Maaliskuun metkut

Kavan kanssa pyörähdettiin päiväreissu Joensuussa rally-tokokisoissa. En pitänyt meitä vielä valmiina voittajaluokan korkkaukseen. Mutta kevään viikonloppuja katsellessa totesin, että niin monet lähikisat menee osaltani Tampereella, joten jos halusi startata suunnitelmien mukaan keväällä, se oli pakko tehdä nyt. Tuomari Taru Leskinen oli suunnitellut meille melko haastavan radan. Koiran tuli selvästi olla kuulolla lähdöstä asti, pitkälti selvittiin tutulla ja turvallisella vasemman puolen seuraamisella ja pyöritystä käännöstehtävissä oli luvassa.

Kava oli lämppäalueella hieman kuumakalle, mutta vieras halli ei taaskaantuottanut sille mitään ongelmia. Halli oli myös mukavan rauhallinen ja oli kivasti tilaa tällaisen vähän reaktiivisemmankin koiran kanssa. Lähtöalueelle siirryttäessä Kava oli vähän poissaoleva ja kuin liukasta saippuaa, jota sai vähän tasapainotella koko ajan ettei se lähtisi vallan käsistä. Tältä tuntui minusta enempi vähempi myös radalla.

Lähtö-kyltti oli loistava. Kavan kanssa ollaan tehty töitä, että se ei liiemmälti välittäisi tuomarin lähtöluvasta. -1 piste lähti haistelusta kahdeksikossa. Kympin moka oli pyllyn käyminen maassa kyltillä 7, en itse nähnyt varmaksi osuiko pylly maahan ja siinä hetken mietin, kannattaisiko uusia, mutta päätin jättää uusimatta. Hyppy oli Kavaksi hyvä, ei lähtenyt siinä liikaa kiilaamaan. Veikkaisin kuitenkin, että hypyllä oli osuutta asiaan, miksi seuraava kyltti meni pipariksi. Sieltä myös -10p ja -1p kyltin haistelusta. Vielä yksi 1 pisteen menetys kyltiltä 14, kun Kavan seisominen jäi vähän turhan eteen, josta johtuen maahanmeno meni vinoksi. 

Ääntä oli meidän treeneihin verrattuna nyt vähän normalia enemmän, kuuluipa siellä haukahduskin. Osittain uskon tämän johtuvan siitä, että Kavan kanssa ei olla vielä kamalasti tehty tällaisia pitkiä ja vaikeita ratoja ilman palkkaa. Kisarutiineita ja treeniä vaan, niin eiköhän ne pari puuttuvaa tulostakin vielä saada kasaan tänä vuonna!

Lopputuloksissa siis 77 pistettä, mikä riitti ensimmäiseen hyväksyttyyn tulokseen voittajasta. Palkinnoille ei päästy, sen verran hienoja ratoja kilpakumppanit tekivät vaikka kyllä myös usea ei tulokseen oikeuttavakin suoritus nähtiin.

Kava kävi rokotuksilla ja samalla yleistutkimuksessa. Voi kuinka iloinen uutinen oli, kun sydämestä eläinlääkäri ei vieläkään auskultaatiossa kuulunut sivuääntä vaan sydän pompotti tasaisesti ja normaalisti💓 Toivotaan, että näin mennään jatkossakin eikä lääkäriä tarvitsisi sydämen osalta vaivata kuin vasta sitten kontrollissa 1,5 vuoden päästä.

Upeista lenkkipäivistä ollaan otettu kaikki ilo irti ja käytiin Kavan kanssa ensimmäistä kertaa testailemssa hiihtoa vetovermeissä. Kava rakastaa vetopuuhia, juoksulenkit sen kanssa kesällä on parasta ja potkurijutut talvella. Tänä talvena ei tosi n ehditty potkuroimaan kuin vain kerran. Suksien kanssa se ei ole ollut aiemmin vetovarusteissa, mutta ei näyttänyt uusi "kulkupeli" aiheuttavan Kavassa mitään ihmetystä. Vauhdista ei ollut puutetta ja ehdottomasti otetaan hiihtohommat ensi talvena vähän aiemmin ohjelmaan.

