Akiliitoa

Eilen pääsimme starttaamaan taas agilitytreenit joulutauon jälkeen. Minulla on tapana joka kerta täytellä treenivihkoon plussat ja kehitysehdotukset treeneistä, mutta onhan niitä aina oma vaivansa tänne blogin puolelle vielä erikseen napsutella. Tällä kertaa ajattelin kuitenkin korjata tapani ja toteuttaa sen täällä blogissa.

Mittasuhteet kakkii ja pahasti

Positiivista:
+ Huisin hienot kepit
+ Pitkästä aikaa pääsimme treenaamaan kunnolla kontakteja. Tauko on selvästi tehnyt Milalle hyvää, sillä nyt sillä oli niissä ihan erilainen vauhti. Kontaktit olivat myös nätit, eikä Mila hypännyt kertaakaan, mistä olen erityisesti sen riskialttiin juoksupuomin kanssa erittäin tyytyväinen
+ Vauhtiakin alkaa löytyä, Milalla selvästi intoa tehdä
+ Päästiin välillä taas pidempiä matkoja ilman palkkaa

Kehitettävää:
- Oma ohjaukseni tyssäsi usein, kun Mila ei mennytkään niin kuin olin suunnitellut. Esim. takaakierroissa se lähti kiertämään hypyn pidempää kautta palatessaan takaisin päin. Minun tulisi kuitenkin vain antaa sen tehdä omat ratkaisut, vaikka se olisikin erilailla kuin itse suunnittelin.
- Loputkin jumitukset pois. Muista, älä hermostu!
- Ajoituksen kanssa saa ajoittain olla vieläkin tarkempi
- Kepeillä muista rintamasuunta kun käännät koiran alkuun -> luota siihen, että se menee oikeasta välistä!

Näiden treenien ehdoton ongelmakohta oli siis jälleen kerran omassa ohjauksessani. Minulla on välillä kovin vaikea luottaa Milaan, enkä uskalla antaa sen työskennellä itsenäisesti. Lukkiudun myös helposti, vaikka se menisikin aivan oikein, mutta ei niin kuin olin itse rataantutustumisessa suunnitellut. Jo rataantutustuessa minun tulisi paremmin miettiä, että mitä jos se päättääkin tehdä tällaisen ratkaisun.

Kuvituskuviksi pari kuvaa, kun kävimme joku aika sitten aksailemassa Musti&Mirri-areenalla.