luonnonlahjakkuus😂). Kava sai punaisen ja pian pääsimmekin jo jatkamaan nauhakehissä, isoja pentuja kun oli vain yhdeksän. Nauhakehässä Kava jatkoi hyvää esiintymistään ja kaikeksi yllätyksekseni huomasin meidän olevan pian kahden parhaan joukossa. Kohta tuomari käveli punaisen ruusukkeen kanssa luokseni. Hurjan hieno penska! Ehdimme odotella jonkun aikaa ennen bis-kehää ja kävimme ostamassa jätskit ja Kavakin sai osansa "voittajatuutista". Pentu sai levätä häkissä märän ja viileän pyyhkeen alla.
BIS-kehässä jouduimme seisoskelemaan TODELLA kauan, eikä pikku Kava enää meinannut niin kuumassa säässä jaksaa seisoa paikallaan. Tuomareiden käytyä kaikki koirat yksitellen läpi, he alkoivat sijoittelemaan koiria. Me vaan kärttyilimme mukana porukassa, välillä juostiin ja sitten taas seisotettiin. Jännitys pysyi ilmassa aivan loppuun saakka ja kun bichoni kuulutettiin toiseksi tajusin meidän voittaneen!! Kava vei heti ekassa mätsärissään koko potin❤️ Kyllä siinä oli hetkeksi sulattelemista.
Nyt voidaan hyvillä mielin suunnata virallisiin kehiin, hui niihin ei enää kauaa olekaan!
Ei enää pitkän kehän jälkeen kakara jaksanut seisoa olematta aivan kasassa...
(C) mätsärin järjestäjät
PUN1, BIS1

tiistai 10. heinäkuuta 2018

Roppii, roppii

Toissapäivänä pyörähdimme näyttelyreissun Juvalle. Mila pyörähti kehässä ja Kava-kakkiainen pääsi turistelemaan. Käppänät arvosteli Paavo Mattila ja musta-hopeita oli ilmoitettu vain kolme. Kaikki nämä olivat narttuja: junnu, avo ja Mila veteraaneissa. Mila sai erinomaisen ja SA'n, oli samalla ROPpi veteraani. Paras narttu kehässä oli kaikki koirat, juoksimme ympyrän ja Mila liikkui ihan huipusti. Tuomari nosti sen kärkeen ja näin juoksimme vielä ympyrän ja järjestys oli tämä. On se vaan aika huikea, mummeli on terästä!❤️ Milan kanssa on aina niin ihana olla kehässä. 
Ryhmäkehiä emme joutuneet kovin kauaa odotella, molemmat menivät läpijuoksuksi.
"Erittäin kaunis veteraani. Hyvänmallinen, kaunisilmeinen pää. Hieman kevyet korvat. Kaunis kaula. Erinomainen runko. Hyvinkulmautuneet raajat. Erittäin hyvä ylälinja. Hyvä hännän kiinnitys. Hyvä karkea karva. Puhtaat värimerkit. Liikkuu ja esiintyy hyvin." ERI, VEK1, SA, PN1, ROP-VET, ROP
- Paavo Mattila

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Meidän kesää

Juhannuksen vietimme mökillä ja heti juhannuksen jälkeisenä maanataina suuntasimme koirien kanssa kohti Aitoota ja Kennelliiton Suurleiriä. Huippua, että vaikka oma ikä ei enää leiriläiseksi riitä niin aina voi jatkaa ohjaajana eikä kesän kohokohtaa tarvitse jättää välistä! Viikko oli huikea, vaikkakin todella raskas ja leirin jälkeen päikkärit tulivat erittäin tarpeeseen. Molemmat koirat olivat minulla mukana. Yksinoloa tuli niille todella paljon, mutta siihen olin toki varautunut. Ihmeen hyvin molemmat poikkeustilanteen kuitenkin ottivat. Kavalle tämä teki aivan todella hyvää -yksinoloharjoituksia ja rauhoittumista omaan häkkiin, enkä kuullut ainoatakaan vinkausta!
Kotiuduttuamme takaisin Kuopioon meidän osoite oli vaihtunut ja tästä eteenpäin meidät löytää kaupungin toiselta laidalta, ainakin toistaiseksi. Muuttolaatikoiden keskellä eläminen ei ole kovinkaan nautinnollista, täytyisi vaan saada nopeasti tavarat paikoilleen.
(C) Amanda Pöntynen
Agility jäi kesäkuun lopussa kesätauolle. Erinäisistä syistä jouduimme skippaamaan monet viimeisimmät treenit ja nyt olisi jo kova kaipuu aksakentille. Tokoiltu ollaan sitten senkin edestä, niin kaveriporukalla kuin yksinkin.Sunnuntaina Mila on ilmottu Juvalle näyttelyyn ja pikkukakkiainen lähtee kaveriksi turistelemaan. Toivotaan, että sadepilvet väistyisivät ja olisi kaikinpuolin onnistunut reissu!

