tiistai 27. tammikuuta 2015

Kuukauden erikoispostaus

Tänä vuonna olen ajatellut tekeväni joka kuukausi yhden erikoispostauksen (tietysti muiden postauksien lisäksi). Olen kirjoitellut jo muutaman valmiiksi, mutta toiveita voi/pitää vielä esittää. Pysykää kuulolla, sillä ensimmäinen postaus ilmestyy aivan pian!

maanantai 26. tammikuuta 2015

Otsikoton 18



Torstaina Mila kävi siistiytymässä. Trimmaaja oli jo aikaisemmin opettanut minut nyppimään ja siistimään Milan. Siistimisaika oli kuitenkin venähtänyt "vähän", nyt oli sopiva aika.
Olenhan minä jo sitä ennemmin tehnyt, tämä oli enemmän ns. näyttelysiistiminen, vaikka niitä näyttelyitä ei tässä ihan lähiaikoina ole tulossakaan. Katsotaan nyt, voi olla, että Mila vielä ainakin kerran pyörähtää kehässä;)

Kännykkäräpsy siistimisen jälkeen

Eilisessä agilityssä teimme oikein kivaa radanpätkää. Haasteita oli monessa kohtaa, mutta suhteellisen hyvin me kuitenkin selvittiin.
Lopuksi teimme "leikkikeinua". Se on matala keinu, jolla on helpompi aloittaa. Ajattelin, että Mila voi säikähtää kolahdusta.Varman päälle kouluttaja piti keinun toisesta päästä kiinni ja laski sen hitaasti. Nameja vaan suuhun ja pian Mila meni hienosti ihan yksinään . Teimme myös A:n alastuloa ja "loppuasentokin" muistui Milalle vielä hyvin mieleen.


 



maanantai 19. tammikuuta 2015

Aksailua x 3

Huh, anteeksi pitkä postustauko! On ollut kaikenlaista muuta hässäkkää, enkä ole jaksanut enää illalla edes istahtaa koneelle.
Agilityssä olemme ehtinet käydä jo kolmena sunnuntaina. Vuoden vaihteen jälkeen ryhmässä on tapahtunut muutoksia, ja nyt hallissa treenaa kaksi ryhmää kerrallaan. Toinen kouluttajakin on uusi, mutta onneksi edes toinen tuntee meitä jo ennestään.
Mila yllätti suuresti ekoissa treeneissä. Se teki jo haastavaa rataa tosi hyvin, vaikka olikin pitkä tauko takana.
Toisissa treeneissä meillä oli uusi ohjaaja ja teimme rataa, jossa oli vain putkia ja hyppyjä. Kaverini oli tarkoitus tulla kuvaamaan, mutta matkalla muistin, että kamera jäi kotiin.
Eilen saimme itse suunnitella radan kokonaan ja otimme putkirallia. Kaikki tekivät rataa omalla tasollaan eikä ollut mitään järjestystä, kuinka esteet oli suoritettava. Kivaa vaihtelua!
Irtoamisessa Mila on kehittynyt toooodella paljon ja sain sen lähetettyä pimeään putkeen yllättävän kaukaa.

Onhan minulla myös tietysti asia, josta ajattelin avautua.
Milalle on tullut uudestaan murkkuilu-ikä. Sen korvat ovat kadonneet jonnekkin. Ei totella ei ja lenkillä kaikki vastaantulevat täytyy rähistä. Onneksi löysimme jonkun Milan vanhan haukunestopannan, joka toimii äänellä ja tärinällä. Kummasti on pysynyt hiljaa, vaikka panta on ollut vain mukana:D

Kuvaton postaus tällä kertaa, ei ole kameran kanssa tullut heiluttua ulkona, eikä kone jostain syystä suostu tunnistamaan muistikorttia:/

lauantai 3. tammikuuta 2015

Vuoden ensimmäinen mätsäri

Tänään mätsäriin lähti Milan lisäksi kaverini ja Kara. Ilmoittautumisen jälkeen kävimme treenaamassa Milan ja Karan kanssa. Vaihdoimme myös koiria. Treenailun jälkeen huomasin, että Milan kasvattajakin oli tullut paikalle ja kävin moikkaamassa. Mila oli kyllä hirrrrrrvittävän iloinen ja pusutteli ja hyppi. Pian kehät alkoivatkin.

