keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Erinomaista ja vähän muutakin

Aivan uskomaton Polvijärven ryhmänäyttely koettu. Lauantaina Mila pääsi melkein kolmen vuoden tauon jälkeen rotukehään. Käppänät arvosteli Paavo Mattila ja musta-hopeita oli ilmoitettu kahdeksan kappaletta. Olin jo kauan halunnut käyttää Milan Mattilan arvosteltavana ja kun hän nyt sattui käppänät tuomaroimaan, täytyi neiti toki ilmoittaa.

 
 
Auto starttasi hieman ennen yhdeksää ja olimme näyttelypaikalla puoli yhdentoista aikoihin.
Lupauduin esittämään ennen musta-hopeita yhden valioluokan mustan nartun. Ainoana rodussaan(??!) se oli lopulta ROP!
 


Mustien jälkeen tuli vielä p&s käppänät, joiden jälkeen oli vuorossa musta-hopeat. Siinä oli juuri sopivasti aikaa vielä vähän harjailla Milaa, ennen kun meidät jo kuulutettiin kehään. Narttujen avoimessa koiria oli 3, me olimme siinä keskellä.
Alussa menimme muutaman kierroksen ympäri ja sitten tuomari siirtyi yksilöarvosteluun. Meitä liikutettiin monta kertaa ympäri ja siinä alkoi jo vähän jännittää, kun tiedän kyllä, että Milalla on ahdas takaliike ja leveä etuliike. Miksiköhän ilmoitin sen tuomarille, joka on tarkka liikkeistä !?!
Seisottaa sain aika kauan ja ette usko minun ilmettäni, kun kehäsihteeri nosti PUNAISTA LAPPUA! Meille siis erinomainen! Myös meidän jälkeinen koira sai erinomaisen, joten vielä kilpailuluokassakin sain jännittää. Muutaman ympyrän jälkeen meidät käteltiin ensimmäiseksi kera SA:n. Siinä viimeistään meinasi leuat tippua lattiaan: ajattelin, että hyvä kun eh saadaan ja lopulta tulikin meidän eka SA! Avointen luokan jälkeen tuli vielä valiot, joissa oli yksi koira ja se sai myös SA:n.


Ennen kun paras narttu-kehä alko,i mietin pitkään mielessäni, että ei vitsi, siinähän on vain kaksi koiraa. Toinen on jo valio. Me saadaan eka serti! En kuitenkaan vielä uskaltanut tehdä "päätelmääni" varmaksi, koska en muistanut oliko muista luokista tullut SA:ta.
Lopulta pääsimme kehään, ja niinhän siinä kävi, että olimme valionartun kanssa siellä kahden. Parin rinkulan ja yksittäisen edestakaisin liikkeen jälkeen tuomari osoitti valion ensimmäiseksi (joka oli muuten Milan serkku ja myös vuoden 2015  m-h narttu). Eikä muuten haitannut pätkääkään! Kehis ojensi minulle SERTIN ja se tuntui uskomattomalta! Kehän jälkeen kädet täristen laittelin viestejä kasvattajalle, trimmaajalle ja kaikille näyttelykamuille meidän huipputuloksesta. Jotenkin en vaan vieläkään usko, että minun oma pikku rakas Mila sai sertin. Tarkoitus oli jättää rotukehät nyt lopullisesti tauolle ennen vetskukehien valloitusta, mutta voi olla että toisin käy, sen verran olen tässä viime päivinä lähinäyttelyjä katsastellut.

"Kaunis sopusuhtainen narttu, jolla oikeat mittasuhteet, kaunisilmeinen pää, erinomainen kaula, tyylikäs ylälinja, erinomainen runko, hyvin kulmautuneet raajat, hyvä hännän kiinnitys, liikkuu hyvin, hyvälaatuinen karva, hyvät värimerkit, miellyttävä käytös"
Paavo Mattila
 



