Torstaina (24.1) lähdimme puoliltaöin kohti bussiasemaa ja sieltä hyppäsimme bussiin suunta Helsinkiin. Mukana oli kaksi koiraa, kaljakärreissä rinkka ja häkit sekä selässä reppu. Olimme varmasti mielenkiintoinen näky! Helsingissä oli tarkoitus mennä ratikalla Kampista Länsisatamaan, mutta näiden tavaroiden kanssa päädyin lopulta nappaamaan taksin.
Taksi vei meidä ihan terminaalin eteen ja pian huomasin, että meidän matkabussi olikin jo saapunut. Viikonloppuplääninä oli näyttelyreissu Liettuan Kaunakseen Kingtours-firman bussilla. Heitin koirat bussiin ja hetken ehdimme odotella ennen laivaan pääsyä.
Tallinnaan saapuessa oli koirien pissitauko ja sitten alkoikin lähdes kellon ympäryksen kestävä bussissa istuminen, aina Liettuaan asti. Loppumatkasta keli oli kovin surkea, kun lunta pyrytti ja olimmekin lähemmäs tunnin myöhässä aikataulusta. Tämä osaltan vaikeutti vähän minun iltasuunnitelmia: kauppa meni kiinni enkä saanutkaan ostettua mistään iltapalaa ja koirien pesu oli vähän inspiroitava, kun shamppoot oli Mimosalla toisella puolella Kaunasia😂
Lauantaina heräsin kuin heräsinkin kellon soittoon, aamupala nassuun ja kohti näyttelypaikkaa. Meidän hotelli oli ihan korttelin päässä näyttelypaikasta, mikä oli ihan huippu juttu. Kävelläkkin sinne olisi helposti voinut, mutta en viitsinyt häkkejä ruveta raahaamaan kun bussikyytikin oli mahdollinen. Oltiin näyttelypaikalla heti ysin pintaan ja odottelua hieman oli, kun kaikki kehät alkoivat vasta kahdeltatoista.
Kavan vuoro oli mennä kehään ensin. Se säikähti jotain koiraa juuri ennen kehää ja oli tosi epänormaali kehässä. Väisti (taas) tuomaria, mutta antoi kuitenkin tutkia. Arvostelu oli täynnä harakanvarpaita, niin siitä ei kyllä kukaan ottanut mitään selvää jotain yksittäisiä sanoja lukuunottamatta. Kava sai EHn luultavasti juuri tuosta luonteesta johtuen. Varmuutta se kaipaa vielä kehäkäytökseen!
Milan vuoro mennä kehään. Liukas pohjamatto ei ollut sille jälleenkään paras pohja. Liikkeet jäivät kovin töpötteleväisiksi. Milalle kuitenkin vetskuluokassa erinomainen, luokkavoitto ja samalla vetskuserti ja ROP-vet. ROPpikehässä ei enää menestystä tullut.
Ryhmäkehissä auttelin irlanninsetterikasvarissa, ei sijoitusta tällä kertaa. Mila meni lihapullan voimin vetskujen ryhmäkehään ja voi vitsi, kun sillä olikin kivaa! Aina niin ihana olla mummelin kanssa kehässä💗 Lauantai-iltana käväisin läheisen kauppakeskuksen supermarketissa hakemassa vähän purtavaa illaksi ja seuraavaa päivää varten.
Sunnuntaina aikataulut näyttivät siltä, että minulla olisi molemmat tytöt kahden minuutin sisään kehässä. Kehät tietysti eri puolilla näyttelyaluetta. Onneksi Janniina lupasi viedä Kavan kehään.
Pian sainkin viestin, että Kava oli voittanut nartut ja ollut vielä VSP! Taakse jäi myös siis edellispäivänä inttivalioksi valioitunut hieno narttu! Oli kyllä hymyssä pidättelemistä, mutta kaikessa hypetyksessä yritin keskittyä kuitenkin Milan kehään.
Milan liikkeet olivat jälleen kovin töpöttelevät, minusta tuntui että vielä pahemmin kuin edellisenä päivänä. Monta kertaa tuomari käski tehdä ekstakierroksia, huomasi varmaan kanssa, että nyt ei ole ihan normaalia liikettä... Hammaspuutoksen hän huomasi, mutta ei todistusta huolinut. Tiedä sitten oliko tulos kiinni siitä vai liikkeistä. Epäilen kuitenkin jälkimmäistä. Milalle EH tällä kertaa. Turha reissu siis tulosten puolesta, molemmille koirille yhdet luokkasertit. Täytyisi nyt äkkiä vaan päästä uudestaan ennen kuin Kavalla tulee ikä vastaan.
Junnujen ryhmäkehässä Kavalla kiehui hieman yli, laitetaan yliväsymyksen piikkiin. Mutta kokemus oli päästä sen kanssa ekaa kertaa isossa kehässä juoksemaan, toivotaan ettei jää viimeiseksi kerraksi! Olin samaisessa irkkukasvarissa mukana, jossa olin myös lauantaina ja tällä kertaa se sijoittui neljänneksi.
Ryhmien jälkeen kotimatka alkoi. Yötä myöten ajettiin Tallinnaan ja sieltä ensimmäisellä aamujunalla kohti Helsinkiä. Laiva oli myöhässä, joten yhtään ylimääräistä aikaa ei minulle jäänyt ennen bussin lähtöä. Onneksi taksi tuli nopeasti ja vei ihan Kampin ovelle asti. Koska bussimatkusta ei ollut tullut viikonlopun aikana ainakaan tarpeeksi jatkoimme sillä vielä Helsingistä koti-Kuopioon. Koirulit ovat kyllä maailman parhaimmat reissukaverit, niin helppoja!
