keskiviikko 30. elokuuta 2017

Ikimuistoisemmat hetket meidän kesässä

Niin se taitaa olla, että kesä jo hurahtanut ohi, kun ylihuomenna käännytään jo syyskuun puolelle. Nyt olisi aika muistella meidän kesän kohokohtia, joista osasta en ole tänne blogiin paljon maininnutkaan.

Kesäkuun puolessa välissä matkustimme Kuusamoon Oulun kautta. Kuusamossa parhain snautseri nappasi viimeisen sertinsä ja valioitui samalla! Reissulla ehdimme muutakin kuin vain näyttelyitä.
Kesä-heinäkuun vaihteessa vietimme viisi päivää Lapualla Kennelliiton Suurleirillä, ehkä yksi elämäni parhaista viikoista uskomattomassa seurassa!
(C) Mima Jämsä
Meidän kesään mahtui myös rentoutumista ja nautiskelua kauniista kesäpäivistä.

Erinäinen treenailu kuului meidän kesäohjelmaan hyvin painotetusti. Aksassa kehitimme vauhtia ja tokossa kontaktia seuraamiseen. 
Heinäkuun viikkoa vietimme Etelä-Suomessa Turun ja Tampereen suunnilla. Mila oli tuttuun tapaan matkassa mukana. Viikon aikana ehdimme käydä sukuloimassa ja tutustumassa eri kaupunkeihin ja katsomassa muutamia nähtävyyksiä. Perjantaista sunnuntaihin tutustuttiin Oriveteen ja nautittiin luonnon rauhasta. Maanantaina snautseri hengaili Turussa ja tiistaina pyörähdimme Naantalissa. Kotiintulomatkalla kävimme kurkkaamassa, miltä näyttää Aulangon luonnonsuojelualue Hämeenlinnassa.
Kesäloman aikana ehdimme käydä vain yksissä mätsäreissä. Pitkän illan jälkeen snautseri oli jo tosi väsynyt, mutta pääsimme kuitenkin reilun parin kymmenen sinisen nauhan saaneista kahdeksan parhaan joukkoon.
Kesäloman viimeistä viikonloppua vietimme Kuopion näyttelyssä. Mimosa ja Sulo pitivät meille huippu seuraa koko viikonlopun ja vielä viikon vaihteenkin ajan.
Kiitos kesä 2017, tehdään ensi kesästä vähintään yhtä mahtava!

lauantai 26. elokuuta 2017

Tilannepäivitystä

No johan taas hetki on vierähtänyt, kun viimeksi koneen ääreen olen istahtanut postaamaan tänne jotain. Tarkoituksena nyt kirjoitella hieman tilannekatsausta, meidän kuulumisia ei ole nyt hetkeen tänne kertoiltukaan.

Syyskuussa päästään taas jatkamaan agilityn ohjatuissa, meillä vaihtuu niin kouluttaja kuin koko ryhmäkin. Alunperin fiilikset olivat ryhmän vaihtumisesta todella sekavat ja lymysin varmaan viikon ihan pohjalla sen asian kanssa. Meidän vanha ryhmä oli nimittäin ihan huippu ja tuntuu tosi oudolta, että ne samat treenikaverit ei olekkaan enää joka viikkoisissa treeneissä, joista osan kanssa koko laji aloitettiin vuosia sitten alkeiskurssilla... Ehkä tämä kuitenkin vielä iloksi muuttuu, toivotaan ainakin.
Omatoimisesti olemme käyneet aksailemassa Milan kanssa hallilla ja välillä Sara ja Huima ovat tulleet seuraksi. Milan kanssa ollaan keskitytty lähinnä vauhtijuttuihin erinomaisella menestyksellä. Tällä hetkellä snautseri toimii oikein kivassa vireessä käytännössä koko ajan! Vähän olen lelupalkkaustakin välillä sille koittanut opettaa, mutta nami motivoi edelleen paljon paremmin.

Parin viikon päästä suunnitelmissa Milan kanssa Muuramen ryhmänäyttely. Siellä onkin varsin mukavasti koiria ja musta-hopeita käppänöitä jopa 18! Onneksi mitään menetettävää tai haettavaa ei ole, joten mennään lähinnä pitämään hauskaa ja katsomaan mitä mieltä tämä tuomari-setä on partaeläimestä.
Tiistaina kotiutui postista kauan odotettu paketti. Olen jo pidemmän aikaa etsiskellyt näppärää kiinteää objektiivia, kun sellaista ei vielä ole hyllyn päältä löytynyt. Hyvään tarjoukseen oli pakko tarttua ja paketista paljastui Canonin 50mm 1.4 käytettynä, mutta kuitenkin täysin uudenveroisessa kunnossa. Rakastuin kyllä tähän aivan ensi silmäyksellä, vaikka vasta yhden kuvausreissun olen sen kanssa ehtinyt tekemään.