Hallilla käytiin ahkerasti treenailemassa ja treenit sujuivat Kavan osilta hiljaisissa merkeissä, hyvä näin. Ohjatuissa viikkotreeneissä keskityimme lähinnä ratatreeniin ja yksittäisiin mestariluokan kyltteihin, omatoimitreenit oli varattu tekniikkatreeniin. Meidän ohjatut vaihtuivat myös omatoimiryhmäksi nyt loppukevääksi, mutta onneksi meidän ryhmä on niin kiva, että yksin ei tarvitse ratkaista jos jokin ongelma eteen tulee.

Maaliskuu oli oikea vuosikokouskuukausi. Meidän seuran kokouksessa Kava palkittiin toistamiseen vuoden parhaana näyttelykoirana. Hallitushommista tulee kuluva kausi täyttymään, kun samaisessa kokouksessa minutkin valittiin mukaan hallitukseen. Lajinkin osalta hommat jatkuu ja rally-tokon viestintävastaavana jatkan tälläkin kaudella.

Huhtikuun meiningit

Meidän huhtikuu startattiin muuttorumbassa. Muutettiin takaisin lähemmäs lapsuushoodseja. Tosi innoissani olen, että päästään koluamaan taas tuttuja metsiä! Koirat ovat sopeutuneet erinomaisesti uusiin mestoihin.

Seuroilta putkahteli huhtikuun aikana tuloksia viime vuoden koira -kilpailuissa. Mila sijoittui Suomen kääpiösnautserikerhon vuoden tokokäppänäkisassa kolmanneksi ja meidän oman seuran KPSHn vuoden tokokoirakisassa myöskin kolmanneksi kaikista roduista! Palkinnot eivät ole löytäneet vielä koronan takia perille, mutta eiköhän nekin nyt kesän aikana kotiudu. Aika huisia, että pikkusnautserin kanssa saatiin vain kolmella viime vuoden kokeella tuollaista tulosta aikaan.

Sain muutakin kauan odotettua postia, kun postilaatikkoon kolahti ikioma kennelnimi. Toivottavasti nimen alle tulee syntymään tulevaisuudessa australianpaimenkoira ja käppänäpentuja. Valmiiksi väsäsin jo kotisivutkin, niitä pääsee kurkkaamaan täältä. Kotisivut tulevat vielä päivittymään tulevaisuudessa kunhan saadaan vähän enempi varmistusta tulevaan.

Aloittelimme ulkotreenaamiskautta kentällä Kavan kanssa. Kenttä olikin täynnä jos jonkinlaista häiriötä aina pupun papanoista lähtien. Kava lankesi houkutukseen, vaikka muuten se ei treeneissä usein harrasta haistelua. Sen vire tahtoo olla ulkotreeneissä vähän turhankin alhaalla, mutta eiköhän me kesän mittaan saada nekin sujumaan! Tästä en voi kyllä syyttää muita kuin itseäni, sillä olen ollut super laiska lähtemään ulos treenaamaan. Treenien lisäksi kaivoin talven jäljiltä lenkkarit esille ja käytiin heittämässä Kavan kanssa muutama juoksulenkki.

Molemmat tytöt kävivät huhtikuussa hierottavana. Kava oli paremmassa jamassa kuin edellisellä kerralla, eihän edellisestä käsittelykerrasta kovin kauaa ollutkaan. Myöskään Milalla ei löytynyt mitään mahdottomia jumeja, mutta aiheellinen keikka oli kuitenkin.

Nakupelle

Akiliitoa

Eilen pääsimme starttaamaan taas agilitytreenit joulutauon jälkeen. Minulla on tapana joka kerta täytellä treenivihkoon plussat ja kehitysehdotukset treeneistä, mutta onhan niitä aina oma vaivansa tänne blogin puolelle vielä erikseen napsutella. Tällä kertaa ajattelin kuitenkin korjata tapani ja toteuttaa sen täällä blogissa.

