Aksailua x 3

Huh, anteeksi pitkä postustauko! On ollut kaikenlaista muuta hässäkkää, enkä ole jaksanut enää illalla edes istahtaa koneelle.
Agilityssä olemme ehtinet käydä jo kolmena sunnuntaina. Vuoden vaihteen jälkeen ryhmässä on tapahtunut muutoksia, ja nyt hallissa treenaa kaksi ryhmää kerrallaan. Toinen kouluttajakin on uusi, mutta onneksi edes toinen tuntee meitä jo ennestään.
Mila yllätti suuresti ekoissa treeneissä. Se teki jo haastavaa rataa tosi hyvin, vaikka olikin pitkä tauko takana.
Toisissa treeneissä meillä oli uusi ohjaaja ja teimme rataa, jossa oli vain putkia ja hyppyjä. Kaverini oli tarkoitus tulla kuvaamaan, mutta matkalla muistin, että kamera jäi kotiin.
Eilen saimme itse suunnitella radan kokonaan ja otimme putkirallia. Kaikki tekivät rataa omalla tasollaan eikä ollut mitään järjestystä, kuinka esteet oli suoritettava. Kivaa vaihtelua!
Irtoamisessa Mila on kehittynyt toooodella paljon ja sain sen lähetettyä pimeään putkeen yllättävän kaukaa.

Onhan minulla myös tietysti asia, josta ajattelin avautua.
Milalle on tullut uudestaan murkkuilu-ikä. Sen korvat ovat kadonneet jonnekkin. Ei totella ei ja lenkillä kaikki vastaantulevat täytyy rähistä. Onneksi löysimme jonkun Milan vanhan haukunestopannan, joka toimii äänellä ja tärinällä. Kummasti on pysynyt hiljaa, vaikka panta on ollut vain mukana:D

Kuvaton postaus tällä kertaa, ei ole kameran kanssa tullut heiluttua ulkona, eikä kone jostain syystä suostu tunnistamaan muistikorttia:/