torstai 24. toukokuuta 2018

Kuluneita tapahtumia

Viime viikonloppu vietettiin koirien kanssa Aitoossa leiriohjaajakoulutuksessa. Oli tosi kiva viikonloppu ja koirat käyttäytyivät hienosti! Kavakin otti leirielämän aivan kuin kuka tahansa muukin koira ja välillä aivan unohdin, että minulla on pentu mukana. Pentu, jolle annettaisiin vain ikänsä takia paljon anteeksi, mutta eipä Kavalle pahemmin tarvinnut! Suurta yksinolon määrää hiukan etukäteen jännitin, mutta sekin oli ihan turhaa. Häkki on se paikka, johon Kava rauhoittuu tosi hyvin. Pääsimme treenailemaan koirien kanssa monia lajeja ja saimme myös vinkkejä ulkopuolisilta kouluttajilta. Erityisen hyvä oli kokeneen tokoharrastajan koulutustuokio, jossa sain erityisesti Kavan kanssa treenaamiseen hyviä vinkkejä. Kuukauden päästä sitten jatketaan tositoimissa oikealla leirillä!
Leiriltä kotiuduttua huomasin Kavan oikean silmän punoittavan ja se hankasi sitä paljon. Puhdistelin sitä vedellä ja seurailin, ettei se pääse sitä hankaamaan. Seuraavana päivänä oireet jatkuivat ja nyt silmä alkoi myös rähmimään kirkasta nestettä. Tiistai-aamulle sain varattua eläinlääkäriajan ja siellä eläinlääkäri tutki silmät haavaumien varalta, joita ei löytynyt. Oikean silmän vilkkuluomi punoitti ja se oli työntynyt esiin, mutta rakkuloita ei kuitenkaan löytynyt. Kava sai viikon silmätippakuurin.
En voi turhaan hehkuttaa sen käytöstä eläinlääkärin huoneessa! Penska oli hurjan reipas ja antoi tutkia itsensä tosi hyvin. Se oli utelias tutkimaan huonetta ja tutustumaan kaikkiin tökötteihin, mihin sen oli mahdollista yltää. Pikkupaimen sai myös aiheutettua lääkärille pentukuumeen😃 Monesti silmätulehdus tulee myöhemmin helposti toiseenkin silmään, mutta toivottavasti tämä yksi tiputuskuuri riittää meille.

Maanantai-iltana Kava pääsi ekaa kertaa käymään Milan agilitytreeneissä. Sillä on taipumusta lähteä helposti toisten koirien haukuntakerhoon mukaan ja pitkään mietin yritänkö vielä vahvistaa sitä arjessa pois, ennen kun sitä treeneihin vien. Pentu oli kuitenkin hiljaa häkissään koko parin tunnin ajan! En tiedä tyhjensikö rankka viikonloppu Duracell pupun patterit, vai oliko se vaan muuten niin hurjan kiltisti. Mila teki oikein kivasti, kyllä se tästä!

Muuten koirien kanssa on sujunut tosi hyvin. Mila on jo huomannut, että tämä pikkukaveri on tainnut muuttaa meille ihan pysyvästi. Se on ollut pennun kanssa todella hyvähermoinen, mutta jos Kava liikaa alkaa härnätä niin kyllä se sitten ärähtää takaisin. Yllättävän nätisti Kava on pennuksi Milan kanssa leikkinyt ja silloin Milakin on innostunut juoksemaan pennun kanssa kilpaa.

Tässä on ollut koko elämän suhteen vähän kiirusta ja samoin myös koirien kanssa lenkkeily on parin viime viikon aikana jäänyt aika minimiin. Juhlavalmisteluja ylppäreihin (tosiaan siis saan painaa valkolakin päähäni kesäkuussa, ette uskokaan kuinka riemu repesi tulosten tultua!!) ja samalla olen aloitellut vähän pääsykokeisiin lukua.
Erityisesti Kavasta on huomannut, että se ei ole tarpeeksi päässyt ulkona rällättämään. Vähäistä fyysistä liikuntaa on yritetty paikkailla ekstrapaljolla määrällä aivotyöskentelyä. Ihmeen hyvin Kava kuitenkin on nämä vähempi aktiiviset päivät kestänyt, verrattuna siihen, mihin varauduin auspaita harkitessani. Ensi viikon jälkeen tilanne kuitenkin korjautuu. Innolla odotan, että päästään öisille pitkille metsälenkeille kesäisessä hiljaisuudessa!