Mittasuhteet kakkii ja pahasti

Positiivista:
+ Huisin hienot kepit
+ Pitkästä aikaa pääsimme treenaamaan kunnolla kontakteja. Tauko on selvästi tehnyt Milalle hyvää, sillä nyt sillä oli niissä ihan erilainen vauhti. Kontaktit olivat myös nätit, eikä Mila hypännyt kertaakaan, mistä olen erityisesti sen riskialttiin juoksupuomin kanssa erittäin tyytyväinen
+ Vauhtiakin alkaa löytyä, Milalla selvästi intoa tehdä
+ Päästiin välillä taas pidempiä matkoja ilman palkkaa

Kehitettävää:
- Oma ohjaukseni tyssäsi usein, kun Mila ei mennytkään niin kuin olin suunnitellut. Esim. takaakierroissa se lähti kiertämään hypyn pidempää kautta palatessaan takaisin päin. Minun tulisi kuitenkin vain antaa sen tehdä omat ratkaisut, vaikka se olisikin erilailla kuin itse suunnittelin.
- Loputkin jumitukset pois. Muista, älä hermostu!
- Ajoituksen kanssa saa ajoittain olla vieläkin tarkempi
- Kepeillä muista rintamasuunta kun käännät koiran alkuun -> luota siihen, että se menee oikeasta välistä!

Näiden treenien ehdoton ongelmakohta oli siis jälleen kerran omassa ohjauksessani. Minulla on välillä kovin vaikea luottaa Milaan, enkä uskalla antaa sen työskennellä itsenäisesti. Lukkiudun myös helposti, vaikka se menisikin aivan oikein, mutta ei niin kuin olin itse rataantutustumisessa suunnitellut. Jo rataantutustuessa minun tulisi paremmin miettiä, että mitä jos se päättääkin tehdä tällaisen ratkaisun.

Kuvituskuviksi pari kuvaa, kun kävimme joku aika sitten aksailemassa Musti&Mirri-areenalla.

Keppiongelmia ja hidasta suorittamista

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. En oikein ole edennyt tämän postauksen kanssa, vaikka kisat ovat olleet jo yli kuukausi sitten. Olimme siis 27.8 oman seuran agilitykisoissa, jälki-ilmoittautuneena, edellinen "treeni" edellisissä kisoissa. Otin riskin, olivathan nämä kuitenkin omat kisat ja minulla oli kisalahjakortteja käyttämättä. Ilmosin meidät molemmille normiradoille, turhaahan niitä hypäreitä enää on ykkösluokassa käydä.

Paljon eivät meidän radat kyllä selittelyjä kaipaa. Videolta katsottuna huomaa, kuinka paljon jään himmailemaan vauhdin kanssa. Eihän minulle olekkaan siitä ennen sanottu... Täytyisi vaan muistaa, että kyllä se Mila sieltä tulee. (Ja tosiaan tykkäätte mun kannustuksesta videolla:'D Kaikki keinot vauhdin lisäämiseen sallittu;D) Toinen ongelma oli kepit. Murrr... Silloin, kun kontaktit sujuu, niin kepit reistailee. Onneksi sain kuitenkin hyviä vinkkejä meidän ohjaajalta, kuinka saada kepeille se Milamainen varmuus takaisin.

Radalla tuntui, että Mila oli suurimman osan ajasta vähän hukassa. En ennen radalle menoakaan saanut innostettua Milaa toivomallani tavalla ja se tuntui jotenkin poissaolevalta, joten jo siinä vaiheessa ajattelin, että mitähän tästäkin tulee. Se kun pitää aina saada viriteltyä radalle ja ennen suoritusta innostaa leikkimään ja tekemään temppuja.

Kyllä tässä kuitenkin saa johonkin tyytyväinenkin olla. Ekalla radalla ajattelin meidän ongelmakohdan olevan erityisesti keinun, jolle tultiin suoraan hypyiltä. Varkaudessa Milan vauhti kiihtyi siitä niin huimasti, että se meinasi vetäistä kunnon lentokeinun ja loppurata menikin ihan pipariksi. Nyt sain vauhdin hiljennettyä hyvin, ja keinu olikin tosi nätti. Muutenkin kontaktit menivät kivasti, vain vähän vielä kaipaisin vauhtia lisää. 

Katsotaan milloin seuraavan kerran startataan. Nyt jatketaan treeneissä valvovan silmän alla, keskitytään keppeihin ja omaan ohjaamiseen.

Ealle ihan super paljon kiitoksia seurasta ja ratojen kuvaamisesta!