Jospa tää bloggauselämä täältä taas aktivoituisi hiukan kunhan saan ensin nuo syksyn kirjoitukset alta pois. Siihen asti meidän elämää voi seurata tarkemmin instagramista, sinne on paljon näppärämpi päivittää tapahtumia kuin tänne, joten blogi on jäänyt viime aikoina taka-alalle.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Kuopio KV

Perjantaina aamupäivästä kävimme kasaamassa näyttelyalueelle tuomarien telttoja ja rokotuspisteitä. Kotiintulomatkalla poikkesimme hakemaan Mimosan ja Sulo-nahkacollien juna-asemalta. Sitten alkoikin valmistautuminen näyttelyviikonloppuun. Illan aikana ehdimme käydä treenailemassa koirien kanssa näyttelyjuttuja, kaupassa ostamassa ruokaa ja kakkutarvikkeita sekä leipoa kolmen suklaan juustokakun! Yön ohjelmaan kuului lisäksi Milan pesu ja trimmaus, se toimi nimittäin viikonloppuna kisakoirana junior handlerissa.
Lauantaina Mila kisasi junnuissa Siljan kanssa piirimestaruudessa sekä Johannan kanssa vanhemmissa junnuissa. Minulla itselläni ei pitänyt olla mitään varsinaisia esitettäviä. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että pääsin mukaan karkeakarvaisten saksanseisojien kasvariin; ROP-kasv ja KP vielä päälle. Sen aikana Silja oli käynyt Milan kanssa yksilöissä, harmittavasti en niitä itse päässyt näkemään.
Sijoituksista tämä pari jäi kuitenkin ulkopuolelle, vaikkakin erittäin lupaavalta yhteistyö näytti. Toivottavasti myöhemmin työ tuottaa tulosta! Nautseri pääsi hetkeksi häkkiin lepäämään, minä taasen löysin itseni kehästä pian partacollien kanssa. Esitin valiouroksen ERI2, SA, PU3 sekä auttelin samaisen koiran kanssa myöskin kasvarissa ROP-kasv ja KP.

Vanhemmat junnut olivat samaan aikaan menossa ja ehdin juuri ja juuri näkemään Milan ja Johannan yksilöt. Tämä parivaljakko eteni upeasti kuuden parhaan joukkoon, jonka jälkeen tulivat vaihtokoirat. Mila esiintyi tosi kivasti myös vaihdossa toisella tytöllä. Se on kyllä kehittynyt pienestä mamman pupupöksystä aivan hirveästi! Enää ei haikailla pahemmin kehän laidalle luokseni. Niin siinä kävi, että neljänneksi sijoittui tämä hieno parivaljakko.
Junnujen jälkeen oli luvassa leipomamme kakun syömistä, hieman myöhäinen Milan valiokakku. Olen saanut viime aikoina hieman kuulla nakittelua valiokahveista, joten pakkohan ne oli tarjota, kerranhan sitä vain valioidutaan!
Isossa kehässä pääsin vielä pyörähtämään seisojakasvarissa, mutta valitettavasti meitä ei neljän parhaan joukkoon otettu.
Sunnuntai pyörähti käyntiin perrokehällä, jossa esitin yhden avoluokan nartun. Valitettavasti itse kehäsuoritus ei mennyt niin kivasti kuin edellisen kerran tiistaina mätsärissä, jossa myös pyörähdin kyseisen koiran kanssa kehässä. Hällä on kaikkien kanssa tapana painaa hihnaa liikkeissä, mätsärissä tätä ei tapahtunut ollenkaan, mutta kun kehään päästiin... Sieltä keltaisen lapun jälkeen pihalle. Viereisessä kehässä esitin pari käppänää, mustan ja musta-hopean. Molemmille koirille erittäin hyvät.

Näiden kehien aikana Mila oli päässyt jälleen junnukoiraksi, tällä kertaa Aavan kanssa. Tälle parivaljakolle ei tällä kertaa sijoitusta irronnut, mutta arvostelusta päätellen suoritus oli mennyt varsin hyvin.
Kehien jälkeen kiersimme porukalla kojut läpi. Itse säästyin tällä kertaa rahallisesti suhteellisen vähällä. Mukaan tarttui vain iso pussillinen luita vitosella ja tekokarvainen treenilelu, joka muuten osoittautui jo nyt aikas mieleiseksi.

Tuttuun tapaan näyttelyalueelta lähdimme viimeisten joukossa, taisipa se viimeinen teltta olla meidän. Mimosa ja Sulo saatettiin maanantaina junaan kotimatkalle. Kaikille osallisille kiitokset näyttelyseurasta, ootte kyllä aivan huippua porukkaa!