Vuoden ensimmäinen mätsäri

Tänään mätsäriin lähti Milan lisäksi kaverini ja Kara. Ilmoittautumisen jälkeen kävimme treenaamassa Milan ja Karan kanssa. Vaihdoimme myös koiria. Treenailun jälkeen huomasin, että Milan kasvattajakin oli tullut paikalle ja kävin moikkaamassa. Mila oli kyllä hirrrrrrvittävän iloinen ja pusutteli ja hyppi. Pian kehät alkoivatkin.

Ensimmäisenä oli vuorossa junior handler. Me kisasimme numerolla 3 ja kisaajia oli 6. Yhteisliikkeissä Milan nenä oli matossa kiinni. Seisoa se malttoi suhteellisen hyvin vapaana, mutta häntä laskeutui välillä alas. Yksittäisliikkeissä teimme T'n. Maata nuuskiessa meni nekin liikkeet ja itselle tuli kiire keriä hihna takaisin käteen. Näitä vähän erikoisempia liikkeitä pitäisi siis harjoitella vielä paremmin, vaikka melko harvoin niitä pyydetään.



Tuomari tiputti 2 kisaajaa pois, me olimme jatkossa. Sitten vaihdoimme koiria. Minä sain siperianhuskyn. Tosi kiva koira, ja helppo esitettävä! Menimme yhdessä ympäri ja sitten pareittain edestakaisin. Edestakaisin liikkeissä husky meinasi hypätä viereisen koiran päälle, mutta onneksi sain sen nopeasti hallintaan. Seisotukseen olin tyytyväinen, sain sen tehtyä nopeasti.

 

 

Sitten vaihdoimme omat koirat takasin ja alkoi sijoittaminen. Me olimme pian juoksemassa uudestaan kehää ympäri yleisön taputtaessa ja sitten tuomari ojensi 2. ruusukkeen minulle. Palautteeksi sain, että sain vaihtokoiran kulkemaan tosi hyvin, mutta oma koira nuuski hieman liikkeissä. Noh, mutta aina täytyy jättää parantemisen varaa ensi kerralle:D

Odottelimme aika kauan ennen pieniä aikuisia, koska tuomari päätti pitää vielä kahvitauon. Pääsimme kehään numerolla 11, parina bassetti. Mila esiintyi muuten oikein kivasti, liikkeissä maassa olisi taas ollut houkuttelevampia tuoksuja. Saimme punaisen nauhan.
Kara kävi parikehässä saaden sinisen. Se ei ollut antanut tuomarin katsoa hampaita, joten treenausta, treenausta. Sinisten kehään kaverini ei enää joutanut jäämään.

Punaisten kehään kasaantui paljon koiria, niin että kehä tuli aivan täyteen. Juoksimme kahdessa osassa kehää ympäri. Tällä kertaa Mila juoksi kauniisti. Tuomari tiputti vähitellen kisaajia pois ja pian me olimmekin neljän parhaan joukossa. Neljäs ja kolmas sijoitettiin. Me juoksimme vielä kerran kehää ympäri ja me oltiin toisia.



Palkintoposeerauksen jälkeen tuomari tuli vielä juttelemaan meille henk. koht. Kyseessä oli meidän tokokouluttaja, joka vielä muisti meidät muutaman vuoden takaa. Saimme aivan ihanaa palautetta, joka vieläkin lämmittää mieltä! Olin kuulemma kasvattanut Milasta aivan upean näyttelykoiran, joka esiintyy todella hienosti. Jälleen kerran pennustuksesta tuli puhetta, kun hän mainitsi, että ettekö tosiaan meinaa pennuttaa? Milalla on kuulemma erinomaiset ääriviivat ja siitä voisi olla hyötyä rodun jalostuksessa.
Noh, olisihan se kyllä aivan super mahtavaa, mutta pentujen teetättämisessä on niin suuri työ, eikä äiti ole ollenkaan innostunut hoitamaan sitä rumbaa.

 

JH2, PUN2