Aksaa, mätsäriä, ellällä

On aivan liian pitkä aika edellisestä postauksesta. Kovimmat kiireet koulussa ovat nyt takana, koeviikko tuli tänään osaltani päätökseen ja nyt on pitkästä aikaa hetki aikaa hengähtää. Viime viikkoina meidän arkeemme on kuulunut lähinnä lenkkeilyä ja kuvailua.
Agilityn pääsimme aloittamaan uudessa hallissa pari viikkoa sitten. Voitte uskoa, että olin enemmänkin kuin vähän innoissani tästä. Tällä hetkellä mun motivaatio koirani kanssa touhuamiseen on kyllä ihan huipussaan! Uusi halli vielä erityisesti on lisännyt innostusta. Matkaan ei kulu enää niin paljon aikaa, eikä tarvitse talvella hytistä kylmästä. Valitettavasti tämä uusi halli on kuitenkin sen verran pieni, että se ei täytä kisamittoja, joten mitään kovin pinta-alaltaan suuria ratoja tuolla ei pysty tekemään.

 

Ekat treenit menivät lähes täydellisesti penkin alle. Milaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa koko touhu ja itse olin tästä jotenkin hieman häkeltynyt, enkä sitten siinä suorilla oikein osannut korjata mitään. Mila saattoi vain jäädä keskelle kenttää seisoskelemaan ja siinä se sitten törötti, vaikka minä tein mitä. Sain kuitenkin ohjaajalta ihan huippu vinkkejä, joita saimme jo seuraavissa treeneissä käyttöön. Ihanaa, kun joku tuntee rodun ja ymmärtää sen omapäisyyden.

 

Viime maananatain treeneissä olin ottanut kaikista näistä neuvoista opikseni ja meillä meni jo paljon paremmin. Kyllähän Mila vielä edelleenkin välillä niitä totaalijumeja ottaa, mutta tällä kertaa minä osasin itse varustautua niihin paremmin. Meillä oli tällä kertaa "möllit", jossa siis tehtiin kisanomainen treeni, otettiin ajat ja kaikki vielä palkintojen kera. Niinhän siinä kävi, että me voitimme, vaikka taisi tuo pistelasku olla hieman kummallinen:'D No, joka tapauksessa: paljon hyvää, mutta vielä paljon kehitettävää. Ja siitä jatkamme sitten seuraavilla viikoilla. Erityisen iloinen saan kyllä olla molempien treenien keppeihin.

Olimme Milan kanssa jostain mätsäristä voittaneet ilmaisen terveystarkastuksen eläinlääkäriin. Lahjakortti oli kuun alussa vanhentumassa, joten viikko sitten kävimme sen käyttämässä. Perustarkastus tehtiin ja kaikki tuntui olevan kunnossa. Milan korvat olivat aavistuksen tulehtuneen näköiset, mutta niin ne ovat kyllä aina. Säännöllistä puhdistusta jatkamme ja jos se ei auta niin täytyy sulkea pois allergioiden mahdollisuudet. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että ne saattavat olla ihan kuivatkin. Trimmaajalta saimme rasvaa korviin ja heti rasvauksen jälkeen ne ovat näyttäneet paljon paremmilta.

 

Paljastui tällä käynnillä itselleni myös aikamoinen yllätys. Neiti on valeraskaana. Ei ihan ensimmäisenä ole tämä käynyt mielessä, kun ei tuolla ole ollut minkäänlaisia valeraskauksen oireita. Niin se vain eläinlääkäritäti puristi tissistä maitoa hoitopöydälle. Tämä saattaa hyvinkin vaikuttaa käytökseen agilityssä, ainakin niin toivon.

PARI VIIKKOA sitten käväisimme myös Siilinjärvellä mätsärissä. Ilmoitin meidät junior handleriin ja pieniin aikuisiin. Junnuissa meitä oli vain kolme ja siitä kehästä poistuimme kera punaisen ruusukkeen. Tuomari oli kovin hidas, joten odottelua riitti ennen kuin pääsimme aikuisten kehään.

 

Tässä välissä kävin pyöräyttämässä aivan ihanan australianpaimenkoiratyttösen isojen aikuisten punaisten kehässä. Sieltä ei kuitenkaan mitään menestystä irronnut. Viimein pääsimme Milan kanssa parikehään pitkäkarvaisen mäyräkoiran pariksi. Iloisella esiintymisellä irtosi punainen nauha. Punaisten kehässä oli muistaakseni parikymmentä koiraa, joissa kyykimme aivan loppumetreille asti. Viimeisenä ennen sijoituksia tuomarin oli pakko tiputtaa meidät pois. Mätsärikuvat (C) Johanna Tolonen.

