lauantai 30. elokuuta 2014

Mätsäröimässä 30.8.2014

Aamulla lähdin kaverini (ja Karan) kyydillä mätsäröimään. Tavaroiden kuljettamisessa oli omat haasteensa, sillä tokihan mun piti varata mukaan häkki, tuoli, viltti, reppu ja kameralaukku:D Siinä sitten niiden tavaroiden ja koiran kanssa yritän ahtautua autoon.

Perillä kävimme ilmoittautumassa jonka jälkeen harjoittelemassa. Muutaman ympyrän pääsin juoksemaan myös Karan kanssa, kaverini kokeillessa Milaa. Sara lupautui auttamaan meitä Milan "en kulje kenenkään muun kanssa"-kammossa. Jos joku ei siis vielä ole tiennyt, Mila on kamalasti minun perään, eikä suostu junnuissakaan kenenkään vaihtokoiraksi ilman kamalaa vetämistä luokseni. Sara sai Milan kulkemaan tosi hyvin. Muutaman kerran se yritti vetää mun luo, mutta tajusi sitten, etten häviä minnekkään. Kiitos vielä Saralle avusta! Enköhän minä vielä joskus viitsi tätä jollekkin junnukoiraksi tarjota.

Junnukehä alkoi ja osallistuijia oli 6. Alussa tuomari tuli kättelemään kaikki ja kysyi handlerin ikää ja onko kisannut junnuissa ennen? Sitten tuomari kysyi, käykö kaikille, että vaidatetaan koiria ja suostuuko kaikki koirat menemään toisten kanssa? Päätin tunnustaa, ettei Mila välttämättä mene, sillä se voi vetää luokseni. Tuomari sanoi, että ottaisi sen huomioon arvioinnissa. Minun ei siis tarvinnut murehtia, että handleri sijoittuisi huonommin vain, koska saisi Milan vaihdossa.

Sen jälkeen menimme muutaman kerran ympäri, jonka jälkeen eka meni yksilöön. Me olimme viidentenä. Pöydällä tuomari kysyi koiran iän ja montako hammasta koiralla on? Niihin osasin vastata, mutta sitten tuomari kysyi koiran kylkiluiden määrää? Vähän aikaa mietin, mutta minulla ei ollut hajuakaan montako niitä on. Joten vastasin en tiedä. Sitten edestakasin ja kasi. Edestakaisin mentyäni sanoin tuomarille, että minulla ei ole hajuakaan kuinka kasi tehdään. Tuomari selitti, jonka jälkeen tein aivan oman version kasista. En vain jotenkin tajunnut sitä. Nyt kun päässä mietin kuinka se kuuluu tehdä, se vaikuttaa ihan helpolta.

Sitten palasimme paikoillemme, jonka jälkeen tuomari kätteli kaksi handleria pois. Me olimme 4. parhaan joukossa ja tuomari vaihdatti koiria. Minä sain vaihdossa rusken keskikokoisen villakoiran, Mila taas meni villakoira-tytölle.

Koira liikkui kuin unelma. Olen kyllä nähnyt paljon villakoirien esittämistä näyttelyissä, mutta en tiedä mitä oikein ajattelin. Pidin häntää liian ylhäällä enkä pitänyt kaulasta antamaan ryhtiä. Tuomari neuvoi minua ja sain sen ainakin omasta mielestäni sitten seisomaan ihan hyvin. Kävimme yksitellen edestakaisin ja ympyrä, jonka jälkeen vaihdoimme omat koirat takaisin.

Mila oli oikein innoissaan ja sain esitettyä sen loppuun tosi hienosti vapaasti. Pian tajusinkin meidän olevan kahden parhaan joukossa juoksemassa viimeistä ympyrää. Edessämme ollut koira teki stopin eikä suostunut hievahtamaankaan. Sanoin, että olisiko parempi, jos me menisimme edellä ja siitähän se olikin kiinni. Pian meidät julistettiin päivän parhaaksi junior handleriksi! Ihan mahtavaa, loppua kohden meni vielä vain paremmin.

