sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Voihan korvat

Vielä pari helpompaa koetta jäljellä, jospa tätä blogiakin saisi vähitellen heräteltyä eloon. Rankka kevät takana koulun puolesta. En voi edes luvata, että ensi vuosi olisi yhtään sen helpompi, kun abivuosi ja kirjoitukset koittavat (hui, en tosiaan ole vielä henkisesti valmis niihin:D). Vaikka blogin puolella onkin ollut hieman hiljaisempaa, Milan kanssa olemme päässeet touhuilemaan yllättävän paljon siihen nähden mitä aikaa on ollut.
Korvavaivat ovat vaivanneet Milaa lähes koko sen elämän ajan, välillä on ollut helpompia aikoja ja välillä korvat ovat olleet tosi huonossa kunnossa, jopa verillä kovasta rapsuttelusta. Viimeisen parin viikon sisällä korvaongelmat ovat tulleet jälleen esille. Milan korvat kutisevat todella paljon ja se joutuu ravistelemaan itseään todella usein. Minä alan jo oikeasti uskomaan, että se johtuu vehnästä ruuassa. 
Sterkkauksen yhteydessä se sai hiivakuurin ja sen jälkeen korvat ovat pysyneetkin muutaman kuukauden hyvässä kunnossa vehnättömällä ruualla. Meille oli kuitenkin kertynyt vehnää sisältäviä ruokia mätsärivoitoista ja nyt Milan korvat ovat todella huonossa kunnossa pitkään aikaan. Ruoka joutaa siis vaihtoon ja nyt täytyy vähän mietiskellä mitä nappulaa tuolle alkaa syöttämään. Uuden hiivakuurin aloitimme muutama päivä sitten omatoimisesti, jospa se elämä vähitellen helpottaisi. Ikävä vaivahan tämä on, mutta saa olla todella iloinen, että se on pysynyt ainoana vaivana *kopkop* ainakin tähän asti.
Agility meillä oli monena viikkona taukoina erinäisistä syistä, mutta nyt olemme päässeet taas jatkamaan. Ensimmäiset treenit olivat tosi jees, parhaat pitkään aikaan. Mila teki hienosti pitkää rataa kokonaan ilman palkkaa ja vauhtia riitti. Tällä viikolla tuli reilusti takapakkia. Lähdöt olivat jälleen pitkästä aikaa suuri ongelma. Toivotaan tosiaan, että se oli vain kerran älynväläys, ei millään huvittaisi jälleen palata ihan alkuun. Löytyi näistä treeneistä kuitenkin myös muutama onnistunut juttu: hieno puomi ja törkeen upeat takaakierrot!

lauantai 20. toukokuuta 2017

Viikonloppu Varkaudessa

Viime viikon perjantaina starttasimme auton kohti mökkiviikonloppua ja nappasimme Ean ja Riemun mukaan matkalta. Perjantai-ilta kului rauhallisissa tunnelmissa koiria pellolla juoksuttaen.
Lauantaina ajelimme Varkauden keskuskentälle kaikkien rotujen näyttelyyn. Tykkään kyllä kovasti tästä näyttelypaikasta! Luvassa oli rento päivä, esitin yhden englanninsetterin ERI, AVK1, SA ja PN2. Muuten päivä meni lähinnä vain kierrellessä ja katsellessa kehiä. Ryhmien jälkeen lähdimme takaisin mökille ja alkoi valmistautuminen sunnuntaihin. Oli tarkoitus, että olisin pessyt Milan vasta aamulla, ja pelkkien koristekarvojen pesu olisi riittänyt. Se oli kuitenkin saanut pyöriä koko lauantain ulkona auttaen pihahommissa - ja oli tosiaan sen näköinenkin, joten koko koira pääsi pyykkiin jo lauantai-iltana.

Sunnuntaina Milalla oli vuorossa rotukehä. Minulla ei ollutkaan muita esitettäviä, kun ne olisivat menneet turhan lähelle Milan kehää ja halusin keskittyä siihen kunnolla. Näyttelyluettelon nähdessäni olin jo lähes varma, minkälaisilla tuloksilla kehästä lähtisimme. Avo-luokassa oli kaksi koiraa, molemmat niistä metsästämässä sitä viimeistä sertiään valio-arvoon. Mila oli hieman viikonlopusta jo väsähtänyt ja liikkeistä puuttui draivi.
Meillä oli myöskin harjoitusarvostelija, josta ei tietääkseni oltu ilmoitettu ollenkaan etukäteen. Onneksi Mila ei miehiä pelkää, eikä sitä ollenkaan haitannut vaikka kaksi miestä oli sitä yhtä aikaa kopeloimassa. Tuomarimme oli oikein hyväntuulisen oloinen, joten vaikka tuloksilla ei erityisemmin juhlittu, jäi kehästä hyvä fiilis.