Ensimmäisenä oli vuorossa junior handler. Me kisasimme numerolla 3 ja kisaajia oli 6. Yhteisliikkeissä Milan nenä oli matossa kiinni. Seisoa se malttoi suhteellisen hyvin vapaana, mutta häntä laskeutui välillä alas. Yksittäisliikkeissä teimme T'n. Maata nuuskiessa meni nekin liikkeet ja itselle tuli kiire keriä hihna takaisin käteen. Näitä vähän erikoisempia liikkeitä pitäisi siis harjoitella vielä paremmin, vaikka melko harvoin niitä pyydetään.



Tuomari tiputti 2 kisaajaa pois, me olimme jatkossa. Sitten vaihdoimme koiria. Minä sain siperianhuskyn. Tosi kiva koira, ja helppo esitettävä! Menimme yhdessä ympäri ja sitten pareittain edestakaisin. Edestakaisin liikkeissä husky meinasi hypätä viereisen koiran päälle, mutta onneksi sain sen nopeasti hallintaan. Seisotukseen olin tyytyväinen, sain sen tehtyä nopeasti.


 
 
Sitten vaihdoimme omat koirat takasin ja alkoi sijoittaminen. Me olimme pian juoksemassa uudestaan kehää ympäri yleisön taputtaessa ja sitten tuomari ojensi 2. ruusukkeen minulle. Palautteeksi sain, että sain vaihtokoiran kulkemaan tosi hyvin, mutta oma koira nuuski hieman liikkeissä. Noh, mutta aina täytyy jättää parantemisen varaa ensi kerralle:D

Odottelimme aika kauan ennen pieniä aikuisia, koska tuomari päätti pitää vielä kahvitauon. Pääsimme kehään numerolla 11, parina bassetti. Mila esiintyi muuten oikein kivasti, liikkeissä maassa olisi taas ollut houkuttelevampia tuoksuja. Saimme punaisen nauhan.
Kara kävi parikehässä saaden sinisen. Se ei ollut antanut tuomarin katsoa hampaita, joten treenausta, treenausta. Sinisten kehään kaverini ei enää joutanut jäämään.

Punaisten kehään kasaantui paljon koiria, niin että kehä tuli aivan täyteen. Juoksimme kahdessa osassa kehää ympäri. Tällä kertaa Mila juoksi kauniisti. Tuomari tiputti vähitellen kisaajia pois ja pian me olimmekin neljän parhaan joukossa. Neljäs ja kolmas sijoitettiin. Me juoksimme vielä kerran kehää ympäri ja me oltiin toisia.



Palkintoposeerauksen jälkeen tuomari tuli vielä juttelemaan meille henk. koht. Kyseessä oli meidän tokokouluttaja, joka vielä muisti meidät muutaman vuoden takaa. Saimme aivan ihanaa palautetta, joka vieläkin lämmittää mieltä! Olin kuulemma kasvattanut Milasta aivan upean näyttelykoiran, joka esiintyy todella hienosti. Jälleen kerran pennustuksesta tuli puhetta, kun hän mainitsi, että ettekö tosiaan meinaa pennuttaa? Milalla on kuulemma erinomaiset ääriviivat ja siitä voisi olla hyötyä rodun jalostuksessa.
Noh, olisihan se kyllä aivan super mahtavaa, mutta pentujen teetättämisessä on niin suuri työ, eikä äiti ole ollenkaan innostunut hoitamaan sitä rumbaa.
 
JH2, PUN2