Sain vielä loppuun kommenttia, että mulla oli hyvä kontakti koiraan, katsoin hyvin tuomaria (viimeksi samalta tuomarilta oli tullut hieman huomautusta vähäisestä katsekontaktista), sain vaihtokoiran menemään hyvin jne. Parannettavaa oli taas, että minun täytyisi kiinnittää enemmän huomiota tuomarin sijaintiin. Hän halusi oikein kunnolla testata meitä ja liikkui kehässä nurkasta toiseen, välillä pyörien keskellä ja kierrellen koirakoita. Tajusin välillä meidän jäävän lyhyitä matkoja tuomarin ja koiran väliin, mutta ajattelin ettei sillä ole niin suurta merkitystä. Seisottaessa pyrin aina siirtymään.
Sitten odottelimme pieniä aikuisia, jotka alkoivat samassa kehässä. Parina meillä havannankoira ja kisasimme numerolla 7. Saimme parikehästä punaisen ja Mila sai kehuja erinomaisesta lihaskunnostaan.

Punaisten kehässä taas kisaajia oli yllättävän vähän. Niin kuin koko mätsärissä yleensäkkin. Pääsimme neljän parhaan joukkoon ja sijoituimme lopulta kolmanneksi. Milaa alkoi hieman jo väsyttää, eikä se oikein enää jaksanut seisoa hiljaa paikoillaan. Joko se istahti tai sitten haukkui.
...Tai sitten napotti aivan täydellisesti vapaassa seisonnassa häntä heiluttaen<33
 

Eipä mulla hirveästi ole muuta kerrottavaa tästä päivästä, lopputekstin yritin tiivistää mahdollisimman lyhyeksi, ettei tästä tule ihan kilometrin postausta.
JH1, PUN3



perjantai 29. elokuuta 2014

Aksailua ja mätsärit

Tiistaina meillä oli agilityn viimeinen kerta. Meillä oli 14 esteen rata, joka oli kuitenkin suhteellisen helppo. Siinä ei ollut montaa vaikeaa kulmaa, joten suoriuduimme siitä ihan hyvin. Rata näytti suunnilleen tältä:


Lopussa teimme vielä keppejä. Niitä oli kuitenkin hankaloitettu sen verran, että yksi verkko oli otettu pois. Ajattelin, että Mila luiskahtaa siitä välistä pois, mutta ei.
Seuraavan kerran treenit alkavat syyskuussa. Kurssit on suoritettu ja aloitamme treenaamaan ryhmässä. Sinne tulee kuitenkin monet vanhat kurssilaiset, muutamaa uutta lukuunottamatta. Tuttuja koiria siis.
Ennen kun menimme alkeiskurssille, minulla oli vähän sellainen olo, että mitähän tästä tulee? Jotenkin minulla oli sellainen kuva kyseisestä seurasta, vaikka olimmekin käyneet siellä pentukurssin (siinä ei kyllä ollut mitän moitittavaa, saimme hyviä vinkkejä). En tiedä mistä se johtui, mutta jotenkin ajattelin, että emme saisi tuolta kurssilta hirveästi mitään irti. Ohjaajat eivät oikein osaa antaa hyviä vinkkejä jne.
Toisin kuitenkin kävi. Meillä oli oikein mukavat ohjaajat, jotka jaksoivat aina kannustaa ja käskeä yrittämään uudelleen, jos ei mennyt ihan putkeen.
Ilmeisesti meistä on myös johonkin, kun lopussa ohjaaja vielä sanoi meille erikseen: "Muistakaas sitten minua, kun kisaatte SM-kentällä. Ihan mahtava koira ja hyvä ohjaaja." Korkealle asetettiin tavoitteet, mutta en tiedä, tuskin me sinne asti Milan kanssa päästään. Vaikka niin ei saisi kyllä koskaan ajatella. Silti se lämmitti kyllä kovasti mieltä!<3