ERI, AVK1, SA, PN2, SERT


Ryhmäkehässä esitin tämän saman mustan käppänän. Sieltä ei kuitenkaan tullut sijaa, ei tainnut tämä tuomari erityisemmin arvostaa pikkukoiria.
Seuraavana aamuna, sunnuntaina yhdeksästä ilta seitsemään oli taas talkoopisteiden keräämisaika ja suuntasimme oman seuran aksakisoihin radanrakentajiksi. Siellä oli koko päivän kolmosluokka ja oli  todella mielenkiintoista päästä seuraamaan ratoja. Illalla olo oli vähintäänkin väsynyt. Olin seisonut koko päivän käytännössä ilman ainuttakaan kunnon taukoa.
 



perjantai 15. huhtikuuta 2016

Junnutreenejä

Keskiviikoksi varasimme Musti&Mirri-areenan monitoimikentän junior handler-treenejä varten. Tarkoituksena oli kasata hieman enemmän porukkaa mukaan ja saada myös erirotuisia vaihtokoiria meidän treeneihin. Saran, Ean ja Tintin kanssa organisoimme kaiken ja saimme lopulta treeneihin myös ex-junnun ohjaamaan.
Junnuja treeneihin ilmoittautui yhteensä kahdeksan kappaletta, me mukaan luettuna. Lisäksi pari jo junnu-iän ohittanutta tuli treenaamaan koiriensa kanssa kehäkäytöstä ja lainailivat samalla meillekkin koiriaan.


Meillä riitti siis hyvin ohjelmaa puoleksitoista tunniksi ja varmasti kaikki saivat jotain irti treeneistä. Mila ei ollut tällä kerralla ollenkaan mukana, sillä halusin keskittyä treenaamaan vain vierailla koirilla. Hihnan päästä löytyikin illan aikana muutamaa eri rotua oleva otus, eivät minulle sattuneet ne aivan helpoimmat koirat, mutta pitäähän sitä haastettakin välillä olla. Oli kyllä aivan huippu ilta, seuraavat ryhmätreenit ovatkin jo suunnitteilla. Kuvia minulla ei valitettavasti treeneistä ole, tällä kertaa saatte (jälleen) katsella vanhoja kuvia, jotka tänne on vain jääneet laittamatta.

 

Tämä ilta meneekin mukavasti kuvien siirtelemisessä, vaatteita katsoessa sekä tietenkin koiraa puunaillessa. Huomenna suuntana Polvijärvi RN, ja voitte vain arvata kuka pääsee kohta kolmen vuoden tauon jälkeen kehään! Sunnuntaipäivä menee kokonaan aksakisoissa talkoilemassa, joten katsotaan milloin ehdin postaamaan kehämietteitä.


maanantai 11. huhtikuuta 2016

Elämäni aakkoset


Wuff! Tällä kertaa mä päätin luikahtaa koneelle ja katsella mitä äippä on kirjottanu tänne mun blogiin. Toki tän blogin päähenkilönki täytyy aina välillä uhrautuu ja kirjottaa tänne jotain, sillon kun mun hovipalvelijablogikirjuri-äippä ei omilta hommiltaan ehdi. Mä aattelin tällä kertaa kirjotella teille mun elämän aakkosia, eli siis juttuja mitä mulle tulee mieleen ja jotka alkaa näillä kirjaimilla.

A gility. Mä tykkään siitä. Siinä saa juosta kovaa ja sit kun on tehny tarpeeks hienosti ja totellu äippää, saa paljon namia ja kehuja. Joskus mua pitää välillä vähän rauhotella, kun se on niin kauheen kivaa!
B anaani. Joskus sitä on sattunu tipahtamaan, niin mä oon saanu maistaa sitä. Se maistuu tosi hassulle.
C itykoira. Mää oon citykoira. Hienoneiti, joka ei tykkää astella rapakoihin. Välillä musta on kuitenkin ihan kivaa irrotella oikein kunnolla ja sillon oonkin tosi likanen.


D entastix. Semmosta mä saan aina joka ilta, kun ootan sängyssä tarpeeks nätisti.
E lmo. Elmo on ihan outo. Elmon mielestä mää tuoksun kivalle tytölle.
F illari. Alussa mää vähän pelkäsin pyöriä, mut nyt niitten vieressä on kiva juosta.
G irl. Mää oon aikamoinen tyttö.



