lauantai 3. tammikuuta 2015

Vuoden ensimmäinen mätsäri

Tänään mätsäriin lähti Milan lisäksi kaverini ja Kara. Ilmoittautumisen jälkeen kävimme treenaamassa Milan ja Karan kanssa. Vaihdoimme myös koiria. Treenailun jälkeen huomasin, että Milan kasvattajakin oli tullut paikalle ja kävin moikkaamassa. Mila oli kyllä hirrrrrrvittävän iloinen ja pusutteli ja hyppi. Pian kehät alkoivatkin.

Ensimmäisenä oli vuorossa junior handler. Me kisasimme numerolla 3 ja kisaajia oli 6. Yhteisliikkeissä Milan nenä oli matossa kiinni. Seisoa se malttoi suhteellisen hyvin vapaana, mutta häntä laskeutui välillä alas. Yksittäisliikkeissä teimme T'n. Maata nuuskiessa meni nekin liikkeet ja itselle tuli kiire keriä hihna takaisin käteen. Näitä vähän erikoisempia liikkeitä pitäisi siis harjoitella vielä paremmin, vaikka melko harvoin niitä pyydetään.



Tuomari tiputti 2 kisaajaa pois, me olimme jatkossa. Sitten vaihdoimme koiria. Minä sain siperianhuskyn. Tosi kiva koira, ja helppo esitettävä! Menimme yhdessä ympäri ja sitten pareittain edestakaisin. Edestakaisin liikkeissä husky meinasi hypätä viereisen koiran päälle, mutta onneksi sain sen nopeasti hallintaan. Seisotukseen olin tyytyväinen, sain sen tehtyä nopeasti.


 
 
Sitten vaihdoimme omat koirat takasin ja alkoi sijoittaminen. Me olimme pian juoksemassa uudestaan kehää ympäri yleisön taputtaessa ja sitten tuomari ojensi 2. ruusukkeen minulle. Palautteeksi sain, että sain vaihtokoiran kulkemaan tosi hyvin, mutta oma koira nuuski hieman liikkeissä. Noh, mutta aina täytyy jättää parantemisen varaa ensi kerralle:D

Odottelimme aika kauan ennen pieniä aikuisia, koska tuomari päätti pitää vielä kahvitauon. Pääsimme kehään numerolla 11, parina bassetti. Mila esiintyi muuten oikein kivasti, liikkeissä maassa olisi taas ollut houkuttelevampia tuoksuja. Saimme punaisen nauhan.
Kara kävi parikehässä saaden sinisen. Se ei ollut antanut tuomarin katsoa hampaita, joten treenausta, treenausta. Sinisten kehään kaverini ei enää joutanut jäämään.

Punaisten kehään kasaantui paljon koiria, niin että kehä tuli aivan täyteen. Juoksimme kahdessa osassa kehää ympäri. Tällä kertaa Mila juoksi kauniisti. Tuomari tiputti vähitellen kisaajia pois ja pian me olimmekin neljän parhaan joukossa. Neljäs ja kolmas sijoitettiin. Me juoksimme vielä kerran kehää ympäri ja me oltiin toisia.



Palkintoposeerauksen jälkeen tuomari tuli vielä juttelemaan meille henk. koht. Kyseessä oli meidän tokokouluttaja, joka vielä muisti meidät muutaman vuoden takaa. Saimme aivan ihanaa palautetta, joka vieläkin lämmittää mieltä! Olin kuulemma kasvattanut Milasta aivan upean näyttelykoiran, joka esiintyy todella hienosti. Jälleen kerran pennustuksesta tuli puhetta, kun hän mainitsi, että ettekö tosiaan meinaa pennuttaa? Milalla on kuulemma erinomaiset ääriviivat ja siitä voisi olla hyötyä rodun jalostuksessa.
Noh, olisihan se kyllä aivan super mahtavaa, mutta pentujen teetättämisessä on niin suuri työ, eikä äiti ole ollenkaan innostunut hoitamaan sitä rumbaa.
 
JH2, PUN2

 


12 kommenttia:

  1. Onnea hienosta mätsärimenestyksestä!
    Pennutusta miettiessä kannattaa olla yhteydessä Milan kasvattajaan ja miksie myös Milan isän kasvattajaan - he tietävät parhaiten suvun taustat ja riskit ja pystynevät tarvittaessa myös auttamaan sopivan uroksen etsinnässä, jos siis joskus ajatus pennuttamisesta alkaa kiinnostaa enemmä. Mielestäni kasvattajat kannattaa muutenkin pitää ajan tasalla juuri vastaavista asioista, koska heitäkin varmasti kiinnostaa millaisia tulevaisuudenkuvioita heidän kasvatustyön tuloksillaan on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minäpäs laitan viestiä eteenpäin:)

      Poista
  2. Kyllä sinulla on hieno koira, mutta koska se on käppänä, se ei aina toimi kuin ihmisen ajatus, vaan haastaa ohjaajansa / handlerinsa. Onnittelut tietenkin myös! Ja menestystä vastakin!
    Olen Nathalien kanssa samaa mieltä siitä, että monipuolisesti hyviä koiria pitäisi käyttää jalostuksessa. Siihen on muitakin mahdollisuuksia kuin hoitaa koko rumba itse, ole yhteydessä kasvattajaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, joskus kyllä tuntuu, että välillä haastaa hieman liikaakin:,D Mutta eipähän ainakaan käy tylsäksi elämä käppänän kanssa.

      Poista
    2. Just näin. Käppänä pitää tylsyyden loitolla. Jos tilanne on oikein huono, voi olla tarpeen toinenkin käppänä :D

      Poista
  3. Ihana blogi! Minulla on kaksi snatseria keskikokoinen ja käppänä. Tänä vuonna aijon käydä ainakin käppänän kanssa näyttelyissä.
    nausterit.blogspot.fi

    VastaaPoista
  4. Kiitos:) Ja onnea jo tuleviin kehiin!

    VastaaPoista
  5. Ihana vuoden aloitus teillä. Onnea!
    T. Iskä Lenni ja Merja

    VastaaPoista
  6. onnee! itekki olin tuolla. Milahan seisoo kun patsas ja häntä heiluu innosta ihan hirveesti:D

    http://iikku-iikku.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti:) Olitko sä se, joka kisasi junnuissa tipsulla?

      Poista

Kiitos kommentistasi! Huomioithan, että kommenttisi tulee näkymään vasta kun olen hyväksynyt sen.