Tarkennus</3
Sitten siirrytäänpä mätsäreihin. Eilen ne järjestettiin Kuopion hallin kentällä. Lähes koko päivän olin vahtinut säätiedotusta ja voi kurjuus kun se lupasi sadetta. Päätimme kuitenkin lähteä. Napattiin matkaan mukaan myös kaverini ja Kara-picardi. Autossa meinasi tulla hieman ahdasta, mutta kyllä me kuitenkin kaikki mahduimme.
Paikalle päästyä kokosimme häkit ja tuolit ja menimme ilmoittautumaan. Sain junnuissa numeron 3 ja pienissä aikuisissa 4. Sitten alkoikin jännääminen, menisivätkö kehät päällekkäin?
Kävimme koirien kanssa hajoittelemassa ja pitkä mätsäritauko näkyi Milan suorituksessa. Sitä kiinnosti enemmän maassa olevat hajut kuin nätisti hihnassa kulkeminen. Mikään ei oikein auttanut; jutteleminen, naksun kädessä pitäminen ym. Kontaktia en meinannut saada mitenkään. Muutaman askeleen se seurasi nätisti, mutta taas hajut veivät voiton. (Osa syynä voi olla myös, että neiti saataa aloittaa juoksunsa milloin tahansa). Se seisoi kuitenkin kuin patsas.
Luotin Milaan ja ajattelin käydä vielä hetkeä ennen kehien alkua uudelleen katsomassa olisiko tilanne parantunut. Odottelimme ja katselimme koiria. Erityisesti silmiini pisti aivan ihana pieni aussien pentu, voi tuitui, kun se oli ihana<33
Pian kehät alkoivat ensin lapsi&koira, (toisessa kehässä pennut) ja kolmannessa kehässä pienet aikuiset.
Päätin käydä huikkaamassa pienten aikuisten kehäsihteerille, että voisivatko he siirtää meidät viimeisiksi, sillä junnukehä todennäköisesti menee päällekkäin. Meidät siirrettiin vikaksi ja sain rauhassa kisata junnut loppuun, eikä tarvinnut jännittää ehtisinkö kehään.
Junnuissa kisaajia oli 6. Muutama kierros ympäri ja sitten yksilöt. Yksilöissä teimme ympyrä, edestakaisin ja seisotus.



... Liikkeet, noh, edelleen maan taivaalliset ihanat tuoksut vetivät puoleensa. Sormilla olisi saanut laskettua Milan hyvät askeleet. Seisotus meni mielestäni nappiin. Meidän vuoron jälkeen ajattelin, että nyt mun täytyy saada kontakti tähän koiraan, jos meinaan kunnialla päästä täältä kehästä pois. Pian kaikki kutsuttiin taas kehään ja tuomari pudotti kaksi hadleria pois. Suuni loksahti auki, kun tajusin meidän olevan neljän parhaan joukossa. Olin nimittäin täysin varma, että nyt me lähdetään täältä kehästä pihalle. Juoksutimme vielä vähän, jonka jälkeen tuomari sijoitti neljännen. Sitten tuomari käveli meidän luo ja sanoi, että olimme kolmansia. Tiesin kyllä ketkä olivat kaksi parasta, mutta luulin meidän olevaan enintään neljäs.
Palkintoposeerauksien aikana pienten aikuisten kehäsihteeri kävi huikkaamassa minulle, että tule tuonne toiselle kähälle heti kun ennätät.



Palkinnot kaverille ja minä juoksen toiselle kehälle. Se oli odottanut ties kuinka kauan vain meitä. Meillä ei ollut paria ja menin heti seisottamaan Milan pöydälle. Tuomari kysyi iän ja kysyi, että olenko kisannut junnuissa? Vastasin, että olen, mutta tämä on kuitenkin oma koirani. Sitten edestakaisin ja ympyrä, jonka jälkeen tuomari antoi meille punaisen nauhan.



Tuomari oli nopea ja pian kaikki koirakot oli saatu arvosteltua. Punaisten kehässä osallistujia oli 6 (vain?); cokkeli, tibbe, Mila ja kolme mäyräkoiraa. Juoksutusta ja seisomaan. Vaikka Milan liikkeet olivat edelleen aikalailla nuuhkimista (tässä vaiheessa se myös veti) se seisoi jälleen todella hyvin. Myöskin vapaasti kesti paikallaan, vaikka tuomari kävi sitä silittämässä!!:)) Tuomari tiputti kaksi pois ja taas tajusin meidän olevan varma sijoittuja. 4. sija, 3. sija meni jo. Kahden parhaan joukossa oltiin me. Sitten vielä kunniakierros, jonka jälkeen tuomari tuli kättelemään meidät toisiksi.
Ehkä ne liikkeet eivät näyttäneetkään niin pahalle, kuin ajattelin?
Samassa kehässä alkoi isot aikuiset, joten Kara sai valmistautua kehään. Se sai punaisen nauhan, mutta jäi nauhakehässä ilman sijoitusta. 
Karalle PUN-

Mukava mätsäri-ilta pitkästä aikaa, eikä se pieni sadekkaan haitannut. Vähän oli kylmä. Olin kyllä yrittänyt laittaa paljon vaatetta päälle, kun olen ollut vähän flunssassa.
Huomenna otetaan uudestaan, tällä kertaa on onneksi sisämätsäri. Kara lähtee taas kaveriksi. Katsotaas ehdinkö jo huomenna postailla tuloksia.
(alalinja näyttää raskaalle koska karvat) JH3, PUN2