H äntä. Aina kun joku juttelee mulle (tai joskus vaikka ei jutteliskaan) mun häntä alkaa heilua.
I hmiset. Suurimmaks osaks kaikki mun tuntemat ihmiset on kivoja. Mää tykkään, kun ne rapsuttaa tai antaa nameja.
J äätelö. Joskus mä saan jätskiä ja se on ihan kauheen hyvää. Vähän kylmää, mut hyvää.
K averit. Ne on kivoja.


L eikkiminen. Kavereitten kaa mää en kauheesti välitä leikkimisestä (ellei ne oo käppänöitä), mut yksinää mää tykkään leikkiä leluilla. Pallo on mun lempparilelu, mut toki rottakoiralla pitää olla myös oma råtta.
M akkara. Olis täysi katastrofi, jos koiran mielestä makkara ei olis se thö juttu.
N äyttelyt. Musta ne on ihan kivoja. Kehän jälkeen saa ruokaa, ja mähän tykkään herkuista.



O mena. Se on hyvää. Oikein mehukasta ja kuuluu vaan mässytys, kun mää syön omppua.
P usut. Mää oon kova pusuttelemaan. Aina kun joku tulee kotiin, niin sen täytyy valmistautua pusutulitukseen.
Q Sillon, kun näkyy kuu, niin mä koisaan.

 R uoka. Elämäni tärkein asia. Ei varmaan ees tartte selittää miks.
S yli. Kaikki väittää, ettei käppänä oo sylikoira, mut näkisittepä vaan mut!
T emput. Niitä on kiva tehä, kun niistä saa namia. Usein mää teen aina kaikki temput kerralla, nii sit ainaki joku meni oikein.



U ni. Nukkuminen on yks mun lempiasia päivittäin ja pyrin tekemään sitä aina, kun vähänkään mahdollista.
V arikset. Niitä on kiva jahdata lentoon.
W inkulelut. Mää tykkään vingutella mun vinkuleluja silleen et äippä hermostuu.


 

X ylitol. Sitä mää en saa kuulemma syyä.
Y stävät. Kaverit on kivoja.
Z zzzzz... Mää oon kuulemma aika kova kuorsaamaan.

 

Å Mikä tää kirjain on? Mää en oo koskaa nähny tämmöstä!
Ä iti. Se hoiti mua ja mun sisaruksia kun mää olin pieni. Sit mut vietiin pois mun oikeen äitin luota, mut onneks mul on nyt vara-äippä.
Ö tökät, ne surraa tosi ärsyttävästi. Kaikkein ärsyttävintä on, jos oon just päässy nukahtamaan ja sit joku kärpänen tulee häiritsee mun unia.


Tässä postauksessa nää kuvat on vanhoja kuvia musta. Nyt ei oo täällä enää paljoo lunta. Musta se on aika harmi, kun tykkään lumesta ja tällee keväisin joutuu aina lenkin jälkeen suihkuun.
Nyt mun pitää lopettaa tää tarinointi. Oli tää sen verran kivaa, et voi olla, et tuun vielä joku kerta kirjottelee tänne - tai ainakin seurailen tarkemmin mitä äippä tänne kirjottelee.

  


lauantai 2. huhtikuuta 2016

Lenkkeilyä ja treeniä kavereitten kanssa


Viime lauantaina varasimme Saran, Ean ja Tintin kanssa K9 centerin hallin tunniksi junior handler-treenejä varten. Tunti vilahti älyttömän nopeasti treenaillessa sekä omilla että toistemme koirilla. Hommat jäivät sen verran kesken, että päätimme lähteä maanantaina lenkille, johon samalla voisimme yhdistää myös treenihetken. Maanantaina hyppäsimme kaikki Saran kyydillä sinne päin, jossa kävimme ihan hyvän mittaisella lenkillä. Lenkkireittiä emme olleet suunnitelleet erikoisemmin etukäteen, joten välillä joutui tarpomaan keskellä lumihankea, mutta hauskaa ainakin oli. Näyttelyjutut jatkuivat taas ja kuuden aikoihin lähdimme kotiin.

Lauantaina hallilla