Huomenna koirulit pääsevät viettämään vähän erilaista viikonloppua. Mila lähtee Saralle hoitoon ja pyörähtää Joensuun näyttelyssä lauantaina ja Kava taasen menee Ealle. Harmi homma, kun en itse surullisemman tapahtuman takia pääsekään Milan kanssa korkkaamaan vetskukehiä, sitä kun niin kovin täällä odottelin. Onneksi kuitenkin tiedän molempien koirien olevan hyvissä käsissä ja voin keskittyä viikonlopun ajan ihan muihin asioihin!

tiistai 22. toukokuuta 2018

Virallisesti veteraani

Mila❤

Se on juuri täydellinen koira minun käsiini! Meidän välinen luottamus on kehittynyt huimasti viimeisten vuosien aikana ja arjessa voin luottaa Milaan 110%.
Olen vaan niin kiitollinen, että juuri se muutti meille vuosia sitten! Mila on saanut minut rakastumaan koiriin vielä entistä enemmän ja samalla kääpiösnautserit ovat vieneet sydämestäni ison palan, kyllä kotoa aina täytyy vähintään yksi partanaama löytyä❤

lauantai 19. toukokuuta 2018

torstai 17. toukokuuta 2018

Treenilöintiä

Olishan se erittäin kiva, jos saisi joskus tännekkin päiviteltyä livekuulumisia... Treenikuvat jäivät muokkaamattomina pyörimään koneelle moneksi viikoksi, mutta vihdoin otin itseäni niskasta kiinni ja muokkasin ne loppuun! Parisen viikkoa sitten kävimme lähikentällä tokoilemassa seuranamme Sara ja Huima. Päteviä koiria kaikki, eikä sadekaan niiden tahtia pahemmin haitannut!