JH1, PUN"5"

Menneitä tapahtumia

Kesälomaa on kohta jo hurahtanut kuukausi, vaikkakaan se ei minusta lomalta ole tuntunut, kun olen jatkanut opiskelua kesälukiossa yhden enkun kurssin verran. Nyt sekin on koetta vaille suoritettu ja jospa minäkin pääsisin vielä nauttimaan lomasta. Viikon päästä lähtö on Suurleirille, jota täällä odotellaan jo kovasti. Varmasti tulee olemaan taas aivan mahtavat päivät siellä kera karvaisten kavereiden. Milakin aloitteli juuri sopivasti juoksunsa ja ehtiikin lopetella ne ennen leiriä.

Pari viikkoa sitten kävin Suonenjoen mätsärissä tuomarihommissa. Oli tosi kiva päivä ja hauska päästä katsomaan koiria vähän erilaisesta näkökulmasta. Tuomaroin siellä lapsi ja lelukoira, lapsi ja koira, junior handlerin sekä sekarotuiset ja best in show arvosteltiin yhdessä kaikkien tuomareiden voimin.

Viime torstaina kävimme meidän tämän kevään vikoissa agilitytreeneissä. Oli aivan mahtavat vikat treenit! Mila pölisteli juoksuistaan johtuen pöksyt jalassa ja silloinhan sitä vauhtia löytyi. Kepit meni pitkästä aikaa aivan mahtavalla vauhdilla ja Mila kesti upeasti vaikeat vientikulmat, valssaukset ja takanaleikkaukset. Kesällä jatketaan treenailuja itsenäisesti kotona ja saatetaanpa muutaman kerran varailla kenttä kaveriporukalla. Olen vaan aivan älyttömän kiitollinen tästä muutaman kuukauden mahdollisuudesta siirtyä kisaavien ryhmään, erityisesti minä olen oppinut aivan huimasti erilaisista tavoista ohjata Milaa.

Kuvaushommissa mätsärissä ja aksatreeniä

Viime viikon lauantaina olin lupautunut kuvaajaksi meidän oman seuran mätsäriin. Samallahan se Milakin tuli pyöräytettyä kehässä, vieläpä ihan kivoin tuloksin.
Junior handlerissa osallistujia taisi olla 10. Me pääsimme heti toisina yksilöarvosteluun. Se meni mielestäni tosi hyvin. Pöydällä tuomari kysyi koiran ikää ja että onko koira oma. Hän ei antanut ollenkaan asetella, vaan pyysi sitten heti alas pöydältä. Liikkeinä oli kolmio ja sen jälkeen seisotus. Mila liikkui tällä kertaa ihan älykivasti. Vapaasti seisonnassa se jäi ensin vähän vinoon, mutta korjasin sen sitten ja Mila oikaisi itsensä. Sitten kiitos ja odottamaan sijoituksia. Ensin tuomari sijoitti neljännen, kolmannen ja toisenkin. Sen jälkeen hän tuli kättelemään meidät voittajiksi.

 

Pienten aikuisten kehää saimme odotella jonkin aikaa, mutta onneksi minulla oli hommia kuvaamisessa ja odottelu ei tuntunut niin pitkältä. Meidän parina oli jälleen villakoira (on muuten ollut ainakin viimeiset kolme kertaa putkeen). Tuomari tykkäsi kovasti Milasta ja saimme punaisen. Punaisten kehässä koiria oli parisen kymmentä ja pysyttelimme pitkään mukana. Meidän takana oleva handleri häiritsi suoritustamme kyllä aika tavalla, kun höpötteli niin kuuluvaan ääneen koiralleen: Kuka tuli? (siihen Mila on oppinut reagoimaan ja yritti pyöriä joka suuntaan katsomaan kuka sieltä sitten tuli). Loppuvaiheessa Mila meni jotenkin aivan lukkoon. Korvat olivat takana ja hilsettä alkoi pukata, mitä ei tapahdu juuri koskaan kehässä. Siinä vaiheessa tuomari tuli kättelemään meidät pois, juuri viimeisenä ennen sijoituksia Eli olimme ns. PUN5. Tuomari harmitteli, kun ei voinut meitä sijoittaa, mutta minusta se oli kyllä aivan oikei. Mila tosiaan oli aivan lukossa.
Kehän jälkeen jatkoin kuvailua ja pääsin kokeilemaan muutamaan aivan ihanaa koiraa. Kehien purkamisen jälkeen pääsimme ajelemaan kohti kotia. Jos jotain kiinnostaa käydä katsomassa kuvia mätsäristä, ne löytyvät facebookista haulla Helmimätsärit.