torstai 5. heinäkuuta 2018

Silmäoperaatiota

Jälleen kerran postaus oli unohtunut luonnoksiin ja vasta nyt muistin, että tätä ei ole vielä julkaistukaan...

Kavan silmätippakuuri loppui 14.6 torstaina. Silmä ei ollut kuitenkaan muuttunut paremmaksi, joten heti seuraavan viikon maanantai-aamuna soittelin eläinlääkärille. Tällä kertaa menimme ohjeiden mukaan erikoislääkärille, jotta silmä saataisiin tutkittua vielä tarkemmin. Sain peruutusajan vielä samalle päivää, yhdeltä iltapäivälle. Eläinlääkäri tutki silmää ja lopulta löysi yläluomesta pienen väärään suuntaan kasvavan ripsen. Tämä ripsi oli ärsyttänyt silmää ja se tuli poistaa mahdollisimman pian, ettei se aiheuttaisi tuhoa silmässä.
Ellä oli kuitenkin buukattu sen verran täyteen, että Kava jäi vastaanotolle ja operaatio tehtiin vähän myöhemmin päivää. Kava sai rauhoittavan ja kuukahti tosi pian sen jälkeen. Sitten hoitaja tuli hakemaan sen huoneesta ja muutaman tunnin päästä sain soiton, että operaatio oli tehty ja kakaran saisi hakea takaisin kotiin.
Kakara 6kk
Virkeän oloisena Kava olikin vastassa, käveli ihan omin jaloin luokseni ja oli hurjan onnellinen, kun tuttuja oli vastassa. Operaatio oli sujunut hyvin ja ripsi oli saatu poistettua sen verran syvältä, että se tuskin tulee myöhemmin meitä häiritsemään. Toivotaan toki, ettei muitakaan ripsiä ole enää kasvamassa väärään suuntaan ja näitä operaatioita ei tarvitsisi enää myöhemmin tehdä. Viikon silmätippakuurin saimme taas matkaan.
Kava käyttäytyi jälleen kerran hurjan hienosti, se on kyllä ihan paras penska! Kaikki hoitotoimenpiteet sujuu ainaa niin hienosti, kun neiti on oppinut sen, että aina lopussa saa hurjasti namia.

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Kolilla

Kolin reissulla puolessa välissä kesäkuuta kävimme vaeltelemassa kansallispuistossa. Matkaa ensimmäisenä iltana tuli vajaa 5 kilometriä, toisena päivänä lähemmäs kymmenen. Väsyneitä koiria oli illalla mökissä. Oli kyllä mahtavat maisemat ja hyvä vaellussää, täytyy päästää Kolille uudestaankin!