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Otsikoton 15

Tämä postaus tulee hieman myöhässä, mutta on ollut viime päivinä aika kiireistä. Kamera on saanut pölyyntyä hyllyn päällä eikä yhden yhtä kuvaa ole tullut otettua. Siksi tämäkin postaus jää niitä ilman.
Viime tiistain agilityssä teimme jo haastavaa rataa. Siinä oli ohjauskuvioista takaaleikkaus, persjättö ja valssi. Alussa teimme rataa pätkissä, mutta hyvin se onnistui hieman myöhemmin kokonaankin.
 
 
Lopuksi harjoittelimme vielä takaakiertoa hyppyesteellä. Mila kiersi hyvin toisinpäin, mutta toisesta suunnasta olikin hieman hankalampaa. Nyt kotona olen harjoitellut tätä lisää ja nyt se pyörähtää jo molemmin päin. Muutenkin olen temppuillut sen kanssa viime aikoina paljon. Muutamia uusia juttuja ollaan harjoiteltu ja edellisiä vahvistettu.
Ensi tiistaina on jatkokurssin viimeinen kerta, mutta meidän osaltamme lajin harrastaminen ei lopu tähän! Ilmoittauduin siis vakituisesti jatkamaan. Saimme ryhmäpaikan, joka treenaa sunnuntaisin. Ajankohta ei ole mikään aivan paras, mutta jospa me nyt ainakin suurimpiin osiin treeneistä päästäisiin.
Ensi viikolla olisi myös edessä kahdet mätsärit, torstaina ja lauantaina. Jospa siis saisin ensi viikolla muutaman postauksen kirjoiteltua.


torstai 21. elokuuta 2014

► WORLD DOG SHOW – Helsinki – 8.-10.8.2014 – perjantai

Aamulla 05.45 lähdimme junalla äidin kanssa kohti Helsinkiä. Matka sujui jännittäen ja se tuntui kestävän ikuisuuden, vaikka välillä yritinkin torkahtaa. Heti kun olimme Pasilan juna-asemalla, lähdimme etsimään Messukeskusta.
Pienen etsiskelyn jälkeen se löytyikin ja raahauduimme tavaroiden kanssa ostamaan lippuja. Sitten veimme tavarat säilytykseen ja menimme katsomaan kehiä.
Heti ensimmäisenä suuntasin käppänäkehille, joista toisessa arvostelu oli jo alkanut. Siinä katselimme käpsyjä, oli kyllä muuten hauska nähdä noin paljon koiria myös ulkomailta.




Jonkin ajan kuluttua sain Milan trimmaajalta viestin junnukoirasta. (Junior handler koiran etsiminen lauantaille onkin sitten jo aivan toinen juttu, josta kerron enemmän lauantain postauksessa. Voi että, kun sen eteen sainkin tehdä töitä!)



Lähdimme etsimään rauhallista paikkaa, jossa soitin koiran omistajalle. Viimein koira varmistui. Ei kyllä yksilö vieläkään, mutta pääasia, että suurin piirtein tiesin millaisen koiran kanssa kehäilisin lauantaina. Sitten taisimme mennä kiertelemään ostoskojuja, katsomaan junior handleria ja välillä kävimme katsomassa tapahtumahallissa näytöksiä. Iltapäivällä oli ryhmäkehät, jonka jälkeen kävelimme Sokos hotel Pasilaan yöksi.


Ilta olikin melkoisen jännittävä. Äiti katsoi telkkaria ja minä menin käymään suihkussa. Sitten tuli kuulutus. Palovaroittimet olivat ruvenneet soimaan. Tilannetta tarkistetaan. Pysykää rauhallisina huoneissanne ja odottakaa seuraavia kuulutuksia. Ryntään äkkiä suihkusta ja tungen kaikki tavarat laukkuihin. Paniikki iski, vaikka ei saisikaan. Hyi, että kun se oli ihan hirveää! Menimme käytävälle katsomaan ja pian siitä tulikin nainen koiransa kanssa. Hän sanoi, että joku oli ilmeisesti tupakoinut hotellihuoneessa. Se sitten todennäköisesti oli ollut totta, tai sitten ei. Emme saaneet koskaan tietää, mutta mitään ”seuraavia kuulutuksia” ei koskaan tullutkaan. Lopulta purimme kaikki tavarat takaisin ja rupesimme nukkumaan. Aamulla oli aikainen herätys ja rankka ja pitkä päivä tiedossa ja takana.
***
Tiistain agilitypostaus on tulossa pian!