JH1, PUN"5"

 

Sunnuntaina oli jälleen aksatreenit. Minulla oli niihin aika kovat odotukset, sillä edellisellä kerralla meni niin super hyvin ja olin sitten mennyt ilmoittautumaan 27.2 agilitykisoihin. Treenit menivätkin ihan ok. Kontakteilla vauhti on kyllä kasvanut sen verran, että ohjaajan kanssa yhdessä aloimme miettiä, pitäisikö Milalle kuitenkin opettaa on-off kontaktit. Kepeissä oli tapahtunut jotain, ja yht' äkkiä Mila saattoikin lopettavansa ne kesken.
Eilinen kisapostaus on tuloillaan ja toivottavasti saan julkaistua sen vaikka jo huomenna.

 

 

Koiramainen viikonloppu

Lauantaina kävimme Milan kanssa avajaismätsärissä. Kehien aikataulut oli porrastettu ja minulla oli mahdollisuus osallistua vain junior handleriin. Junnut alkoivat puoli yksitoista ja osallistujia oli huimat kolme. Milan kanssa en kamalasti ehtinyt harjoitella, joten menimme kehään aikalailla kylmiltään. Muutaman juoksukierroksen jälkeen tuomari siirtyi yksittäisarvosteluun, jossa hän kysyi ikää ja pyysi näyttämään hampaat. Sen jälkeen teimme kolmion, edestakaisin ja lopuksi vielä ympäri ja jonon perälle. Sitten meidät laitettiin järjestykseen ja meidät käteltiin voittajiksi. Lopuksi tuomari antoi vielä henkilökohtaista palautetta, mutta ei meille keksinyt mitään korvattavaa. Minusta suoritus meni muuten ihan hyvin, mutta liikkeisiin Mila kaipaa vielä treeniä.



Sunnuntai jatkui koirien merkeissä. Suunnistimme nimittäin (jälleen) ystävänpäivämätsäriin Musti&Mirri-areenalle. Tänne oli saapunut enemmänkin tuttuja ja heti ilmojonossa Sara kysyi, josko voisin lainata Milaa lapsi&koira-kehään. Mila pääsi siis pyörähtämään sielläkin kehässä Saran pikkusiskon kanssa. Oikein hienosti tämä pari menikin! Välillä Milalla meinasi tulla mammaa ikävä, mutta täytyy olla silti ihan super ylpeä pikku parrasta. Sen kanssa ei olla vieläkään täysin ylitetty lapsikammoa. Tuolla kehässä ei ollenkaan pelännyt, vaikka pieniä lapsia pyöri joka puolella ja oli kehässä aivan vieraan tytön kanssa. Parivaljakko sijoittui hienosti toiseksi seitsemästä osallistujasta.

Tämän jälkeen sain suunnata heti suoraan junior handler-kehään. Mila oli vielä hieman sekaisin edellisestä kehästä ja raukka joutui sitten aivan suoraan toiseen kehään. Junnuja oli ilmoittautunut ihan mukava määrä ja porukka oli jo ehtinyt pyörähtää muutaman kierroksen yhdessä ympäri, ennen kuin me saavuimme kehään. Yksilöarvostelussa teimme kolmion ja edestakaisin. Kun kaikki olivat käyneet yksilöarvostelussa, tuomari alkoi tiputtamaan handlereita pois. Minä olin jo aivan varma, että tippuisimme, sillä en ollut todellakaan tyytyväinen meidän suoritukseen. Saimme kuitenkin jatkaa, ja pian tajusin meidän olevan neljän parhaan joukossa. Teimme vielä pareittain edestakaisin ja muutaman kerran yhdessä ympäri, jonka jälkeen tuomari päätti sijat. Meidät käteltiin neljänsiksi.