torstai 21. kesäkuuta 2018

Kääpiösnautserien pääerikoisnäyttely 2018

Pari viikkoa sitten lauantaina suuntasimme Milan kanssa junalla kohti etelää ja käppänöitten erikoisnäyttelyä. Kava meni Saralle hoitoon, kun en sitä mukaan voinut ottaa majapaikan allergian takia. Aamujunalla lähdimme puoli kuuden maissa ensin Helsinkiin ja rautatieasemalta vaihdoimme kulkuvälineen bussiin, jolla matkustimme sitten Espooseen. Bussi vei aivan Marketanpuiston lähelle, joten kävelymatka ei ollut pitkä. Janette tuli meitä vastaan ja yhdessä menimme näyttelypaikalle ja purimme tavarat. 
Mila oli päässyt myös luettelon kanteen
Valkoiset käppänänartut olivat juuri menossa ja oli vielä hyvin aikaa ennen meidän koitosta. Musta-hopeita oli reilu 50. Mila oli veteraaniluokassa, johon oli ilmoitettu sen lisäksi kolme muutakin koiraa. Vihoviimein tuli meidän aika mennä kehään. Snautseri oli selvästi jo tosi väsynyt, olihan se jo matkustanut pitkän matkan ja odotellut vielä häkissäkin monta tuntia! Liikkeissä selvästi huomasi, ettei se ollut parhaassa terässä eikä edellä menevät koiratkaan päästäneet show-Milaa valloilleen normaaliin tapaan. Tuomari kuitenkin tykkäsi, saatiin erinomainen! Kilpailuluokassa Mila jäi kolmanneksi, ei SA'ta. Itsessään ERI oli kuitenkin hyvä saavutus, se ei ollut ihan päivän selvää tältä tuomarilta ja erinomaiseen erikoisnäyttelyssä sopii aina olla todella tyytyväinen!
"8 years. Nice overall type. Still correct size. Almost square. Nice deep body. Nice head and expression. Correct bite. Nice topline. Nice harsh coat. Very good colours only dissapointment in the movement behind." ERI, VEK3 
- Dick Baars

Katsoimme vielä ryhmäkehät ja sitten suuntasimme Janetelle, jossa majoituimme seuraavan yön. Kaikki olimme hurjan väsyneitä, mutta kummasti se ilta venähti silti Janeten koiria trimmaillessa ja telkkaria katsoessa pitsaa syöden😂 Sunnuntai-aamuna herätys oli (taas) liian aikaisin ja ensin menimme lähijunalla Pasilaan ja siitä vielä junalla kohti koti-Kuopiota. Hirmu hauska reissu, näitä tällaisia tahtoo vielä paljon lisää! Kiitos Janetelle vielä hurjasti majapaikan tarjoamisesta ja seurasta! Koiraharrastusten yksi rikkaus on kyllä se, kun saa kavereita ympäri Suomea❤️

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Tilannepäivitystä

Kauniiden kesäpäivien takia koko blogi on unohtunut aivan kokonaan, mutta se ei tarkoita etteikö me mitään oltaisi puuhailtu! Mila tosiaan kävi toukokuun viimeisenä viikonloppuna pyörähtämässä Saran kanssa Joensuussa näyttelyissä lauantaina. Tuomarisetä tuntui olevan kovin tiukka ja Mila ei vain ollut sellainen, mitä hän etsi. Veteraaniluokassa Mila sai EH'n ja oli samalla luokkavoittaja.

 "Very good for breedtype. Feminine expression. Good strength in foreface. Good eyes. Would like smaller ears. Muscular neck. Little wide in frontassembly. Would like more define withers. Good forechest. Well bodied. Good angulations behind. Needs to be shorter coupled. Well textured coat, good colour. Moves freely." EH1, Paul Scanlon
Niin kuin jo viime kerralla kerroinkin, Kava sai silmätippakuurin tulehdukseen. Kuuri ei ollut vielä päättynyt, kun perjantaina (25.5) iltapäivällä Kava alkoi ripuloimaan heti Ealle hoitoon päästyään. Se oli saanut muutamaa päivää aiemmin myös punkkiaineen niskaan ja vähän sai jännittää, että mistä tämä ripulointi tosiaan jouhtui. Ensin ajattelimme stressiksi, mutta kun ripuli jatkui vielä kotiin tultuakin täytyi tämä vaihtoehto sulkea pois. Silmätipoistakaan se tuskin pystyi olemaan. Eikä ruokavaliossa ollut tapahtunut muutoksia, saattoihan penska kuitenkin olla napannut jonkun pöpön jostain muualta. Tai sitten se tosiaan johtui siitä punkkiaineesta? Joka tapauksessa, lopullinen syy ei selvinnyt.
Ea oli antanut sille riisiä ja minä jatkoi riisiruokavaliota viikonlopun jälkeen ja heitin vielä maitohappobakteeria tasoittamaan mahaa. Muuten koira oli kuitenkin hyvinvoiva ja joikin hyvin, joten en nähnyt aiheelliseksi käyttää Kavaa eläinlääkärillä. Melkein viikon se ripuli kestikin ja sitten maha onkin pysynyt hyvänä näihin päiviin asti.
Palatakseni siihen silmään, ensimmäisen lääkekuurin jälkeen kaikki näytti hyvältä. Vähän vajaa kaksi viikkoa saatiinkin elää ilman silmämurheita, mutta sitten ykskaks sama oikea silmä alkoi taas rähmiä ja punoittaa. Eläinlääkärille soittoa ja ei muuta kun uutta aikaa varaamaan! Saatiin aika jo seuraavalle aamulle (to 7.6) ja samanlaista tulehdusta siellä oli tälläkin kertaa. Ohjeeksi viikon silmätippakuuri, tällä kertaa kuitenkin molempiin silmiin, kun lääkärille mainitsin, että toinenkin silmä hieman rähmii ja punoittaa. Jos tämä kuuri ei tepsi, niin lääkäri suositteli käydä näyttämässä silmää vielä ihan erikoislääkärillä. Kovasti näyttää siltä, että silmä ei ota parantuakseen vieläkään, mutta katsotaan vielä muutama päivä (=kuuri loppuun) ja lähdetään sitten miettimään seuraavaa siirtoa asian suhteen...