tiistai 15. toukokuuta 2018

Oulun reissu

Viime viikon keskiviikkona pakkasin kimpsut ja kampsut matkaan ja suuntasimme koirien kanssa kohti juna-asemaa. Matka starttasi kohti Oulua vähän ennen yhtä. Viikonlopuksi oli suunnitteilla näyttelyitä ja viikolle myös muuta kivaa ohjelmaa kaveriporukalla. Majoituimme Mimosan luona kuten viime kesänäkin Kuusamon reissun aikana.
Keskiviikkoiltana kävimme näyttelytreeneissä lähihallilla. Minulla oli molemmat koirat mukana. Tarkoitus oli treenailla Kavan kanssa, se kun ei ole ikinä ollut missään vastaavanlaisessa tilanteessa eikä käynyt ikinä hallissakaan. Välillä treenailin Milankin kanssa ettei penska ihan kokonaan väsähtäisi. Alkuun teimme pujottelua ryhmässä niin, että jokainen vuorotellen kiersi koirakoita ja piti samalla kontaktia omaan koiraansa. Sitten jakauduimme kahteen ryhmään, jossa toisella puolella katsoimme seisotusta ja toisella puolella liikkeitä. Kava oli kuin mikäkin kehäkettu, ei tietoakaan, että se ei ennen ole treenannut toisten koirien läsnäollessa. Otti koko ajan kontaktia minuun eikä pahemmin välittänyt muista! Todellakin innolla odotan, että päästään ihan oikeasti kehissä juoksentelemaan. Mila meni tuttuun tapaan varmasti ja hyvillä mielin sai jäädä odottelemaan lauantain kehää.
Torstaina meidän piti alunperin mennä mätsäriin, mutta päätimmekin käydä heittämässä koirien kanssa pitkän lenkin. Matkaa kertyikin 10 kilometriä pururatoja ja metsäpolkuja, jossa koirat saivat suurimman osan ajasta juosta irti. Lämmin sää vei veronsa ja lenkin jälkeen olimme kaikki aika nuutuneita. Illalla kävimme vielä treenaamassa yhden parsonrusselinterrierin kanssa, joka minun oli tarkoitus esittää lauantaina kehässä. Kävimme myös tsekkaamassa näyttelypaikan iltalenkillä. Alkuyö meni jutustellessa ja elokuvia katsellessa.
Perjantaina Sara liittyi Huiman kanssa seuraamme. Silloin lähinnä lenkkeilimme ja kävimme kaupassa ostamassa nakkeja kehään ja meille vähän herkkuja. Illalla vielä pesaisin Milan ja siistin sen valmiiksi seuraavaa päivää varten.
Lauantaina myöhästyimme ensiksi bussista ja lopulta päätimme kävellä näyttelypaikalle kaikkien tavaroiden kanssa. Onneksi Mila mahtui auton kyytiin, jolloin sen turkki ei mennyt aivan pölyiseksi kävelystä. Meidän kehä oli joskus yhdentoista maissa. Musta-hopeita oli ilmoitettu seitsemän: kaksi vetsku-urosta, neljä junnunarttua ja Mila valioissa.
Päivä oli todella lämmin ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Jännitin, kuinka Mila jaksaa kehässä. Se reagoi yleensä todella helposti säähän. Hienosti pikkuparta kuitenkin jaksoi. Liikkeessä selvästi huomasi, että se ei ihan parhaimmassa terässä ole ja se näkyi myös arvostelussa. Pöydällä tuomari otti mittakepin esille. Se alkaa aina kuumottelemaan, vaikka oikeasti kyllä tiedän, että Mila rodun mitoissa pysyy. Tällä kertaa korkeudeksi saatiin 34 cm.
Mila sai erinomaisen ja SA'n. Kukaan junnu ei ollut saanut SA'ta, joten Mila oli samalla myös paras narttu. Roppikehässä se sai vastaan vetsku-uroksen, joka ansaitusti vei voiton.
"Mittasuhteiltaan ja rungon voimakkuudeltaan hyvä narttu, jolla hyvä pään pituus. Ilmavat korvat. Erinomainen kaula. Riittävät etu-, hyvät takakulmaukset. Seistessä hyvä ryhti. Hieman luisu lantio. Liikkuu hyvällä askelpituudella. Saisi käyttää takaosaansa tekokkaammin. Erinomainen karvanlaatu. Ok väri. Toivoisin enemmän temperamenttia liikkeisiin." 
Marjo Järventölä ERI, VAK1, SA, PN1, NORD-SERT, VSP
Kehän jälkeen oli hetki aikaa hengähtää ja sitten suuntaisin kohti parsonikehää. Esitin junnu-uroksen ja nuortenluokan nartun. Oikein kivoja koiria molemmat! Tiukalta terrierispesialistilta molemmat saivat arvosanaksi erittäin hyvät. Loppupäivän sai ottaa rennosti: räpsimme kuvia ja katsoimme ryhmät. 
Ryhmien jälkeen lähdimme Mimosalle ja ehdimme käyttää koirat ulkona ennen kun Kati tuli Isla-cairninsa kanssa iltalenkkiseuraksi. Lopulta siinä kävikin niin, että he jäivät yöksi.
Sunnuntaina oli toinen näyttelypäivä. Minulla ei ollut mitään esitettäviä, vaan sain kerrankin vain katsella rauhassa kehiä ja kuvailla kavereita. Iltapäivällä poikkesimme näyttelypaikan lähikaupassa ostamassa eväät junaan. Ryhmien jälkeen lähdimme valtavien tavarakasojen kanssa siirtymään kohti junaa ja hyvästelyjen jälkeen alkoi matka kohti kotia. 
Jälleen parhaat päivät Oulussa, en tiedä kuinka jaksan odottaa seuraavaa reissua. Minulla on kaksi huisin helppoa reissukaveria, on vaan mahtia päästä seikkailemaan näiden kanssa! Kiitos Mimosa ihan kaikesta, toivottavasti nähdään taas pian💗
Isla, Kava, Mila, Huima, Taiga, Dee, Nuppu