"6 years. Good type. Good size. Nice head. Big stiff ears. Good teeth. Very good topline. Good tail. Good body. Good legs and feet. Very nice coat. Movement front and behind is not good."
Jo Schepers, EH, AVK2

Snautseri pääsi myös toimimaan junior handler-koirana Saran kanssa. Hienolta näytti tämän parivaljakon meno. Arvostelulappuun napsahti eririvi, jolla he sijoittuivat toisiksi. Ryhmien aikoihin lähdimme ajelemaan kohti kotia pysähtyen matkalla vielä syömään. Kiitos Ealle ja Riemulle vielä kivasta mökkiviikonlopusta ja kaikille koirakavereille seurasta, olette huippuja

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kylmä mätsäripäivä

Kävimme vappupäivänä Milan kanssa Hankasalmella ryhmänäyttelyssä. Mila pääsi pyörähtämään junior handler-kehässä Saran pikkusiskon kanssa. Hienosti nämä taituroivat kehässä ja ensikertalainen handleri sai upeasti pikku snautserin tottelemaan. Lopputuloksissa he jäivät toisiksi, osallistujia oli siis vain kaksi. Arvostelu oli kuitenkin hyvä ja intoa tuleviin kisoihin tuli. Minä esitin yhden pienenmunsterinseisojan rotunsa parhaaksi ja samalla se nappasi samalla myös toisen sertinsä.

Eilen teimme viimeiset kenraalitreenit ennen ensi viikonlopun Varkauden näyttelyä ja kävimme mätsärsissä. Kuopiossa oli samaan aikaan kaksi mätsäriä, joten vähän Tintin kanssa arvoimme kumpaan lähteä. Päädyimme kuitenkin Bokseri alajaoston mätsäriin, ehkä siellä olisi vähemmän porukkaa.
Huolimattomasti tuli taas lähdettyä ja unohdin napata varastosta Milalle häkin matkaan. Saisimme siis selvitä ilman sitä. Onneksi paikalla ei tosiaan ollut kovin paljoa porukkaa, joten koko päivää ei  tarvinnut mätsärissä viettää.
Kävin ilmoittautumassa ja kohta Tintti saapuikin jo Mimmin ja Carlan kanssa paikalle. Pian alkoivat kehät ja ne sattuivat menemään päällekkäin, kuten ajattelinkin. Kävin huikkaamassa pienten aikuisten kehäsihteerille, että olemme myös junnukehässä.


Pääsimme kuitenkin toisessa parissa pieniin aikuisiin ja meidän parina oli ranskanbulldoggi. Milalla oli selvästi kylmä, vaikka olinkin yrittänyt lämmitellä sitä ennen kehiä. Esiintyminen ei siis ollut ihan parhaasta päästä, mutta nappasimme kuitenkin punaisen nauhan.
Toisessa kehässä oli jo aloiteltu. Kehä oli ehkä omituisin junnukehä, missä olin ikinä ollut. Meitä oli yllättävän monta, jopa seitsemän koirakkoa. Meitä pyöriteltiin vähän miten sattuu ja muutama muukin oli samaan aikaan toisessa kehässä, joten kehään tultiin vähän eri aikoihin. Tuomari aloitti sijoittelun ja tuli viimeisenä meidän luo, JH1.

Pienissä aikuisissa oli menossa juuri sinisten nauhakehä. Pian me pääsimme valmistautumaan ja lopulta punaisen nauhan saaneet kutsuttiin kehään. Meitä oli vain neljä kappaletta. Milaisa paransi kehäsuoritusta ehdottomasti loppua kohden, mutta ei se vieläkään sitä parhainta Milaa ollut.
Nelosen ja kolmosen sijoittamisen jälkeen olimme vielä kahden parhaan joukossa. Kahden parhaan kesken menimme vielä kiekan ympäri ja seisotimme koiria. Milaisa juoksi ylpeänä edellä ja tällä kertaa jopa seisoikin ryhdikkäästi. Lopulta meille tuli sininen ruusuke.
Kovasti toivon, että ensi viikonloppuna sää olisi vähän lämpimämpi. Jaksaisi pieni snautserikin esiintyä reippaammin. Varkaudesta lähdetään tosiaan metsästämään sitä viimeistä sertiä. En kyllä usko sen vielä meille tulevan, mutta ei haudata vielä toivoa! Kiitos Tintille kuvista!
JH1, PUN2