Ylppärijuhlat sujuivat tosi kivasti ja oli ihan mahtavaa, kun viimein niin kauan odotettu päivä koitti! Koirat suhtautuivat suureen vierasmäärään oikein hyvin. Pääasiassa ne saivat olla takapihalla häkissään, mutta iltapäivällä Kava pääsi leikkimään sukulaislasten kanssa Milan lähinnä kerjätessä vierailta rapsutuksia.
Viime viikon aksatreenit olivat oikein onnistuneet ja Kavakin pääsi 5kk synttäreiden kunniaksi kokeilemaan ekaa kertaa putkea. Hirmu reippaasti se sinne putkeen sukelsikin, taisi olla aika hauskaa!

5kk
Ehdittiin myös käydä treenailemassa tokoa Saran ja Huiman kanssa. Teimme ruutujuttuja, merkin kiertoa ja Milan kanssa vähän muunnellun alokasluokan Saran liikkuroidessa. Niin ihana nähdä, kuinka Milastakin on tullut ihan uusia puolia esiin Kavan tultua. Sillä on ihan erilainen ote tehdä hommia! Seuratessa etenkin intoa tuntuu olevan vähän liikaakin ja entinen houkuteltava alkaa olla jo mielummin edistäjä:D En ole kuitenkaan vielä siihen puuttunut, kun oikeaan vireeseen on jouduttu tekemään niin paljon töitä. Vähitellen, vähitellen, jospa se kultainen keskitie vielä sieltä löytyisi!
Toissapäivänä kävimme Milan kanssa myös käppänäerkkarissa Espoossa, mutta siitä reissusta on tulossa ihan oma päivityksensä!

torstai 24. toukokuuta 2018

Kuluneita tapahtumia

Viime viikonloppu vietettiin koirien kanssa Aitoossa leiriohjaajakoulutuksessa. Oli tosi kiva viikonloppu ja koirat käyttäytyivät hienosti! Kavakin otti leirielämän aivan kuin kuka tahansa muukin koira ja välillä aivan unohdin, että minulla on pentu mukana. Pentu, jolle annettaisiin vain ikänsä takia paljon anteeksi, mutta eipä Kavalle pahemmin tarvinnut! Suurta yksinolon määrää hiukan etukäteen jännitin, mutta sekin oli ihan turhaa. Häkki on se paikka, johon Kava rauhoittuu tosi hyvin. Pääsimme treenailemaan koirien kanssa monia lajeja ja saimme myös vinkkejä ulkopuolisilta kouluttajilta. Erityisen hyvä oli kokeneen tokoharrastajan koulutustuokio, jossa sain erityisesti Kavan kanssa treenaamiseen hyviä vinkkejä. Kuukauden päästä sitten jatketaan tositoimissa oikealla leirillä!
Leiriltä kotiuduttua huomasin Kavan oikean silmän punoittavan ja se hankasi sitä paljon. Puhdistelin sitä vedellä ja seurailin, ettei se pääse sitä hankaamaan. Seuraavana päivänä oireet jatkuivat ja nyt silmä alkoi myös rähmimään kirkasta nestettä. Tiistai-aamulle sain varattua eläinlääkäriajan ja siellä eläinlääkäri tutki silmät haavaumien varalta, joita ei löytynyt. Oikean silmän vilkkuluomi punoitti ja se oli työntynyt esiin, mutta rakkuloita ei kuitenkaan löytynyt. Kava sai viikon silmätippakuurin.
En voi turhaan hehkuttaa sen käytöstä eläinlääkärin huoneessa! Penska oli hurjan reipas ja antoi tutkia itsensä tosi hyvin. Se oli utelias tutkimaan huonetta ja tutustumaan kaikkiin tökötteihin, mihin sen oli mahdollista yltää. Pikkupaimen sai myös aiheutettua lääkärille pentukuumeen😃 Monesti silmätulehdus tulee myöhemmin helposti toiseenkin silmään, mutta toivottavasti tämä yksi tiputuskuuri riittää meille.