torstai 14. elokuuta 2014

Valssia, valssia ja vielä kerran valssia

Tiistain agilitytreeneissä harjoittelimme pääasiassa uutta ohjauskuviota, valssia. En ollut päässyt viime viikon harkkoihin, sillä olimme silloin mökillä. Toiset olivat ilmeisesti jo silloin vähän tehneet sitä. Minullekin valssi oli tuttu viime vuodelta, ACE:n kurssilta. En kuitenkaan muistanut ollenkaan, kuinka se piti tehdä, joten tässä tuli hyvää harjoitusta. Alussa teimme hyppy, mutka putki, hyppy ja hyppy sarjaa. Putken jälkeen oli tarkoitus vaihtaa ohjauspuolta valssaten. 



Milalla riitti into, kun se ei ollut pariin viikkoon päässyt aksaamaan. Minulle tuotti ongelmia pysyä sen perässä ja ensimmäisellä yrittämällä ohjauspuoli vaihtui ihan omalla tyylilläni. Tein radan uudestaan kuivaharjoitteluna, jonka jälkeen homma toimikin niin kuin olisi pitänyt.


Seuraavaksi kokosimme radan, jossa oli kuusi hyppyä. Tämä tuotti monille suuria vaikeuksia, joten pelkäsin jo, kuinka meille käy. Hypyt olivat nimittäin vaikeissa kulmissa ainakin vielä näin aloitteleville. Toinen haaste oli, että taas kerran valssailtiin, radan puolessa välissä. Täytyi muistaa pyörähtää ympäri ja vielä oikeaan suuntaan, pitää vauhti, katsoa ettei törmää esteisiin, kutsua koiraa, katsoa minne koira menee ja vahtia ettei itse astu sen päälle.
 

 
Tämä oli minulle vielä aivan liian haastavaa. Yritimme monta kertaa, jonka jälkeen Mila alkoi turhautua, kun se ei saanut palkkaa. Sitten ohjaaja sanoi, että tehdään ensin vain puolet radasta. Siihen asti se meni ihan hyvin. Lopuksi taisimme tehdä vielä koko radan, joka sekin onnistui loppujen lopuksi niin, että pääsimme sen loppuun.



Teimme vielä kahtatoista keppiä, jotka Mila pujotteli jo todella hyvin. Vauhtia on jo, vaikka kyllä se saa vielä nopeutua, paljon. Mutta hyvällä mallilla ollaan jo! Toisella puolella hallia oli kontaktialusta, jossa myös kävimme itsenäisesti kokeilemassa kontaktien kontakti-osaa. Olen tehnyt sitä muutaman kerran portailla kotona ja Mila pysyy siinä jo vähän aikaa melko varmasti. Viime kerran agilityvideot minulla on edelleen julkaisematta, toivottavasti saisin ne pian ladattua. Nyt on kuitenkin hieman kiireitä, kun koulut alkoi.


Rupean tässä piakkoin kirjoittelemaan postauksia Maailman voittajasta. Ihan mahtava reissu oli, mutta siitä tarkemmin sitten myöhemmin.
Ja niistä erikoispostauksista vielä sen verran, että kyllä niitäkin tulee. Teen vain nyt nämä ”kiireellisimmät” ensin alta pois.
Kuvat tässä postauksessa ovat kesältä, muutaman viikon takaa.

 
 
 
 


 