Sitten Mila pääsi häkkiin lepäämään ja päätin, että se saa olla siellä ihan niin kauan, kun meidän vuoro tulee pienissä aikuisissa. Parina meillä oli villakoira, jota vastaan kisasimme myös viime mätsärissä parikehässä. Tällä kertaa Mila meni tosi kivasti ja lepotauko näytti tehneen sille hyvää. Tuomari piti todella kovasti molemmista ja sanoikin, että pyöritteli nauhojen sijoittelua moneen kertaan. Me kuitenkin saimme sinisen, sillä villakoiralla oli kuulemma hieman paremmat liikkeet.
Pieniä aikuisia oli todella paljon - noin viitisenkymmentä ja tuomari oli kovin hidas, joten odottelua riitti.
Viimein sinisten nauhakehän aika koitti ja me saimme seisoskella siellä aika kauan. Tuomari pudotteli alkuun koirakoita pois - lopulta meitä oli noin kymmenen jäljellä. Neljäs ja kolmas sijoitettiin ja sitten tuomari sanoi, että pohti ykkösen ja kakkosen järjestystä kauan, mutta me olimme tällä kertaa toisia.
Kehien jälkeen pääsin vielä kokeilemaan villakoiraa ja Johanna otti Milasta palkintokuvat ja kokeili sitä kanssa pikaisesti.

 

 

(Älkää välittäkö häntäsormista)

 

Mätsäreitten jälkeen meillä oli parin tunnin tauko ennen aksatreenejä. Mietin kovasti, kuinka Mila jaksaisi raskaan viikonlopun jälkeen vielä treenata. Täytyi todeta, että murehtiminen oli aivan turhaa. Pieni partaolento porkskutti menemään niin etten meinannut pysyä perässä! Teimme alkuun ohjaustreeninä sylkkäriä ja sitten siirryimme tekemään rataa. Tällä kertaa vuorossa oli Sari Mikkilän ykkösluokan hyppyrata. Hän tuomaroi reilun viikon päästä Kuopiossa virallisissa kisoissa, jonne meitäkin kovasti houkuteltiin osallistumaan. Suunnitelmissa oli korkata kisaura myöhemmin, mutta katsotaan nyt kuinka treenit sujuvat jatkossa. Täytyy kyllä sanoa, että on se huippu olento!  Videon pätkällä näkee vähän meidän menoa. Video ei suostunut lataamaan, vaikka olen sitä jo parina päivänä yrittänyt. Täytyy katsoa vielä joku päivä, jos onnistuisi.

---
Huomenna meidät voi jälleen nähdä kehässä; luvassa oman seuran mätsäri ja minä toimin myös kameran nokassa. Tulkaas kaikki osallistumaan;)

Kinkunsulattelumöllit

Sunnuntaina kävimme Milan kanssa oman seuran agilitymölleissä. Ilmoittauduin mölliradalle, sen uusintaan sekä kisaavien radalle. Pian pääsimme tutustumaan möllirataan. Taisimme startata kolmansina. Rata meni todella kivasti. Milalla oli hyvä vauhti ja minäkin sain tällä kertaa nauttia radasta ilman jännitystä. Radalla oli muutama erityisen hyvä kohta, mm. Mila irtosi putkiin todella kivasti eikä lähtenyt hakemaan vääriä esteitä. Hieno nollarata!
Uusinnassa meni pari sekuntia hitaammin, mutta siitäkin tuli hieno nollarata.
Mölliradan jälkeen oli palkintojenjaon vuoro, me olimme Milan kanssa upeasti toisia.
Kisaavien radalla meitä oli mineissä vain kaksi. Rata meni muuten hyvin, mutta Mila haki yhden hypyn väärin päin ja kiersi sen takakautta. Kepit oli oikein hienot ja keinukin onnistui radalla ilman apuja. Hylkäys sieltä siis tuli, mutta hieno rata muuten.
Pahoittelen nopeaa postausta ilman kuvia. Huomenna tulossa taas vuoden tiivistys ja tavoitteet ensi vuodelle.