Maanantai-iltana Kava pääsi ekaa kertaa käymään Milan agilitytreeneissä. Sillä on taipumusta lähteä helposti toisten koirien haukuntakerhoon mukaan ja pitkään mietin yritänkö vielä vahvistaa sitä arjessa pois, ennen kun sitä treeneihin vien. Pentu oli kuitenkin hiljaa häkissään koko parin tunnin ajan! En tiedä tyhjensikö rankka viikonloppu Duracell pupun patterit, vai oliko se vaan muuten niin hurjan kiltisti. Mila teki oikein kivasti, kyllä se tästä!

Muuten koirien kanssa on sujunut tosi hyvin. Mila on jo huomannut, että tämä pikkukaveri on tainnut muuttaa meille ihan pysyvästi. Se on ollut pennun kanssa todella hyvähermoinen, mutta jos Kava liikaa alkaa härnätä niin kyllä se sitten ärähtää takaisin. Yllättävän nätisti Kava on pennuksi Milan kanssa leikkinyt ja silloin Milakin on innostunut juoksemaan pennun kanssa kilpaa.

Tässä on ollut koko elämän suhteen vähän kiirusta ja samoin myös koirien kanssa lenkkeily on parin viime viikon aikana jäänyt aika minimiin. Juhlavalmisteluja ylppäreihin (tosiaan siis saan painaa valkolakin päähäni kesäkuussa, ette uskokaan kuinka riemu repesi tulosten tultua!!) ja samalla olen aloitellut vähän pääsykokeisiin lukua.
Erityisesti Kavasta on huomannut, että se ei ole tarpeeksi päässyt ulkona rällättämään. Vähäistä fyysistä liikuntaa on yritetty paikkailla ekstrapaljolla määrällä aivotyöskentelyä. Ihmeen hyvin Kava kuitenkin on nämä vähempi aktiiviset päivät kestänyt, verrattuna siihen, mihin varauduin auspaita harkitessani. Ensi viikon jälkeen tilanne kuitenkin korjautuu. Innolla odotan, että päästään öisille pitkille metsälenkeille kesäisessä hiljaisuudessa!

Huomenna koirulit pääsevät viettämään vähän erilaista viikonloppua. Mila lähtee Saralle hoitoon ja pyörähtää Joensuun näyttelyssä lauantaina ja Kava taasen menee Ealle. Harmi homma, kun en itse surullisemman tapahtuman takia pääsekään Milan kanssa korkkaamaan vetskukehiä, sitä kun niin kovin täällä odottelin. Onneksi kuitenkin tiedän molempien koirien olevan hyvissä käsissä ja voin keskittyä viikonlopun ajan ihan muihin asioihin!

tiistai 22. toukokuuta 2018

Virallisesti veteraani

Mila❤

Se on juuri täydellinen koira minun käsiini! Meidän välinen luottamus on kehittynyt huimasti viimeisten vuosien aikana ja arjessa voin luottaa Milaan 110%.
Olen vaan niin kiitollinen, että juuri se muutti meille vuosia sitten! Mila on saanut minut rakastumaan koiriin vielä entistä enemmän ja samalla kääpiösnautserit ovat vieneet sydämestäni ison palan, kyllä kotoa aina täytyy vähintään yksi partanaama löytyä❤

lauantai 19. toukokuuta 2018