lauantai 2. elokuuta 2014

Sawo Show 2.8.2014

Tuoreet terveiset näyttelystä! Meillä oli oikein mukava ja onnistunut päivä.
Herätys oli aamulla puoli kahdeksan ja lähdimme ajelemaan näyttelypaikalle 9.15.
Paikalla kokosimme tuolit ja häkin. Alustavasti oli tarkoituksena, että äiti vain vie minut näyttelyyn, mutta loppujen lopuksi hän jäikin katsomaan kisaa.
Ensimmäisenä oli piirimestaruus, jossa oli 9 osallistujaa. Minä siis kisasin siinä Milan kanssa.
Yhteisten liikkeiden jälkeen tuomari otti yksilöt. Me olimme Milan kanssa kolmanneksi viimeisiä, joten menimme hetkeksi varjoon odottelemaan. Pian tuli meidän vuoro ja tuomari kysyi: Olenko kisannut paljon?, Rodun kotimaa?, Alkuperäinen käyttötarkoitus? ja Nykyinen käyttötarkoitus?
Sen jälkeen tein kolmion, edestakaisin ja ympyrän, jonka jälkeen menimme odottelemaan sijoittelua.
Kun kaikki olivat käyneet kehässä, tuomari pyysi kaikki kehään. Kuitenkin yksi handleri oli koiransa kanssa rotukehässä samaan aikaan, joten odottelimme jonkin aikaa.
Sitten tuomari päätti jatkaa. Muutaman kerran taisimme juosta kehän ympäri, jonka jälkeen tuomari tiputti kaksi pois. Me olimme edelleen jatkossa. Sitten taas yksi pois. Ja meille oli tulossa varma sijoitus. Vaihdoimme koirat ja sain partacollien. Alussa olin hieman hämmentynyt, kun koira ei suostunut seisomaan. Onneksi keksin pian hyvän tekniikan, eikä koira enää istunut.
Teimme kaikki yksitellen edestakaisin ja seisotuksen. Sitten vaihdoimme omat koirat takaisin.
Me sijoituimme viidensiksi, palkinnoksi pokaali, iso ruusuke, hopeinen lautanen ja pari lakua.
Olin oikein tyytyväinen jo tässä vaiheessa. Mila väsyi jo loppua kohden, joten oli hyvä, että välissä oli nuoremmat ja se pääsi levähtämään.
Mila meni häkkiin ja samalla kävin itse moikkaamassa kaveriani. Kara oli kehässä saaden EHn, harmittavasti en itse päässyt katsomaan kehäsuoritusta, sillä junnut olivat yhtä aikaa.
Nuorempien sijoittelun aikana laitoin Milan valmiiksi ja me menimme kehän viereen odottelemaan.
Pian pääsimme kaikki kehään ja teimme yhdessä liikkeet, sitten yksilöt. Me odottelimme aika kauan, sillä tuomari oli todella hidas.
Kun meidän vuoromme koitti, tuomari käski näyttää hampaat ja ei sitten kysynyt meiltä mitään. Totesi vain jotain tähän tyyliin: "tuttuja me ollaan." Kolmio, edestakaisin ja ympyrä. Kolmio meni päin... sanonko mitä. Mila oli "lahna" ja jäi kakomaan jotain kesken matkan. Onneksi edestakaisin ja ympyrä onnistuivat hyvin. Siltikään en odottanut mitään sen enempää, kun katselin toisten menoa.
Pian kaikki kutsuttiin kehään ja tuomari valitsi muutamia 8? koiria jatkoon. Meidätkin kutsuttiin myös. Tässä vaihessa olo oli hieman epätodellinen. Kun vielä tajusin, että koirakoita tippuu yksi kerrallaan ja me olemme edelleen jatkossa.
Saimme vaihtaa koirat, tällä kertaa sain esitettäväksi skyenterrierin. Ihan kivasti meillä meni, ainakin näin omasta mielestäni. Vaihdoimme takaisin omat koirat ja seisotimme.
Taas muutama tippui. Pian laskin koirat ja meitä oli viisi, neljä + me. Varma sijoitus siis tästäkin. Viimeisen ympyrän jälkeen tuomari ojensi viidennen ruusukkeen minulle.
Tämän päivän tulokset siis PM5 ja JH5. En olisi kyllä uskonut, että pääsemme palkintojen kanssa lähtemään. Nyt vain odottelemaan ensi viikonloppua ja maailman voittajaa. Viikon päästä uudet kisat, todella jännittävää. En tiedä olenko jo täällä kertonut, mutta minutkin voi löytää kehästä lauantaina. Junnuihin siis tuli ilmot laitettua, ekat kisat ilman omaa koiraa:D

PM5, JH5

Ostoksia ei tullut täältä sen enempää, paitsi että ostin yhden näyttelyhihnan. Ajattelin, että joku epärehellinen oli napannut sen meidän häkin päältä, jonne olin sen jättänyt. Loppujen lopuksi äiti löysikin sen roikkumasta häkin ritiliköstä, johon se oli ilmeisesti tippunut. No, parempi näin. Tuo on nimittäin tosi hyvä hihna, ettäkö harmitti, kun luulin sen hävinneen.