Juha Kareksen handlerikoulutus ja viikonloppu mökillä

Alkuun suuret, suuret pahoittelut pitkästä postaustauosta (jälleen...). Tässä olen vähän miettinyt jonkin sortin tauon pitämistä. Koulussa on ollut kamalasti kiireitä ja niinä vähissä olevina vapaa-aikoina ei ole kamalasti innostanut istua koneen eteen. Varmasti, jos jotain tärkeämpää tapahtuu, ilmoittelen siitä kyllä, mutta tämä samanlainen postaustahti saa kyllä vielä toistaiseksi jatkua.



Viime perjantaina, melkein heti koulun jälkeen, lähdimme mökille. Autoon hyppäsivät myös Sara ja Elmo. Illalla siistimme koirat ja kävimme lenkillä, jonka jälkeen alkoi seuraavan päivän jännittäminen. Vuorossa oli siis todella kauan odottomani Juha Kareksen handlerikoulutus Varkaudessa. Koulutus järjestettiin VARPsin hallilla. Tilat olivat todella hyvät, vaikka järjestäjät olivatkin sanoneet niitä pieniksi. Minusta kokoa oli aivan riittävästi.

Alkuun meillä oli pieni luento-osuus, jossa Juha kertoi päivän ohjelmasta ja jotain yleisiä juttuja. Sitten harjoittelimme kahdessa osassa, isot ja pienet koirat erikseen. Ensimmäisissä treeneissä keskityimme erityisesti vapaaseen seisottamiseen. Kun toinen porukka oli treenaamassa, toiset saivat hyviä vinkkejä kuuntelemalla neuvoja. Koska isot koirat aloittivat, Mila sai odottaa häkissä vielä tovin.
Viimein pienten koirien vuoro tuli ja seisotin ensin Milan pöydällä. Liikkeissä menimme edestakaisin ja sitten vapaa seisotus. Mila seisoi varsin kivasti vapaasti, saikin siitä kehuja. Katseen saan vain suunnata alemmaksi namilla niin niskalinja näyttää nätimmältä.







Ensimmäisten treenien jälkeen meillä oli ruoka ja sitten koirien pissitys. Seuraavaksi Juha luennoi koiran opettamisesta näyttelyyn, pukeutumisesta ja yleisesti kaikesta tarpeellisesta, välillä kertoen mieleenpainuvimpia omia kokemuksiaan koiramaailmasta.
Sitten oli toisten treenien aika. Tällä kertaa syynissä olivat liikkeet. Teimme yksittäisliikkeet vuorotellen ja Juha antoi neuvoja, kuinka ne saisi näyttämään paremmilta.







Viimeiseksi menimme kaikki suureen ympyrään ja jokainen pujotteli vuorotellen kaikki koirat. Samaa juttua olemme tehneet joskus toko-kurssilla, mutta tällä kertaa oli tarkoitus saada koira seisomaan toisen ohittaessa ja näin totutettua myös näyttelymeininkiin.
Lopuksi kävimme vielä ottamassa parit posetuskuvat koirista ja sitten ABC:n kautta mökille takaisin.
 

Elmo <3

Sunnuntaina iltapäivällä auton nokka kohti kotia. Aamusta kävimme ottamassa kuvia koirista pellolla ja aksailimme takapihalla. Illalla ehdimme vielä hyvin agilityynkin, jossa treenailimme kahta lyhyttä rataa.
Mahtava viikonloppu, jota ei paljoa sähköttömyyskään haitannut.

Iso, iso kiitos kaikille kurssin järjestäjille mahtavasta päivästä, jota todellakin kannatti odottaa! Saralle ja Elmolle tietysti myös kiitos kivasta viikonlopusta ja parhaasta seurasta!

Joidenkin kuvien laatu kärsi paikoin aika runsaastikin, sillä koneen kanssa on ollut vähän yhteistyöongelmia, joten loppujen lopuksi päätin lisätä kuvat kännykällä. Muutamia kuvia jäi edelleenkin lisäämättä, mutta laitan ne kunhan on paremmin aikaa.

 
 

Nyt syysloma alkoi ja vähän irtiottoa arjesta. Huomenna suuntaamme Helsinkiin, josta lento lähtee viikoksi kohti Välimeren lämpöä. Mahtava viikko varmasti tulossa, joten ainakaan ennen lauantaita ei tule postauksia.