Keppiongelmia ja hidasta suorittamista

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. En oikein ole edennyt tämän postauksen kanssa, vaikka kisat ovat olleet jo yli kuukausi sitten. Olimme siis 27.8 oman seuran agilitykisoissa, jälki-ilmoittautuneena, edellinen "treeni" edellisissä kisoissa. Otin riskin, olivathan nämä kuitenkin omat kisat ja minulla oli kisalahjakortteja käyttämättä. Ilmosin meidät molemmille normiradoille, turhaahan niitä hypäreitä enää on ykkösluokassa käydä.

Paljon eivät meidän radat kyllä selittelyjä kaipaa. Videolta katsottuna huomaa, kuinka paljon jään himmailemaan vauhdin kanssa. Eihän minulle olekkaan siitä ennen sanottu... Täytyisi vaan muistaa, että kyllä se Mila sieltä tulee. (Ja tosiaan tykkäätte mun kannustuksesta videolla:'D Kaikki keinot vauhdin lisäämiseen sallittu;D) Toinen ongelma oli kepit. Murrr... Silloin, kun kontaktit sujuu, niin kepit reistailee. Onneksi sain kuitenkin hyviä vinkkejä meidän ohjaajalta, kuinka saada kepeille se Milamainen varmuus takaisin.

Radalla tuntui, että Mila oli suurimman osan ajasta vähän hukassa. En ennen radalle menoakaan saanut innostettua Milaa toivomallani tavalla ja se tuntui jotenkin poissaolevalta, joten jo siinä vaiheessa ajattelin, että mitähän tästäkin tulee. Se kun pitää aina saada viriteltyä radalle ja ennen suoritusta innostaa leikkimään ja tekemään temppuja.

Kyllä tässä kuitenkin saa johonkin tyytyväinenkin olla. Ekalla radalla ajattelin meidän ongelmakohdan olevan erityisesti keinun, jolle tultiin suoraan hypyiltä. Varkaudessa Milan vauhti kiihtyi siitä niin huimasti, että se meinasi vetäistä kunnon lentokeinun ja loppurata menikin ihan pipariksi. Nyt sain vauhdin hiljennettyä hyvin, ja keinu olikin tosi nätti. Muutenkin kontaktit menivät kivasti, vain vähän vielä kaipaisin vauhtia lisää. 

Katsotaan milloin seuraavan kerran startataan. Nyt jatketaan treeneissä valvovan silmän alla, keskitytään keppeihin ja omaan ohjaamiseen.

Ealle ihan super paljon kiitoksia seurasta ja ratojen kuvaamisesta!